Kevätkalenterin 16. luukku

 Iloinen yllätys

Ihanaa, kun vuosikausia sitten istutetut hyasintit edelleen kukkivat, tässä on vuorossa 'Woodstock' – yksi komeimman värisistä. Vasemmalla nousee koristelaukkoja, oikealla marhanlilja, taustalla muistaakseni espanjansinililjaa, tähtihyasintin versoja nousee ihan joka puolella. 

Silti kaikesta tästä ihanuudesta huolimatta tällaiset kuvat eivät pääse keväällä eetteriin. Vaikka kuva on reunasta reunaan täynnä nousevaa elämää! On se niin väärin. Onneksi asian voi korjata nyt.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Kevätkalenterin 15. luukku

 Musti ja ruskopenkki.

Heti eilisen perään tulee lisää Mustia, kun löysin julkaisemattomia kuvia. Toukokuun alkupuolella kuvasin ruskopenkin ihastuttavia sävyjä ja Mustia niiden edessä.

Tuolloin kukassa olivat vanhat keisarinpikarililjat lapsuudenkodistani oikealla, keskellä takana korkea pikarililjaristeymä 'Sunset' – se siis ei ole keisarinpikarililja, vaikka onkin hyvin samanlainen. Sen väri on ihana heleä oranssi ja lehtitupsu kukan päällä on ruskea.

Vasemmalla on nousussa 'Brown Sugar' -tulppaaneja ja monia muita, joita ei niin erota, kun nuput ovat vihertäviä. Keskellä kukkii pari narsissia. Voi että rakastan näitä lämpimiä sävyjä! Ruusut ja kvitteni versovat punaruskeina, samoin kuin lehteen ja kukkaan puhkeava rusotuomipihlaja. 

Tuossa ajassa on vain yksi vika: nurmikonleikkuukausi alkaa. Ja sitä sitten riittää seuraavat viisi kuukautta. Mutta ottaisin silti toukokuun 9. päivän koska vain!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Kevätkalenterin 14. luukku

 Pyydettiin kuvia karvapojista.

Musti viettää jonkin verran aikaa kopissaan kaikkina vuodenaikoina. Näihin aikoihin on viereisessä vaahterassa lintujen ruokintapaikka ja lintuja käy myös maassa jyviä nokkimassa. Niitä on hyvä kytätä kopista käsin. 

Keväällä ikuistin Mustin tulemassa ulos kopistaan. Hänellä oli kovin kiire, eikä hän ehtinyt pysähtyä poseeraamaan.

Ransusta löysin kuvan, jonka lähes identtisen version julkaisin keväällä. Tässä kuvassa edessä näkyy vaahterasta leikattujen oksien kasan huippua. 

Ransu sointuu ihanasti keväänvihreään puutarhaan. Kivimuurin edessä on vuokko-esikkopuutarha ja Rivendell alkaa oikealla, kevätesikoita näkyy kukassa.

Kevätkalenterin 13. luukku

 Suvikello eli kesälumipisara

Tätä ihastuttavaa toukokuussa kukkivaa kaunotarta ei tullut viime keväänä esiteltyä lainkaan. Sama juttu kuin monen muun kasvin kanssa: otin tämän kuvan toukokuun puolivälissä, jolloin tapahtuu ihan hirveästi koko ajan ja joka puolella. Kaikki ei mahdu blogiin.

Suvikello on korkeampi ja myöhäisempi kuin sukulaisensa kevätkello. Kukinta-ajan lisäksi niiden erona on kukkien määrä per varsi. Kuvasta voi nähdä, että suvikellolla on suojuslehden sisällä lukuisia nuppuja; vasta ensimmäiset ovat avautumassa. 

Kasvi on aivan ihana ja on huutava vääryys, että se jäi keväällä kokonaan blogin ulkopuolelle, vaikka kävin toki päivittäin ihailemassa näitäkin kukkia.

Vertailun vuoksi tässä kuva kevätkellosta, sillä yksi kuva selittää paljon enemmän kuin sanat. Kevätkellon kussakin varressa on vain 1–2 kukkaa, kasvi on paljon matalampi ja myös aikaisempi: kuva on otettu maaliskuun lopussa, jolloin kukinta oli jo loppupuolella.

Tavallisesti tälläkin lajilla on vihreät pilkut, tämä keltapilkkuinen on karpaattien mukaan nimetty värimuoto.

