Kevään kaipuu -haaste

Juuri kun säätiedotuksessa varoitellaan ensi viikolla koittavasta mahdollisesta kylmästä talvisäästä, jätti Tiiu Puutarhahetki-blogista kommentin tänne kertoen haastaneensa minut ihanaan keksimäänsä Kevään kaipuu -haasteeseen.
No mutta! Kiitos, tuhannesti, Tiiu!
Vastaan heti, tietenkin!

Kevät on kokonaisuudessaan merkittävää, hurmaavaa, innoittavaa, hullaannuttavaa, energisoivaa ja valloittavaa aikaa, mutta kaikkein ihaninta siinä on varhaiskevät. Se, kun puissa ei vielä ole lehtiä, lumesta aletaan päästä eroon, valo aiheuttaa suhinaa päässä ja ensimmäiset pienet kukat nousevat maasta kukkiakseen suunnilleen heti, kun aurinko lämmittää. Kevätkurjenmiekka on sellainen. Eihän sillä ole vielä kunnolla lehtiäkään, kun se jo kukkii!

Viime keväänä muotopuutarhan kukkapenkkejä kuorrutti raakavillakate. Ransu nautiskeli villaisesta alustasta.
Tämä on keväässä ihaninta: kun huomaan, että sekä kissat että minä olemme kaikki yhtä aikaa nauttimassa kevään saapumisesta. Eikä kukaan halua sisään. Pojat löytävät minua helpommin pihalta välipalaa, minut nälkä ajaa jossain vaiheessa sisälle.

Saariston kevääseen kuuluu lintujen saapuminen näkyvästi ja kuuluvasti. Lukuisat kottaraiset, joutsenet, kurjet ja hanhiparvet pysähtyvät saarissa ylitettyään Itämeren ennen kuin jatkavat taas matkaansa. Huhti–toukokuussa saapuvat tiirat, taitolentäjät. Rannassa on vielä hyytävän kylmää, kun kylämme suojaisassa etelärinteessä saaren sisäosassa kylpee lämmössä ja saa jo ottamaan takin pois.

Lintujen lisäksi puiden silmujen puhkeaminen on kevään merkittävimpiä hetkiä. Japaninlehtikuusen söpöt silmunystyrät avautuvat vihreiksi partasudeiksi.

Kevään lempinäkymiin kuuluu tämä näkymä kuistiltani kylän poikki: tuolla ihanassa pihassa kukkivat pilvikirsikka ja kirsikkaluumu samaan aikaan kuin minun ruusuherukkani, ja sirotuomipihlajakin on tuota pikaa tulossa kukkaan.

Kaiken lisäksi tähän kohtaan pihaani siivilöityy ihastuttava iltavalo.

Iltavalo! Sitä kohti!

Kyllä kevät on ihmisen ja kissan parasta aikaa. Pastori Pantterssonkin riehaantuu piehtaroimaan. Ja oi – vastaleikatun ruohon tuoksu ensi kertaa talven jälkeen!
Kevään huippuhetkiä ovat myös kimalaiset, niiden pörinä ja surina.

Yksi kevään kohokohdista koittaa toukokuun lopulla, kun lehmät saapuvat Korppoon isolta saarelta proomulla meille kesäksi. Ne tekevät loistavaa maisemanhoitotyötä pitämällä vanhoja laidunalueita taas avoimina vuosikymmenien pusikoitumisen jälkeen. Lehmät tuovat liikettä ja elämää, kotoisaa oloa – sitä on vaikea sanoiksi pukea.


Haastan ihanan ja ahkeran bloggaajan Betweenin Rikkaruohoelämää-blogista, sillä hänellä on aina niin mahtavia kuvia ja kivoja pohdintoja!

Haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki , jotta ne löytyvät.


Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata 
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Kukat sisään, kukat ulos ja keittiökuulumisia

Välillä oli joku kylmä yö, sen ajaksi piti parvekekukat nostaa sisälle. Tasetti on yhä kukassa, samoin kreetansyyssahramit, jotka puskevat koko ajan uusia nuppuja.

