Kävelyretki lokakuussa

 Kristiina K:n blogissa oli niin kiva kertomus kävelyreitistä, että innostuin ottamaan kameran mukaan, kun lähdin käymään ystävän luona. Siitä vain on jo kuukausi! Mutta ehkä näitä ruskakuvia on mukava katsoa nyt, kun Etelä-Suomikin on peittymässä lumeen.

Lähden liikkeelle omasta puutarhasta. Ransu on sitä mieltä, että mennään retkelle yhdessä.

Kun olen tullut pihan länsipään portista ulos, avautuu näkymä kylätielle. Jatketaan sitä eteenpäin länteen.

Palokalusto on kylän keskellä. Pidämme säännöllisesti harjoituksia, että osaamme käyttää kärryä ja letkuja. Pienellä saarella ei ole varaa odottaa siihen asti, että palokunta pääsee paikalle.

Käännyn katsomaan taaksepäin. Ransu on tullut portista ulos ja lähtenyt seuraamaan häntä pystyssä.

Kylän länsipäässä tie haarautuu. Valitsen oikeanpuoleisen tien.

Käännyn katsomaan, seuraako Ransu vielä. Siellä se on, keskellä olevasta navetasta oikealle.

Tuolla! Ei se kovin kauas ole kotipihasta edennyt. 

Nuorempana Ransu seurasi vaikka minne, mutta ei enää lähde pitkille lenkeille. 

Jatketaan matkaa. Tässä kohdassa on vasemmalla ihana pikku mökki, navettaa pilkottaa kuvassa.

Huomaan tienposkessa maaruskaa. Sitä meillä ei kovin usein näy täällä etelässä. Mustikat ovat menneet upean punaisiksi. On ollut hyvä ruskasyksy.

Sitten käännytään metsätielle.

Pähkinäpensaat ovat kauniin keltaisia.

Tie nousee kohti kallion lakea.

Sivuilla on kaunista metsää – ja peuranpolkuja. Näistä puista kaatui aika moni marraskuun ensimmäisen päivän hirmumyrskyssä.

Korkean nyppylän jälkeen laskeudutaan alas kohti entisen merenlahden pohjukkaa.

Siellä rinteessä on ystävän ihana talo ja puutarha täynnä erikoisia puita. Ystävä harrastaa dendrologiaa.

Täällä kasvaa muun muassa jalokastanja!

Tämä taitaa olla pennsylvanianvaahtera.

Heti pihan takana on suojeltu pähkinälehto. Keväällä tämä kukkii keltaisenaan kevätesikkoa.

Pieni videopätkä samasta paikasta toukokuussa.

Ystävä harrastaa ymppäämistä ja pihalla onkin runsaasti puita, joissa on oksia monesta eri puusta. Tämä on erityisen isomarjaista marjaomenapensasta, tai nykyisin helmiomenapensasta, kuten hän valisti.

Pihan alavimpaan kohtaan on kaivettu uimalampi. Tässä on merenpinta jo aika lähellä; entinen lahti, nykyinen kaislikko, on ihan vieressä.

Kahvihetken jälkeen (sinun täytyy tässä välissä keittää omat kahvit) alkaa kotimatka. Alkuun tie seuraa kaislikon viertä, kun kierrämme entisen merenlahden pohjukan.

Katseen kiinnittää komea ryhmä haapoja aivan keltaisenaan. Jännää, miten se on lähes näkymätön puu muuna aikana vuodesta. Kauniista lehtien äänestä sen vain havaitsee.

Metsätie on myös keltainen, kuten ihmemaa Ozissa. Tässä kohdassa oli edellisellä kerralla komea sarvipäinen valkohäntäpeura, mutta silloin ei ollut kameraa mukana. Se ei huomannut tuloani, niinpä pääsin aika lähelle.

Niitynreunan haavat muodostavat keltaisen verhon.

Kylän länsipäästä avautuu silmien eteen lähes koko kyläniitty. Tai puolet siitä, sillä se jatkuu yhtä pitkälle myös kuvasta oikealle.

Kotona Ransu on odottamassa kuistin keinutuolissa. Sillä on kova halipula.

