Huhtikuun kalenteripoika

 Taas se on Musti, sillä Musti kiertää kanssani pihaa niin aktiivisesti; joka päivä. 

Musti muistuttaa ihanaa jääkaappimagneettia, jonka blogiystävät toivat viime keväänä! Se on tuo pikkukissa oikealla. Ihan kuin ilmetty Musti pienenä, ja edelleen.

Olemme kaikki jääkaapin ovessa, sillä vasemmalla on minä ja Ransu. Tuon magneetin on antanut äitini.

Musti esittelee.

Kostealla kevätniityllä kukkivat edelleen puistolumikellot, yksinkertaiset ja kerrotut. Niiden seuraan on noussut persiansinililjoja ja krookuksia. Posliinihyasinttien nuput ovat nousemassa maasta ja niissä näkyy vähän väriä jo.

Kierrämme katajapenkin, jossa on hyvä kukinta juuri nyt.

Katajapenkissä on myös persiansinililjoja, sitten on kultasahrameita ja vaaleajouluruusu täydessä kukassa. On muuten ihan mahtavaa, että on tällainen kevät, jossa samoja kukkia saa ihastella viikkokaupalla! Kaikki vain kestää ja kestää kukassa, kun on sopivan viileää. Tänään oli kyllä yli kymmenen astetta.

Rohanissa Musti lannoittaa näsiää.

Se on nimittäin juuri aloittanut kukinnan!

Edellisessä kuvassa näkyi myös lumikello 'Atkinsii' – tämä on kaunis, siro lajike, jonka ulommat kehälehdet ovat hurmaavan pitkät ja kapeat tuottaen ilmavan kukan. Toivottavasti Musti lannoittaa tätäkin.

Siirrymme kasvimaalle. Tänne mamma on istuttanut perunat ja yhden ruukkusalaatin ja peitellyt ne.

Tässä kohdassa on kiinnostavia tuoksuja.

Sekä varsin kaunis uusi jouluruusu, vaikka se ei olekaan vihreäkukkainen, kuten piti.

Kun nyt ollaan täällä kasvimaan ruusutarhassa, katsastetaan kolme 'Early Dream' -keisarinpikarililjaa, jotka nousevat penkin eteläpäässä. Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme tulevat kukkaan. Ihanaa, sillä kerran aiemmin tämän lajikkeen tilasin ja istutin, mutta se näivettyi ja kuoli pois.

Löysin nyt myös narsissin alut, joiden arvelen olevan matalaa ja aikaista 'Elka' -lajiketta. Tämä on Koska kukkii -haasteen seuraava laji, jonka arvelin tulevan kukkaan 21. huhtikuuta. Saa nähdä, kuinka käy!

Musti tarkastaa myös ylärinteen hedelmätarhan. Täällä on aina myyriä, vaikka mammalla onkin se supercat-vempain.

Sitten on muotopuutarha.

Heti Mustin edessä olevassa penkissä kukkivat 'Rosea' -pikkusinililjat valtoimenaan. Niitä löytyy myös nurmikolta ja muista kukkapenkeistä jopa kymmenien metrien päässä täältä, jonne ne on alun perin istutettu. Aika tehokasta!

Me Mustin kanssa nautimme täysillä, ja Ransu myös, vaikka se viettääkin enemmän aikaa vintillä korissaan tai kuistin keinutuolissa.

Toivotamme ihanaa huhtikuuta!

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Näsiä Daphne mezereum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pinkit nuput avautuvat viimein

 Tänään se tapahtui!

'Dawn' -heisi (Viburnum × bodnantense) alkoi viimein avata nuppujaan. Ehdin jo miettiä, meinaako se avata niitä ollenkaan. Nuput kun ovat olleet aika valmiin näkösiä tammikuun alkupuolelta saakka. Siitä asti tosin nuput ovat kasvaneet huomattavasti kokoa ja niitä on tullut koko ajan enemmän.

Olisihan se pitänyt arvata: tarvitaan tällainen skotlantilainen sää, jotta ne avautuvat. En tiedä, mistä puska on kotoisin, mutta Skotlannissa olen tätä nähnyt kukassa loppusyksyllä, varsin koleassa säässä.

Vielä kuva toisestakin kukinnosta todisteeksi, ettei avautuneita kukkia ole vain yksi tai kaksi, vaan useammassa kukinnossa. Nuput ovat oikeastaan kauniimmat kuin kukat, kun ne ovat todella täyteläisen värisiä. Avautuneet kukat ovat lähes valkoisia, hyvin haalistuneita. 

