Lukijain pyynnöstä laitan lisää kesäkuvia, ilmeisesti lumen sulamistilanne ei ole niin kiinnostavaa (vaikka minusta se on, nautin täysin siemauksin, kun pystyin tänään kiertämään talon kuin kesällä ikään, kulkemaan muotopuutarhan ja kedon läpi sekä talojen välistä takaisin!).
Tällä kertaa kuvauskohteena on kuistin edusta. Se on talon pohjoispuolella – ensin harmittelin asiaa, mutta oikeastaan pohjoispuolinen veranta on kesällä varsin miellyttävä, kysykää vaikka Ransulta. Sitä paitsi kesällä ihana ilta-aurinko paistaa suoraan verannan keinutuoliin.
I must publish more summer photos; they were so appreciated!
Rakennuksen pohjoispuolen viileä maa, joka on vieläpä aika kostea, on hyvä lehtokasveille. Varsankello viihtyy valtavan hyvin.
Lehtoakileijat nauttivat nimensä mukaisesti lehtomaisista oloista ja ukkolaukka (kuvassa lajike 'Purple Sensation') on näköjään laukoista parhaiten tällaisia olosuhteita kestävä. Moni sipulikasvihan vaatii kuivaa ja paahteista kasvupaikkaa.
Talo on saamassa kelta-valkoisen värityksen aiemman kelta-tiilenpunaisen tilalle, mutta pohjoisseinään en ole vielä koskenut, kun muut seinät ovat kesken. Pohjoispuolen laudoitus ja maalipinta ovatkin parhaassa kunnossa, sillä ne ovat altistuneet vähiten auringon kuluttavalle valolle.
Ransukaan ei halua kulua auringonvalossa.
Rintamamiestaloni on aivan vanhan hirsitalon edustalla, tämä kuva on otettu vanhan talon ovelta heinäkuussa, jolloin lattianrakennustyömaa oli käynnissä.
Toistaiseksi verannan edustan kukkapenkki on kapea, mutta kunhan olen saanut verannan kaiteen maalattua, aion leventää tätä huomattavasti. Varjopaikassa nurmi kasvaa kohisten johtuen myös kosteasta maasta, sitä pitäisi leikata yhtenään. Perennapenkki on helpompi vaihtoehto. Sitä paitsi kukinta kestää varjossa pitkään, nämä 'Spring Green' -vihreäraitatulppaanit kukkivat viikkoja touko–kesäkuussa.
Kukkapenkin ja nurmen väliin tarvitaan aina este, joka pitää nurmen poissa kukkien kimpusta. Esteen pitää olla upotettu maahan, sillä nurmi leviää juurillaan. Tähän olen upottanut rivin haljenneita kattotiiliä, keväällä kasasin niiden päälle keppejä. Tulos on siistimpi, kun hakkaa maahan tappeja keppien molemmin puolin, jolloin ne saa pysymään kapeana aitana. Se kai minullakin oli tarkoituksena, mutta eipä ole vielä toteutettu. Tuli ehkä joku toinen puuha väliin, tai sitten huutava nälkä. Se on taas kohta edessä, pitkät illat puutarhassa joiden päätteeksi koittaa lähes nälkäkuolema! Ihanaa!
Mukavaa keväänodotusta!
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Varsankello – Campanula trachelium
Vihreäraitatulppaani – Tulipa Viridiflora-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Ensimmäiset siemenluettelot ovat jo tulleet! Enää ..öh...3,5 kuukautta niin voi odottaa että lumen alta näkyisi jo jotain?
ReplyDeleteJuu, mullakin on suuri houkutus painua pehkuihin lukemaan siemenluetteloita!
ReplyDeleteHöh, eikö siellä näy mitään. Ehkä se on parempi kasvien kannalta, ettei näy, kun kai tässä vielä kylmäkin tulee. Kiertäessäni tänään pihaa ihailin mm. keltakurjenmiekkojen, peippien, sormustinkukkien ja akileijojen vihreitä lehtiä.
Ihania kuvia:) Tuo Jopon mallinen pyöräsi on varmasti paljon käytössä. Juuri sopiva pikku pyrähdyksiin, kauppaan tai venevajalle:)
ReplyDeleteTuo tulppanien reunuseste tiileillä ja kepeillä on kivan näköinen. Hyvä vinkki:)
Maiju janoaa kaikkia vinkkejä, kovasti suunnitellaan tulevaa puutarhaa ukon, kälyn ja maijun kesken:)
Suloinen kuistikuva komeine poikineen ja kauniine pyörineen.Ransu poseeraa auringonvalossa ja on varmasti koko saarialueen komein uros!