Haapa Populus tremula

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Jalokastanja Castanea sativa

Pennsylvanianvaahtera Acer pensylvanicum

Pähkinäpensas Corylus avellana

Kesäkuun alussa ruusutarhassa

 Vielä on ainakin pari syksyistä aihetta – tai kuvasettiä – odottamassa, että kirjoitan ne jutuiksi, mutta teki mieli katsella vielä hetki kesää. Sieltä löytyy lukemattomia julkaisemattomia kuvia ja esittelemättömiä kasveja.

Kun etsin kukkivien varjohiippojen kuvia edelliseen juttuun, päädyin toukokuulle. Jatketaan siitä kesäkuun alkuun, niin näyttää tältä.

Ruusutarhaan pari vuotta sitten istuttamani valkokukkainen särkynytsydän 'Alba' on kasvanut jo sen verran korkeaksi, että nousee kauniisti muun kasvuston seasta. Se on satumaisen kaunis kasvi. Naapurikasvina on tummanpuhuva metsätyräkki 'Chameleon'. 

Kesäkuun alku on myös lehtoakileijojen kulta-aikaa. Tämä sini-valkoinen petticoat-mallinen siementaimi kasvoi Rohanissa, minne siniset värit eivät kuulu. Olin siirtänyt sen edelliskesänä ruusutarhaan, missä se nyt kukki kauniisti.

Taustalla on aikainen pioni.

Amerikanpioneiksi kutsutaan siementaimia, joissa on useita pionilajeja sekaisin. Nämä ovat ymmärtääkseni kaikki aikaisia kukkijoita, ja niinpä tämä ruusutarhan amerikanpioni oli kukassa jo kesäkuun alkupäivinä. 

Komeakotakuusama Wine and Roses eli 'Alexandra' puhkesi myös kukkaan jo heti kesäkuun alkuun. Se on vielä niin matala, että maanpeitekasviksi siirtämäni hopeatäpläpeippi kukkii puskan seassa.

Koska alueella on ruusupuskia, olen jakanut tänne muualta muitakin hyviä maanpeittokasveja: tässä koristemansio Lipstick ja keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Lukemattomat rikkaruohot tuli onneksi jossain vaiheessa kitkettyä, tosi kortteesta ei pääse ikinä eroon kitkemällä. Eikä kai muutenkaan.

Ensimmäiset ruusut tulevat kukkaan juhannuksen alla. 'Syke' -tarhakurtturuusun ensimmäinen pinkki kukka näkyy kuvassa. Edessä on kameliajasmike, joka ei ole vielä tähän mennessä suostunut kasvamaan isoksi puskaksi. Sen takana on muotopuutarhasta siirretty 'Lavender Pinwheel' -tummakurjenpolven siementaimi, joka oli pikkuisen liian tumma vaaleanliiloihin emokasveihin verrattuna. 

Yritän pitää muotopuutarhan kasvuston oikean lajikkeen värisenä, joka tietää siementaimien keruuta kompostiin tai siirtoa muualle. Sama juttu akileijojen kanssa: kun siementaimia syntyy tuhottomasti, on niitä pakko kitkeä, muuten muilla kasveilla ei ole elintilaa. Parhaan väriset tai -malliset kukat pääsevät jatkamaan eloaan muualla puutarhassa.

Ihan kuvan oikeassa reunassa on muuten ketoruusuruohon siniliila kukka. Tuon saman kasviyksilön viimeisiä kukkia kuvasin vielä tämän kuun alussa.

Päätetään juttu juhannusviikon kuvaan. Kameliajasmikkeen lisäksi alueella on toinenkin kääpiö, nimittäin katsura, joka pysyy vuodesta toiseen vain noin metrin korkuisena, vaikka siitä on varmaan jo kymmenen vuotta, kun sen istutin. Voi olla parempi niin, kun alue on nyt täyttynyt kaikista muista kasveista. 

Kuvassa kukkii edellä mainittujen jasmikkeen, ruusun ja tummakurjenpolven lisäksi puna-ailakki, hennon aprikoosinsävyinen rohtosormustinkukka ja kiinanpioni 'Wladyslawa'. Pergolan iso heleäorjanruusu on myös aloittanut kukinnan.

