Great... woodpeckers and apples

Great spotted woodpecker, käpytikka

Old 'Åkerö' apples are maturing into sweet red-cheeked beauties. The only thing is, I don't like apples. Childhood overdose accompanied by "an apple a day keeps the doctor away" remarks from my dad. He was right, of course, but still... they were bitter and sour. If only mum could make them into baked or pie form...

Now I have an old apple tree in front of my house and its apples are relatively sweet. To top that, the tree is an old variety, valuable and pretty. I still don't get to pick them

Fortunately someone else does. Great spotted woodpecker, a young specimen, is enthusiastically picking into the juicy fruit and sampling the fruit flesh. You can nearly hear the hums of approval. And I get to admire the bird from my kitchen table. I'd call this a win-win.

The woodpecker's beak is made for pecking apples.

Käpytikka omenoiden kimpussa

Hieno näky keittiön pöydän äärestä: tikka nakuttaa kypsää Åkerö-omenaa. Kun en itse pidä omenoista, valitettavasti, on mukava huomata kuinka ne maistuvat muille! Välillä tikka nostaa pään ylös ja maiskuttelee mehua suussaan. Lakin punaisuudesta päätellen tämä tyyppi on nuori, tämän kesän poikanen. Ruoka on niin hyvää että kameran kanssa pääsi aika lähelle.

Kotonatekemistä

Punapellavat ovat kiitollisia kukkijoita paahteisessa paikassa. Red flax in my dry border.

Luin juuri lehdestä, että "homing" on suurta muotia. Siis kotona tekeminen. Se on varmaan kivikauden luola-asunnoista saakka ollut kivaa, mutta että muotia. Otetaan siitä kaikki irti siis!

Paitsi että minusta on aina ollut kivointa puuhailla ulkona. Niinpä aloitin kotihommien arvostuksen kukkapenkistä. Punapellavat ovat ihanasti kukassa, ja olleet ties montako kuukautta. Siemenestä hyvin ehtisivät, jostakin Lord Nelsonin tms. tavallisesta siemenpussista. Sitä voisin ihan suositella. Kylvinkin punapellavan aika myöhään, ja kasvupaikka on kovin kuiva ja paahteinen, maa kuivaa savea kuin betonikokkaretta.

Naapurin ihastuttava kukkaketo. Lea's new border.

Sitten menin ihastelemaan naapurin Lean kotipuuhia, tänä vuonna perustettua kukkapenkkiä. Viime syksynä se kaivettiin, reunustettiin ja laitettiin uusi multa, ja keväällä emäntä kylvi siihen vaika mitä. Kesäkuussa ihmeteltiin kun mitään ei tapahdu, mutta ihmekö tuo, kun vielä juhannuksena hampaat kalisivat kuin kastanjetit (Lean sanojen mukaan). Hallaa oli vielä kesäkuun puolivälissä! Toisen naapurin perunanlehdet olivat käpristyneet, minulla perunamaa on hitusen ylempänä niin ne säästyivät pakkaselta.

Loppukesällä kukkamaa on näyttänyt kyntensä. Unikot, kehäkukat, ruiskukat ja muut kukkivat kuin viimeistä päivää ja jatkavat vain lämpimän syksyn innoittamina. Kukille ei näy tulevan loppua lainkaan. Eläköön kotipuutarhassa puuhastelu! Kukapa näin kauniina päivinä sisätiloissa malttaisi pysyä.

Punapellava, flowering flax, Linum grandiflorum

Ah yes ... the translation

Forgive me for never having the patience to interpret, translate, word by word! Once I've written it's done, no need to rewrite. No need to me, that is. Self-centeredness at its worst.

The news is, I just read in a paper that "homing" is the trend. Home-making, decorating, baking, whatever makes the home feel more like home.

Is that news? Was there ever a trend for making home feel like a hotel, train wagon or a waiting room? Whatever the reasoning, my home extends, and has always done so, farther beyond the walls. Idling in the garden beats vacuum cleaning every time. Afternoon sun on red flax flowers, that's a fleeting moment waiting to be discovered. Feet carry me on, past the dry border across the village street to the neighbour's. There's a real feast for the eyes.

Lea sowed those seeds - poppies, calendulas and corn flowers - in the spring and all June we wondered whatever happened to them. Night frosts and unnatural cold, that's what happened. In late summer the border has sprung to life. Homing.

Kesän tili

Kuvassa riisuttu hirsitalo ja ovensuussa emäntä itse.

Old cladding and rotten veranda have been taken off... The pile of earth and stone is the old floor insulation.

Remontti on tältä kesältä pistetty pakettiin. Pojat vaihtoivat ansiokkaasti taloon uudet alimmat hirret niihin kohtiin mihin tarvittiin, kaivoivat multapenkkaperustuksia pois, purkivat lahon kuistin, ottivat säästöön lattiat, ovet, ikkunat ja listat ja pistivät lopuksi talon tuulensulkupaperipakettiin. Nyt minulla on pakettitalo!

