Teen saippuaa

Kahvisaippuakakku, jossa muotin pohjalle asetellut tähtianikset jäävät kauniisti päällimmäisiksi. Kahvi näkyy puruina saippuassa.

Haaveilin pitkään saippuan valmistuksesta. Noin 15 vuotta sitten etsiskelin Akateemisesta kirjaa aiheesta, turhaan. Kirjakaupan kautta olisi voinut tilata amerikkalaisen lehden aiheesta, mutta sen hinta oli päätähuimaava. Kysyin ystäväni kemistipoikaystävältä, miten saippuaa saadaan aikaan, mutta en raaka-aineselostuksen pohjalta uskaltanut ryhtyä omiin kokeiluihin. Lipeän poksahtelu kuulosti epäilyttävältä.

Olen aina ollut vähän saippuahullu.

Nyt saippuanvalmistus on buumi ja Suomestakin löytyy kirjoja, jopa kotimaisia sellaisia. Hankin yhden hyvän, Saara Kuhan Käsin tehtyä saippuaa, jonka lisäksi ei tarvita kuin tarvikkeet ja raaka-aineet.

Koska minulla on nettikauppa ja käsitöitä on kaikkein kivointa tehdä muille, rekisteröidyin parhaimpien reseptieni kanssa kosmetiikan valmistajaksi.

Jipii! Nyt saan kietaista essun päälle ja valmistaa saippuaa koska huvittaa! Voin kokeilla eri rasvoja ja raaka-aineita, koska osaan perusteet, ja voin jopa myydä niistä onnistuneimpia. Palkitsevaa!

Eikä se ole ollenkaan vaikeaa tai vaarallista.

Ai niin, se pakollinen mainos... Kahvisaippuaa ja muitakin voi ostaa nettikaupastani Elsan lempituoli.

Saippuan voi tehdä vaikka kakkumuottiin. Silikonista valmis saippua irtoaa helposti.

Saippuamassa kaadetaan muottiin. Kahvisaippua on ihanan ruskeaa ja täplikästä.

Kaksi marjaa

Mustikka ja Karvaismarja

Blueberry and furryberry

Mikähän mahtaa olla noin kiintoisaa? Pojat ovat ihan tikkana.

Tässä istutaan tukevasti keittiön ruokapöydän päällä, vaikka se noin periaatteessa ei ole kissoille sallittua. Miten sen voisi toisaalta kieltääkään, kun ikkunan toisella puolella keikkuu lintulauta. Tinttiesitys ihan livenä joka päivä, se kuuluu kissanelämään. Välillä saa ihmetellä närhiäkin. Ja kevättalvella peipposia, nami nami!

Dreaming of...

...Hydrangeas...

The photos are taken in Fota gardens, Cobh, Ireland. In Finnish archipelago, our weather is so humid and mild nowadays it seems some plant experiments might even be succesful. So far it is impossible to even try H. aspera ssp. villosa, H. quercifolia, or the sweet H. serrata 'Blue Bird'. Perhaps another day, perhaps in a winter garden...

My heart goes out to the people in distress due to the flood in Ireland and Britain.

Hortensiaunelmia

Voi kun voisi kasvattaa kaikkia niitä kauniita hortensioita mitä Brittein saarilla näkee! Violettikukkainen samettihortensia suurine lehtineen, tammihortensia, jolla on hauskat lehdet ja pitkät valkoiset kukkatertut...

Yksi on erityisen ihana, sen nimi on 'Blue Bird', enkä ole sitä Suomessa nähnyt. Se on kuin ylemmän kuvan vaaleanpunakukkainen, mutta sillä on siniset kukat. Aah.

No it wasn't me

If you heard someone scratching the sofa it was someone who just left, really.

Päivän ilme

Ai minäkö raavin sohvaa? Minä, pikku enkeli! Kuulit väärin. Sitäpaitsi, miten saatat epäillä minua. Olen niin söpökin.