Yhtenä päivänä satoi räntää, joten poikkesin kukkakauppaan hakemaan piristystä. Löytyi ihastuttavan värinen huone-esikko. Sekin elää parvekkeella, mutta nostan sen öiksi sisälle, sillä se tuskin kestää, jos mittari painuu alle nollan. Ei ole lähiaikoina painunut, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Silloin tällöin kuulee ihmisistä, jotka ovat ajatelleet huone-esikon olevan puutarhakasvi ja istuttaneet sen ulos. Se on suuri sääli, sillä tämä kaunis kasvi kuolee talveen ulkosalla. Puutarhaesikoista se on helppo erottaa erittäin suurista lehdistään.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kreetansyyssahrameita ja edessä 'S. Arnott' -lumikellot, joiden nuppujen liikkeitä tarkkailen haukan lailla.

Tasetti ja yksi sahrameista joutuivat valitettavasti kuvauksen uhreiksi, mutta istutin ne kuvien oton jälkeen takaisin astioihinsa ja toivon, että ne toipuvat järkytyksestä.

Minun piti raportoida keittiön hyllyjen maalaamisesta salvianvihreiksi, mutta kun remppahenkilö on äärettömän hidas. Toisen nurkan lattiasta kattoon ulottuva lokerikko on esimerkiksi vieläkin maalaamatta. Lisäksi maalauspäivän jälkeen pimeässä otettu kuva ei juuri miltään näytä.

Siinä ne salvianvihreät hyllyt kuitenkin ovat (vihreä pikkuhylly on omassa vanhassa maalissaan ja sitä en tietenkään maalaa). Voisin yrittää muistaa ottaa joskus kuvan päivänvalolla! Esimerkiksi sitten, kun äärimmäisen hidas remppahenkilö saa maalattua sen lokerikon eli koko keittiö on suunnilleen valmis.

Keittiön mini"ruoka"pöytä on täynnä kaikkea, ei vähiten miniversojen kasvatusruukkuja. Itämässä on sarviapilaa, basilikaa ja vesikrassia. Odotan vesi kielellä!
Niitä odotellessa on hyvä syödä mandariineja ja Saila-pastilleja, joita Italiassa käyvät ystävät ja sukulaiset yleensä tuovat. Nämä kanelinmakuiset ovat parhaita.

Saarikeittiössäkin on uutta. Ystäväni, joka asuu vanhassa talossa, näytti hankkimansa pienen propellin, joka toimii hellasta tai kamiinasta nousevan lämmön voimalla. Propelli työntää kuumaa ilmaa hellasta poispäin tasoittaen huonelämpöä. Muutenhan lämmin ilma vain nousee hellasta ylöspäin ja kertyy katonrajaan, minkä huomaa aina, kun nousee tuolille ottamaan jotakin kaapin ylähyllyltä.
Olen joskus hankkinut tavallisen propellituulettimen kaapin päälle, mutta se ei toimi tässä tarkoituksessa ollenkaan, siivet ovat liian isot ja se saa aikaan niin kovaa tuulta, että vedontunteeseen suorastaan jäätyy. Tämä ei sen sijaan aiheuta ollenkaan vedontunnetta, loistava vehje. Hankin laitteen Clas Ohlsonilta, mutta varmaan muistakin kaupoista löytyy.


Huone-esikko – Primula obconica
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Lumikello – Galanthus
Tasetti – Narcissus tazetta

Paikoilla, valmiina

Piippoa nousee kuin keväällä ikään, tässä 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja. Tulee hätä keksiä niille verkkosuojia. Yleensä olen siirtänyt talven yli puskia suojanneita verkkoja sipulikukkien piippojen päälle keväällä, mutta mitä tehdä nyt, kun on täysi talvi, siis almanakan mukaan ainakin.
Yhtä kaikki, täällä ollaan muuten ihan valmiina ottamaan kevät vastaan, vaikka tarvikkeita uupuisikin. Onhan edellisestä kesästä ja syksystäkin jo ikuisuus!

Idänunikot ovat keväisen vihreässä ja varhaisessa valmiudessaan. Ihanat luottoperennat! Ja niitä eivät peuratkaan syö – hyvä syy istuttaa ja kylvää niitä aina vain lisää. Tämä on hurmaavan värinen 'Patty's Plum', joita olen istuttanut kaksi ja toivoisin ainakin jommankumman kukkivan ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Mukulaleinikkejä on alkanut nousta maasta. Ihanat keväänvihreät lehdet!

Syksyllä istutettu aarre, kiurunkannus 'Craigton Blue', on pysytellyt tuoreenvihreänä talven yli tähän asti.