Kevätkellon keltapilkkuinen muunnos Leucojum vernum var. carpathicum

Suvikello Leucojum aestivum

Kevätkalenterin 12. luukku

 Kevään kova valo on ihana, mutta kuvaamisen kannalta vaikea.

Kuva ei ole oikein onnistunut, mutta en ole heittänyt sitä poiskaan. Tässä kohdassa ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa, niinpä en tätä blogiinkaan julkaissut. Pidän noista vahvoista väreistä: keväällä niitä kaipaa. Sininen ja keltainen ovat reipas yhdistelmä ja tässä kohdassa sitä on kivasti laajempana kokonaisuutena. Kuvasta vasemmalle on vielä kultaherukkapensas täydessä kukassa, keltaista kukintoa voi nähdä ihan vasemmassa reunassa.

Paikka on kivimuurin edusta tontin rajalla. Kukassa on joitakin vanhoja helmililjoja, joiden lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa – veikkaan tavalliseksi tummahelmililjaksi. Oikealla nousee päivänlilja, tarkemmin ottaen kultapäivänlilja. Edessä on ihana ja tärkeä kasvi: Orkney-saarilta ystävän puutarhasta tuomani kerrottu mukulaleinikki. Siellä sitä kasvoi puutarhan nurkassa raparperin vieressä ja onneksi satuin olemaan siellä juuri kukkimisaikaan! Muutamasta pikkuisesta juurimukulasta on tullut jo kunnon kasvusto.

Yksi paha talvi, tai ehkä myyrät, verotti lähes koko aarteeni, mutta onneksi mukulaleinikki toipui. Heti, kun pystyin, jaoin kasvia tähän edemmäs samassa penkissä, jotta kaikki ei ole yhden kasvuston varassa.

Kerrotut kukat ovat kuin voinappeja, tavattoman suloisia. Olen antanut lajikkeen nimeksi 'Midgarth' näin omassa käytössä, kun alkuperäinen lajikenimi ei ole tiedossa. Nimi on sen tilan mukaan, josta kasvia sain.

Kultaherukka Ribes aureum

Kultapäivänlilja Hemerocallis middendorffii

Mukulaleinikki Ficaria verna

Tummahelmililja Muscari armeniacum

Kevätkalenterin 11. luukku

 Pikkuinen hurmuri 'Tiny Timo'.

Kuvasin pikku Timoja vaikka kuinka paljon, mutta tuolloin (toukokuun puoliväli) tapahtuu puutarhassa niin hirveän paljon, että tämä ihana tulppaani ei saanut palstatilaa kuin yhden kuvan verran. Eikö ole aivan ihana, puhtaanpunainen kukka? Ja päälle vielä luonnontulppaanin siro kauneus melko matalassa varressa.

Siispä tässä toinen kuva. 'Tiny Timo' on risteymälajike, jolla ei ole lajinimeä. Sen vanhemmat ovat kreikantulppaani ja ruusutulppaani.

Onneksi sipulit tuli istutettua sellaiseen paikkaan, vanhan talon kivijalan eteen, jossa ei vesimyyriä liiku! Paikka on aivan liian hiekkainen ja kuiva. Toiveita on nähdä Timot tulevanakin keväänä.

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Ruusutulppaani Tulipa aucheriana

Kevätkalenterin kymmenes luukku

 Hankin toissa syksynä useita keisarinpikarililjamaisia isoja pikarililjoja eikä sitä tarvinnut keväällä katua.

Tämä kuva on huhtikuun lopulta. 'Early Passion' se siellä, satsasin peräti kolmeen sipuliin. Isojen pikarililjojen sipulit ovat isoja ja hinnakkaita, mutta niistä tulee iso kukkaloistokin. On ihan ihmeellistä katsella tällaisia lähes metrisiä kukkavarsia huhtikuussa!

'Early Passion' on saatu aikaan risteyttämällä eri pikarililjoja, joten vaikka se näyttää keisarinpikarililjalta, se ei sitä ole. Perimässä on luultavasti ainakin ternipikarililjaa.

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Kevätkalenterin yhdeksäs luukku

 Näsiä ei saanut lähes ollenkaan palstatilaa viime keväänä.