Vanhat, paikoitellen pintalahot hirret tarvitsevat säänsuojaa, ettei laho etene. Aiemminhan talossa oli laudoitus päällä, ja se tulee taas lopuksi päällimmäiseksi kun niin pitkälle edetään...

Ajattelin, että ensi kesän ohjelmassa olisi valtavan keittiön muurin korjaus, se kun oli mennyt huonoksi seinän viereiseltä osalta. Ja vintillä hormit menevät niin, että makuukamarin kaakeliuunista tuleva hormi liittyy lähes vaakatasoisella tiiliputkella savupiippuun, ja se tiiliputki rakoilee. Paras korjata ennen kuin laittaa mitään tulia mihinkään, vaikka mitäpä sitä nyt tulia asumattomaan taloon laittamaan, kun talossa ei edes ole lattiaa ;-)

Restaurointipojat Janne ja Saku ikkunanrapsutuspuuhissa. Taustassa näkyy tuvan muuria.

The boys conserving old window frames.

Bottle Mail

Recently, I've been emptying the old house's attic. It's a long business.

There are numerous letters from a hundred years ago, hand-written in ink and sent from neighbouring islands as well as across the Atlantic. One must read them, of course.

Then there are ice skates. Old blades, hand-smithed, that were attached to the shoes. There are decoy duck holders, fabric meters, shoes, oil lamps and a geography book from 1905.

And there are bottles. Old medicine bottles, lemonade bottles, whisky bottles, pressed apple juice bottles. There is a bottle that still contains a drop of "all-purpose-oil" that suited boots and sewing machines alike. There is a bottle of "Sloan's Liniment" complete with an instruction leaflet. There is a fish-liver oil bottle bearing a hand-written label from Korpo Apotek.

Old bottles make a beautiful collection. But when there are 200 bottles? Even more?
I'm not finished with that attic yet.

Those letters, naturally they include love letters. There is a certain young lady who has received ardent confessions from a total of four suitors during 1920's. She was born in what is now my older house and thought best to leave her collection buried in the layers of sawdust under the attic floor.

Two of her admirers were sailors and have sent their sentiments across oceans. One particular admirer, Johannes, seems to be sorry for having gone a bit too far in their last meeting but promises to take responsibility for what may come after. "But", he says, "no need to worry", he doesn't think there is any reason to.(!)
I blushed reading these lines!
In Johannes's next letter, a few months later, he laments not having heard anything from his sweetheart. "You must have found another one", he concludes with a broken heart. Little does he know she has three other ones!
Later, she married one of the sailors.


Pullopostia

Vanhan talon ullakon tyhjennys on hidasta puuhaa. Pulloja löytyy - likööri-, omenamehu-, lääke- ja öljypulloja. Löytyy kalanmaksaöljypullo, jossa on käsin musteella kirjoitettu etiketti Korppoon apteekista. Löytyy vaatteita, kirjeitä, luistimia, sorvitalttaa, kangaspuiden osia ja vanhoja koulukirjoja.

Pullot ovat niin kauniita, että liotan niistä liat pois ja sitten vielä pesen kunnolla. Harvoissa nimittäin on mitään etikettiä jäljellä. Ja moneen vanhaan pulloon on kirjoitettu kohokirjaimin mitä se sisältää: Singer ompelukoneöljyä, Samarinia, Kuopion mesimarja-likööriä. Niistä tulee kaunis kokoelma, kun vielä keksii mihin se mahtuu.

Rajuja yhdistelmiä

Liilat laukat ja shokkipinkit punapietaryrtit keltaisine keskuksineen herättävät aamu-unisenkin.

Tässä kukkapenkissä kaikki on sekaisin. Punainen suloinen keijunkukka kohoaa keltaisten niittyleinikkien keskeltä. Siellä täällä on oranssia siperianunikkoa ja taas niitä laukkapalleroita...

Joku taisi tässä vähän aikaa sitten sanoa, kiinnittävänsä huomiota ainoastaan kasvien korkeuteen. Värit sitten ovat mitä ovat, ja ne sointuvat kumminkin kun kaikkea on paljon. Aika viisaasti sanottu!
Minulla on kukkapenkeissä vähän sitä ja tätä, myös rikkaruohoja. Puna-ailakit on niin hienoja, ettei niitä voi kitkeä ennen kuin lopettavat kukinnan. Nyt aloittavat mäkikuismat, nekin ovat komeita keltaisia pisteitä siellä täällä. Mesiangervot saavat kasvaa siihen asti, kunnes meinaavat tukehduttaa arvokkaamman vieruskaverinsa. Ja jos jossain kohdassa kasvaa hieman heinää, ei se kovin vaarallista ole.
Kitkeminen pari kertaa kuussa riittää tällä metodilla, mutta ei se kitkemisessä säästely ole syynä rikkaruohoviljelmiini. Se on aito ihastus niiden kauneuteen.

Lehtosinilatvat kohoavat puna-ailakkien tyrskyistä. Kuka osaa sanoa, kumpi näistä on koristekasvi ja kumpi ei?

