Myönnetään

Vaikka olen täällä ja muualla toitottanut, etten piittaa joulusta, ei se pidä ihan paikkaansa. En pidä yhtään joulukinkusta enkä oikeastaan monista muistakaan jouluruuista; joululauluista, lahjoista enkä tekotyytyväisestä hymistelystä, tontuista enkä koko hössötyksestä juuri oikeanlaisista lautasista. Ehkä antipatiani johtuu siitä, etten ole vuosikausiin viettänyt joulua niin kuin itse haluaisin – en ole oikein kehdannut vetäytyä yksinäisyyteen, kun saan kuitenkin nauttia siitä niin paljon muutenkin. Haluaisin syödä mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa ilman turhaa ja pakonomaisen hysteeristä (turhien hankintojen) kulutusta, joka valitettavasti liittyy jouluun.
Mutta valoista pidän. Suunnattomasti. (Joulu)valosarjat ovat pimeän kauden pelastus!

If I don't care much for Christmas I do love fairy lights.

Tämä kuva on otettu viime marraskuun 15. päivänä, kolme päivää ennen kuin ensilumi tuli ja jäi. Apua! Toivottavasti ilmiö ei toistu. Tätä valosarjaa en ole vielä ripustanut, en ole keksinyt mihin sen tänä vuonna laittaisin. Kaunishan se oli tässä kuistilla valoa tuomassa.

Jokunen valosarja on minulla sisällä vuoden ympäri, vaikka en niitä kesällä sytyttäisikään. Tämä simppeli rautapuu on muinaisten metalliseppäopintojeni halkaisuharjoitus (kuumennettu ahjossa, halkaistu takomalla). Se on hyvä valopuu.

Tämä valosarja oli niin kaunis, että se oli pakko ostaa vaikka en tiennyt, minne sen laittaisin. Se päätyi toistaiseksi kauniin vanhan lastentuolin selkänojalle.

Valoisaa ja lämmintä marraskuuta!

Pieniä pinkkejä

Pikkuruiset haisukurjenpolvet ovat aloittaneet uusintakukinnan.

Nimestään huolimatta kasvi on valtavan suloinen, vaikka omaakin samaa pistävää tuoksua kuin tuoksupelargonit, minkä huomaa lehtiä hierottaessa. Tämä on rikkaruoho, jota en juurikaan kitke – kasvi on muutenkin korkeintaan kaksivuotinen. Jonkun yksilön olen joskus kukkapenkistä poistanut.

Mäkimeirami aloitti myös uusintakierroksen, samoin puna-ailakit ja valkopeipit. Ei voi valittaa, tämä on aivan mahtavaa.

I love this autumn when it's mild, filled with flowers and there is no sign of winter!

Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Puna-ailakki – Silene dioica
Valkopeippi – Lamium album

Ahkeran istuttajan tuskainen loppu

Viikon kyykittyäni, kitkettyäni, nostettuani perunoita ja sipuleita, työnnettyäni taimia ja kukkasipuleita multaan, rakennettuani vesipumpulle talvilämpimän kopin, noukittuani ja pinottuani naapurin miehen ystävällisesti tekemiä klapeja ja raivattuani nokkosikosta uusia kukkapenkkejä sanoi selkäni sopimuksensa irti perjantai-iltapäivänä. Musti lojui sängyllä, kumarruin paijaamaan sitä enkä enää päässytkään ylös, en myöskään kyykkyyn.
Lopulta sain kammettua itseni S-kirjaimen muotoiseksi menninkäiseksi ja pääsin liikkumaan. Oli asiaa kaupunkiin ja huomasin, ettei tilanne helpottanut päivien myötä vaikka yritin venytellä sen minkä kykenin. Istuminen, seisominen, käveleminen ja makaaminen sattuivat.
Tänään kävin toimistolla eivätkä kollegani jaksaneet katsoa ähkimistäni ja kankeaa liikkumistani, vaan näpyttelivät osteopaatin numeron valmiiksi. Osteopaatin – hui! Eivätkös ne ole niitä, joiden käsittelyssä asiakas parkuu ja vikisee?