Niinpä esimerkiksi tätä kuvaa, jossa se on täydessä kukintaloistossa – ja yhä talven jäljiltä verkon suojassa jäniksiä ja kauriita vastaan – ei ikinä julkaistu. Ehkä tuo verkko tekee siitä entistäkin arvokkaamman, kuin jalokivikoru lukitussa vitriinikaapissa?

Lehtonäsiä Daphne mezereum

Kevätkalenterin kahdeksas luukku

 Ihana näky saniaistarhassa.

'Snow Fox' -lumikellot siellä kilkattelevat, vanhempi tupas takana ja edessä vasta edellissyksynä, toisin sanoen toissa syksynä, istutettu sipuli. Kolme kukkaa heti ensimmäisenä keväänä on huipputulos.

Kuvassa näkyy muutakin ihanaa, kun tajuaa katsoa. Oikeassa reunassa on lehtosinivuokko aloittamassa kukintaa, ja rautakartion alla on rusokoiranhammas nupulla. Narsisseja nousee maasta.

Kuva on ihan huhtikuun alusta. Kutkuttavimpia kevätaikoja.

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Lumikello Galanthus

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Eilisen kuvan lumen peittämä huhtikurjenmiekka loistossaan.

Kun lumi sulaa kurjenmiekkojen päältä pois, ne jatkavat kukintaa kuin mitää takaiskua ei olisi tullutkaan. Eilisen kuvan 'Painted Lady' on kuvassa kavereineen. Vierellä nousee kookas ternipikarililja näyttäen, miten pikkuruisia nämä keväiset kurjenmiekat ovatkaan.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Kevätkalenterin kuudes luukku

 Joskus taivas nakkaa lunta niskaan, siitäkään eivät pienet kevätkukat lannistu.

Huhtikurjenmiekka 'Painted Lady' on kauniisti sinivalkokukkainen, kuin vesiväripensselillä maalattu. Lumen alta ei kuvioita tosin näe, mutta lumen sulettua kukka oli täysin vahingoittumaton.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkalenterin viides luukku

 Varjohiipat ovat lempikasveja, toisin sanoen yksiä niistä. Ihan siellä kärkipäässä. Uskon, että seuraava kuva selittää, miksi.

Varjohiipat ovat kukkiessaan taivaallisen kauniita! Tämä kaunotar on 'Mandarin Star' ja se on risteymälajike, jolla ei ole lajinimeä, ainoastaan sukunimi varjohiippa, Epimedium.

Kuva on toukokuun puolivälistä ja siitä voi nähdä, että vastapuhjenneissa lehdissäkin on hienoja sävyjä.

Niin, ja sitten varjohiipoissa on kauniit lehdet. Kaikki varjohiippaani ovat vielä vihreinä ja osa pysyykin vihreänä talven yli; siinä lisää hyviä puolia niiden ansioluetteloon. Jotkut saavat hienot ruskavärit, tosin erittäin myöhään, kun yksikään ei ole vielä kunnolla ruskassa.

Kevätkalenterin neljäs luukku

 Toukokuu, kuukausista ihanin, on tulppaanien juhlaa.

Ja kun ne tulppaanit loistavat kukkivien puiden ja pensaiden alla, kukkien yhtä aikaa, ei kauniimpaa hetkeä olekaan. Kuvassa on rusotuomipihlaja, jota muotoilen leikkaamalla liian alaoksat pois; silloin sen muoto on selkeämpi eivätkä liiat versot peitä muuta kasvillisuutta. Paikka on ruskopenkki.

Tulppaaneista kukassa on keskellä ihastuttavan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar', joihin olen kuvan tarkentanut. Taustalla on oranssi-keltaisia 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja ja tuomipihlajan rungon takaa kurkistaa muutama liljakukkainen 'Ballerina'. Vasemmalla pilkottaa vaaleanpunertavia 'Mango Charm'- ja edessä epätarkkana 'Salmon Dynasty' -triumftulppaaneja sekä siroja ja matalampia kreikantulppaaneja, jotka pysyvät pilvisellä säällä supussa luonnonlajien tapaan. 

Nämä kukkasävyt yhdessä rusotuomipihlajan kuparinvärisinä puhkeavien lehtien kanssa on sävytäydellisyyden huipentuma. Taustalla puhkeaa lehteen (tai neulaseen, havupuu kun on) kiinanpunapuu.