Mutta ei sovi valittaa, sillä puskan viihtyminen ja kukkiminen on lottovoitto. Lisäksi kukissa on erittäin hyvä tuoksu. Se tuntuu vasta sitten, kun kukkia on enemmän.

Lähdin nyt vähän tutkimaan tämän risteymälajikkeen taustaa ja sieltä löytyy yhtä uskottavat selitykset sille, että tämä on risteytetty Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa kuin sillekin, että risteymä on saanut alkunsa Bodnantin puutarhasta Pohjois-Walesissa. Oli miten oli, kummassakin osoitteessa sataa jatkuvasti, joten tätä kukinnan alkufanfaarin säätilan valintaa ei voi lainkaan ihmetellä. Meillä oli tänään sadepäivä, kuten kuvista näkyy.

Ja tämäpä hauskaa: olen juuri aloittanut walesin kielen (kymrin) opiskelut, joten voin vaikkapa sanoa tälle puskalle walesiksi: hyvää huomenta, lohikäärme. Lohikäärmehän esiintyy Walesin lipussa, ja söpösti se oli kurssin ensimmäinen sana, joka opittiin.

Päivän muita uutisia: ensimmäinen pystykiurunkannus on tainnut juuri ja juuri avata ensimmäiset kukkansa! Tämän lajikenimi ei ole tiedossa. Nämä punaiset näyttävät aina olevan aikaisempia kuin tontin alkuperäiset violetit. 

Kuvan oikean reunan karvainen hirviö ei ole lohikäärme, vaan viimevuotisen kurkkuyrtin maalliset jäänteet.

Rusokoiranhammas 'Pink Perfection' on myös jo lähestymässä kukan avaamista.

Anteeksi rujo kuva. Uusi Supercat-myyränpyydykseni on pyydystänyt jo kahdeksan myyrää, joista kuusi vesimyyrää (noita isoja rottia) ja kaksi peltomyyrää. Ihmettelen, missä harakat luuraavat, sillä yleensä ne tekevät selvää kompostin päälle nakkaamistani myyränjäänteistä, mutta harakoilla taitaa olla pesimäkiireet meneillään.

Myyränpyydys on totisesti nimensä ansainnut! Tekisi mieli hankkia vähintään toinenkin, sillä puutarhassani on kolme erillistä aluetta, joissa on vesimyyrien tunneleita: jalka uppoaa maahan ja kasveja häviää. En nyt viitsi zoomata kuvan yksityiskohtia, mutta jos tarkastelee vesimyyrän hampaita lähempää, voi nähdä, että ne ovat lähes senttimetrin pituiset. Eipä ihme, että kokonaisia hedelmäpuita kaatuu, kun juuret on syöty.

Voi kauhistus, ei voi lopettaa tällaiseen kuvaan, lukijoille saattaa tulla painajaisia (vaikka minulle tämä on toiveiden täyttymys).

Raportoidaan sitten eilisillä kuvilla, että eilisen ihanassa auringonpaisteessa ensimmäiset virvaliljat avautuivat. Seurana niillä on erilaisia krookuksia ja pikkuruisia 'Rosea' -pikkusinililjoja.

Näsiä on myös viimein avaamassa kukkiaan, kauan on näitäkin nuppuja kytätty.

Purppurainen luonnon lehtosinivuokko avautuu varmaan lähipäivinä, kun on luvassa lämmintä ja aurinkoista. Sade tuli tänään enemmän kuin tarpeeseen!

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on jo kukassa, mutta se on aina aikaisempi.

Ihania, aurinkoisia päiviä sinnekin!

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusinililja Scilla bifolia

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Virvalilja Colchicum bulbocodium

Keisarien armeija

 Haisevat keisarit ovat saapuneet!

Tarkoitan tietysti keisarinpikarililjoja. Nyt on niin otollinen kevät, että 'Vivaldi', jota yleensä etsiskelen monta päivää, on jo noussut keskellä villiä punaista penkkiä. Krookuksetkin ovat kyllä ihmeellisiä: vielä vähän aikaa sitten tuossa oli yksi kukka enkä ehtinyt edes huomata enempiä nuppuja, kun onkin jo kolmen kukan rypäs.

'Vivaldi' on ihanan heleän oranssi keisarinpikarililja. Onneksi se on kukkinut luotettavasti joka kevät, vaikka ei ole yhtään tuottanut sivusipuleita; vuodesta toiseen on vain tuo yksi kukkavarsi.