Pääsin vastaanotolle tunnin sisällä puhelusta. Ei se niin kamalaa ollutkaan. Välillä sattui vietävästi, mutta pääosin tuntui hyvältä, kun paatti liikutti ja paineli kramppiin mennyttä alaselkää. Vika johtuu jo pari vuotta sitten kipeytyneestä alaselän oikeasta puolesta. En muista, missä se kipeytyi, ystäväni ehdotti kivien pyörittelyä ja nostelua kiviaitaan, mikä on mahdollista. Selkä vihoittelee aina, kun teen jotakin raskasta, selän toinen puoli yrittää korjata ja kierre on valmis. Voi tulla kramppi, mikä nyt tapahtui. Alaselkä on jo mennyt vähän värään asentoon, minkä saa kai vielä korjattua takaisin. Lopuksi tohtori niksautteli selkääni, mikä oli aika hurjaa.
Kun hoito oli tehty, pystyin kävelemään ja jopa samalla kääntymään vieressäni kävelevää tohtoria kohti. Olivat luvanneet ajanvarauksessa, ettei sieltä tarvitse kotiutua invataksilla. No ei tarvinnut. Melkein tanssin ulos silkasta ilosta.
Voi mahdoton, miten osaa olla iloinen siitä, että kipua on vähemmän! Huomenaamulla on hieroja, jolle varasin ajan jo perjantaina, ja muutaman päivän kuluttua vielä uusi paattikäsittely. Eiköhän elämä ala taas hymyillä!

Kuvissa muotopuutarhan syksy ja vasta nyt kukkiva kanerva-asteri 'Snow Flurry'. Aloin tehdä muotopuutarhan neljättä ja viimeistä penkkiä, mutta se on hidasta villiintyneen karviaispuskan, heinikon, nokkosten ja maahan hautautuneiden tiiliskivien takia. Vieressä on ollut rakennus, jonka hellan/uunin hauta on ilmeisesti muotopuutarhassani. Maasta nousee myös valkoisia kaakelinpaloja.

Having been planting etc. for a week my back stopped operating. It simply cramped. I went to see an osteopath for the first time in my life. The idea was rather scary, but he did make most of the pain go away. A massage tomorrow and another visit on Friday should do the trick.

Kanerva-asteri - Aster ericoides

Lisää lehtiä

Rotkolemmikit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Tämä on keväällä pienenä piippanana ostettu 'Silver Wings'.

Despite the fact that I love Brunneras I only bought my first specimen this spring. This is 'Silver Wings'. Now I also have 'Hadspen Cream' and they both look their best right now.

Tämäkin on syksyisiä suosikkejani: japaninlehtikuusi. Se kellastuttaa ensin vanhojen oksien neulaset, sitten vasta saman vuoden versot. Puun pörheän lämpimänkeltainen ulkomuoto tuo mieleeni kananpojan. Tästäkin kasvista olen niin iloinen, istutin tämän neljä vuotta sitten pienenä polvenkorkuisena piiskana. Nyt puu on kaksimetrinen.

Kääpiömanteli on sen sijaan menettänyt lehtensä kauriin suuhun. Ihme kyllä kauriit eivät ole tuhonneet näitä pensaita kokonaan, vaikka unohdan suojata ne verkoilla joka vuosi, kun kääpiömantelit ovat niin pieniä. Tai ehkä ne ovat pieniä juuri siksi.

Näistä lehdistä olen enemmän kuin hämmästynyt. Kuunliljat eivät ole yleensä saaneet pitää lehtiään enää syyskuussa, sillä kauriit ovat käyneet napsimassa ne. Nyt olen erittäin kiitollinen metsästäjille, jotka ovat napsineet kauriit! Ihanaa, kuunliljojen syyslehdet ovat minusta kuin sulanutta kultaa.

Usually deer have eaten up the Hostas by September, but this autumn the hunters have been quicker to eat the deer. Boy am I glad. This is the first time I get to see these lovely autumn leaves like molten gold.

Hyvää pyhäinpäivän iltaa ja loppupyhää!

Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Punaista

Monta vuotta talvehtineen japaninvaahtera 'Osakazukin' rohkaisemana hankin nyt taimimyymälän syysalesta toisen japaninvaahteran. Kuvassa koreileva 'Osakazuki' on näyttävimmillään keväisin ja syksyisin, jolloin siinä on kirkkaanpunaiset lehdet (sekä puhkeavat että kohta putoavat lehdet ovat kirkkaanpunaiset). Kesällä pensas on tummanvihreä, ehkä hieman punertava silti, mutta ei paljoa.
Uusi japaninvaahterani on Acer shirosawanum 'Aureum'. En ole varma, kutsutaanko sitä japaninvaahteraksi, sillä Viljelykasvien nimistössä sitä ei ole vielä lainkaan. Katsotaan onko koko kasviakaan keväällä enää...
'Osakazukista' viisastuneena istutin 'Aureumin' suoraan kukkapenkkiin edes olettamatta, että siitä saattaisi tulla sellainen pieni puu mitä ensimmäiseltä japaninvaahteraltani hulluissa unelmissani odotin. Se on pysynyt pienenä polvenkorkuisena pensaana jo neljä vuotta.

I really like red. As a little girl I didn't – I preferred "boys' colour" blue. The japanese maple 'Osakazuki' provides the most fantastic red autumn colour. In our climate it is only a little shrub but quite a spectacular one.

Omena-, kirsikka- ja luumupuiden ruska on nyt kauneimmillaan. Niissä on hurmaavia keltaisia ja oransseja sävyjä. Kuvan vihreät lehdet kuuluvat alppikärhölle.

Punaisia lehtiä, punaisia taloja... ihania värejä!

Lempinäkymäni kuistilta länteen Åvensorin kylän poikki. Jo sanottu: tähän ei koskaan kyllästy.

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Pihatarkastus

Pihatarkastaja täällä päivää. Mitäs tässä ruukussa on? Jaha, että nämäkin piti vielä istuttaa. Sammalleimua ja joitakin iiriksiä. No, töpinäksi sitten, mamma!

Garden check (but garden not in check)

Ja mitäs tuolla? Syreeni on sentään jo suojattu kauriilta verkolla (toim. huom. kauriille ovat maistuneet myös etualan ruukun leikkoasterit). Viime syksynä kaatuneen lipputangon paikalle ei ole vielä pystytetty humalasalkoa, vaikka humala on jo istutettu. Joku patsas siinä seisoo. Tuohon ympärille on mamma laittanut kostean niityn sipuleita ihan kippurassa kontallaan. Minun tehtäväni on pitää myyrät poissa sipulien luota.

Mennäänpäs sitten kohti kasvimaata. Tää rodokin kannattais hei mamma suojata, tätä on kauris syönyt ennenkin.

KASVIMAA ON IHAN JÄRKYTTÄVÄN SEKAINEN JA TÄYNNÄ RIKKARUOHOJA! MAMMA!

No niin, entäs täällä. Vähän siistimpää on.

Lehtiä voisit kyllä joskus haravoida. Ja jos meinaat, että tässä olis joskus nurmikko, niin voisit sellaisen sitten tähän kylvää.

Mä lähden nyt myyräjahtiin.

On mamma jotain tehnytkin. Kaivoin muutaman metrin ojanpätkästä nokkoset, koiranputket ja piparjuuret, laitoin pohjalle maatunutta kompostia ja päälle multakasasta puolisavista maata, josta poistin rikkaruohot.