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Kevätkalenterin kolmas luukku

 Kun näin kuvassa särkyneensydämen lajikkeen Valentine, en uskonut, että se oikeasti on sen värinen. 

Myyntikuvien ja taimikatalogien kuvat on käsitelty niin voimakkaasti, että usein niissä on melko epätodelliset värit. Todellisuus on toinen. Ajattelin tämänkin lajikkeen olevan fuksianpunainen, juuri sitä sävyä siis, josta en niin välitä. Ehkä vain vähän tummempi kuin se tavallinen versio.

Sitten satuin muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalle, kun särkyneetsydämet olivat siellä myynnissä ja kukassa. Vinkaisin ilosta. Valentine on oikeasti punakukkainen!

Valentine on kauppanimi, siksi sillä ei ole heittomerkkejä. Kasvin virallinen lajikenimi on 'Hordival'. Oli mitä oli, se on satumaisen kaunis. Lehdetkin ovat puhjetessaan tuollaiset tummat. Kuva on toukokuun lopulta.

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Kevätkalenterin toinen luukku

 Pikkuinen ja myöhäinen

Syreenitulppaani on villilajiksi tosi myöhäinen: tämä kuva on toukokuun viimeisiltä päiviltä. Kuva kertoo senkin, että loppukevät oli superkuivan huhtikuun jälkeen varsin sateinen.

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Joulukuun kalenteripojat ja kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Tästä se taas lähtee: kevään odotus! Tässä osoitteessa on kevättä tosin odotettu jo viime kevään loppumisesta lähtien, kiivaammin elokuusta alkaen ja koko ajan yltyen. Enää pari kuukautta! (ja rapiat)

Kalenteripojista ei juuri nyt ihan hirveän aktiivisia kuvia saa. Tai saisi, jos säntäisin kameran kanssa ulos äkkiä silloin, kun pojat käväisevät ulkosalla. Nopea pitäisi olla, eikä kameraa oikein tule ulkoilutettua. Eilen kanttasin paahdepenkin (ja tänään kanttausura on täynnä vettä kuin kanaali, siitähän voisi ottaa kuvan).

Ransu viettää isoimman osan päivästä sängyssä. Jos osaa tarkasti katsoa, on kuvassa myös Musti, nimittäin kohoumana untuvapeiton alla.

Mustin korva näkyi peiton reunan alta, mutta en saanut siitä tarkkaa kuvaa. Tässä kuitenkin todistusaineistoa Ransun tuhinasta.

Musti on reippaampi ulkoilemaan, mutta viihtyy myös keittiön pöydällä tarkkailemassa tiluksiaan lattialämmityksestä nauttien. Ikkunan alla on nimittäin patteri, vaikkakin pienelle lämmölle säädettynä, joka lämmittää pöydän mukavaksi kissan tassuille. Pääosin täällä lämmitetään puilla, nytkin on keittiön hellassa tuli.

Pöydän päällä ovat viimeiset tomaatit, jotka keräsin kompostissa kasvaneista taimista sisälle kypsymään, ja ruukkutomaatti, jonka loput hedelmät söin juuri äsken. Seuraavaksi voisi tuon melko paljon tilaa vievän sisustuselementin nakata kompostiin.

Ja sitten kevätkalenteriin; jokavuotista hyvää traditiota on turha lopettaa.

Viime maaliskuun ensimmäisenä päivänä kevät oli jo lähtökuoppia pidemmällä, niinpä puistolumikello 'Viridapice' oli näin pitkällä. Hämmästyn, kun en ollut tätä kuvaa tuolloin julkaissut. Taisi olla niin paljon muutakin raportoitavaa.

Nythän on niin lauhaa, että lumikelloja saattaa kohtapuoliin nousta. En ole huomannut tarkistaa, mutta mukulaleinikkien lehtiä on jo puhjennut. Aika kivaa, kun uutta kasvua puskee maasta.

Puistolumikello Galanthus nivalis

Syksyn viimeiset ja talven ensimmäiset

 Kausi vaihtuu.

Syyssahrameita on yhä kukassa. Taputan itseäni olalle siitä, että istutin mukuloita vuosi sitten mäntyjen alle, missä ne eivät peity vaahteranlehtiin. Tuoreet nuput, jotka eivät marraskuun lopun lyhyessä päivässä tosin enää avaudu, ovat mannaa silmille ja sielulle. 

