When there’s snow

The darkest day of the winter is over, over a month ago. However, it’s been quite dark lately even if the spring is supposed to approach (wishful thinking!). That’s because there’s been no snow.

On the New Year’s Eve, I surprised friends and relatives with a message indicating there’s snow on the island. No surprise really unless you know there wasn’t any snow on the mainland Finland. Well that’s quite rare; usually it’s the other way around: the sea keeping the islands that little bit warmer so the real winter comes later here than on the mainland.

Blame it on the climate change, blame it on the ghosts of the bygone sailors, this time it was the wrong way for the snow. Nothing wrong with that really. It was pretty.

Since the New Year it’s been warm again. A week ago I was planting hellebores and nearly got stuck in mud. Honeysuckle is producing flower buds and sticking out new leaves. This resembles England. Blame it on the Brits (I would have blamed had I gotten stuck in the mud)!

This is my neighbour’s house by the way, in the picture. Mine is a lot less well groomed, yet. I’ll put a picture of it in as soon as it’s presentable. Nice view from the garden, though.

Kun on lunta

Uutenavuotena säiden velhot yllättivät saariston asukkaat ohuella lumikuorrutuksella. Tällaisia uudenvuodentervehdyksiä saattoi lähettää ystäville tihkusateeseen mantereelle! Jopa oli harvinaista.

Silti, vähän talvi vain kesti. Viikko sitten istutin jouluruusuja. Aika hullua, tiedetään.

Missään ei ole järkeä, paitsi ehkä puutarhanhoidossa, eikä oikein siinäkään (kiinalainen viisaus nykykielellä).

Retkellä – island hopping

Jurmo on yksi maailman kauneimmista saarista. Se on Korppoon eteläisimmässä päässä, kaukana lähes ulkomerellä.

Maalle astuessa katajan ja kanervan nummimaisen tuoksun tuntee heti nenässään. Saaren pitkälle jatkuvia niemiä pitkin voi kävellä kauas yksinäisyyteen meren keskelle.

Koira seurasi minua jonkin aikaa ennen kuin päätti palata isännän luo. Ehkä se tiesi, että tämä polku ei johda mihinkään.

Walking to the end of the earth

One of the pleasures of living in the archipelago is that other islands are nearby. Going on a trip can happen on a whim, which is a bit luxurious considering most have to make plans for weeks, then pack everyone and everything in a car and drive for half a day and then take the ferry for another half.

This picture is taken in October on the island of Jurmo, one of the southernmost island of the Korpo municipality. The further south you get, the sparser the landscape becomes until it’s only a few rocks jutting out of the sea. And then, just sea.

Jurmo is formed during the Ice Age; it’s a long stretch of moraine deposited on this particular spot. During centuries of grazing the land has become heath and the smell of juniper, heather and crowberry can be felt as soon as reaching the shore of Jurmo.

Aahh, the Jurmo smell!

Walking towards the western tip of the island the land stretches into the sea for a while until dipping under the surface of the water, where the ridge goes on at the bottom of the sea. Where it ends, does anyone know.

Jääkukkien hetki – ice flowers

Jääkukat ovat ihanan romanttisia niille, joilla ei ole vetoisia ikkunoita. Jos niitä saa katsella muiden ikkunoissa, ovat ne, ah, niin viehättäviä.

Omat ikkunat ovat toinen juttu. Näillekin olisi kai tehtävä jotain, joku päivä. Sekin päivä koittaa vielä, ajallaan. Zeniläinen filosofia ei ehkä auta saamaan asioita hoidettua, mutta se totta vieköön auttaa pysymään selväjärkisenä valtavan remonttiprojektin kanssa.

Crystallised windows

Windows that are not very air- or water tight, old windows, that is, get a new decoration as soon as the temperatures hit below 0. Nostalgic, romantic shapes cover the glass and it is oh so “grandma’s cottage when I was small”.

However, when you’re an adult and it’s your windows in question it makes you think. The truth is, this is bad news.

In Finland, nearly all the windows are double (at least, if not more). It makes sense, glass being a poor isolator. Only some simple summer cottages and winter-cold verandas have single glasses. But single glass is the kind that gets the best crystal spectacle.

My house has double windows but gets so much humidity between the windows that the humidity crystallises as soon as the temperatures freeze. I mean to do something about it one day, but until then, let it be. Why not? Ice flowers, as we call the ice forms, are obviously an endangered species. And the world does look quite interesting seen through some psychedelic forms.

Ensilumi tuli

Tai en ole ihan varma, satoikohan jossain välissä jo lunta, olin ehkä silloin Helsingissä. Voi kun lyhyen aikavälin muisti pätkii! Uudenvuodenaattona tuli ainakin lunta, ja tänään vähän lisää.

Keväällä kylvin silkkikukkaa (Clarkia amoena, ent. Godetia) pariin vanhaan rautapataan ja laiton padat verannan portaille. Pussissa oli yllin kyllin pikku siemeniä, joten niitä päätyi myös kedon laitaan juhannusruusujen ’Papula ja ’Maija Poppius’ juurelle. Osoittautui, että silkkikukat ovat runsaasti ja rehevästi kasvavaa sorttia, niitä ei pidä kylvää juuri istutettujen taimien juurelle! Ruusuparat ovat kasvaneet viidakossa koko kesän.

Ruusun taimet ovat muuten Kärsälän ruusutilalta Somerolta, suosittelen kaikille Härkätien maisemissa matkaaville, todella ihastuttava käyntikohde ja mukavat ihmiset.

Avautumatta jäänyt vaaleanpunainen nuppu sai sokerikuorrutuksen.

Fresh snow

Pure white snow that you can only get in the countryside far from cars and pollution iced the landscape on the New Year’s Eve.

Fresh snow, fresh start for the New Year. There’s always room for optimism.