Tein pahan mokan

Neidonhiuspuun kummallinen lehti on oikeasti havunneulanen.

Leikkasin muutama viikko sitten viikatteella reippaasti heinikkoa pensaiden ympäriltä, etteivät ihan tukahtuisi korsiin. Siinä pihan länsilaidalla ovat mustaseljapensaat, helmipihlaja, sirotuomipihlaja ja - kaikkein suojaisimmassa paikassa - neidonhiuspuu, Ginkgo biloba.

Ginkgoa lähestyessäni otin huolellisen otteen, etten vain viiltäisi nuoreen puuhun. Se on ollut minulla vasta kaksi vuotta. Katsoin, että tuosta vedän nuo heinänkorret siististi puun vierestä. Naps.

Noin 70-senttiseksi kasvanut pikku puuni oli poikki viidentoista sentin korkeudelta. Kaksi lehteä jäi runkoon, koko viime kesänä kasvanut hieno pitkä verso oli mennyttä, ja paljon aiempinakin kesinä kasvanutta. Olipa hyvin teroitettu viikate, kun pikkusormen paksuinen piiska taittui tuosta vain.

Nyt jännään, kuten aiempinakin talvina, selviääkö pikku ginkgoni. En ole sitä koskaan vielä suojannut ja kaksi talvea se on jo selvinnyt. Ensimmäisenä talvena peura oli napsaissut latvan poikki, mutta ei sentään näin alhaalta!

Googletin, koska halusin tietää, onko toivoa. Löysin sieltä amerikkalaisherran kertomuksen. Vaimo oli ostanut hääpäivän kunniaksi kauniin neidonhiuspuun ruukussa, vaan puu alkoi olla liian suuri ja ruukku kaatuili tuulessa ja lopulta halkesi. Puu istutettiin puutarhamaahan. Siihen saakka se selvisi koettelemuksista hyvin.

Sitten kerran ruohoa leikatessaan mies unohti taimen ja ajoi sen yli. Siitäkin puu tokeni. Myöhemmin mies ajoi toistamiseen ruohonleikkurilla puun päältä. Ei se siihenkään vielä kuollut. Toivoa siis on. Mies ei kyllä kertonut miten kotisovun kävi.

Trois couleurs

Bleu, Blanc, Rouge dans ma maison

Mustan kissan sininen hetki

Le moment bleu d'un chat noir

Valkoinen joulunodotus keittiössä

Blanc dans la cuisine

Olohuoneen punainen syleily

Le salon rouge (comme si j'en avais plusieurs!)

Lisää asiata valosta

Sympaattinen pikku leijona

Näin hurmaavan valonapparin (light catcher) löysin elokuussa Irlannista. Sille on nyt käyttöä, kun valoja on monenmoisia: kattolamppua, pöytävalaisinta, kynttilää ja jopa samassa takorautapuussa riippuvaa valosarjaa (myönnän: se on ollut siinä viime joulusta lähtien mutta kun sen valo on niin kaunis eikä se ole erityisen jouluinen...)

Valonapparilla on siis useita erityyppisiä valoja napattavana ja heijastettavana. Jellona tuli uuteen kotiin kullanvärisessä pussissa, josta löytyi myös pieni ohjelappunen: Ripusta minut ikkunan tai valon ääreen. Katso, kun loistan päivänpaisteessa. Huomaa, miten kimmellän yössä.

Vaikkakin kelttiläisyys usein yhdistetään pakanauskontoihin, muistutetaan tässä, että leijona on apostoli Markuksen tunnuseläin.

A little light

It is oh so quiet...

So dark.

Vähän valoa

Jouluvaloista on turha puhua. Nämä ovat kaamosajanvaloja. Ilman ei tule toimeen. Verannan pienestä kissaluukustakin hohtaa lämmin kodin valo. Sinne on kiva tulla. Lupaus lämpimästä.