Ja tänään meillä oli – taas – ihana auringonpaiste! Edellisestä aurinkohavainnosta on vain kolme päivää. Se, jos mikä, luo uskoa tulevaan.

Syyssahramien vieressä on vaaleajouluruusuja. Ne ovat takuuvarmoja alkutalven kukkijoita, mikäli vain sää sallii. Ja puutarhurin muisti. Nimittäin siitä huolimatta, että jänis käy takuuvarmasti syömässä nousevat kukkavarret, en muistanut tänäkään vuonna suojata vaaleajouluruusuja verkolla. 

Kuvasta voi ehkä nähdä, että kukkavarsia olisi ollut parikymmentä. Osa on kyllä vaahteranlehden alla piilossa. Muutama nuppu jäi tallelle, ja niitä nousee lisää, tiedän kokemuksesta. 

Näihin tunnelmiin on mukava päättää syyskausi ja aloittaa talvikausi. (Ja nyt on jouluruusun ympärillä verkko).

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Kun puskat riisuutuvat

 Joidenkin kohdalla voi sanoa, että ne vain kaunistuvat!

Eilen paistoi aurinko komeasti (joskin lyhyesti, kun päivä ei montaa tuntia kestä) ja räpsin muutamia kuvia. Heisi 'Dawn' ei sittenkään puhjennut täyteen kukkaan, siinä on avautuneita kukkia siellä täällä, mutta suurin kukkaloisto näyttää siirtyvän kevääseen. Ellei nyt alkava lauha kausi kannusta sitä avaamaan lisää nuppuja.

Nyt, kun puskan kaikki lehdet ovat varisseet, näkyvät kukinnot hyvin. Samoin pulleat kukintonuput, joita lienee puskassa lähemmäs sata. Kuvassa niitä näkyy versojen kärjissä. Voi, näkisipä sen täydessä kukassa! 

Kevätkukintakin on kiva, kunhan se tulee ennen lehtien puhkeamista. Viime keväänä näin kävi, mutta toissa kevät oli niin kylmä, että kukkia tuli vasta lehtien jälkeen, eikä niitä silloin niin hyvin erota.

Purppurahelmimarja 'Profusion' on oikein edukseen nyt, kun lehdet hävisivät. Marjat ovat erottuvan ja erikoisen väriset.

Marjat eivät ole paljon nuppineulan päätä isompia, mutta kun niissä on noin hyvä väri, olen niistä aivan liekeissä. Niitä ei myöskään ole kovin paljoa, joten toivon, että tulee lauhoja talvia ja puska kasvaa ja kukoistaa tuottaen enemmän marjoja tulevina vuosina.

Näiden talvenarkojen puskien kanssa elämä on jännittävää. Superkylmä toissa talvi palellutti purppurahelmimarjan maata myöten; onneksi se versoi silloin alkukesällä juuresta uuden puskan. 'Dawn' -heisi kukki toissa keväänä vain muutamalla kukinnolla, kun talvi oli ollut niin ankara. Kunpa ei nyt tulisi sellaista. Oikeastaan minulle riittäisi talveksi ne muutama pakkaspäivä ja ohut lumihuntu, jotka jo koettiin. Varmaan riittäisi puskillenikin.

Tänään istutin talvenaran mandariiniruusun. Sekään ei toivo kovaa talvea. Nyt oli kyllä hyvä päivä istuttaa, kun yöksi luvataan runsasta sadetta ja ennuste näyttää ympärivuorokautista plussaa seuraaville kahdelle viikolle.

Värikäsoksaiset kanukatkin ovat parhaimmillaan talvikaudella. Tämä on idänkanukka 'Aurea' laidunkarstaohdakkeiden ympäröimänä. Leikkaan vanhat versot säännöllisesti parin vuoden välein pois alhaalta asti, jotta jäljelle jää punaisia, nuoria versoja.

Taustalla on pensasaita euroopanpyökistä, ja sen pointti on, että se nimenomaan pitää lehtensä talven yli, vaikka lehdet menevätkin ruskeiksi. Pyökkiaita on talvimaisemassa ihanan lämmin mahonginruskea ja tuottaa hyvän tuulen- ja näkösuojan talvellakin.