ReplyDeleteKiva pieni penkki terassin ympärillä! Nuo sipulikukat kestävät kukassa selvästi monta kertaa kauemminkin kuin paahteessa. Pohdin viime syksynä, kannattaako aurinkoon kovin paljon sipuleita enää kylvää.
Voi, että alkoi hykertää, kun katsoi näitä kuvia! Äkkiä kevät tänne ja se huima kasvava valon määrä, joka sulattaa lumen ja roudan timantteina vedeksi nälkäiselle maalle, joka haluaa esille.
ReplyDeleteSinun innostuksesta muuten viime kesänä aloin kasvattaa parsaa :) Odotan mielenkiinnolla, ovatko ne selviytyneet talvesta. Kevään huippukohtia onkin tarkastella, mikä on selviytynyt talven yli. Jokainen selviytynyt kasvi saa sydämen sykkimään ilosta.
Ihania nämä kesäkuvat... joita näyttää nyt olevan monessa blogissa ; )
ReplyDeleteKävin eilen tutkimassa meidän seinustan tilannetta... ja mullasta pilkisti jo jotain pientä sipulikukkaa. Voivat olla lumikellojen alkuja tai krookuksia. Uskomatonta, että ei ole enää kuin reilu 2 kuukautta, niin ne jo kukkivat.. jee : )
Kiitos taas:) Onko se niin että teillä on maa jo paljaana? Tilannehan on siis väliaikainen, mutta onko sitä lunta vielä?
ReplyDeleteMaiju; Juu, se on oikea Jopo, mutta niin moneen kertaan maalattu ja hilseillyt, että päätin maalata sen... kirkkaansiniseksi... mutta se on jäänyt pariksi vuodeksi tuohon pohjamaaliasteelle! Valitettavasti sillä ei pääse kauppaan, kun saarella ei ole kauppaa :-( Tai pääsee, jos ottaa pyörän laivaan.
ReplyDeleteIrene; Luulen, että moni sipulikukka kumminkin viihtyy paremmin paahteessa, esimerkiksi pienet kevätkurjenmiekat ovat tuosta varjosta vallan taantuneet, paahteessa ne kukoistavat.
Désirée; Se on niin totta, että keväällä juuri sen tarkkailu, mikä lähtee kasvun, on huippujännää! Sen takia kannattaa kokeilla kaikkea erikoistakin, kun se että joku menehtyy ei ole suurikaan menetys siihen verrattuna, että joku toinen harvinaisuus lähtee kasvuun!
Sariw; Kas kummaa, mitenköhän se kesä nyt onkin mielissä...? Syytä ollakin, jotta kursseillesi tulee yleisöryntäys! Voi, mäkin huomasin joitakin versoja, mutta luulen että ne on ehkä syyssahramia... tai sitten kevään krookuksia. Täytää käydä huomenna kontaamassa ja tutkimassa tarkemmin!
Myrsky; Kuules, kyllä mää vielä postaan siitä lumesta, siis sitä ei ole kuin nimeksi! Ransukin on tällä hetkellä ulkona ja se kai kertoo aika paljon ;-) Ainakin puolet maasta on paljaana.
Kivat kuvat, näistä saa hyvin pihapiiriäsi hahmotettua. Ja kesäistä, kiitos taas siitä! Rapsulle Ransutus ;)
ReplyDeleteRapsu kiittää, kävin ransuttelemassa, hän nukkuu sängyllä hieman harmistuneena, kun kylkikarvojen kärjet kärähtivät kynttilän liekissä ennen kuin ehdin hep sanoa. Eikä ollut eka kerta, mutta toivotaan että vihdoin viimeinen! Käry leijailee huoneissa ja Ransun ympärillä.
ReplyDeleteRansu on kyllä filmitähti! Melkein joka kuvassa ♥ ja mamman poikakin kun ei koskaan ole kaukana! Piti oikein tarkasti katsella sitä yhtä pihakuvaa, mutta en kyllä Ransua siitä löytänyt!
ReplyDeleteAkileijat, laukat ja tulppaanit! Ja kymmenet muut ihanuudet. Mitenkähän tämän ajan oikeen sais kulumaan ennenku pääsee tonkimaan pihalle??
ReplyDeleteKyllä sinun kelpaa kun on tuollainen kuistileijona aina turvanasi. Ja lisäksi vielä puutarhapantteri.
ReplyDeleteOi kuinka kauniita kukkayhdistelmiä!