Tämä samassa kukkapenkissä kasvava tyyppi on joka vuosi hyvin aikainen, ja parin metrin päässä asustavaa Vivaldia saa yleensä syynätä ja pelätä, onko se hävinnyt. Tämä päheän värinen lajike on keltareunainen 'Aureomarginata', kuten nimi kertoo (keltaiset reunat suomeksi).

Musti esittelee.

Vuokko-esikkopuutarhassa ovat 'King of the Striped' -krookukset avanneet kukkansa ja tänään löysin myös ensimmäiset nokkosperhoset ja ainakin yhden kimalaisen! Niillä onkin hyvä kattaus, kun puutarhassani lienee jo tuhatkunta kukkaa auki, kun kaikki pikkuruisimmatkin lasketaan.

Krookusten taakse on syksyllä istutettu uusi keisari, jonka kukintaa odotan enemmän kuin innoissani. Lajikkeen pitäisi olla 'Early Passion'; jonkinlainen keltakukkainen, ehkä kananmunan keltuaisen värinen, mutta saa nähdä, mitä tulee.

Näitä Early Passioneita pitäisi olla tässä samassa penkissä kolme, mutta toistaiseksi olen löytänyt vasta kaksi. Tämä on tullut istutettua näköjään aivan kiinni 'Quebec' -tarharaitatulppaaneihin. Ehkä se suojaa hajullaan tulppaaneja tulemasta syödyksi.

Vieressä on ruskopenkki, josta nousee lapsuudenkotini vanhoja keisareita, niitä tavallisia oranssikukkaisia. Rakastan keisareiden tuoksua, sillä se liittyy lapsuuteeni ja vuoden ihanimpaan kuukauteen eli toukokuuhun. Vaikka tuoksu onkin oikeastaan haju.

Nämä puskevat vaikka läpi harmaan kiven! Tai kuusen kaarnan. Vähän turhan rouhea pala – tämä on jatkoa rytökukkapenkki-aiheelle parin päivän takaa. Kaikki eloperäinen päätyy kukkapenkkeihin, hyvässä ja pahassa.

Kasvimaan nurkan pienessä penkissä nousee 'Ruduke', ihastuttavan heleän oranssi keisari. Sellainen raikas appelsiini. Oikeastaan otin tämän kuvan, koska tässä näkyy kontrasti sirojen pikkuruisten puistolumikellojen ja paksujen keisarinpikarililjojen välillä niin hyvin. 

Keisarit vaikuttavat suorastaan liioittelevan pöyhkeiltä. Ilmoittavathan ne jo hajullaan tulostaan, mikäli niitä ei ole huomannut kukkapenkistä etsiä.

Muotopuutarhassa on uusia ja vanhoja pikarililjoja. Ternipikarililjat ovat eläneet jo joitakin vuosia. Tässä on vihreävartisempi yksilö 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekkojen seurassa. Tässä penkissä oli monta vuotta yksi ternipikarililja, jonka yksi hankala talvi – tai vesimyyrä – vei. Hankin sitten useamman tilalle.

Niinpä toisestakin muotopuutarhan penkistä löytyy ternipikarililja. Tämän väritys on erilainen, vaikka kukat ovat molemmilla kellanvihreät. Tämä ei varmasti ehdi tehdä ennätystä ja avata kukkiaan maaliskuun puolella, mutta säistä riippuen ei siihen ehkä montaa päivää mene.

Vieressä on 'Painted Lady' -kurjenmiekkoja ja taustalla 'Pickwick' -krookuksia.

Muotopuutarhasta löytyy tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös keisarinpikarililjoja. Istutin syksyllä kovasti runsastuneesta keltakukkaisesta 'Lutea' -keisarista kaivamiani sivusipuleita. Oikeastaan niitä ei tarvinnut edes kaivaa, kun olivat niin pinnassa, että sipulit näkyivät. Istutin niitä pitkin muotopuutarhan tien puoleisten penkkien reunoja, sillä sieltä suunnalta vesimyyrät tekevät hyökkäyksiään. Jospa haju saisi ne toisiin ajatuksiin.

Muotopuutarhasta löytyy myös uusi, syksyllä istutettu keltakukkainen 'Helena'. Löysin sen kookkaan verson tänään.

Krookus on sinisahrami 'Blue Pearl'. Se vain runsastuu runsastumistaan, joka päivä on eilistä enemmän kukkia!