Päivän ruusu on Austin-ruusu The Pilgrim, joka on ennenkin ollut viimeinen ruusu kukassa. Se kun kasvaa talon lämpöä heijastavalla eteläseinustalla. Nuppuja on tosin joissakin muissakin Austineissa, ja voipi silti hyvin olla, ettei yksikään niistä aukene. Joulukuun taitteessa on jo liian lyhyt ja pimeä päivä semmoiseen.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Idänkanukka Cornus alba

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Ärsyttävä aihe

 Olen tätä aihetta vältellyt, kun verenpaine nousee, mutta kyllähän tämä liittyy aika olennaisesti puutarhaan.

Tunneleiden suuaukot nimittäin, ja se, että aika usein jalan alla maa pettää, tai painuu pahaenteisesti. Sitten, kun kantapäällä polkaisee, uppoaa jalka nilkkaa myöten. Kuvassa kauempana onkalon suu, edessä polkemaani tunnelia. Joskus sitä voi seurata näin päältä polkemalla pitkänkin matkan.

Asialla ovat vesi- ja peltomyyrät. Kumpikin syö kasvien juuria, joten pahaa tämä tietää.

Kukkapenkeissä näky on tämä. Mururakenteinen multa on toki kaunis ja hyvä, mutta tämä mylläys syntyy, kun myyrät uurastavat kasvien juurien ja kukkasipulien kimpussa maan alla. Kuva on muotopuutarhasta.

Tästä muotopuutarhan penkistä ovatkin jo tulppaanit hävinneet aiempina vuosina, harmi kyllä, mutta nyt mietin, kukkiiko tuossa keväällä enää yhtään mitään. Perennatkin ovat toki vaarassa, ja pensaat, köynnösruusutkin. Mylläystä on vähän joka puolella. Viime aikoina Supercat-myyränloukku on hommissa muotopuutarhassa, ja vesimyyriä se on napannutkin.

Nyt on pahin myyrävuosi varmaan ikinä ja myyriä on lähes kaikkialla, ikävä kyllä. Ruusu-heinätarhassa ei ole aiemmin myyrätuhoja tai myyrien jälkiä ollut, mutta nyt sielläkin on myllätty. Narsissin vastikään istutettuja sipuleita on noussut pinnalle. 

Ikävä kyllä, istutin juuri lokakuussa tuohon kohtaan tulppaaniaarteen, kun olin ajatellut, että se olisi myyrätöntä aluetta. 

Rembrandttulppaani 'May Blossom' tai 'May-blossom' on puutarha-antiikkia; vanha lajike, jota ylläpitää hollantilainen Hortus Bulborum -säätiö. Olin istuttanut yhden sipulin jo edellissyksynä, tässä se kukki kauniisti kevätkesällä. Tänä vuonna tilasin toisen sipulin samaa lajiketta. Vanhat lajikkeet ovat sen verran tyyriitä.

Kohta, jossa molemmat sipuliaarteet ovat, on juuri tuo myllätty paikka ylemmässä kuvassa. Jäi nyt ainakin tämä kuva kukasta muistoksi, jos tätä ihanaa tulppaania ei enää ole.

Mutapuutarha on tietenkin vesimyyrien rakastamaa aluetta, mutta ei sielläkään ole aiemmin tällaista ollut. Lutakon reunat ovat kauttaaltaan myyrän mylläämät ja reunoilla jalka uppoaa tunneliin. Pari kertaa tässä syksyn mittaan, kun olen lähestynyt mutapuutarhaa, on kuulunut molskahdus, kun rotan kokoinen vesimyyrä on painunut minua pakoon.

Mutapuutarhasta katajaa kohti menevä istutusalue on aiemmin saanut olla rauhassa myyriltä, mutta nyt siinäkin on tunneleita ja suuaukkoja.

Näin pahaa myyrävuotta en ole kohdannut, vaikka viitisen vuotta sitten oli sellainen, että ylärinteen hedelmätarhasta kaatuivat omena- ja luumupuu sekä kaksi kirsikkapuuta, kun juuret oli syöty. Nyt myyriä on kumminkin vielä enemmän, sillä niitä on lähes kaikkialla. 

Syyksi epäilen lauhaa viime talvea: myyrät ovat varmaan onnistuneet lisääntymään lähes ympäri viime vuoden. Puutarhani on pahaksi onneksi verkotettu peuroilta, minkä takia kettu ei pääse tänne myyräjahtiin. Pöllöt ja haukat onneksi pääsevät, ja niitä onkin runsaasti.

On vähän sellainen olo, että mitähän kasveistani on enää keväällä elossa. Onko tällaiselle tontille edes mitään järkeä puutarhaa tehdä? Vesimyyriä on täällä ollut aina, mutta tällaista ei minun aikanani eli pariinkymmeneen vuoteen.

Onhan täällä tietenkin myös supercat Musti, mutta ei sekään määräänsä enempää jaksa pyytää, kun on jo 19-vuotias. Emmekä ole ihan aina paikalla; tälläkin hetkellä olemme kaupungissa Mustin suureksi harmiksi. 

Kävimme eläinlääkärissä kontrollissa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Vielä tilanne ei ole hälyttävä, vaikka Mustin paino laskee vähän jatkuvasti. Mutta veriarvot olivat siedettävät ja tauti on edelleen vaiheessa 2 (asteikolla 1–4).

Ransusta ei ole mitään apua vesi- ja peltomyyrien torjunnassa, tässä muuten vain kuva Ransusta kaikille hänen ystävilleen. Ransu hoitaa seurustelu-upseerin virkaa, tärkeä sekin.

Rembrandttulppaani Tulipa Rembrandt-Ryhmä

Purppurainen pihakierros

 Viimeiset kukat, mutta parhaan väriset!

Ennen kylmän jakson alkua kiersin kameran kanssa puutarhaa. Koreaköynnöskuusama 'Gold Flame' on näköjään viimeinen aktiivinen kuusama joka syksy. En edes jaksa laskea sen nuppujen määrää. Eivät ne enää avaudu, mutta kuusamankukat ovat tavattoman kauniit näinkin.

Syysasteri 'Royal Ruby'. Tuulessa ja kituliaassa päivänvalossa ei saanut tarkkaa kuvaa.

Viimeiset hajuherneen kukat, lajike on 'Nimbus'.

Kaita-asteri 'Prince' tuli tänä vuonna kukkaan tavallista aiemmin, jo marraskuun alussa. Usein tämä on nimittäin vielä myöhäisempi. Kukat ovat täydellisen suloisia ja erittäin pikkuruisia.

Prinssin lehdetkin ovat hyvin pienet ja tummanpuhuvat, kesällä suorastaan punaruskeat. Kasvin koristearvo on mittava, vaikka se on pieni, reilusti alle metrinen, ja vaatii läheltä tarkastelun, jotta sen upeus avautuu.

Mittakaavaa ei ehkä kuvasta hahmota. Kukat ovat yhden sentin kolikon kokoisia. Kerta kaikkisen ihana kasvi, ja joka loppusyksyn luottokukkija!

Metsätyräkki 'Chameleon' on voimakkaan ruusunpunainen keväällä maasta noustessaan; on sillä hyvä väri syksylläkin. Osa lehdistä on viininpunaisia, kuten kesän alussakin, osassa on roosa ruskaväri.

Lupailin kuvia lumipalloheiden ruskasta. Se on käsittämättömän hieno. Osassa versoja on tällainen liukuväriruska. En tiedä, onko se näin komea joka syksy, sillä tämä on vasta ensimmäinen vuosi, kun kaksi puskaani ovat edes jonkin kokoisia. Lajike on 'Roseum'.

Suurin osa puskasta on hienon tummanpunainen – tai oli, lehdet tippuivat jo.

Yksi kauneimmista ruskaväreistä on onnenpensaan viininpuna; jokasyksyinen suursuosikki. Puskani kasvaa kovin kituliaasti kuivan koivikon kulmalla, mutta kasvaa sentään pikkuisen joka vuosi. Lajia / lajiketta en tiedä.

Turkinmyrkkylilja 'Purpureum' pääsi näin pitkälle ja purppuraiseksi tänä syksynä. Onneksi sentään yksi kukista jäi pikku jyrsijöiltä rauhaan ja kukki ehjänä. Tykkään tässäkin kasvissa liukuväriefektistä.

Päivän ruusu on Rhapsody in Blue, jonka viimeinen kukka ehti puoliksi auki.

Hajuherne Lathyrus odoratus

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Lumipalloheisi Viburnum opulus f. roseum, 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Onnenpensas Forsythia

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum