Kun vastaan tuli tämä kuva keto-orvokkien kukkaloistosta kesäkuun alkupäiviltä, mietin, että tähänkin blogiin voisi tehdä kuvaesityksen kukkien värien mukaan. Ryhdyin valitsemaan kuvia sinisistä ja sinivioleteista kukista... Pian selvisi, että niitä on todella paljon! Niinpä rajasin aihetta, tässä on sinisiä kuvia kevään ensimmäisestä sinisestä kukasta kesäkuun alkupäiviin.
Some have blogged on certain colour themes in flowers. That is a lovely idea now that we all are (im)patiently waiting for the spring!
Unelmatädyke on herkän vaaleansininen. Sen taustalla näkyy punertava vuorijumaltenkukka.
Alppikärhön peruslaji on niin kaunis, että joskus mietin, miksi jalostettua lajiketta haluaisikaan. Eipä silti, olen niitäkin hankkinut, sekä purppuraisen että kerrotun valkoisen, mutta molemmat ovat menehtyneet. Siksi ehkä pidänkin tästä niin kovasti: se on luotettava vanha ystävä!
Kääpiöjapaninakileijan Cameo-lajikkeisiin kuuluva tummakukkainen kaunotar.
Ystävältä muutama vuosi sitten saatu raunioyrtti leviää. Tämä on villimpi kasvupaikka, jossa eivät hennot pärjää. Raunioyrtin lisäksi olen istuttanut tähän raparperia ja saksankirveliä – kaikki kasveja, jotka eivät sovi pieneen kasvutilaan, mutta tässä ne sopivat luonnonkasvien lomaan, vaikka yritänkin välillä vähän rajoittaa juolavehnää ja nokkosta. Puna-ailakki saa kyllä kasvaa joukossa, sehän on kauniskin. Ja kas, kuvassa näkyy myös voikukan korkea varsi siemenhahtuvineen. Tätä kohtaa ei tule tosiaan pidettyä yhtään liian siistinä.
Raunioyrtissä on harvinainen kirkkaansininen kukka, minusta ihan yhtä hieno väri kuin sinivaleunikolla.
Hoidetummassa penkissä maata peittää perhosorvokki 'Freckles'.
Siinä lähistöllä kasvaa rotkolemmikki 'Silver Wings', tämä suloisuus on pitkäaikainen suosikkikasvini.
Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii narsissi 'Orangerien' edustalla puistolemmikkiä, joka ei nimestä huolimatta ole sukua rotkolemmikille, ja taustalla balkaninvuokkoa. Punaiset lehtivauvat kuuluvat japaninvaahteralle.
Nimitoimikunta voisi joskus keksiä muitakin nimiä kasveille kuin sellaisia, jotka viittaavat jonkun ihan toisen suvun kasviin. Pahimpia ovat kyllä yhdistelmät (tuomipihlaja, karviaiskoiso jne.), jos niillä ei ole mitään sidettä kumpaankaan nimen suvuista! Äh, no joo. Se oli päivän purnaus, jatketaan kevätaiheesta...
Tässä siirrytään koko ajan ajassa taaksepäin eli lähennytään sitä ihanaa hetkeä, kun kevään varhaisimmat kukat aloittavat... Toukokuun puolivälissä muotopuutarhaa kansoittavat muun muassa italiantulppaanit ja 'Ocean Magic' -helmililjat.
Kostealla kevätniityllä kukkii siellä täällä posliinihyasintteja, narsissit ja pikarililjat ovat nupulla.
Huhtikuun puolella idänsinililja kukkii tillipionin punaisten versojen lomassa.
Tavallinen tummahelmililja on suurempikukkaisia lajikkeita varhaisempi.
Huhtikuun voimakas valo houkuttaa pystykiurunkannuksen kukkimaan. Juhannusruusussa ei vielä ole lehtiä, sen alla on valoisa kasvupaikka varhaisille kukkijoille.
Tässä on kaksi suloista, hyvin pientä ja hentoa: pikkusinililja ja sinikevättähti (yksittäinen kukka oikealla).
Kevätkurjenmiekat kukkivat jo huhtikuussa taloni eteläpuolella, mistä aurinko ja lämpösäteilyä heijastava seinä sulattavat lumen pian pois ja lämmittävät maan.
Vähän varjoisammassa kukkapenkissä krookukset kukkivat huhtikuun lopussa. Palavanrakkauden ja lehtosinilatvan lehtiä puskee tarmokkaasti maasta.
Tämä on viime kevään ensimmäinen kuva sinisestä kukasta (tai nupusta), se on otettu 29.3.2012. Kuvassa on sieberinsahrami. Tähän on tosiaan vain muutama viikko!
Aurinkoisia kevättalven päiviä kaikille!
Alppikärhö – Clematis alpina
Balkaninvuokko – Anemone blanda
Helmililja – Muscari
Idänsinililja – Scilla siberica
Italiantulppaani – Tulipa clusiana
Keto-orvokki – Viola tricolor
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila
Narsissi – Narcissus
Perhosorvokki – Viola sororia
Pikarililja – Fritillaria
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolemmikki – Myosotis sylvatica
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Raunioyrtti – Symphytum
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sieberinsahrami – Crocus sieberi
Sinikevättähti – Scilla sardensis
Tillipioni – Paeonia tenuifolia
Tummahelmililja – Muscari armeniacum
Unelmatädyke – Veronica gentianoides
Vuorijumaltenkukka – Dodecatheon meadia
.JPEG)
.jpg)
Noh - tämän ihanan kuvakavalkaadin jälkeen voi todeta, että sinisiä löytyy! Ymmärrän hyvin, että halusit rajata aihepiiriä :) Tuo kärhö puunrungon ympärillä on ihana!
ReplyDeleteNo juu, tässä oli vasta siniset välillä maaliskuun loppu-kesäkuun alku... Olisi voinut erotella tummat ja vaaleat, violetinsiniset ja lämpimänsiniset :-D
ReplyDeleteTule kevät sininen, voisi laulahtaa tässä kohtaa erään kaupparyhmän joulumainoksen melodialla. Ihania ja monensorttisia kaunottaria!
ReplyDeleteTäytyy itsekin uppoutua hetkeksi omiin albumeihin, josko se herättäisi tuon "vain muutama viikko kevätkukkijoihin" -fiiliksen. Nyt on pahasti päällä "ostan lentolipun kauas pois enkä palaa koskaan Suomen ikitalveen" -olo. Iyks.
Ihan miten itse tykkäät, mutta edullisemmaksi tulee selailla niitä kukkakuvia! Ja hei, torstaina kylvämäni pelargoni puskee itua mullasta! Pomminvarma kevään merkki.
ReplyDeleteAh!... Oi että sentään. Olen ihan sanaton, mitä kaikkea puutarhasta paljastuukaan, kunhan lumet sulavat ja aurinko tekee taikojaan. Aloin itsekin tehdä tätä väripostausta, siihen saakin uppoamaan tovin jos toisenkin! :) PS. Mulla on heinäkuussa kaks viikkoa vapaata, ehkä vihdoin saisin järkättyä pienen kesälomareissun sinne suunnalle?
ReplyDeleteYllättävän paljon löytyy sinisiä kukkia jo noin alkekeväästä/kesästä :)
ReplyDeleteAika hienosti pelkästään tekstin perusteella luulin tammikuussa, että ihan kohta on lumetonta ja kevät. Kunnes katsoin ulos ja lämpömittaria. Kauniita kukkia!
ReplyDeleteKeto-orvokki on kyllä saaristossa kaunis:)
ReplyDeleteTiina; Kevät on niin ihanaa aarteiden löytämisen aikaa. Olis kiva jos tulisit!
ReplyDeleteKatja; Niinpä! En tiedä, teenkö seuraavaksi postauksen loppukesästä vaiko kevään jostain muusta väristä... no tätä ehtii vähän aikaa fundeerata.
Vaalean vihreää; No ihan kohtahan se kevät jo on, tällä tavalla kun aurinko paistaa niin se sulattaa lumet ja maan...
Maiju; Se on kaunis, myös lapsuudenkotini lähellä Helsingissä se oli kansoittanut lähikalliot aivan ihanasti.
Ihanaa sinistä! Pystykiurunkannus ja keto-orvokki ovat näistä ainakin sellaisia, jotka haluan omaan pihaani... ja unelmatädyke :)
ReplyDeleteHuoh, mikä mahtava valikoima. Ja toinen toistaan ihanampia kaikki, vaikka sininen ei edes kuulu suosikkeihini! (paitsi alppikärhössä;)
ReplyDeleteVoi ihanan ihanaa! Oli se onni että löysin tämän sinun blogisi, kiitos taasen tästä väriterapiasta<3 kylvin itse eilen mm. sen nuokkulaukan siemenet, pussin ohje oli 1-3 ulkona. Ajattelin nyt antaa niiden olla vähän aikaa sisällä kostumassa ja sitten hangen alle. Ottaisinko sit maaliskuussa taas sisälle itämään(toivottavasti)? T.Minna
ReplyDeleteSaraheinä; Taidat pitää luonnonkasveista ;-) unelmatädykkeessäkin on sellaista luonnonkukan herkkää kauneutta.
ReplyDeletePirkko; Sinisessä on monta sävyä (kuten kaikissa väreissä)! Minulla ainakin on niin, että pidän kaikista väreistä mutta en niiden kaikista sävyistä.
Minna; Sepä mukavaa että löysit ja noin nätisti sanoit :-) Nyt en osaa antaa hyviä neuvoja, kun olen todellinen tuurikylväjä. En ole koskaan kylmäkäsitellyt, kun siemenet säilytän eteisen kaapissa, joka menee näin talvella pakkaselle. Siellä saavat kylmäkäsittelyn ne siemenet, jotka sitä kaipaavat ja nekin, jotka eivät kaipaa, sitten katsotaan mikä itää ja mikä ei, kun ne viimein joskus pääsevät multaan...
Ihania kukkia ! Ajatella... tosiaankin kohta on kevät : )
ReplyDeleteÄlysin kuvastasi, että perhosorvokkini taitaa olla liian varjossa pensaan alla. Se ei ole nimittäin kukkinut lainkaan. Pitääpä siirtää se keväällä.
Muuten, torstaina kylvetty pelargonin siemen iti jo... sillä on näköjään kiire kasvaa kesäksi ; )
Minullakin nyt ekan kerran sellasia siemeniä näin kevät kylvöjen aikaan, jotka kylmän kauden tarvitsevat joten katotaan miten käy! Taitaa itämiseen vaikuttaa niin moni muukin asia että parempi vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta:) t.Minna
ReplyDeleteSariw; Nuo omat perhosorvokkini ovat puolivarjossa, mutta tulevaisuudessa niiden viereen istutettu syreeni tulee varjostamaan ehkä liikaa. Pitää sitten katsoa siirtämistarve. Puutarhanhoito on ikuista kaivamista!
ReplyDeleteMullakin iti jo samana päivänä kylvetty pelargoni, nopeaa toimintaa!
Minna; Juu, ei voi muuta sanoa kuin Alan Titchmarsh: Grow well! ja Herran haltuun ;-)
Ihanuuksia, jos ei tätä ennen olisi jo kevättänyt niin kyllä nyt jo alkaisi:)
ReplyDeleteSinusta en voi uskoa, etteikö olisi jo kevättänyt pitkään ja hartaasti! Luulen, että olet odottanut sitä jo monta kuukautta ;-)
ReplyDeletevoi kun olisikin jo kevät. :)
ReplyDeleteVoi ei miten ihania! Näiden myötä kevätodotukset nousevat korkealle. Samalla tulee pieni hermostuneisuus kevättä ajatellessa. Kevät etenee nopeasti, ehtiikö kaikesta nauttia - ja tehdä kaikki mitä on suunnitellut. No, tuohon viimeiseen vastaus on selvä: ei tietenkään taaskaan.
ReplyDeleteKohta ne ovat jo täällä ne ihastuttavat keväiset henkäykset ilmassa. Pia
Jei! Tuskin maltan odottaa vaaleanpunaisten kukkien postaustasi :))
ReplyDeleteMaija; Joka päivä lähempänä.. ja ihanaa, kun hirmupakkaset hellittivät, tänään näyttäisi menevän jo plussalle, jee!
ReplyDeletePia; Kevät menee aina aivan liian nopeasti, siksi sen hehkutus täytyy aloittaa jo nyt (tämän viisauden totesi yksi puutarhahullu ystäväni). Yksikään kevään verso tai kukkanen ei saa jäädä huomaamatta, yksikään muuttolintu noteeraamatta! Keväällä ei pitäisi oikeastaan nukkuakaan. Se tunne poskella, kun ilma tuntuu ensimmäistä kertaa lämpimältä, on ihana.
Inka; Vai vaaleanpunaisia, mitens nyt juuri niitä ;-)
Toinen toistaan kauniimpia sinisiä kukkijoita. Pystykiurunkannus on kyllä todella ihana.
ReplyDeleteSe on todellakin ihana varhaiskevään piristäjä, joka alkaa kukkia heti lumien sulettua, tosi varhain, tai silloin kun joissakin paikoissa on vielä luntakin. Tajusin, että se olisikin pitänyt jättää purppuraiseen postaukseen - tai violetit ja siniset olisi pitänyt kai lajitella erikseen, niiden sävyt on niin erilaiset.
ReplyDeleteSinisestä postauksestasi tulee tosi keväinen olo. Kukat näyttävät suloisilta ja raikkailta. Keto-orvokki on minun lempivillikukkiani. Tuo viimeinen kuva, jossa on vaaleansininen sahrami (krookus), on varsinainen kevään airut.
ReplyDeleteEhkä siksi tekikin mieli laittaa näitä sinisiä kukkia, kun muistin, että tuo keto-orvokki on lempikukkasi.
ReplyDeleteViimeisen kuvan sahramilla on hassun värinen tausta, kun olin siihen syksyllä kipannut kissanhiekkavadin, siis puupurua! Kukka näyttää melkeinpä paistattelevan päivää jossain hiekkarannalla.