Heisi ja sen äiti

 Nyt 'Dawn' on lähes täydessä kukassa ja puutarhasta löytyy sattumalta myös sen emo!

'Dawn' -heiteni ei ole koskaan aiemmin kukkinut näin runsaasti. Viime keväänä se kukki aika vaisusti, mikä ei ollut ihme niin vaikean ja pitkän talven jälkeen. Viime keväänä kuvasin ensimmäiset avautuvat kukat vasta 13. toukokuuta.

'Dawn' asustaa aivan kuvan oikeassa reunassa. Siinä on pieni istutusalue, joka on yksi ensimmäisistä, joita tänne tein. Istutin siihen puutarhatutulta saamiani perinneperennoja. Muutama vuosi sitten uudistin alueen kaivamalla kaiken ylös, kun lehtosinilatva, palavarakkaus ja helminukkajäkkärä olivat vallanneet koko pienen pläntin eikä se rehotus ollut enää edes kaunis. 

Samana vuonna löysin tuon kauan himoitsemani heiden ja se päätyi alueen keskelle. Sen ympärillä on nyt pieniä ihania aarrekasveja ja sinne päätyi myös vastikään ystävän antama pikkuruinen söpöliini alppikello.

Sama heisi toisesta suunnasta, tästä kuvasta sen jo erottaa ja kukkiakin näkyy. Heisi on kasvanut todella hyvin, se on jo minun korkuiseni.

Dawnin kukat ovat todella kauniit. En voi uskoa, että minulla oli otsaa väittää niitä rumemmiksi kuin nuput. Nehän ovat täydellisen ihanat! Ja nyt, kun kukintoja on paljon, tuoksukin on alkanut tuntua. Paitsi tänään hyytävässä tuulessa.

Heisi 'Dawn' on lajia Viburnum × bodnantense. Ruksi ennen lajinimeä kertoo, että se on kahden eri heisilajin risteymä.

Nyt on niin, että minulla sattuu olemaan niistä lajeista toinen täällä ja se kukkii ensimmäistä kertaa!

Tadaa! Siinä on 'Dawn' -heiden emo eli emivanhempi: keisarinheisi. Yhdennäköisyyttä löytyy, vai mitä.

En ole tätä puskaa juurikaan esitellyt, kun tämä on ollut niin pieni ja mitätön. Siitä on vuosikausia, kun tilasin Briteistä Ebayn kautta muutamia taimia ja tämä oli yksi niistä. Pensas saapui pienenä noin 15 cm korkeana nysänä. Istutin sen kuusen alle saniaistarhan reunamalle ja toivoin parasta.

Nyt heisi on jo puolitoistametrinen, mutta niin hentoinen, että siitä on vaikea ottaa kuvaa. Se on tuolla verkon sisällä ja onkin jo puhkeamassa lehteen. Verkko siksi, että peurat rakastavat heisiä. 

Pikkuruinen kukinto erottuu vaaleana länttinä kuvan alaosassa. Keisarinheidellä on nyt vain tuo yksi kukkarypäs – onneksi havaitsin sen kevättalvella ja olen sittemmin kytännyt sitä säännöllisesti. Olisi ollut suuri sääli missata tämän ehkä jo kymmenen vuotta odotettu ensikukinta.

Tässä näkyy saniaistarha ja keisarinheisi on kuvan vasemmassa ylänurkassa, vaikka sitä ei erota. 'Snow Fox' -lumikellot kukkivat yhä, mutta talventähdet alkavat olla ohi. Rusokoiranhampailla näkyy jo kukkanuppuja ja sinivuokko on tuottanut pari siementaimea, jotka kukkivat ekaa kertaa! Yksi on jopa keskellä polkua. Sen voisi varovasti siirtää vähän sivummalle.

Kun tässä viime aikoina on ollut tapana näyttää lopuksi vielä joku muu kasvi – kun puutarhassa tapahtuu niin kovasti kaikkea samaan aikaan – laitetaan tämä toisenlainen puska. Ruusuherukka on ihan justkohta tulossa kukkaan. Tuskin huomenna kuitenkaan, mittari on jo nyt kääntynyt pakkaselle. 

Alppikello Soldanella

Keisarinheisi Viburnum farreri

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Kurkistuksia jouluruusuihin

 Kukkia alkaa olla auki.

Jouluruusupelto on laajentunut myös ylärinteen suuntaan. On mukava huomata, että sinne on kertynyt kauniin viininpunakukkaisia siementaimia.

Rämmin heinikkoon kuvaamaan lähempää. Se on vähän vaarallista, sillä alueella nousee narsisseja ja kaikenlaista muutakin.

Mutta kun tarhajouluruusuissa on se juttu, että kukka saattaa olla ulkopuolelta hyvin eri värinen kuin sisältä. Niihin on pakko päästä kurkkaamaan. Tämä on ihan huikean hieno sekä sisältä että ulkoa. Tämä kasvaakin aika lähellä kaikkein tumminta tarhajouluruusua.

Ransu esittelee. Oikeastaan kuvassa ei näy jouluruusuista oikein mitään, sillä ne ovat huussin takana lähes kaikki. Ransun takana on villi punainen penkki. Huussista vasemmalle ja oikealle on kyllä jouluruusuja, mutta ei niitä erota. Niin mutta onhan niitä kylväytynyt myös villiin punaiseen penkkiin, mutta ne eivät näytä olevan vielä kukassa.

Istutin alueelle alun perin kolme tarhajouluruusua: yhden puolukkapuuron värisen, yhden hyvin hyvin tumman viininpunaisen ja tämän vihreän. Tämän takana voi erottaa sitä puolukkapuuroa. Siitä on ainakin 15 vuotta. Nämä kolme ovat tuottaneet kymmeniä tai satoja siementaimia.

Olen vähän odotellut vihreäkukkaista siementaimea, mutta punakukkaiset geenit ovat varmaan voimakkaammat. Ihan vihreän vieressä on tällaisia ihan kauniin värisiä punaisia.

Kurkkasin tännekin sisälle. No kaunis on!

Kävin vaihtamassa makrolinssin, jotta saan kuvan lähempää. Nyt alkaa olla silmäkarkkia.

Tarhajouluruusuissa voi kukka olla ulkopuolelta värikkäämpi ja tummempi kuin sisäpuolelta, joka on joskus yllättävän hailea. Tämän kukan kanssa kävi toisin päin, niinkin voi käydä: tämä on tummempi sisältä. 

Tarhajouluruusuissa erityisen kaunista on valkeat heteet vasten upottavan tummaa kukkaa.

Nyt vihreän jouluruusun lähellä on yksi, jolla näyttää olevan samantyyppinen kasvutapa ja melko vihertävät kukat. No se tyyppi sattui olemaan huussin varjossa enkä onnistunut saamaan parempaa kuvaa tänään. Täytyy palata asiaan esimerkiksi aamulla tai pilvisenä päivänä, jos sellainen vielä joskus tulee. En muista, koska oli viimeksi!

Kaikkein tummimman jouluruusun lähellä on myös melko tummia, mutta yksikään ei tietenkään ole yhtä tumma, kun näihin sekoittuu myös vaaleampia geenejä toisista yksilöistä. Se tummin alkuperäinen on kuvassa keskellä.

Joskus tulee myös liiankin hailakoita, epämääräisiä vaaleita vihertävänpunertavia, ne siirrän yleensä muualle, sillä kyllä tällä tontilla lääniä riittää niillekin valloitettavaksi.

Kostean kevätniityn reunalla on vihreäkukkainen tarhajouluruusu, jonka tilasin toissa vuonna samalla, kuin tuon keltakuvioisen 'Blonde Inge' -puistolumikellonkin.

Jouluruusun piti olla ns. anemonekukkainen eli vuokkokukkainen eli sellainen, jossa on kukan keskustassa röyhelöisen kauluksen tapainen hörsellys. Harmi vain, ei ole. Ärsyttävää, kun myös ulkomaisista luotettaviksi tunnetuista taimistoistakaan ei saa sitä, mitä piti. Mutta onhan tämä muuten kaunis.

Uudet vaaleat tarhajouluruusut ovat edelleen kukassa kosteikkopuutarhassa. Tämä tyyppi näyttää kivalta leskenlehdet taustanaan.

Toisesta suunnasta näkyy kosteaa kevätniittyä ja sen reunalla nousevia päivänliljoja ja narsisseja. Niiden kaksi aivan erilaista vihreää näyttää aivan ihanalta. Lehtikuusen juurella kilkattavat lumikellot ja niitähän on vielä paljon lisää ojan tällä puolella, jolla jouluruusukin asustaa. Tuulessa tuppasi kaikki heilumaan tänään.

Vaikka tänään oli todella kylmä tuuli, päätti kevään ensimmäinen narsissi alkaa avautua. Tämä on tete- eli kihlanarsissi koivikossa, missä näkyy, että muutkin narsissit ovat pitkällä. Juuri kun mietin, että narsissit ottavat viisaan rauhallisesti, kun niissä ei näy paljon yhtään edistystä päivästä eikä viikosta toiseen. Tämä yllätti täydellisesti!

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Puistolumikello Galanthus nivalis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Purppuraista iloa

 Onneksi purppura on lempivärejäni. Ei kylläkään vaatteissa, mutta puutarhassa sitäkin enemmän. Nyt sitä nimittäin piisaa!

Esikko-jouluruusupellosta täytyy ottaa uusia kuvia pilvisenä päivänä, kun ei tästä oikein tahdo saada selvää. Tuolla nyt kuitenkin on tarhajouluruusuja tulossa ihan justiinsa kukkaan puistolumikellojen yhä vain kukkiessa. Onneksi viilenee, niin ne varmaan vielä jatkavat kukintaansa.

Usko huviksesi, että tämä on siivottu alue. Se tarkoittaa sitä, ettei ole pystyssä törröttäviä korsia, vain vaakatasossa lojuvia, hihii.

Ensimmäiset tarhajouluruusun kukat ovat jo auki. Niitähän ei lasketa, jotka ostin äskettäin kukkivina taimimyymälästä, kun ne on tuotu jostakin, Hollannista luultavasti.

Nyt mentiin kyllä viininpuna-puolukkapuuro-osastolle.

Katsotaan vielä tämä, ehkä upein jouluruusuistani: mustanpunainen, maksan tai kuivuneen veren värinen. Valitsin yhtenä vuonna kevätmessuilla jouluruusurullakosta kaikkein tummimman enkä ole sitä tekoa katunut. Toista näin tummaa olisi vaikea löytää. Ah, ihan vampyyriosastoa!

Ylärinteen uudessa köynnösmajassa on iloinen yllätys. Aivan tajuttoman kauniin värisiä krookuksia!

Kuvasta näkyy, että sinne tuli syksyllä istutettua myös jokunen purppurainen aleperenna. Toivottavasti tuo upean värinen ritarinkannus on elossa ja kukkii kesällä.

Näitä krookuksia istutin koko kaarevan majan pituudelta. Ne ovat 'Blue Marlin' -kultasahramia eli sinimarliinia; miekkakalaa, jonka pyydystämisessä muun muassa Hemingway kunnostautui. Krookus 'Blue Marlin' on suloisen vaaleanliila, oikein hempeä ja vähän helmiäisenhohtoinen... 

No niin, siis nämä eivät ole sinimarliinia, vaikka niin pussissa luki. Nyt vedin kuitenkin sipulikukka-arvonnassa pitkän korren, sillä tämä krookus on jotakin paljon kauniimpaa. Väri on ihan uskomattoman intensiivinen.

Tämä muistuttaa nyt niin paljon 'Ruby Giant' -tähtisahramia, että uskallan väittää tämän olevan sitä. Se on kumminkin melko tavallinen lajike. Eikä minulla ollut sitä ennestään!

Kukka on ulkopuolelta tummempi, sisäpuolelta upeasti liukuvärinen. Kehälehdet ovat leveämmät kuin tavallisella tähtisahramilla ja myös sen 'Roseus' -lajikkeella, mutta näissäkin on terävät kärjet.

Sinivuokot poksahtelevat kilvan auki. Tämä purppuraan vivahtava kaunotar elelee koivikossa.

Eilen katselin iloisena kasvimaan kivipengermän päällä kasvavien kurjenmiekkojen nuppuja. Niiden suhteen on nyt vähän laiha vuosi, sillä alppipenkissä ei näy kukkivan yksikään, eikä vanhan talon kivijalan edessäkään nouse kuin lehtiä. Myös muotopuutarhassa osa meinaa jättää kukkimisen väliin, missä lie syy.

Lehdistä onneksi kumminkin tietää, että ne ovat edelleen elossa.

Tänään nuput ovat sitten auki, tai voi olla, että kukkia tulee vielä lisääkin. Ihana kukkatykitys! Lajike on 'Purple Hill' ja tämä kuuluu risteymälajikkeiden huhtikurjenmiekkaryhmään.

'Purple Hill' on aivan mahtikaunis, ihastuttavan värinen ja lisäksi se on roteva. Ulommat kehälehdet ovat leveät tuoden kukkaan näköä ja kokoa.

Ihan yhtäkkiä myös mutapuutarhan kuivalla reunalla kukkii. Olin syksyllä istuttanut tähän kurjenmiekkoja! Tämä suloinen purppurainen pikkuinen on huhtikurjenmiekka 'Rejoice'. Tälle avautui jo kaveri – kurjenmiekat tuntuvat kommunikoivan keskenään: "nyt avaudutaan!".

Voi, mitä onnea nämä upottavan samettisen väriset kukat tuovatkaan.

Kerrotaan lopuksi vielä sellainen uutinen, että myös ternipikarililjan ensimmäinen kukka avautui tänään. 

Nyt oli lämmin päivä ja edelleen, kello seitsemän jälkeen illalla, mittarissa on yli 11 astetta.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Puistolumikello Galanthis nivalis

Sinivuokko (lehtosinivuokko) Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Huhtikuun kalenteripoika

 Taas se on Musti, sillä Musti kiertää kanssani pihaa niin aktiivisesti; joka päivä. 

Musti muistuttaa ihanaa jääkaappimagneettia, jonka blogiystävät toivat viime keväänä! Se on tuo pikkukissa oikealla. Ihan kuin ilmetty Musti pienenä, ja edelleen.

Olemme kaikki jääkaapin ovessa, sillä vasemmalla on minä ja Ransu. Tuon magneetin on antanut äitini.

Musti esittelee.

Kostealla kevätniityllä kukkivat edelleen puistolumikellot, yksinkertaiset ja kerrotut. Niiden seuraan on noussut persiansinililjoja ja krookuksia. Posliinihyasinttien nuput ovat nousemassa maasta ja niissä näkyy vähän väriä jo.

Kierrämme katajapenkin, jossa on hyvä kukinta juuri nyt.

Katajapenkissä on myös persiansinililjoja, sitten on kultasahrameita ja vaaleajouluruusu täydessä kukassa. On muuten ihan mahtavaa, että on tällainen kevät, jossa samoja kukkia saa ihastella viikkokaupalla! Kaikki vain kestää ja kestää kukassa, kun on sopivan viileää. Tänään oli kyllä yli kymmenen astetta.

Rohanissa Musti lannoittaa näsiää.

Se on nimittäin juuri aloittanut kukinnan!

Edellisessä kuvassa näkyi myös lumikello 'Atkinsii' – tämä on kaunis, siro lajike, jonka ulommat kehälehdet ovat hurmaavan pitkät ja kapeat tuottaen ilmavan kukan. Toivottavasti Musti lannoittaa tätäkin.

Siirrymme kasvimaalle. Tänne mamma on istuttanut perunat ja yhden ruukkusalaatin ja peitellyt ne.

Tässä kohdassa on kiinnostavia tuoksuja.

Sekä varsin kaunis uusi jouluruusu, vaikka se ei olekaan vihreäkukkainen, kuten piti.

Kun nyt ollaan täällä kasvimaan ruusutarhassa, katsastetaan kolme 'Early Dream' -keisarinpikarililjaa, jotka nousevat penkin eteläpäässä. Vaikuttaa siltä, että kaikki kolme tulevat kukkaan. Ihanaa, sillä kerran aiemmin tämän lajikkeen tilasin ja istutin, mutta se näivettyi ja kuoli pois.

Löysin nyt myös narsissin alut, joiden arvelen olevan matalaa ja aikaista 'Elka' -lajiketta. Tämä on Koska kukkii -haasteen seuraava laji, jonka arvelin tulevan kukkaan 21. huhtikuuta. Saa nähdä, kuinka käy!

Musti tarkastaa myös ylärinteen hedelmätarhan. Täällä on aina myyriä, vaikka mammalla onkin se supercat-vempain.

Sitten on muotopuutarha.

Heti Mustin edessä olevassa penkissä kukkivat 'Rosea' -pikkusinililjat valtoimenaan. Niitä löytyy myös nurmikolta ja muista kukkapenkeistä jopa kymmenien metrien päässä täältä, jonne ne on alun perin istutettu. Aika tehokasta!

Me Mustin kanssa nautimme täysillä, ja Ransu myös, vaikka se viettääkin enemmän aikaa vintillä korissaan tai kuistin keinutuolissa.

Toivotamme ihanaa huhtikuuta!

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Näsiä Daphne mezereum

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Pikkusinililja Scilla bifolia

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Puistolumikello Galanthus nivalis

Vaaleajouluruusu Helleborus niger