ReplyDeleteIhana kesä kuvissa.
Täällä on taas ihan kunnon lumikerros ja tiukahko pakkanen, tuntuu hassulta, että jossain voisi jo kierrellä puutarhassa "sillä silmällä"... eli anna palaa vaan. Kateellisena sittn ihmettelen niitä! Mut on nää kesäkuvatkin mielettömiä!
ReplyDeleteLaukat ja akileijat ovat ihana pari.
ReplyDeleteTaas on komeaa katseltavaa Ransussa :) Hihittelen täällä itsekseni tuolle pihapantterille. Meidän vastaava karvakasa istuu usein sylissäni purisemassa, kun katselen teidän kuvianne.
ReplyDeleteMinulla on viime vuoden akileijojen siemeniä naapuritontilta tallessa ja mietinkin jo, että mihin ne kannattaisi laittaa. Oman mökin pihapiiri on vasta niin hahmotusvaiheessa, että ei oikein osaa sanoa. Kuinkahan pitkään siemenet säilyvät, jos en niitä vielä tänä vuonna saakaan maahan?
Ihanan keväisiä nuo tulppaanit.
~ Piia Anneli / annelivia
Tänään ihan hyvä fiilis kun täällä näkyi AURINKO! Jee... ei sentään ole tyystin kadonnut!
ReplyDeleteMamma N; Se on mahdollista, että Ransu on salaa mukana siinäkin kuvassa, nimittäin kesällä se oleilee kuistin keinutuolissa, joka näkyy kuvassa mutta istuinosa on pöydän takana!
ReplyDeleteTiina; Heh, voi vaikka aloittaa multa- ja siemenpussien avaamisesta! Mä luen siemenluetteloita kuin parastakin kaunokirjallisuutta iltaisin sängyssä, teen merkintöjä ja mietin mitä tulevaan Rohan-puutarhaani voisikaan laittaa.
Paula; Niin kelpaa :-)
Tuire; Kesä ON ihana!
Maikki; Täältä on lumet lähteneet niin vauhdilla, että lumitilanne lienee sama kuin viime vuonna maaliskuussa.
Pioni; Huomasin yhdessä sun kuvista ihan saman yhdistelmän, oikein hymyilytti - ne ovat ihanat yhdessä!
Piia Anneli; Kyllä siemenet ainakin muutaman vuoden itävät, niistä itää joka vuosi pienempi prosentti, mutta varmaan yli kymmenenkin vuoden päästä itää jotakin.
Auli; Täälläkin paistaa, ihana ilma! Ja vielä ihanampi huomenna kun on plussan puolella ;-) Pidän enemmän plus-merkkisistä luvuista.
Upeita kuvia! Nuo tulppaanit ovat ihanan raikkaan näköisiä, ja sopivat varmasti minkä tahansa väristen kukkien kaveriksi. "Risuaita" onkin tosi hyvä idea, senhän voisi toteuttaa myös korkeampana, jos laittaa pitkiä tappeja aidan molemmin puolin :)
ReplyDeleteKyllä vain, pitää vain katsoa, että tapit pysyvät pystyssä kun maa routiessa liikkuu, jotta aita ei kaadu. Itse käytän maahan hakattavia teräskiiloja, ne on helppo laittaa ja niihin vain tolpat tai paksut kepit sisään :-) Joskus joutuu jotakin niistä suoristamaan, mutta aika hyvin ne pysyvät suorina.
ReplyDeletehah, kirjoitin tähän tarkoitetun kommentin edellisen postauksen loppuun.....
ReplyDeleteJuu kesä ihanaa:) Sitä odotellessa meillä kissat L&T kirmailevat ympäri tupaa. Tai oikeammin L vaanii jossain nurkilla ja tilaisuuden tullen hyökkää villinä T.n kimppuun, joka laukoo ilmaveiviä ja karjuu hurjana, voittaen ottelun samantein♥ Lisäksi näin talvisten päivien koitettua, otin aseet (matolääkkeet)Kaapista, jolloin varsin uneliaat sisäkissat äityivät tiikereiksi. Avuksi otin pyyheliinan, johon käärin kissan puolihuolimattomasti, joka taas koitui kohtalokseni, Tepa (n.15v)työnsi etukäpälän yhdellä iskulla vasempaan etusormeen, kaareva kynsi upposi miltei kantaan ja ykskaks päätinkin luopua leikistä:D
ReplyDeleteJaana; Hyvinhän se sopi sinnekin!
