Ruusuja ja vasarointia

 Meillä oli tässä välissä pienoinen myrsky.

Sitä ennen otin kuvan preerian kurkkuyrteistä, jotka kukkivat yhä vain kuin viimeistä päivää. Samoin kehäkukat taustalla.

Kuvassa oleva puutarhaovi otti osumaa myrskypuuskista. Se oli romahtamassa, kun lauantaiaamuna kiersin pihaa. Ensin luulin, että saranat olivat antaneet periksi, mutta saranat olivat kiinni reunimmaisessa laudassa. Seuraavat vain olivat irronneet taustan tukilaudoista. 

Sain ne naulattua uusilla nauloilla uudestaan kiinni, ja voi olla, että lisään vielä pari ruuviakin. 

Samoin oli yhden porteistani laita, sekin oli kumollaan, mutta saranat ehjiä, olikin nopeampi korjata kuin ensin luulin. Minisaunani katosta oli puolet lentänyt maahan, navetan räystäästä osa tippunut... kun pihaa kiersi, koko ajan huomasi uusia tuhoja. 

Olin yllättynyt, sillä luulin olevani aika hyvin suojassa luoteistuulelta, kun minulla on metsäinen mäki pohjoiseen päin tontin takana. Mutta tuuli löytää reitit ja kiertää esteet ja nyppylät, keräten samalla vauhtia.

Niin ja oli meillä sähkötkin poikki 38 tuntia, palasivat tänään aamupäivällä.

Palataan takaisin (korjatulle) puutarhaovelle ja ruusuisempiin asioihin. Tässä kuvassa näkyvät kaikki kolme tällä hetkellä kukkivaa ruusua: oviaukon vasemmassa reunassa yksi, oikeanpuoleisessä tolpassa toinen, ja tolpasta oikealle kolmas. Ai niin, ja onhan vielä se ikuisuuskukkija-äitienpäiväruusukin, mutta se ei näy tähän.

Ovesta vasemmalle (täältä päin katsoen) on remontanttiruusu 'Duchesse de Rohan'. Taustalla on purppuraheisiangervo 'Diabolo'; mukava sointuvuus ruusunkukkaan. Isosiniheinä 'Skyracer' kurkottelee kohti taivaita.

Oven oikeassa tolpassa on köynnösruusu Pierre de Ronsard, joka ei ole paljoa tähän mennessä köynnöstänyt. Viime vuonna se teki korkean verson, joka paleltui totaalisesti talven aikana. Ruusu on tänä vuonna kasvanut hyvin varovaisesti.

Kolmas ruusu on David Austinin jalostama Winchester Cathedral, taustalla on syysasteri 'White Ladies', puu on japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Iso ajoportti onneksi pysyi ehjänä, sillä siltä suunnalta olisi tulijoita ihan keskellä kirkasta (tai sateista) päivääkin. Yksi tyyppi tuolla kuikuileekin toiveikkaana portin lävitse.

Oikealla on koristekastikka 'Overdam'. Se on jo mennyt oljenkeltaiseksi siinä missä siniheinät ovat kirkkaankeltaisia tai vielä vihreänkeltaisia.

Menin portille, tyyppi oli keskusteluetäisyydellä eikä vaivautunut ottamaan jalkoja alleen. Valkohäntäpeura ei ihmistä pelkää, vaikka syytä olisi.

Onneksi metsästä kuuluu pum, pum – jokaisen kohdalla riemuitsen: kenties yksi peura vähemmän!

Kasvejani on nimittäin jo käyty syömässä ja harmikseni en oikein tiedä, mistä pirulaiset tulevat. Tai yhden kohdan keksin ja tukin. 

Myrskyn huonoja puolia on sekin, että suojaverkot lentelevät pois paikoiltaan. Tähtimagnolian kukkanuppuja ei onneksi oltu käyty popsimassa, eivätkä ne olleet vaurioituneet verkon noustessakaan. Ne ovat tähän aikaan vielä onneksi aika pienet.

Magnolian vieressä olevalle ruusupergolalle oli käynyt pahemmin. Kävi niin kuin monesti ennenkin: metallisen tolpankengän hitsaus petti. Tämä oli tuhoista ainoa, jota en voinut korjata kunnolla, sillä uutta samankokoista tolpankenkää ei nyt vajasta löydy tähän hätään. 

Ruuvasin tänään pitkät viistotuet tolpan molemmin puolin, jospa se riittää toistaiseksi pitämään rakennelman pystyssä, kuvassa on vielä väliaikainen viritys. Hyvä, että olin kotona, sillä kaikki tuhot olisivat tehneet laajempaa vauriota, jos niitä ei olisi päässyt heti korjaamaan. Korjaamisiin kuluikin eilen kuutisen tuntia, mikä oli ihan hyvä, sillä siinä tuli lämmin. 

Sitten laitoin tulen hellaan ja keiton hellalle tekeytymään, ja voi että siitä tuli hyvää – ja lämmittävää. Onneksi on tulisijat.

Vasta tänään olen kerännyt ympäri pihaa lentäneitä pihakalusteita ja kottikärryjä, tosin ne saattoivat mennä kumolleen taas iltapäivän mittaan voimistuneessa tuulessa. Heitin kellarin ovesta pari suojaverkkorullaa syreenille ja kun tulin kellarista ulos, ihmettelin, mihin ne hävisivät – ne olivat vierineet pihan toiseen päähän.

Saaristoelämää. Joku kai voi kutsua tätä romanttiseksi, mutta on tämä usein aika inhorealistista.

Tuulessa on hyviäkin puolia. Parimetriset isosiniheinät ovat tosi koristeellisia huojuessaan tuulessa. Kuvasta näkee myös, miten upea syysväri niihin näin marraskuussa kehittyy. 

Ehdin ennen myrskyä korjata kallistuneen kohdan aitaa – sen sentään tajusin tehdä. Joten täällä ollaan valmiita uusiin tuuliin!

Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja tai yhtä pitkiä sähkökatkoja.

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Koristekastikka (tupaskastikka) Calamagrostis × acutiflora

Remontanttiruusu Rosa Remontantti-Ryhmä

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Marraskuun kalenteripoika

 reippailee ja myyrästää

Yksi mielipaikoista on vaahterapöytä.

Kissanminttukin on käytävä tarkastamassa päivittäin. Tässä lokakuisessa kuvassa ovat rusotuomipihlaja ja japaninvaahtera vielä punaisia, nyt ne ovat lehdettömiä.

Musti esittelee revontuliatsalean syysväriä. Siihen tuli tänä vuonna likaisen näköinen ruska, olin pettynyt. Ehkä ensi vuonna parempi.

Vähän aikaa sitten julkaisin kuvan Mustista tällä kivellä koivikossa. Se viihtyy kesäisin myös puiden alla heinikossa, ottaa siellä päikkärit. Viiksien eteenpäin sojottavasta asennosta näkee, että nyt ei ole päikkärit mielessä, vaan hepulit!

Niinpä seuraavasta kuvasta tuli tällainen.

Musti tuli yhtä nopeasti alas. Mihinkäs sitten...

Kovasti olisi tehnyt mieli tähänkin koivuun, mutta Musti jätti sen toiseen kertaan.

Musti hepuloi usein silloin, kun olen sen kanssa pihalla. Se innostuu seurasta.

Ransusta ei paljon saa ulkokuvia. Se käy reippaasti vessassa ulkona, mutta tulee sitten äkkiä takaisin sisään. Jyrsijätorjuntakin on täysin Mustin harteilla. 

Reippailua ja lepoa, siinä eväät marraskuuhun!

Revontuliatsalea Rhododendron Northern Lights -Ryhmä

Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kiviä ja lisää kiviä

 Niitä riittää.

Kun on rinnettä, on laakeista kivistä mukava tehdä rappusia. Nämä johtavat saniaistarhasta ylärinteen heinikkoon, jota myös hedelmätarhaksi kutsutaan.

Ensin laitoin vain yhden kiven ja seuraavaksi askelmaksi tuli paksu pätkä kuusenrankaa. Se toimi hyvin kymmenen vuotta, mutta tänä vuonna se lahosi. Näkymää vähän peittää edessä lojuva saarnen paksu runko, joka on myös lahoamispisteessä. Se on oivallinen ötökkähotelli.

Tänä syksynä tuli vastaan ensin yksi sopivan laakea kivi, sitten toinen. Nyt rappusissa on kolme askelmaa.

Jos teet rappusia, suosittelen testaamaan niiden mittoja askeltamalla ylös ja alas. Tässäkin laitoin ensin ylimmän kiven alemman portaan takareunan päälle, mutta silloin keskiaskelmasta tuli vähän liian lyhyt. Se häiritsi ylhäältä alas tullessa, kun askelmaa ei kokonaan nähnyt ja muutenkin jalka olisi halunnut ottaa pidemmän askelen. Ei auttanut muu kuin jättää askelmien väliin kovaksi tallattua multaa, jotta sain ylintä kiveä kauemmas. Voi kivien väliin laastiakin laittaa, mutta näin luonnollisessa kohdassa se olisi vähän ylimitoitetun näköistä.

Sitten on Titaniceja, joita ei saa siirrettyä mihinkään. Tämä kivi tökötti harmillisen korkeana keskellä reittiä sadevesitynnyrille. Kivessä on hankala pitkä kulma, joka osoittaa nyt alaspäin. Sen takia sitä ei saanut millään haudattua paljoakaan syvemmäs maahan, mutta sain sitä kuitenkin käännettyä niin, että matkalla tynnyrille on kiven laakeampi ja alavampi kohta. Kun saan täytettyä kiven ympärille kaivamaani kaivantoa, tulee kiven oikea reuna suunnilleen maanpinnan tasalle.

Pari iltapäivää tähän kului; suurten kivien kanssa äheltäminen on hyvin hidasta senttimetri kerrallaan -hivutusta. Voi olla, että tartun tähän projektiin taas ensi vuonna, mutta kivi on niin hirveän painava, ettei sen kanssa paljoa voi tehdä.

Edellinen kivi navetan kulmalla on uudesta köynnösmajasta oikealle. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy myös Titanic, jota ei saanut maasta. Teen sen ja toisen samanmoisen murikan ympärille istutusalueen ensi vuonna.

Tänä vuonna istutan vielä perennoja köynnösmajan sisälle, kivimuurin juurelle. Löysin sinisateen puoleen hintaan ja perennoja eurolla. Ihanaa, sillä niille on tässä jo valmis paikka odottamassa.

Tässä oli Titanic, johon olen erinäisiä kertoja osunut ruohonleikkurin kanssa. Aikani kaivettuani löytyivät osittain kiven päältä mystiset vaijerit, joita en saanut kaivettua maasta, sillä ne jatkuvat mm. oikealla olevan puunkuivatuslaatikon alle ja toiseenkin suuntaan ties kuinka pitkälle.

Sain vaijereita väännettyä sivulle, mutta kivi oli niin suuri, ettei se noussut. Sen sain kuitenkin haudattua aiempaa syvempään ja käännettyä niin, ettei terävä pää enää tökötä maasta. Tällaiseen projektiin saa hyvin uppoamaan kitkentäjätettä, kun kaivettua kuoppaa täytyy peittää. Luulisi, että sama määrä maata menisi takaisinkin, mutta ei – maata tarvitaan aina lisää, sillä samalla tulee kaivettua erinäisiä viereisiä kiviä ylös.

Tässä en ole kaivanut kiviä, vaan maahumalaa. Kirjoitettuani siitä päätin ryhtyä toimeen ja yrittää estää sen vaelluksen pihatien poikki kohti seuraavia istutusalueita. Ei ole kovin järkevää kaivaa nurmikkoa auki juuri kurakelien alkaessa, mutta minkäs teet. Paras aika kaikkeen on silloin, kun ehtii ja tulee ajatelleeksi.

On myös Titaniceja, jotka kasvavat täydellisessä paikassa jo valmiiksi. Tämä muhkare on mutapuutarhan partaalla. Oikeastaan se saneli mutapuutarhan muotoa ja kokoa. Sammaloitunut kivi ja sen vierellä kasvava etelänkurjenmiekka ovat täydellinen pari.

Myös koivikon isot kivet pysyvät paikoillaan, Musti esittelee. Hän on iloinen, kun palasimme kotiin monen päivän kaupungissa tylsistymisen jälkeen. Oikeastaan Musti ehti tylsistyä kahdessakin kaupungissa ja autossa siinä välissä.

Mamma on iloinen Mustin ilosta, kuten siitäkin, että pääsee istuttamaan. Löysin narsissin sipuleita ja vähän muutakin alennuksella. Viime yön karmea tuuli ja piiskaava sade on muuttunut auringonpaisteeksi, joten nyt ulos ja maata kaivamaan!

Ties vaikka nousisi taas joku ihana kivi maasta.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Maahumala Glechoma hederacea