Tähän tuli hieno puolivarjoisa ja kosteutta saava mutta silti läpäisevämultainen metsäpuutarhapenkki pienessä notkelmassa. Siinä kasvaa nyt vaikka mitä herkkuja: valkokukkaisia kellopeippejä ('Crown of Snow'), siperiankurjenmiekkaa (Shirley's Choice') ja tarhasyysvuokkoa ('Honorine Jobert'), bambumainen koristeheinä nuokkutähkä, jättikarhunputki, mikadonkämmen, kerrannaiskukkainen tarhajouluruusu, erilaisia koiranhampaita, esikoita (tähkä-, kirjo- ja palloesikkoa) ja paria erilaista varjohiippaa (kalve- ja idänvarjohiippa 'Lilafee'). Toivottavasti muistin nimet oikein, en ole vielä piirtänyt istutuksesta karttaa puutarhapäiväkirjaan ja jätin nimilaput taimien viereen. Näin syksyllä istutetuista taimista ei nimittäin ole enää keväällä minkään verran hajua, keväällä ja kesällä istutettuja sentään tulee tarkkailtua ja ihailtua, ehkä kuvattuakin kesän mittaan, mutta syksyn taimet on paras merkitä hyvin. Toivottavasti ne löytyvät keväällä ja tapaamme herkullisten väri- ja lehtiyhdistelmien merkeissä!

Idänvarjohiippa – Epimedium grandiflorum

Jättikarhunputki – Angelica gigas

Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Kellopeippi – Physostegia virginiana

Kirjoesikko – Primula × bullesiana

Koiranhammas – Erythronium

Mikadonkämmen – Bletilla striata

Nuokkutähkä – Chasmanthium latifolium

Palloesikko – Primula denticulata

Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-ryhmä

Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida

Tähkäesikko – Primula vialii

Pelargonit valtasivat taloni

Syyskuussa sisään nostetut pelargonit ovat terhakassa kunnossa. Poissaollessani sisälämpötila on ollut alle kymmenen astetta, jotta kasvit eivät kuivu. Se on pelargoneille mieleinen talvilämpötila.
Tämä pehmopalloinen hurmuri on tähtipelargoni 'Bev Foster'. Ostin sen pienenpienenä pistokkaana Tukholman puutarhamessuilta maaliskuussa. Se puoli näissä pelargoneissa on, että ne eivät vain lisäänny määrällisesti vaan myös kasvavat! Tämä kasvoi kesän aikana aika isoksi.

Tämä suloinen kaveri on elokuussa Tiinalta saatu munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple'. Hän on sen itse kylvänyt keväällä! Kasvi on olohuoneessa vähän varjossa, kesällä ulkona valoisassa paikassa kukissa on varmaankin enemmän munankuorikuviointia. Mielestäni tämä oli elo-syyskuussa kirjavampikukkainen.
Pelargoneissa on sekin jännä puoli, että niiden lehtienkin väri ja kuviot vaihtelevat suuresti valo-olosuhteiden mukaan.

Iltavalo osuu 'Raspberry Rippleen' viehkosti. Sen alapuolella on muutama vuosi sitten Tukholman puutarhamessuilta hakittu ruusunnuppupelakuu 'Brightstone'. Otin siitä varmuuden vuoksi pistokkaita, vaikka minulla on kaksi suurtakin kasvia – jostakin syystä en tajunnut, että minulla on tätä jo aika monta yksilöä... Pelargonien pistokaslisäys on niin helppoa, että sitä tulee tehtyä melkein puolivahingossa ja siinä onnistuu lähes aina: katkaise noin 10 cm pätkä minkä tahansa varren päästä, poista mahdolliset kukat ja kukkanuput sekä alimmat lehdet. Jätä vain yksi tai kaksi ylintä lehteä pätkään kiinni. Työnnä pätkä puoliväliin saakka multaan ruukkuun. Voit laittaa samaan ruukkuun useita pistokkaita ja siirtää ne omiin ruukkuihinsa, kun ovat vähän kasvaneet puolen vuoden kuluttua.
Näiden kuvien kukkivien pelakuiden lisäksi minulla on valkokukkainen mårbacka 'Prins Nikolai', pinkkikukkainen valkokirjavalehtinen 'Catalina' ja tuoksupelargoni 'Dr Westerlund' – kiitos Maria. Enkä raaski heittää pois suuria emokasveja ja jatkaa pelkkien pistokkaiden turvin. Niinpä en kohta enää mahdu kotiini.
Help!

Pelargoniums are taking over my house. I can't stop collecting them and I can't throw big plants away and resort to cuttings only. What to do – build a bigger house?