Ruusuherukoiden silmut pullistelevat.

Pysytään ruusuaiheessa puhumatta silti oikeista ruusuista. Vaaleajouluruusun uusia kukkia avautuu. Tarhajouluruusuissa on vielä nuput maan tasalla.

Siirrytään kaupunkiasunnon parvekkeelle, sillä sieltäkin on raportoitavaa.

Tässä aiemmin mainittu kärsimyspassio, jota en ole vieläkään ottanut sisään. Se on lähes ainavihanta (myös silloin, kun talvetan sen sisällä huoneenlämmössä). Sisään siirrettäessä se pitää leikata melko lyhyeksi, joten olisipa hauskaa, jos se voisi jatkaa kasvua pitkien versojensa päistä tänä vuonna. Tosin siinä tapauksessa pelkään, että se lähtisi valloittamaan maailmaa, sillä jo nyt sen versot hakeutuvat keskikesän jälkeen, tarpeeksi pitkiksi kasvettuaan, parvekelasien väleistä ulkopuolelle liehumaan.

Tasetti on kukkinut iäisyyden parvekkeen viileydessä.

'S. Arnott' -lumikellot venyvät ja olen huomannut kukkanuppuja useammassakin! Tuossa oikeanpuoleisessa nuppu jo erottuu lehtien välissä. Tämä on kuulemma hyvin kukkiva lajike, sipulit antanut ystävä tänään paljasti. Harmi vain, ettei näitä oikein Suomesta mistään saa, täytyy tilata ulkomailta.

Äskeisessä kuvassa näkyivät jo nämä taustalla: kreetansyyssahrami 'Fontenayi' täydessä kukassa. Tänään paistoi herkullinen aurinko ja nämä kiittivät siitä välittömästi.
Tähän ihastuttavaan keväiseen näkyyn on hyvä lopettaa. Nythän talvipäivänseisauksesta on jo kuukausi, tervetuloa kevät!


Idänunikko – Papaver orientale
Kiurunkannus – Corydalis 
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Lumikello – Galanthus
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tasetti – Narcissus tazetta
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger

Nuppukurkistus

Onneksi on ollut lauhaa. Saatoin jättää sipulikukat kaupunkiparvekkeelle enkä missannut niiden kukintaa, vaikka olin saaressa pidempään kuin alun perin aioin.
Ystävän antamat 'S. Arnott' -lumikellot ovat venyneet hieman, mutta eivät näytä siltä kuin aikoisivat kukkia. Versoissa näkyy vain lehtiä.

Vertailun vuoksi viime viikolla kotipihalta otettu kuva. 'Hippolyta' -lumikello se siinä. Lumikelloille tyypillisesti kukkanuppu on jo versoilun alkuvaiheessa näkyvissä lehtien välissä. Ihanaa, sillä viime keväänä menetin näiden kukinnan. Ulos istutetut eivät vielä kukkineet viime vuonna. Kaupunkiparvekkeen ruukku, jossa oli puolet sipuleista, piti paukkupakkasten ajaksi siirtää jääkaappiin ja siellä ne kukkivat ja näivettyivät sillä aikaa, kun olin poissa eli kotona.

Sen vuoksi, että lumikellot näyttävät tekevän useimmiten vain lehtiä heti istuttamisen jälkeisenä keväänä, en odota noilta ruukun S. Arnotteilta suuria. Tänään kuitenkin päätin raottaa kahta lehteä ja katsoa, mitä siellä välissä näkyy. No mutta – siellähän on soukka valkea kukkanuppu! En uskaltanut raottaa muita, mutta ainakin yhteen on kukka tulossa! Annoin niille tässä yhtenä päivänä laimeaa lannoiteliuostakin kukkien toivossa, vaikka se tuskin ehtii tämän kevään kukintaan vaikuttaa. Tai mistäs sen voi varmasti tietää.
Tämä on jo toinen talvi peräkkäin, kun syksyllä ruukkuun istutettu lumikello pukkaa kukkanuppua. Avomaalla näin käy aniharvoin. Mitä tästä opimme? Pitäisikö lumikellot istuttaa aina ensimmäisenä syksynään ruukkuun ja siirtää siitä vasta keväällä avomaalle? Varteenotettava tekniikka, jos näin saadaan ne kukkaan pikemmin. Olen myös huolehtinut lumikelloruukkujen kastelusta lähes liioitteluun saakka tietäen, miten herkästi sipulit kuivuvat. Ehkä erittäin runsas kastelu saa ne paremmin kukkaan.