Selective weeding

I like surprising combinations, like the shock pink and purple of Tanacetum coccineum and Allium 'Purple Sensation'. Add the yellow centres and it's a feast.
Also, I like surprises in form of weeds. Yes, weeds! Quite a few of them have a lot to give: Hypericums, Filipendulas and Geraniums add little splashes of colour. With the coral red Heuchera and lilac Alliums I let yellow buttercups grow freely. Only when they invade too much space is their time to go - but they always come back next year.
One of my favourite June weed is red campion, Silene dioica. With the blue spires of Polemonium caeruleum, who can tell which one is a "decorative plant"?

140 years of living revealed

The workmen taking off an in-built bench to be conserved. Smartly, the seat can be drawn out to make two wide beds. The topmost wallpaper layer is a pretty blue-flowered print on off-white background, supposedly from 1930's. The panelling below is painted pale blue and skirting is dark blue. The dado rail is dark stained wood as is the panelled ceiling, very typical for the late 19th century.

Renovating an old house is rewarding and shattering at the same time. To be able to live in the house, and for the house to be able to live on for another century and more, some interventions are necessary.

On the uphill side, the lowest timber logs need to be replaced. For that, the wooden cladding needed to be taken off and the interior panelling and wallpapering peeled. Only then can one see the condition of the wood.
It feels like vandalism to take off 9 layers of wallpaper, each having been lovingly glued to refresh and renew the house. Lovingly is a supposition, there may have been damp marks and coffee spills.
Three wallpaper layers were found atop the existing panelling. Under that, three more or so. The wallpaper pattern seems to have varied a bit around the room. Under those supposed last layers was a heavier paper that has been wetted and nailed into place, as traditionally was done to prime the wallpapering.
But underneath that, three more traces of age old wallpaper. That raises a question: since from their marks it is obvious the timber logs were brought from another building - they last an age, so naturally all logs were reused as long as they lasted - were these fragments already in the previous building?
We may never know the answer. But one things is certain. Tomorrow I'm off to a bookstore to acquire the just published book on Finnish wallpaper history.

One of the oldest wallpapers is an ultramarine geometric pattern. Notice the moss that was added between log layers.

This one seems hand-printed: the black is slightly off the red pattern. It is remarkably different from the geometric blue print!

Tapettilöytöjä

Vanhan talon restaurointi alkoi puuverhouksen purkamisella, vinon verannan poistolla ja sisäpintojen paljastuksella. Nyt pääsee tarkastelemaan hirsien kuntoa.
Tapettikerroksia löytyi yhdeksän - kolme paneloinnin yläpuolelta, kolme, jotka jatkuivat pitkälle paneloinnin alle ja vielä pinkopahvikerroksen alta jäännöksiä kolmesta muinaistapetista. Lienevätköhän tästä talosta vaiko siitä, mistä hirret on tuotu - ne on selvästi siirretty.
Nytpä on asiaa kirjakauppaan heti huomenaamulla. Suomalainen tapettikirja, Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantama, on juuri ilmestynyt!

Keltainen kevät

Tämä mysteerinarsissi tuli mukana, kun siirsin tyräkin edellisestä pihasta uuteen. En ollut huomannutkaan, että penkissä olisi ollut tällaisia narsisseja... Hmm! Tai sitten olen istuttanut ja unohtanut saman tien, sitä sattuu.

Narcissus 'Orangerie'

Jokin aika sitten joku sisustus- ja muotiguru kertoi keltaisen olevan supermuotia. Se on ehkä jo poistunut muodin kirkkaimmasta kärjestä, mutta puutarhoissa se lienee yhtä muodikas joka kevät.
Vaikka keltainen ei lempiväri olisikaan, on sillä keväisessä puutarhassa sijansa. Lounais-Suomen saaristossa yleinen mukulaleinikki ja lempeämmän sävyinen kevätesikko valtaavat kauniit luonnonlehdot siinä missä pihanurmet ja puiden alustatkin. Mitä onnea on ihailla ilta-auringon valon siivilöityvän omaan, pieneen esikkolehtoon!
Niitä narsissejakin oli sitten viime syksynä pakko istuttaa. Narsissi on siitä harvinainen sipulikukka, että se ei maistu jäniksille eikä peuroille. Narsissipenkkien ylle ei tarvitse virittää kanaverkkohäkkiä kuten tulppaanien, krookusten ja jopa kirjopikari- sekä varjoliljojen ylle.
Onneksi pidän puutarhapäiväkirjaa, johon merkitsen, mitä olen mihinkin istuttanut. Periaatteessa kirjassa pitäisi olla kaikki istutustieto, mutta aina ei muista... Narsissit kuitenkin kirjasin ylös. Niin nousevia versoja osasi sitten etsiä oikeista paikoista. Ja löytyiväthän ne!

Ransu esittelee narsisseja, jotka mieluiten istutan nurmelle ja heinikkoon puiden alle. Kukkapenkissä ne levittäytyvät yllättävän nopeasti tukahduttaen perennojen elintilaa.

Daffodil time

Knowing the British daffs have been way past their best for a while, it's time to introduce some that are currently blooming in my garden...