Tässä on se 'Lutea' -kasvusto, josta otin sivusipuleita muotopuutarhaan. Kyllä tuosta vielä riittää jaettavaksi, mikä on ihanaa, sillä tämä on kauneimpia keisareita.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä istutin syksyllä vielä paria muutakin lajiketta, joiden versoja en nyt kuvannut. Toivottavasti saan kuvata ne kukassa joidenkin viikkojen päästä!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Puistolumikello Galanthus nivalis

Sinisahrami Crocus biflorus

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Kevätpuron uudet jouluruusut

 Valkokukkaisen tarhajouluruusun menettäminen vuoden takaiseen jääkenttään on harmittanut. 

Niinpä hankin nyt mantereen-reissulta kaksi uutta. Sääntö kun on, että jos yhden lempikasvin menettää, on hankittava vähintään kaksi uutta tilalle. Se kompensoi. Kahden yhteishinta 30 euroa on kyllä kova, mutta jouluruusut ovat kalliita. Niiden kasvattaminen on hidasta.

Kuvassa taimet ovat vielä ruukuissaan japaninlehtikuusen alla. Kovassa tuulessa oli vaikea saada pidettyä taimet pystyssä niin kauan, että sain niistä kuvan.

Kuvassa vilahtaa myös japaninlehtikuusen alla kasvavia 'S. Arnott' -lumikelloja. Tutustutaan niihin ensin lähemmin.

Paikka on aurinkoinen eikä maa tänä talvena jäätynyt. Otin tämän kuvan yli kuukausi sitten, kun S. Arnottit olivat jo hyvässä nousussa. Ensimmäiset versonpäät ja nuput löysin 22.2.

Olen istuttanut lumikelloja ojan (kevätpuron) molemmin puolin. Tuolla kauempana, rytöisemmällä puolella, on tavallisia puistolumikelloja.

Tänne päin puutarha jatkuu kosteana kevätniittynä, jota myös kansoittavat lumikellolämpäreet.

'S. Arnott' on tavattoman siro ja kaunis.

Tänään auringossa kukat olivat auki ojan molemmin puolin.

Istutin uudet jouluruusut tänään rytöisemmälle puolelle ojaa, jossa on kesällä aika korkea kasvillisuus. Valkokukkaisia jouluruusuja olisivat toki myös vaaleajouluruusut, mutta en pidä niistä niin paljon. Tarhajouluruusu on korkeampi ja kaunislehtisempi ja sen kukat kiinnostavampia.

Tarhajouluruusuissa on muun muassa näitä pilkulliskukkaisia, joista pidän oikein erityisen paljon. Olen aiemminkin ostanut tällaisen, mutta se ei ole enää elossa. Jospa tämä nyt eläisi pidempään.

Riskejä toki on. Voi taas tulla sellainen talvi, että tässä on 10 cm jääkuori, kuten viime vuonna. Tässä on myös melko märkä maa, ainakin nyt – kesällä ei enää niinkään. Lisäksi huomasin, että jalkani uppoaa välillä myyrän tunneleihin – tässäkin on perhanan vesimyyriä. Onneksi uusi myyränloukkuni on pyydystänyt jo viisi (tai 4 vesimyyrää ja yhden peltomyyrän), mutta on niitä varmasti vielä kymmeniä myllertämässä tuolla maan uumenissa upottavista paikoista päätellen.

Toivottavasti jouluruusu ei kuulu niiden ruokalistalle!

Tässä vielä tämä raikas kerrottu valkokukkainen. Siirsin tänne myös pari etelänkevätesikon jakopalaa. Olin niin aiemminkin tehnyt, mutta en nyt enää löytänyt niitä. Voi olla, että se jääkansi vei nekin. Niitä onneksi löytyy tästä läheltä, ei tarvitse kuin kaivaa ja siirtää.

Tässä entisen saunan nurkan takana on myös pihani paras esiintymä leskenlehtiä. Ne ovat niin suloisia, eikä tuossa mitään tärkeämpää kasva, niinpä annan niiden mielellään elellä tuossa ja tuottaa ruokaa aikaisille pölyttäjille. 

Niitä ei ole edelleenkään näkynyt, mutta olen tässä ihastellut iloisesti tirskuttavaa kottaraisparvea jo pari päivää.

Niin keväistä!

Leskenlehti Tussilago farfara

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Sekalaisia kukkia ryteiköissä

 Kuvista tulisi kauniimpia, jos siivoaisin oksia, lehtiä ja perennanvarsia johonkin, mutta se olisi totuuden peittelyä. Sitä paitsi en edes halua siivota hyvää maatuvaa ainesta pois kukkapenkkieni päältä. 

Niin että näillä mennään. Oletko valmis ryteikkökuviin?

Muotopuutarhaan on ilmestynyt uusia kukkia. Kuvassa ylimpänä on pikkuruinen pikkusinililja 'Rosea'. Niitä olin jo ehtinyt etsiä, kun ne kuuluvat aikaisimpiin sipulikukkiin. Tai heti aikaisimmista seuraaviin!

Sen alla on krookus; luultavasti 'Pickwick', samaa lajiketta kasvaa viereisessä penkissä. Alimpana on virvalilja eli kevätmyrkkylilja. Ne ovat ilahduttavasti vähän lisääntyneet.

Viereisessä penkissä kurjenmiekat punnertavat vaahteranlehtien seasta. Lisäksi osa vaaleista 'Katharine Hodgkin' -huhtikurjenmiekoista kukkii laventelien seassa. Olen istuttanut ne niin kauan sitten, että laventeleita oli vasta yksi ja sekin oli pieni taimi. Sittemmin se on kasvanut ja tuottanut siementaimia.

Ylipänä kuvassa nousee ternipikarililja. Tämän väritys on jännittävästi aivan vihreä, kun toisessa on punertavuutta.

Muotopuutarhan kolmannessa penkissä ilahduttaa 'Frozen Planet', huhtikurjenmiekka tämäkin, eli monen lajin risteymä.

Istutin syksyllä lisää 'King of the Striped' -krookuksia vuokko-esikkopuutarhaan. Ihanaa, kun nyt niitä on näin paljon. Tämä on hurmaava viirullinen lajike, kuten 'Pickwick'.

Paras talventähtitupas kukkii vielä juuri ja juuri, seuranaan 'Snow Fox' -lumikellot. Ilahduin valtavasti, kun huomasin kymmeniä pikkuruisia siementaimia talventähden ympärillä. Ne tunnistaa tähtimäisistä lehdistä, kuvasta niitä tuskin kunnolla erottaa. 

Tämä on ihanaa, sillä usein myynnissä oleva talventähden risteymälajike on steriili eikä tee itävää siementä. Sitä saattaa saada yhtä hyvin, vaikka pussissa lukisi italian- tai turkintalventähti. Tämä tupas on aitoa italiantalventähteä.

'Dawn' -heiden (Viburnum × bodnantense) nuput ovat edelleen kiinni. Puska näyttää aika ruokottomalta villatupoin koristeltuna, mutta pakkassuojavillaa oli aika vaikea irrottaa riipimättä nuppuja, ja toisaalta villan sanotaan suojaavan peuroilta. Peurat kun rakastavat heisiä.

Kurkataan sitten tässä heinäkasassa olevaa jouluruusua. Tämän piti olla viherjouluruusu, mutta ei ole. Nätti se kyllä on.

Kurkistus kukan sisään!

Tästä heinäkasasta kurkistaa tyräkki Euphorbia × martini 'Ascot Rainbow'. Suojasin kaikki kolme taimea, sillä edellinen taimi kuoli talveen, mutta tänä lauhana talvena ei ehkä olisi tarvinnut. Mutta koska lajike on selvästi talvivihanta, on suojaus varmaan aina hyväksi.

Seuraava rytöpenkki on mäntyjen alla. Viskon siihen kaikki myrskyjen männyistä katkomat oksat. Tällä hetkellä alue näyttää silti oikein mukavalta (minun silmiini), kun kukassa on turkinlumikello, vaaleajouluruusu, persiansinililjat ja vaaleansinikukkainen imikkä. Ihastuttava vaaleasävyinen kokonaisuus tummempien havupensaiden seassa.

Risut suojaavat myös syödyksi tulemiselta. Imikät kuuluvat peurojen suosikkiruokiin, ja vaikka niitä ei enää niin tiuhaan puutarhassani tepastele, on jänis syönyt tästä penkistä kahden jouluruusun kaikki kukkavarret. Ne ovat niitä, jotka olisivat kukkineet koko talven. Nyt on kukassa vain yksi myöhemmin kukkaan tullut. Jäniksellä lienee jo muuta puuhaa.

Musti esittelee mutapuutarhaa (panttereiden juomalampea), rytöinen sekin. Tällaista täällä on. 

Tänään oli kolea, sumuinenkin päivä, mutta ehkä huomenna aurinko paistaa!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Imikkä Pulmonaria

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätmyrkkylilja Colchicum bulbocodium

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja, pikkukevättähti Scilla bifolia

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Vaaleajouluruusu Helleborus niger