Kreetansyyssahramit, joiden joulukuussa epäilin tekevän pelkkiä lehtiä, ovat myös kukassa – ja kukkia on paljon per mukula. Jokainen mukula on työntänyt vähintään kolme vartta ja jokaiseen niistä tulee kukka. Nuput ovat satumaisen kauniin väriset ulkopinnaltaan. Lajike on 'Fontenayi', sillä on nämä hienot purppuranpunaiset höyhenkuviot.

Kun ruukun nostaa sisälle lämpöön, avautuvat kukat selälleen – mutta haluan nauttia kukinnasta mahdollisimman pitkään ja siksipä pidän ruukkua parvekkeella, vaikka näinä harmaina päivinä kukat avautuvatkin siellä vain hieman. Toisaalta kukka on ulkopuolelta kauniimpi kuin sisäpuolelta. Sepposelälleen avautuvat kukat eivät jostain syystä ole viehättäviä niin krookuksissa kuin tulppaaneissakaan. Tiedä sitten, miksi. Makuasioita kai.
Sisälle nostamisessa on kuitenkin se etu, että kukkia tulee helpommin nuuhkuteltua ja vieno tuoksu leviää huoneeseenkin. Kukissa on hurmaava, hennon makea tuoksu ja meni hetki, ennen kuin tajusin: ne tuoksuvat aivan hunajalta!

Parvekkeen kärsimyspassio ei vieläkään ole muuttanut sisälle, ei myöskään mehipuu, joka valmistautuu kukintaan. Niin se tekee joka talvi, mutta yleensä se on silloin asuinhuoneen lämmössä. Jännittävää nähdä, että se pitää samasta rytmistä kiinni, vaikka lämpöä on vain muutama aste.

Itse olen jatkanut maalaushommia niin keittiössä kuin eteisessäkin. Nyt on toinenkin eteisen seinä maalattu ihanalla vedensävyllä Pale Powder, ja toiseen seinään olen saanut laitettua hyllyjä. Monet tavarat, taulut ja työkalupakkikin ovat löytäneet paikkansa; osa, kuten vanha koronapöytä, vielä etsivät sitä. Pyykkivuori saarikodista odottaa pesua, savi työstämistä ämpärissä ja lenkkivaatteet ovat jääneet tuolille. Realismikuva.

Ransu näyttää, miten tammikuuta voi myös viettää.

 

Vaaleanpunaiset varpaat.

Pehmoista tammikuuta ja lumikellonnuppuja kaikille!


Lumikello – Galanthus (sekä 'S. Arnott' että 'Hippolyta' ovat risteymälajikkeita ja näin eivät mitään tiettyä lajia)
Kreetansyyssahrami – Crocus laevigatus
Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Mehipuu – Aeonium

Rytönäkymiä

Luin Mama's garden -blogista kiinnostavan jutun, jossa Minna haastaa meidät kuvaamaan pihaa rohkeasti uusista kuvakulmista. Kuten hän sanoo, on kummallista, kuinka kuvat tulee ottaneeksi lähes aina samasta suunnasta. Siihen toki vaikuttaa sekin, ettei naapuritaloja halua kuviin mukaan, siihen pitäisi varmaan kysyä ihan lupa.

Ihana lumettomuus ja haluttomuus mennä sisälle sai kulkemaan kameran kanssa yrittäen osoittaa sillä kohti eri näkymiä kuin yleensä.
Tontin koko yläosa on jäänyt heinikon asteelle, sillä olen keskittynyt saamaan tontin alapuoliskon kauniiksi ja toimivaksi ja sekin on vielä kesken. Yläosasta on vain raivattu vaahteroita ja luumupuutiheikköä.
Navetan päätyyn kaavailen kasvihuone/talvipuutarhaa. Tuvan korjatun muurin entiset tiilet ovatkin odottamassa siinä valmiiksi (ovat olleet jo jonkin aikaa). Navetan jatkeena molemmin puolin on ollut rivi vastaavanlaisia pieniä talousrakennuksia, se selviää niin vanhasta ilmakuvasta kuin maasta löytyvistä kiviperustuksistakin. Joten ehkä on luontevaa jatkaa rakennusta jälleen.