Tähän on vielä yli puoli vuotta, mutta kevääseen ei ole enää kohta kuin keikaus!

 

Hopeatäpläpeippi Lamium maculatum

Kameliajasmike Philadelphus × virginalis

Katsura (pikkulehtikatsura) Cercidiphyllum japonicum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Komeakotakuusama Weigela florida

Koristemansio ×Comagaria rosea

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Mäkimeirami Origanum vulgare

Puna-ailakki Silene dioica

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjohiippojen syksy – ja kevät

 Lupailin juttua varjohiipoista aiemmin, jo lokakuussa. Kun jutun teko viivästyi ja osan niiden ruskavärejä esittelin jo, päätin laittaa tähän juttuun myös keväisiä kukkakuvia. Kauhistuksekseni havaitsin nyt, että en esitellyt ollenkaan niiden kukintaa keväällä! Kuvasin kyllä, mutta vaikka varjohiipat kuuluvat lempikasveihini, veivät näyttävämmät tai uudemmat kukat voiton kilpailussa toukokuun palstatilasta.

Ensimmäinen varjohiippa kukassa on yleensä tarhavarjohiippa joskus toukokuun puolivälin paikkeilla. Tässä se on yhdessä kevätlinnunherneen kanssa. Kuvasta näkee, että tarhavarjohiipan lehdissä on kaunista kuviointia keväällä. Syksyllä lehdet saavat kauniin syysvärin.

Ja vaikka väitän, että uudet kukat saivat palstatilan, on minulla uusia varjohiippojakin, joita tilasin keväällä. Uusia lajikkeita täytyy tilata ulkomailta, sillä kotimaasta saa lähinnä vain yhtä ja samaa tarhavarjohiippaa. Niin ihana kuin se onkin, haluaa tällainen kasvikeräilijä haalia uusia lajikkeita.

Niinpä tilasin keväällä Hollannista tämän 'Pink Elf' -varjohiipan. Sillä pitäisi olla vaaleanpunaiset kukat. Se ei kukkinut vielä tänä vuonna, mutta kasvoi hyvin. Haltijamainen nimi ansaitsi paikan hobittipenkissä. Se on muutenkin varjohiipoille sopiva kasvupaikka, puolivarjoisa eikä siinä kasva mitään korkeaa.

Vaaleanpunaiset varjohiipat ovat suloisia. Tämän Epimedium × youngianum 'Roseum' -taimen toi ystävä monta vuotta sitten ja istutin sen muotopuutarhaan ruusun varjoon. Siellä on kuitenkin vähän liian korkea ja rehevä kasvullisuus ja pikkuinen varjohiippa oli hukkua viidakkoon. Viime vuonna pelastin sen ja istutin kuistin edustalle – varjossa sekin, mutta kasvusto on matalaa ja pidän siinä kasvavia kasveja paremmin silmällä. Se on selvästi kasvanut ja kukki pitkästä aikaa viime keväänä.

Tässä on sama kyseinen 'Roseum' lokakuussa, tuolla akileijanlehtien takana. Tällä lajikkeella on jännät, aika teräväkulmaiset lehdet. Osalla varjohiipoista on lähes täydelliset sydämenmuotoiset lehdet. Akileijoja pitää kurittaa rankalla kädellä tässä, muuten ne jyräävät kaiken.

Osa varjohiipoista saa jännittäviä syysvärejä. Tämä on alppivarjohiippa. Sillä on niin mitättömän väriset ja pikkuruiset kukat, että niiden takia sitä ei kannata istuttaa, mutta lehdet ovat sitäkin kauniimmat, samoin hitaasti laajeneva mätäsmäinen kasvutapa. Tämän lehdistä myös näkee, että osalla varjohiipoista on sahalaitaiset tai jopa pienesti piikikkäät lehtien reunat.

Keväällä hommasin myös uuden 'Black Sea' -varjohiipan pari vuotta sitten menehtyneen tilalle, jos tässä kuvassa nyt on se. On vaikea muistaa toukokuussa ottamiaan kuvia – täytyy vain päätellä kuvien järjestyksestä, missä päin puutarhaa olen käyskennellyt. Onneksi minulla on myös aika hyvä muisti kuvaamisen suhteen; muistan, mitä olen sihdannut, ilmeisesti ajattelen kuvatessani sitä tilannetta, näkymää ja sen sellaista. 

Voi myös käydä niin, ettei lajike olekaan ollut sitä, mitä taimilapussa lukee. 'Black Sea' tunnetaan parhaiten siitä, että sen lehdet menevät hyvin tummiksi talvella. Tätä täytyy tarkkailla. Lehdissä oli jo keväällä erittäin hieno ja lupaava kuviointi.

Tässä on vaskivarjohiippa, tai ainakin pitäisi olla. Sillä on melko korkea kasvutapa ja kukat ovat aika pienet, mutta hyvin kauniit ja nousevat selvästi lehtien ylle. Lehdetkin ovat upeat.

Tämä on vaskivarjohiipan lajike 'Orangekönigin'. Tämä on yksi parhaita minun puutarhassani ja olen saanut sitä jo jaettua usealle eri kasvupaikalle. Varjohiipaksi tämä on korkea; lähes polvenkorkuinen (kukkineen) ja on edelleen vihreänä marraskuussa. Kukkien oranssi sävy on taivaallisen kaunis.

Vaikka maamme taimimyymälöissä on hyvin suppea valikoima varjohiippoja, on niitä jalostettu maailmalla hyvin paljon. Sen takia monessa varjohiipan lajissa on ruksi nimen keskellä: se kertoo lajien välisestä risteymästä. Ja sitten on sadoittain lajikkeita, joilla ei ole lajinimeä ollenkaan. Niitä on risteytetty sen verran, ettei enää voida sanoa niiden kuuluvan mihinkään tiettyyn lajiin.

Viime keväänä pelkäsin, että kalvevarjohiippa olisi menehtynyt talven jääkerroksen alle. Yleensä se kukkii samaan aikaan koiranhampaiden kanssa, tuossa on kukassa sekä 'White Beauty' että 'Pagoda'. Kuvan alareunassa näkyy kalvevarjohiipan hentoinen kukkavarsi ja onneksi kasvusto oli lopulta ihan reipas, vaikka nousikin vähän tavallista myöhempään.

Tässä yhdistelmässä minua viehättävät niin kukat kuin lehdetkin. Varjohiipan nuokkuvissa kukissa on jotain samaa kuin koiranhampaiden paljon isommissa nuokkuvissa kukissa. Molempien lehdissä on myös marmorikuviota, mutta niissäkin on iso kokoero sen lisäksi, että ovat eri muotoisia.

Kalvevarjohiipan kukat vähän myöhemmin toukokuussa.

Ja tässä se on lokakuussa; ihanan raikkaanvihreä. Voisinkin kitkeä tummakurjenpolvia sen ympäriltä niin kauan kuin maa on sula.

'Buckland Spider' on ihastuttava liilakukkainen erikoisuus, jonka löysin joskus Mustilan taimipäivästä. Valitettavasti tällä kertaa minulla oli kaupunkimenoa juuri, kun se kukki. Kotiuduttuani vastassa olivat kuihtuneet kukat, nekin toki tavattoman kauniit. Toukokuu on vähän hankala, sillä silloin on liikaa työasioita, kun oikeasti pitäisi vain olla puutarhassa kyttäämässä kasveja.

Epimedium × youngianum 'Yenomoto' on ihastuttava enkä ole tätäkään päässyt kovin usein näkemään kukassa aiemmin. Mietin, pitäisikö tätä kutsua valkovarjohiipaksi, sillä Epimedium × youngianum 'Niveum' on suomenkieliseltä nimeltään valkovarjohiippa. Mutta jos nimi on annettu vain sille lajikkeelle, ei tämä kai sitä ole, vaikka on niin ikään valkokukkainen. Sitä paitsi aiemmin esitelty vaaleanpunakukkainen 'Roseum' kuuluu myös samaan risteymälajiin.

'Yenomoto' sai todella kirkkaan syysvärin!

Osa varjohiipoista pysyy vihreänä koko talven. Tämä on – luullakseni – piivarjohiippa 'Frohnleiten'.

