Pihallani on vanha kivipenger, jonka alkuperä on epäselvä. Kaivettuani sen esiin aloin ensin istuttaa kivien väleihin mehitähtiä, sillä jotakin niissä on oltava, muuten voikukat ja muut lentäväsiemeniset rikkaruohot pesiytyvät niihin. Sitten keksin: väleihin voi istuttaa juuri niitä pienenpieniä söpöläisiä!
I was ever so pleased to discover I could after all plant alpines in my clay soil garden, where everything grows too well. There is an old low retaining wall that offers the most perfect small crevices for alpines!
Istutin lisäksi kauniin punakukkaisen levisian, mutta en ole näköjään ottanut siitä yhtään kuvaa, tai sitten kuvani oli epäonnistunut ja heitin sen pois enkä muistanut ottaa uutta tilalle.
Ensi kesänä uusi yritys, toivottavasti silloin myös jokunen viime kesänä kivimuuriin istuttamistani kivikkokasveista kukkii, istutin pihatien toiselle puolelle tekemääni korkeampaan kivipenkereeseen ainakin sammalleimua, maksaruohoja ja ristikkiä.
Kukkeaa keskiviikkoiltaa!
Levisia – Lewisia
Maksaruoho – Sedum
Mehitähti – Sempervivum
Pihakäenkaali – Oxalis fontana 'Rufa'
Ristikki – Aubrieta
Sammalleimu – Phlox subulata
Tarhalaukkaneilikka – Armeria Maritima-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Nuo saariston kasvit ovat minullekkin tuttuja. Tuota ylintä oliko se Mehitähti kasvoi saaressamme todella paljon. Me kutsuimme maksaruohoksi niitä silloin, oliko oikein?
ReplyDeleteMaiju, nämä eivät oikeastaan ole meillä luonnonkasveja, maksaruoho mistä puhut, on varmasti ollut ihan oikeasti maksaruohoa, sitä kasvaa saaristossa monissa paikoissa ja monia lajeja. Mehitähti ei taida kasvaa meillä luonnonvaraisena lainkaan.
ReplyDeleteLaukkaneilikka on rannikoiden kasvi, mutta se on Suomessa hyvin harvinainen ja erittäin uhanalainen. Lähimmät paikat missä sitä täälläpäin kasvaa ovat Hankoniemi, Uusikaupunki sekä Mietoinen. Olen nähnyt sitä runsaasti Skotlannin itärannikolla, missä se jäi lähtemättömästi mieleen - upeita maisemia ja niin kauniita kukkia lampaiden seassa!
Apua, mun kevätfiilispulma pahenee vaan! Ihania kesän tunnelmia, kukkia, vihreää, mökkitunnelmaa, saaristoa.... Voi huokaus ♥
ReplyDeleteOn se kyllä hyvä tehdä noita arkeologisiakaivauksiakin! Tuo kivipenger on vallan ihastuttava.
ReplyDeleteLaukkaneilikat ovat ihastuttavia. Omani ovat ehkä vähän liian varjoisessa ja kosteassa (löytyykö meidän pihalta sellainenkin kolkka...) ja ne pitänee siirtää ensi keväänä.
ReplyDeleteKävin hamstraamassa kirjastosta pinon puutarhakirjoja. Niiden kanssa voinee käpertyä sohvannurkkaan ;)
Ompas ne söpösiä, sopivat niin kivasti tuon salaperäisen kivirivin koloihin <3 Meillä taas kun on tuota kalliota puolet tontista niin välillä toivoisin lisää muhevampaa ja kosteampaa maata kun kasvimaakin nielaisee suuren osan kallion alusen lehtometsän pohjasta, hih pitäisköhän minunkin nipistää perunapenkistä joka kesä vähän niin kukaan ei huomais mitään:D Mun kiviaidan pätkäkin jäi syksyllä mullan alle talolta päin katsottuna kun nostettiin maantasoa, koitin sieltä sitten kaivella mehitähtiä esille. Toisaalta tuo vanhan suonpohjan multa toi mukavasti lisää istutus mahdollisuuksia, meinasin koittaa tammihortensiaa siemenestä, olikos sulla sitä? Ihanaa pohtia jo uutta kasvukautta <3 t.Minna
ReplyDeleteSulla noi penkit on niin järjestyksessä, et oikein vähän kateeksi käy.
ReplyDeleteOnpas veikeä kirjavalehtinen tarhalaukkaneilikka. En ole tiennytkään, että niistä on myös kirjavia. Meillä oli jotain perusmuotoa, mutta hävisi salaojamyllerryksessä. Taidanpa ostaa uuden keväällä... josko löytyisi jokin tuollainen jännä ; )
ReplyDeleteMaikki; Ei auta, kevät lähenee koko ajan :-D
ReplyDeleteMamma N; Arkeogolisten kaivausten tekeminen on hyvin mielenkiintoista! Ihan lempipuuhaa. Ja kiinnostavaa, tällaisessa paikassa missä on ollut asutusta noin 500 vuotta.
Tiina; Teillä on monenlaisia kasvupaikkoja. Puutarhakirjat on parhautta :-)
Minna; En ole kokeillut tammihortensiaa, Aarno Kasvi sanoo, että se ei oikein ehdi meillä kukkaan, toisaalta pelkät lehdetkin ovat kauniit. Hortensioiden vika on se, että peurat syövät niitä. Pitää hankkia verkkoa sitä mukaa kuin pensaitakin.
Amalia; JÄRJESTYKSESSÄ?! No kyllä ei oikein... onnistun varmaan ottamaan kuvia niistä siisteistä kohdista. Pihastani on kaksi kolmasosaa villiä rehotusta, multa-, lauta-, kivi- ja sepelikasoja ja lisää villiä pöheikköä. Tuo suora kivirivi varmaan hämää ;-)
Sariw; Tuo on Plantagenista viime vuonna, ehkä niille tulee ensi vuonna samaa myyntiin.
Kevättä ilmassa, kevättä ilmassa, mitä minä sanoin!
ReplyDelete-Blackie-
Pikkaisen pitää olla kivikkoakin, se on totta. Minullakin pikkiriikkinen "kivikkopalsta" jota varjelen kuin omaa lasta. Mehitähdet siihen löytyi yhdeltä isolta kiveltä nurmimaan reunalta. Miten kauan lienee siinä kasvaneet?
ReplyDeleteTuo pengerhän mitä hienoin paikka noille pienille kivikkokasveille, ovat siinä aina näkösälläkin ohi kuljettaessa.
ReplyDeleteBlackie; No mitäpä muutakaan ;-)
ReplyDeleteKatja; Kivikkokasvit ovat niin suloisia, vaikka niitä ei kovin paljon minunkaan pihalle saa, ovat nuo muutamat pikkuiset sitäkin arvokkaampia.
Maria; No niinpä ovat, saunapolun varrella!
Muutama kivikkokasvi meiltäkin löytyy,mutta mehitähdet ovat ihan ykkösiä!
ReplyDeleteKyllä se on semmonen juttu,että tällä viikolla lähtee eka siementilaus maailmalle :)
Toka kuvasta nenääni leijailee vihreä ruohontuoksu ja villasukkien peittämien jalkojen pohjissa kutittaa pehmeä nurmikko, aaah!
ReplyDeleteSeuraava kirjavinkki!
Juuri tuollainen, "kevät saapuu saaristoon" ... kukkien ja kasvien ilmaantumista aikajärjestyksessä, puutarhureina Ransu ja Musti. Siehän olet jo puolityötä näillä postauksilla tehnytkin!
Ihania kesäkuvia: lämmin ja raikas tuulahdus harmauden keskelle! Hyvää uutta vuotta koko jengille, HAU!
ReplyDeleteUusi lukija ilmoittautuu! Mukavan oloinen ja mielenkiintoinen blogi sinulla, jään innolla seurailemaan :)
ReplyDeleteOnpa kaunis tuttavuus tuo tarhalaukkuneilikka. Täytyy laittaa kasvi mieleen, sillä se sopii minunkin kivikkooni :)
ReplyDeleteKatja; Kiva! Siitä kesän teko lähtee :-)
ReplyDeletePike; Hah, hauska idea! En tiedä, kuka kustantaja olisi sellaisen kirjan tekemisestä kiinnostunut :-D
Sulo; Kiitos, pikaista kesää teillekin!
Purlina; Kiitos ja tervetuloa!
Susanna; Laukkaneilikka on todella pienikasvuinen, muodostaa pyöreän ruohomaisen lehtimättään. Se ei varmaan kestä ollenkaan kilpailua esimerkiksi suurten heinien kanssa.
Pieniä suloisuuksia kivien väleissä. Pitää pysähtyä ja tutkia tarkkaavaisesti, että löytää nämä ihanuudet.
ReplyDeleteJoo, nuo pienet on hyvä laittaa paikkaan missä ne tulee varmasti nähtyä. Tuosta tulee kuljettua monta kertaa päivässä kun se on sekä saunapolun että pihan pääkulkutien varrella. Onneksi näissä laukkaneilikoissa on kirkkaan pinkit kukinnot! Valkokukkaisiakin on, ja omat luonnonlajimme ovat enemmän hailakanvioletteja.
ReplyDeleteMehitähdet ovat minulle taas ihan uusi tuttavuus. Näenkö oikein vai onko noitten dysseldorfilaisten tarhamehitähtien vieressä myös siankärsämöä? Olen aina kahden vaiheilla kitkenkö siakärsämön vai jätänkö kasvamaan, kun siinä on niin kauniit lehdet ja kivat kukatkin. Paikoin olen jättänyt ja paikoin kitkenyt. Vai onko tuo jotakin jalostettua lajia tai vaaleanpunaista?
ReplyDeleteNäet ihan oikein, siinä nurmen reunassa kasvaa siankärsämöä, ihan tavallista valkoista. Olen samoissa ajatuksissa kanssasi niistä, ovathan ne kauniitakin. Lisäksi olin aikoinaan Frantsilassa kurssilla ja Virpi Raipala-Cormier suitsutti sitä niin mainiona lääkekasvina, että tunnen aina tekeväni vääryyttä siankärsämöä kitkiessäni. Mutta kyllähän sitä tontillani kasvaa riittämiin, tuosta pyrin leikkaamaan nurmen reunaa silloin tällöin, tosin harvoin, jotta se olisi vähän siistimpi eikä kärsämöt ja heinät vallan peittäisi noita pieniä kivikkokasveja.
ReplyDelete