Muotopuutarhan kuivin penkki

Silmiini osui kuva kesäisestä laventelipuskasta ja siitä ajatus lähti. Esittelen nyt pihani ainoan rutikuivan paikan, muotopuutarhan etelänurkan kukkapenkin. Sen vieressä on oja ja salaoja, maaperä on edesmenneen rakennuksen jäljiltä tiilimurskaa, kiveä ja hiekkaa. Paikka on hyvin paahteinen.
Keväällä lumi sulaa tästä varhain paahteisuuden vuoksi ja siksi, että muotopuutarhan pohjoispuolella on talo, jonka seinä kerää ja heijastaa kevätauringon lämpöä. Huhtikuun lopulla kukkapenkissä kukkivat pienet kevätkurjenmiekat ja nämä 'Katharine Hodgkin' -risteymät. Tähtitulppaanit puhkeavat kukkaan hieman niiden jälkeen.

Tässä koko tuo kukkapenkki. Sen vierellä on todella syvä oja, joten tässä ei vesi seiso. Musti esittelee (taustalla).

Toukokuussa kukkivat isommat tulppaanit, helmililjat ja bokharankurjenmiekat.

Sitten ovat vuorossa liljakukkaiset tulppaanit. Tämä on näkymä muotopuutarhan ja talon kulmalla olevasta riippukeinusta käsin. Kuiva penkki on oikeassa reunassa. Tämä edessä oleva penkki on myös kuiva, mutta se ei ole yhtä paahteinen, vaan siihen lankeaa iltapäivällä vaahteran varjo – sama puu, joka suo autuaan varjon myös riippukeinussa lojujan ylle.

Näkymä kesäkuussa syreenien kukkiessa, kuva on otettu muotopuutarhan sivulta käsin. Kuivin penkki on nyt taustalla, juuri ennen syreenejä.

Tuoksukurjenpolvi oli ensimmäisiä kasveja, joita istutin tähän penkkiin. Koska paikka on hyvä talvenarkojen kasvien kokeiluun, taidan vähitellen siirtää tämän tai ainakin suuren osan tästä muualle. Tämä on kyllä onnistunut asettumaan rutikuivaan maahan oikein hyvin. Mutta nyt luulen, että käytän tätä avuksi Rohan-puutarhani raivaamiseen.

Heinäkuussa se laventeli, josta ajatus tähän juttuun sai alkunsa, aloittaa kukkimisen. Tämä on muutama vuosi sitten hankittu tähkälaventelin kompakti lajike 'Munstead'. Suosittelen lämpimästi! Muodostaa siistin tyynyn, ei tarvitse leikata muuta kuin kuivuneet kukkavarret joskus elokuun lopulla, jos haluaa. Se kyllä kannattaa, sillä kasvi siistiytyy sillä huomattavasti. Taustalla on valkokukkainen myskimalva Tiinalta. Kumpikin kasvi houkuttelee kimalaisia ja perhosia, on kivaa kuunnella sitä pörinää ja lepatusta.

Tässä äskeinen kaksikko vähän kauempaa. Taustalla alkaa kuiva keto. Laventeli ei ollut viime kesän kuivuudesta moksiskaan, kukoisti vain. Enkä uhrannut sille pisaraakaan vettä, kun olen nähnyt, millaisissa kivikkorinteissä ne esimerkiksi Provencessa kasvavat.

Tässä vielä toisesta suunnasta, riippumatolta päin. Seuraavaksi alkaa kukkia pallo-ohdake.

Elokuussa aloittivat ruostekukat. Nämä talvehtivat tällä paikalla hyvin viime talven. Mutta kesän kuivuudessa osa näistä nääntyi. Opin sen, että tämä ei ole rutikuivan paikan laji – olisihan se pitänyt tietää, sillä tämä on rehevä rikkaruoho lounais-Englannin ja Irlannin ojanvarsilla.

Tarhaiisokaan ei kai ole kuivan paikan laji, vai onko? Tämä lajike on 'After Eight', joka on niin hienon sävyinen yhdessä penkin muiden siniviolettien ja valkoisten kukkien kanssa, että sen vain täytyy olla tässä.