Toivottavasti minulla on toukokuussa uutta esiteltävää kukassa, sillä tässä eivät suinkaan olleet kaikki pihani varjohiipat. Kokoelma kasvaa hieman joka vuosi!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Kalvevarjohiippa Epimedium × versicolor 'Sulphureum'

Kevätlinnunherne Lathyrus vernus

Koiranhammas Erythronium 

Piivarjohiippa Epimedium × perralchicum

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Marraskuun ruska

 Onneksi on näitä myöhään ruskaan tulijoita, jotta marraskuuhunkin – tai ainakin sen alkuun – riittää värejä. 

Ihanan vihreää on, kiitos nurmikon ja joidenkin ainavihantien kasvien. Sammal oikein loistaa. Meillä ei ole ollut edes kuuraa vielä. 

Monet varjohiipat pysyvät talven yli vihreinä; taustalla on vaskivarjohiippa 'Orangekönigin'. Se pudottaa lehtensä jossain vaiheessa talvea, tai jos on lauha talvi, voivat lehdet ehkä pysyäkin.

Punalehtinen pensas on peruukkipensas 'Royal Purple'.

Hapankirsikat pistävät ruskaksi, kun viereiset puut ovat jo riisuuntuneet.

Kivikkoalvejuuri 'Linearis Polydactyla' on smaragdinvihreä. Aivan ihana vaahteranlehtien ympäröimänä.

Saniaistarhaan on putkahtanut koristeellisia sieniä. Täälläkin on vihreitä saniaisia: kaatuneen rungon edessä on soreahiirenporras 'Percristatum' ja sen edessä jouluhärkylä. Siitä on kasvanut oikein kauniin muotoinen, vaikkakin pieni.

Punaruskeita lehtiä ei oikein pudonneista puunlehdistä erota, mutta jouluhärkylästä alavasemmalle on tiarella 'Pink Skyrocket', joka on saanut hyvin maastoutuvan ruskavärin. Edessä on kevätpiippoja ja sinivuokkoa: mitä kauneimpia puutarhan viherryttäjiä tähän aikaan vuodesta.

Ruskaväreistä piti kirjoittaa. Japaninvaahtera 'Osakazuki' oli leiskuvanpunainen silloin, kun viereiset tarhakielot olivat vielä vihreinä. Ne muuttuivat keltaisiksi sitten, kun japaninvaahtera pudotti lehtensä. Tavallaan ihan kiva, että kukin vuorollaan eikä kaikki yhtä aikaa. Näidenkin taustalla muuten kasvaa vaskivarjohiippa.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on kaunotar myös syksyllä. Rakastan tätä syreenien limenvihreää, raikasta syysasua. Syreenin alla on siniheinä, ihan tavallinen siniheinä, ei mitään lajiketta. Kun olen hehkuttanut korkeaksi kasvavia isosiniheiniä, täytyy mainita tämäkin. Siniheinät pysyvät siisteinä yksittäisinä tuppaina eivätkä leviä. Tuuli vain on saanut tuppaan leviämään kumolleen kuin se olisi isokin kasvusto.

Haravoin syksyisin lehdet nurmikolta istutusalueille, jotta ne tuovat talvella pakkassuojaa ja muutenkin lisäävät istutusalueiden humuspitoisuutta pikku hiljaa. Multakuormaa kun ei tänne oikein saa.

Siniheinien vihreys muuttuu keltaiseksi vasta marraskuussa, ainakin minun puutarhassani. Tämä on isosiniheinä 'Skyracer' Rohanin päädyssä, kivipengermän juurella. Pengermän päällä kasvaa koristeraparperi.

Japaninlehtikuusi on viimein muuttunut lämpimänkeltaiseksi. Taustalla on safiirihortensia, joka pysyi kirkkaanpunaisena monta viikkoa.

Tässä tämän hetken väriläiskät – onneksi näyttää siltä, että loppusyksy jatkuu vihreänä. Juttua kirjoittaessani muistin taas yhden asian, nimittäin viimeinkin kukoistavan tarha-adiantumin, josta piti kesällä tänne blogiin kirjoittaa. Juttuaiheita riittää vuoden ympäri, kun kesällä ei ennätä kaikkea.

Hapankirsikka Prunus cerasus

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas

Koristeraparperi Rheum palmatum

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Siniheinä Molinia caerulea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense