Sinisateen talvi on aasinsilta kesään

En hirveästi harrasta talvisuojausta, mutta joskus on pakko. Syksyllä istutetut kasvit ovat herkkiä, niiden juuret kun eivät ole ehtineet tunkeutua maaperään – ja taimi saattaa olla saman vuoden aikana esimerkiksi Hollannista tuotu. Ajattelen aina, että ne sopeutuvat ehkä vähitellen uuteen ilmastoonsa, vaikka en oikeasti tiedä, onko se mahdollista.
Tein viime syksyn taimialesta sellaisen järjettömän hankinnan, että ostin sinisateen.

Sinisade on tämä eurooppalaisista, etenkin Välimeren maista tuttu runsaasti kukkiva köynnös, joka kasvaa hyvinkin kymmenmetriseksi ja koristaa talojen seinustat sinisin kukkaputouksin keväällä – esimerkiksi maaliskuussa Provencessa, mistä tämä kuva on otettu.

Vaikka yli kymmenmetrisestä sinisateesta on turha haaveilla, ei oma haaveeni ole ihan tuulesta temmattu, sillä eräällä kumlingelaisella pihalla, ei siis kovin kaukana kotisaarestani, kasvaa tämän näköinen sinisade. Tiedän sinisateen menestyneen joitakin vuosia ystävän pihalla omalla kotisaarellani, mutta pari vuotta sitten se menehtyi. Kannattaa siis kokeilla, vaikka hölmöltä tämä tuntuu – kasvi ei ikinä pääse täyteen kokoonsa, hyvä jos edes kukkii.

Siellä se nyt jököttää hallaharsoon käärittynä, kun pakkaskangasta ei varastossani ollut. Toivon, että kasvi pärjää. Tämä on hankalan paahteinen paikka monelle köynnökselle, sillä useat niistä ovat varjoisamman paikan kasveja – nehän kurkottavat versojaan puiden runkoja pitkin ylös aurinkoon. Köynnöskaaren toisella puolella kasvaa ruusu, se menestyy, mutta en halua samaan kaareen kahta ruusua, vaan kasvit saisivat mieluummin kukkia eri aikoihin. Kärhö ja köynnösukonhattu ovat vuoron perään kituuttaneet niin, että ne piti siirtää viileämpään kasvupaikkaan. Mutta sinisade kestää vaikka minkälaista paahdetta – kysymys onkin, kestääkö se talvea...

Sain samalta kumlingelaiselta pihalta myös samettisumakin juurivesan, mutta se menehtyi. Tämä on ihan koristeellinen pieni puu tai suuri pensas, mutta se tekee mahdottomasti juurivesoja – jos siis ylipäätään viihtyy. Ehkä raskas savimaani oli sille liikaa, kasvi kai pitää hiekkapitoisesta maasta. Olen kyllä nähnyt menestyviä sumakkeja muuallakin Ahvenanmaalla sekä Korppoossa, joten kannattaa ehkä kokeilla paremmalle kasvupaikalle uudestaan.

Oman pihani raunioyrtit ovat myös kumlingelaista kantaa, ystävän pihalla ne olivat villintyneet hurmaavaksi kukkamereksi.

Tästä päästiinkin mukavasti aasinsiltaa pitkin juhannukseen, sillä nämä Kumlingen kuvat sattuvat olemaan juuri juhannukselta.

Eivät kesäkuvat siihen loppuneet, älkää luulko. Tehkäämme vielä pieni juhannusretki pikkuiselle kallioluodolle.

Elämä ja kuolema kulkevat aina käsi kädessä.

Uudet sukupolvet syntyvät.
Aurinkoista päivänjatkoa!

Raunioyrtti – Symphytum
Samettisumakki – Rhus typhina
Sinisade – Wisteria