Tässä samaa maaplänttiä tontin yläreunan tuntumasta käsin. Rinne on niin epätasainen ja kivinen, että ruohonleikkurilla ei ole tänne mitään asiaa. Niinpä vesakon raivauksen jälkeen olen niittänyt tämän viikatteella kerran kesässä. Trimmerin ääni saa minut raivon valtaan, joten sekään ei ole vaihtoehto.
Alue on tulevaa hedelmäpuutarhaa (Ransu esittelee): rinne on aurinkoinen etelärinne ja siinä kasvaa kaksi kirsikkaa, yksi omena, rusokirsikka, koristeomena, kuriilienkirsikka ja yläreunassa pari vanhaa luumupuuta.
Aluskasvillisuudeksi haaveilen Hannu Sarenströmin vårlund-tyyppistä ihanaa lehtoa. Tajusin juuri, että en istuttanut tähän syksyllä yhtään narsisseja. Olenpa ääliö. Tähän niitä pitäisi istuttaa 10 000 ja nyt siinä on vasta yksi pieni rypäs pienen kuriilienkirsikan vieressä.

Polvenkorkuinen kuriilienkirsikka kukassa viime toukokuun 4. päivänä. Se on ihanan aikainen! Kuten rusokirsikka, ja se on tarkoituskin: mahdollisimman aikainen kukkaloisto. Rusokirsikka ei ole vielä kukkinut kertaakaan.

Kesäisiä kuvia tuosta alueesta on hirmu vähän, ja tässäkään ei näy koko alue. Ransu esittelee: levensin syksyllä ojanpielen istutusaluetta ja jaoin siihen valtavaksi pehkoksi levinneen 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekan.
Alun perin rinne jatkui suorana tähän ojaan asti, mutta kun maakasoja syntyi mm. salaojien kaivuun myötä, täytin maata alarinteeseen ja tein siihen kivistä pengermää. Näin sain rinteestä edes hieman vähemmän jyrkän.

Ransu esittelee: sama kohta toisesta suunnasta. Kasvillisuus rinteessä on pääosin nokkosta ja heinikkoa, vatut pysyvät kurissa niittämällä. Suunnitelmissa on siirtää tuohon tuoksukurjenpolvea ja muita leviäviä maanpeittokasveja ja vähitellen sitten raivata paikkoja herkummille lajeille. Maahumala tuohon onkin jostain pesiytynyt ja annan sen olla, vallatkoon maan.

Toinen kuva tontin ylälaidalta. Korkeuseroja ei erota, mutta tuosta vanhan talon vierestä kaivettiin leveälti maata pois ja olen rakentanut seinästä pari metriä oikealle metrin korkuisen kivipengermän (osittain vielä vaiheessa). Rinteen yläosa siinä kohdassa oli alun perin toivotonta luumu/vaahtera/tuomipöheikköä. Se raivattiin jo alussa ja jäljelle jätettiin yksi tuomi ja yksi ruotsinpihlaja.
Edessä on valtava kanto, joka kuului talon kulmalla kasvaneelle saarnelle. Se kasvoi niin lähellä, että pelkäsin kannon ylös vetämisen kaatavan koko talon, mutta niin ei käynyt. Kanto on hieno monsterimonumentti tuossa mäessä niin kauan kuin kestää.
Tämä on talon koillisnurkka ja kunhan saan pengermää valmiimmaksi ja vasemmalla vielä olevia luumupuita ja vaahteroita karsittua, tulee tähän parempi paikka saniaiskokoelmalleni. Edessä olevan häkkyrän sisällä kasvaa omenapuu, ystävän varttama nimetön makea lajike. Se teki syksyllä ensimmäiset kaksi omenaa.

Tässä alempaa otettu kuva, näkymä kuusten alla olevan saniaistarhan yli kohti kantoa. Tuossa keskellä on sitä vaahterikkoa, mutta en halua siitä kaikesta kerralla eroon – kaadan puu kerrallaan, kun tarvitsen aitamateriaalia: ne ovat juuri sopivan kokoisia siihen. Sitten, kun ne on raivattu, on kesäkamelia ehkä kasvanut riittävän isoksi istutettavaksi tuohon suojaisaan ja varjoisaan paikkaan.

Kauempaa tontin alaosasta otettu kuva, Musti on kuusten välisen kulkuaukon kohdalla.

