Täällä syödään

Ajattelin vähän kirjoittaa ruuasta, sillä jaksan aina mainita, että en laita ruokaa. Se riippuu tietysti miltä kantilta katsoo. Laitan mieluiten pastaa (siis valmispastaa, en tee pastataikinaa) ja kastiketta, se on nopeaa ja herkullista, mutta en katso sitä ruuanlaitoksi, sillä se ei ole työlästä eikä tiskiä juuri tule. Samoin kuin en koe tahrojen pyyhkimistä lattialta lattianpesuksi, sillä lattianpesu koostuu minusta siitä, että ensin kannetaan huonekalut ja matot ulos ja sitten kuurataan otsa hiessä.
Yläkuvassa on perus-lempparikastike: tomaattimurskaa, reilusti valkosipulia, kuivattuja sieniä (suppilovahvero on erinomainen) ja loppuvaiheessa runsaasti basilikaa. Sitten kun ainekset porisevat nätisti pannulla, on aika laittaa pastan keitinvesi kiehumaan. Tätä jaksaa tehdä vaikka olisi aivan nälissään, niin kuin usein olenkin, kun en jostain syystä osaa ennakoida ruoka-aikoja. Aina ne pääsevät yllättämään.

Lopuksi parmesaania päälle.

This post is on food, although I can't claim taking any part in the fashionable cooking / growing you own food phenomenon. By the time I start to cook I am already hungry, so any complicated dishes are out of the question.
There is also a small harvest every autumn in my garden, although I'm much better at tending ornamental plants.

Minun piti myös raportoida sadonkorjuusta, vaikka jaksan aina mainostaa sitäkin, etten tule hoitaneeksi hyötykasveja yhtä hyvin kuin koristekasveja. Toissa- ja viime kesänä kohopenkissäni kasvoi muun muassa purjoa. Se oli ensimmäisen kesän jälkeen niin vaivaista, että jätin versot penkkiin talven yli ja ne kasvoivat lisää viime kesänä, jokunen kukkikin. Mutta nämäkin maistuvat peuroille.

Yksi ohuempi oli jäänyt syömättä, joten korjasin sen talteen ja söin (varmaan jossain pastakastikkeessa).

Tomaatin olin tajunnut verkottaa ja siitä sai jotakin satoa, tässä viimeiset. Nämä olisi kannattanut käyttää vihreinä, tein sen virheen, että jätin nämä kypsymään valoon, mutta suurin osa vain mätäni.

Perunamaan kulmalla villisti rehottaneesta sinappi-rikkaruohokasvustosta korjasin aika myöhään lokakuussa talteen sen verran kuin jaksoin, siemenpaloissa oli aikamoinen perkaaminen. Ystävä kertoi, että jos maahan jäi paljon siemeniä, nousee siitä sinappia ensi vuonna vaikka kuinka. No mutta hyvä! Paikka muuttuu perunamaasta Rohaniksi, rikkaruohojen taltutusapu on tarpeen, tuskin saan ensi kasvukautena koko aluetta raivattua, istutettua ja rakennettua – se on monen vuoden projekti.

Purjojen kanssa samassa kohopenkissä kasvanutta härkäpapua sai korjata moneen kertaan, se oli todella satoisa kasvi, suosittelen! Pakastin näitä kiehautettuina pienissä erissä, niin niitä riittää talveksikin. On kivaa, kun minulla on viimein pakastin saaressakin, aiempina syksyinä ei pakastusta ole voinut ajatella.
Seuraavana kasvukautena samoilla paikoilla kasvaa muita lajeja, sillä viljelykierto on tärkeä muistaa. Muuten tulee sairaita kasveja, tuholaiset iskevät ja maa köyhtyy, näin maailmanlopun termeillä kuvailtuna.

Yhtä ruokaa yritän jaksaa tehdä joka laskiaisena ja joskus muulloinkin: blinejä. Ne ovat niin hyviä, että vaiva kannattaa. Luonteellenihan on erittäin haastavaa aloittaa ruuan tekeminen jo syömistä edeltävänä päivänä, siis muistaminen on vaikeinta!
Ransu pitää sushin lisäksi blineistä ja yrittää esittää tuossa taustalla, että tuli muuten vain hengailemaan ja lukemaan lehteä.

Mustin kaikkien aikojen lempiruoka näkyy tässä: tuore, raaka lampaan maksa.

Nam!
Maukasta torstai-iltaa ja perjantaita kaikille!