Loppukesällä tässä kukkii komealuppio, joka kantaa ransunhäntämäisiä vaaleanpunaisia kukkapörröjä. Ihastuttava kasvi!
Ensi vuonna tässä nähdään toivottavasti vähän jotakin uuttakin, vaikka paljon tähän ei enää mahdu.

Bokharankurjenmiekka – Iris bucharica
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata f. alba
Pallo-ohdake – Echinops
Ruostekukka – Crocosmia
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
Tuoksukurjenpolvi, valkokukkainen – Geranium macrorrhizum 'Album'
Tähkälaventeli – Lavandula angustifolia
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

12 kuvaa toukokuusta

12 moments in May

Tarhajouluruusun kukat.

Pyykit narulla, vielä lehdettomät puut.

Tertturotkokielo puhkeaa rehevään lehteen ilahduttavan varhain. Oikealla on pienen pieni jouluruusu Helleborus occidentalis.

Hyasintit kukkivat, tämä on 'Delft Blue'.

Saniaiset rullautuvat auki, tässä kuningassaniainen.

Esikot kukkivat, tämä ja seuraava ovat loistokevätesikoita.

Ihanaa, tänään näin kaupassa vuoden ensimmäiset esikot! Siellä niitä oli pari laarillista alehyasinttien vieressä.

Tulppaanit ja riippumatto.

Tulppaanit ja päiväkahvipöytä.

Lehmät kesälaitumella, näkymä ikkunastani.

Toukokuun lopussa kukkivat kesän ensimmäiset kurjenpolvet, tämä on täpläkurjenpolvi 'Espresso'.

Bonuskuvana keväistä kuraa villahousuistaan puhdistava Ransu, ikkunan takana näkyy lehteen puhkeava vaahtera.
Iloista viikonloppua!

Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Täpläkurjenpolvi – Geranium maculatum

Puutarhavuosi 12 kuvassa

Karolinan blogi haastoi kertaamaan menneen puutarhavuoden kohokohdat 12 kuvalla. Itse asiassa luin tämän teeman vasta kun olin valinnut kuvat. Huhtikuun alussa oli vielä lunta, se ei todellakaan ollut kohokohta! Mutta sahramin versot silti nousivat sitkeästi.
Huh. Siirrytään seuraavaan kuvaan...

This is gardening year 2013 in 12 photos.

Huhtikuun loppupuoli toi viimein kevään. Päätin valita kultakin kasvukauden kuukaudelta kaksi kuvaa. Huhtikuun kai voi juuri ja juuri ottaa mukaan kasvukaudeksi, vaikka se alkaakin vasta kuun lopulla.
Pystykiurunkannukset kukkivat huhtikuun loppupuolella. Niiden seurana on mukulaleinikin pirteänvihreitä lehtiä.

Toukokuun alussa alkaa esikkoaika. Etelänkevätesikko on runsastunut ilahduttavasti ja viime kesänä huomasin ensimmäiset siementaimet sen lähistöllä.

Voi olla, että joudun tekemään toukokuusta ihan oman koosteensa... en osannut ollenkaan valita kaikista ihanista sipulikukkakuvista, niinpä nyt siirrytään jo toukokuun loppuun, jolloin syreenit kukkivat ja koivujen uudet vaaleanvihreät lehdet suhisevat. Mutta jos oikeasti valitsisin 12 tähtihetkeä kuvina, luulen, että ne kaikki olisivat varhaiskevään ja toukokuun huikaisevassa valossa ja kevään huumassa näpättyjä.

Kesäkuun alussa kaikki vihertää riemastuttavasti. Muulloin niin synkeä kuusikin on koristautunut vaaleisiin kerkkiin. Pihlaja kukkii, rakastan sen pissamaiseksikin kutsuttua tuoksua, sillä se liittyy lapsuuden kesälomien alkuun ja siihen hetkeen, jolloin puutarha on kauneimmillaan. Paitsi että olo on kyllä tässä vaiheessa jo haikea, kun sipulikukkien ilotulitus on ohi. Vihoviimeiset tulppaanit kukkivat kesäkuun alussa.

Paitsi tämä! Tulipa sprengeri kukki vasta kesäkuun puolivälissä.

Heinäkuun alussa alkavat kiinanpioniviikot. Tämä on 'Nippon Beauty'.

Sitten liljakausi. Kanadanlilja avasi kukkansa heinäkuun puolivälissä.

Elokuun alussa näkyi kesän kuivuus. Ransu esittelee ruukussa kasvaneita sinitriteleioja, joita olin unohtanut kastella, ja ne kuihtuivat ennen kuin ehtivät tehdä edes kukkanuppuja. Ne olivat tehneet uusia versoja syksyllä, huomasin, kun nostin mukuloita mullasta. Nämä ovat siis samat kasvit, joiden seurassa nautin joulupäivällisen. Aika yritteliäitä tyyppejä.

Elokuun puolivälissä Mustin nimikkolilja 'Black Beauty' oli komeimmillaan ja onneksi peurat eivät viime syksynä syöneet sitä. Sen vieressä kukkii keltakaunokki, huippuväriyhdistelmä minusta. Sademittariin on kertynyt jotakin punaista siitepölyä. Tässä vaiheessa oli jo tullut joku sadekuuro.

Syyskuun tähtiä olivat ruostekukat, jotka kukkivat siihen asti kunnes peurat söivät kukat ja osan lehdistä. Taustalla kukkii unkarinsiniviuhko.

Syyskuun lopulla jaettiin kauneimman syyskukkijan palkinto, jonka sai odotetusti tarhamyrkkylilja 'Waterlily'. Se on näin upea laonneenakin. Pihakäenkaalin tummat lehdet ovat sille täydellinen kumppani.

Lounaassa kasvukausi jatkuu lokakuun lopulle, mutta otin tähän haasteeseen mielummin mukaan huhtikuun, vaikka syksy onkin saaristossa lauha ja vehreä. Mutta kuka syksyä haluaisi nyt muistella.
Menestyksekästä puutarhavuotta 2014 kaikille puutarhureille!

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Kanadanlilja – Lilium canadense
Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Lilja 'Black Beauty' – Lilium speciosum × henryi (orkidea- ja heikinliljan risteymä, tietojeni mukaan)
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Pihakäenkaali – Oxalis fontana 'Rufa'
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Ruostekukka – Crocosmia
Sahrami – Crocus
Sinitriteleia – Triteleia laxa
Syreeni, pihasyreeni – Syringa vulgaris
Tarhamyrkkylilja – Colchicum Speciosum-Ryhmä
Unkarinsiniviuhko – Limonium gmelinii

Poikien terveiset

Kappas, joulupukilta on jäänyt parta tuohon lahjapaperin päälle.

Ai, sillä on korvat ja nenä. Sehän onkin Ransu!

Heippa vaan. 

Koska minä tein töitä joulun, piti Ransun vahtia mitä teen. Rankkaa oli.
Ransun vyötärönympärys on hieman kasvanut. Yritän neuvotella dieetistä Ransun kanssa, mutta laihaa on toistaiseksi vain neuvottelun tulos.

Leppoisaa uudenvuodenviettoa kaikille!

Aurinkoista vuodenvaihdetta meiltä kaikilta!

Happy New Year!

Joulun rehut ja ruuat

Tänä vuonna ostin yhden ritarinkukan sipulin, vaikka en oikein välitäkään joulukukista. Mutta sen ostaminen oli tarpeellista työn vuoksi. Se ei ole vielä kukkinut, vaan kasvattanut hujoppivarren. Värin pitäisi olla vähän vaaleanpunainen. Ilostuttaahan tuo uutenavuotenakin, tai koska nyt päättää kukkia.
Ritarinkukan vieressä on jaloleinikkejä. Nostin niiden mukuloita mullasta syksyllä ja huomasin niissä olevan runsaasti ituja. Leinikkiparat kärsivät kesällä, kun unohdin kastella niiden ruukkuja – olen aika huono ruukkukukkien kanssa, ne tahtovat aina unohtua kukkapenkeissä häärätessä.

Nyt leinikit kasvavat sitten rehevämmin kuin konsanaan kesällä – täällä sisällä. Niiden edessä on ruukullinen jääkurjenmiekkoja, joiden sipulit ostin syksyllä ja laitoin ruukkuun, kun olin kaupungissa. Hämmästyksekseni ne alkoivat itää ja ovat olleet nyt nupulla monta viikkoa. Odottavatkohan ne aurinkoista päivää avautuakseen, toivottavasti niillä ei ole muuta ongelmaa.
Oikeanpuolimmaisessa ruukussa on sinitriteleiaa, jolle kävi samoin kuin jaloleinikille. Kesällä ne eivät kukkineet, vaan tekivät jonkun verran lehtiä ja kuihtuivat sitten. Kun syksyllä kippasin ruukun maahan, huomasin niidenkin mukuloissa vaaleat idut. Ne eivät ole alkaneet kasvaa muutaman sentin versoja enempää, mutta ei se haittaa. Yritän talvettaa nekin näin ruukussa sisällä.

Oikeastihan nyt on ihanteelliset säät pitää useimpia kasveja ulkona. Jaloleinikille parvekkeella lienee hieman liian kylmää, mutta jääkurjenmiekat ja uusia nuppuja tehnyt minisyklaami saavat olla parvekkeen viileydessä ja kosteassa ilmassa, mikä on niille paljon enemmän mieleen kuin kuiva huoneilma. Rosmariinikin viihtyy, kun lämpötilat vastaavat joten kuten talvea Välimerellä, missä rosmariini kasvaa villinä. Se kestää pientä pakkastakin, mutta otan sen varmuudeksi sisään, kun mittari lähentelee nollaa. Onneksi sellaista lähentelyä ei vielä ole tiedossa.

Jouluruokana oli englantilainen steak & ale pot pie eli lihapata, jossa on vihanneksia, olutta ja taikinakuori. Sitä riitti moneksi päiväksi ja se oli hyvää sekä täyttävää, ja mikä parasta, ei yhtään jouluista. Ruokailu oli lisäksi todella miellyttävää nousevien versojen seurassa!
Niin, tässäpä aihe, jonka mainitsen vain pikaisesti lopuksi. Miksi joulunsa yksin viettävää ihmistä usein surkutellaan? Miksi jouluna pitäisi haluta olla muiden seurassa, jos muulloin viihdytään yksin? Minusta yksin vietetty joulu on ihanaa.

Ihanuuden kruunaa keväinen sää. Kun päivä tästä vähän pitenee, ja talvi ei toivottavasti tästä paljoa kylmene, päästään viettämään kevättä aikaisin! Kävin joulun kunniaksi kurkkaamassa daalian juurakoita kaupunkitalon kylmävarastossa, jonne olin ne nyt ensi kertaa tuonut. Hyvin näyttää menevän, mukulat olivat meheviä eivätkä homeessa, vain yksi kohta hieman, ja sen poistin. Nyt nostin sen juurakon, jossa oli hometta, enemmän pintaan.
Juurakot ovat lähes tyhjässä multasäkissa, johon jätin vähän multaa pohjalle jotta juurakot saa sen peittoon edes osittain. Kastelin multaa vain pienen lirun verran syksyllä eikä se nytkään ollut täysin kuivaa, joten luulen, että vettä ei tarvita talven aikana kenties yhtään.
Kevät, täältä tullaan!

Daalia – Dahlia
Jaloleinikki – Ranunculus asiaticus
Jääkurjenmiekka – Iris danfordiae
Minisyklaami – Cyclamen persicum, pienikasvuiset lajikkeet
Ritarinkukka, jaloritarinkukka (suurikukkaiset joulukukkalajikkeet) – Hippeastrum Hortorum-Ryhmä
Rosmariini – Rosmarinus officinalis
Sinitriteleia – Triteleia laxa

Nukketalon joulu

Nukketalossani ollaan jouluihmisiä. Siellä on joulukoristeita ja joulukuusikin. Laatikollinen magnum-samppanjapulloja odottaa uuttavuotta eteisessä.

The Christmas at my dolls' house is filled with decorations, even if you don't much see them in my real house.

Takanreunuksella on havuseppele ja joulupalloja esiäidin kuvan alla.

Ruokapöytään on katettu kello viiden tee ja juhlan kunniaksi vuosikertaviinikin on haettu esiin. Joku kaatoi vadillisen vihreitä kuulia niin, että niitä on pitkin pöytää.

Eteiseen johtavassa ovessa on piparkakkukoriste (toim. huom. se on siinä ympäri vuoden).

Eteisessä kissat Neiti Marple ja Hercule neuvottelevat taloudenpidosta. Herculea on yhtä vaikea kuvata kuin Mustia, se häviää hämärään.

Seuraavan kerroksen ompeluhuoneeseen on ilmestynyt tonttu ullakolle johtaville rappusille! Onkohan se laskeutumassa vintiltä. Tästä huoneesta puuttuu vielä sähköistys, siksi on niin hämärää. Ja ullakko on edelleen kirjaston rakennustyömaata, siellä on hyviä rojukasoja tontun piileskellä.

Budoaarissakin on tonttu – kiiltävän pronssinen kuten tyyliin sopii.

Tunnelmallisia jouluhetkiä kaikille! Kutsuisin teidät kaikki nukketaloon, jos olisimme tarpeeksi pieniä.

Joulusatu

Kissa kiipeää näköalapaikalle kattoparrulle. Kerrankin sinne pääsee, kun tupaan on ilmestynyt joulukuusi, jossa on iso latvatähti. Sen sakarasta ylettyy parrulle, kun pinnistää takatassun varpaat äärimmilleen. Tyytyväisyydestä muikeana kissa asettuu makoilemaan palkin päälle eikä aio tulla koko jouluna sieltä alas.

Pöllö tuhisee hieman tyytymättömänä.
– Kattopalkki on yleensä minun paikkani. Mokoma katti.
– Toisaalta, täällä alhaalla saan hiiret ja myyrät nopeammin kiinni, tuumaa pöllö ja asettuu pilarin päähän niitä tähystämään.
– Huhuu sinne ylös, täällä ovat hiiret ja glögimukit! Lämpimän hiiren voi dipata glögiin ennen kuin sen pistää nokkaansa, nam nam, pöllö houkuttelee.

– Glögi on pahaa, vastaa kissa eikä edelleen aio tulla alas koko jouluna.
– Laskeudun vasta sitten, kun mukiini ilmestyy kermaa. Siihen asti pyydystän täällä kärpäsiä.

Mutta kukahan kermaa toisi? Ehkä balettitassija, jonka tossut ovat jääneet tuvan eteen. Hänen täytyy palata, sillä varpaat jäätyvät ilman kenkiä. Maa on kuurassa ja lampi jäässä.
Balettitanssija saapuu aatonaattoiltana, ja hän on niin pitkä ja notkea, että ylettyy asettamaan kissalle kermakupin kattoparrun päälle. Sitten hän vetää villasukat jalkaansa ja asettuu nauttimaan joulusta.

Illan pimeydessä lammen yli tallustaa pyöreä hahmo. Hän mahtuu juuri ja juuri tuvan ovesta sisään.
– Kas, Totoro! Onneksi meillä on neljä mukia. Ota, tässä sinun glögisi, sitä riittää kun katti ei siitä piittaa, sanoo pöllö ja ojentaa Totorolle viimeisen mukin.

Joulun jälkeen, ennen kuin kuusi kannetaan ulos, täytyy kissa houkutella alas. Sen jälkeen pöllö saa takaisin vanhan paikkansa ja kissa tyytyy vaanimaan hiiriä tuvan nurkissa haaveillen oikein isosta latvatähdestä ensi jouluna.

Lämmintä, glögipitoista, kermaisaa ja myyräisää joulua kaikille!

Merry Chistmas!