Joten työsarkaa on vielä, onneksi – mitä sitä tekisikään, jos kaikki olisi valmista.

Haastan sinutkin mukaan kuvaamaan uusia kuvakulmia!


Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kesäkamelia – Stewartia
Kuriilienkirsikka – Prunus nipponica var. kurilensis
Maahumala – Glechoma hederacea 
Ruotsinpihlaja – Sorbus intermedia
Rusokirsikka – P. sargentii
Tuomi – Prunus padus

Epätoivoisia yrityksiä

Nyt seuraa älkää tehkö kuten minä teen -materiaalia. Kirsikkapuun ja sen latvaan takkuuntuneen alppikärhön leikkuu on ollut työlistalla jo toissa syksynä ja keikkui työlistalla koko viime syksynkin, ja kas – nyt ollaan jo tammikuussa. Koska talvi ei tämän talvisempi ole, leikin, että on syksy ja leikkasin ne nyt. Toivottavasti ovat elossa vielä keväällä. Tämä voi hyvin myös koitua niiden kohtaloksi.

Kuvassa kirsikkapuu näyttää ihan nysältä, kun sen latvustoa ei kuvasta erota. Leikkasin vain yhden oksan, mutta se olikin melko paksu ja etenkin korkea. Tiheä oksisto alppikärhöineen ulottui talon vintti-ikkunan korkeudelle peittäen ihanan ilta-auringon ja koska meinaan joskus istua tuolla tulevassa tuvassani päätyikkunan edessä olevan keittiönpöydän ääressä, haluan pitää puun maltillisen kokoisena. Tälle puolelle taloa siilautuu ihana vihreä iltavalo saarnirivin lävitse.

Pistin leikkuukohtaan haavasuojaa, vaikka sitä ei nykyään välttämättä suositellakaan. Mutta jos tuleekin pakkanen, ehkä se on parempi, ei ole ihan paljas iho.
Kärhövyyhti ja kirsikan oksia päätyi tontin takakulmaan, josta peurat yhä tulevat riista-aidan yli, ali ja läpikin. Taistelu niiden kanssa on toivotonta, mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto, tai sitten muutan kokonaan peurattomille seuduille.
Aitaan kiinnittämääni kärhövyyhtiä voi erottaa kuvassa pyörremyrskyn muotoisena läikkänä, sitä on myös oikealla romahtaneen risuaidan päällä.

Peurataistoon romumateriaalin voimin osa 2 on tässä. Tontin se pää, johon ajan auton, on ollut vain riistaverkon suojaama, mutta se on liian näkymätön ja peurat juoksevat suoraan päin saaden paljon tuhoa aikaan. Nyt tein romupuusta isomman ajoportin ja pienemmän kulkuportin. Portit ovat kiinni tolpissa ruosteisilla saranoilla ja verkon yläreunassa kulkee vanha köysi.

Aiemmin mainitsemani ruosteinen haka, luultavasti maasta noussut, on niin sympaattinen, etten raaskinut heittää sitä pois. Tässähän se tuli tarpeeseen: mitään ei kannata heittää menemään...

Vintiltä ja verkkovajasta löytyneet lukuisat köydet toimivat aidan jatkeena silloin, kun oksia ei ole riittävästi tai en saa niitä ripustettua riittävän korkealle (peurat hyppivät 180 cm:stä yli).

Jämäpuuta riittää vielä muihinkin projekteihin, Ransu esittelee. Tätä syntyi mm. kun laho kuisti purettiin ja kun molemmat talot sekä venevaja laudoitettiin uudelleen. Todistetta siitä, että jotain joskus tapahtuukin.

Tietenkin rakennan jämäpuusta kaiken, jotta se ei pistä silmään muun rojun joukosta... Ransu esittelee: sahapukki (tehty vuosi sitten eikä sata vuotta sitten, vaikka niin voisi ulkonäöstä olettaa) ja polttopuun kuivaushäkkyrä.

Kuten kuvista voi päätellä, meillä on nautittu parin päivän ajan satumaisen ihanasta auringosta! Viimeiset pari päivää on satanut ja myrskynnyt, mutta pian se aurinko taas tulee, joka päivä edellistä pidemmäksi aikaa. Jee.


Alppikärhö – Clematis alpina
Kirsikka, hapankirsikka – Prunus cerasus