ReplyDeleteTaina; Voi eiii! Mikä haaveri. Meillä onneksi nyt molemmat ulkoilevat, Ransukin, kun pihalla voi tassutella astumatta lumeen. Huonekalut ja matot olivat totisesti rullalla ja kukkaruukut vaarassa, kun kaksi hurjapäätä lensi ympäri huoneita. Tsemppiä sinne ja haavan paranemista!
Hih, sinun jos kenen blogissa voikin odottaa näkevänsä kesäkuvia! :)
ReplyDeleteAuringonlaskua onkin varmasti hienoa ihailla kiikkutuolista! Meillä olisi tarkoitus rakentaa mökin laiturille penkki, jossa voisi istuskella auringonlaskua ihaillen. Se on tosin ollut projektina jo monta vuotta, joten saapa nähdä toteutuuko se vielä tänä vuonnakaan...
Kyllä vaan juu, täällä on kevät ja kesä varmaan joka päivä mielessä ympäri vuoden! En ymmärrä ihmisiä, joita puutarha-asiat lakkaavat kiinnostamasta syksyn tullen - silloinhan on juuri paras loppukirin aika, jotta ehtii hamstrata kaiken mahdollisen taimimyymälöiden alesta ja vielä saada me maahankin ;-D Ja jos satun näkemään jotain mielenkiintoista keskellä talvea, ei muuta kuin kiehuvan vesikannun kanssa kellariin sulattamaan kolo maapohjaan ja kasvi sinne, peito päälle... ja sitten ylös taloon suunnittelemaan, minne sen keväällä istutan!
ReplyDeleteVoi, auringonlasku olisi ihana, mutta se ei tänne kylälle näy pohoispuolen mäen ja metsän takia, metsää on myös länsipuolella. Toisaalta kylmän pohjois- ja luoteisviiman aikoina siitä tuulensuojasta on hyvin kiitollinen.
Siis minäkin tunnen ihmisiä jotka innostuu kamalasti kesäkukista, mutta sitten ovat jo elokuussa niin kypsiä niiden hoitoon ja kasteluun etteivät voi ymmärtää miksi minä hullaannun oikeastaan vielä kevättäkin enemmän vasta kesän lopulla ja syksyllä! Miten mukava viilenevissä illoissa onkaan istutella kasveja, siitä nauttivat niin kasvit kuin kuopan kaivajakin:) Niin ja vielä jos sattuu tekemään ale löytöjä niin mikäs sen mukavampaa!!! Meilläkin on lapsuuden kodissani osa kellarista jätetty maapohjalle, voi että ennen vanhaan on oltu fiksuja, miten kätevä kasvien talvettamisen lisäksi säilöä myös juureksia! Ainakin luulen että siihen sitä on meillä käytetty silloin mummoni aikaan, harmi ettei oma äitini koskaan innostunut viherhommista vaikka olisi ollut peltoja ympäri taloa mitä käyttää:( Mukavaa alkavaa viikkoa T. Minna
ReplyDeleteAah, kuvista tulee mieleen laiska lauantai-iltapäivä ja savun tuoksu ja paljain varpain täysikasvuisessa ruohossa tallustelu. Miksei aika voisi pysähtyä sellaisiin hetkiin? Miksi, oi miksi pitää riutua viisi kuukautta lunta ja pimeää ja toppahousuja ja pipoja ja ennen kaikkea vihreätöntä?
ReplyDeleteIhania, inspiroivia kuvia – ja valitusvirrestäni huolimatta myös toivoa antavia. Kyllä Se Hetki sieltä taas tulee, ja monta muutakin mahtavaa hetkeä...
Minna; Kiitos! Puutarhatöistä tulee tosiaan mukavasti hiki pintaan ja lämmin olo, vaikka olisi viileä syyspäivä. Ja keväällä sama juttu! Aluksi yritin talvettaa verenpisarat ja arat mukulat kellarissa, mutta ne kuolivat - se menee valitettavasti pakkaselle. Siellä on kyllä betonista valettu "bunkkeri"komero, josta lähtee tuuletushormi ylös savupiippuun, joten sitä ei voi sulkea ovella (jotta ei tukahduta tuuletusta), mutta siellä oli hyllyt varmasti jotakin ruuan säilytystä varten. Onhan siellä ainakin kesällä viileää.
ReplyDeleteGeranium; Joo, talvi on ihan hemmutin pitkä! Aivan liian pitkä, ja olen sentään niin etelässä ja lyhyen talven seudulla kuin Suomessa pääsee, arvaat ehkä miksi ;-)
Niitä Hetkiä odotellessa... kyllä ne kummasti lähenee kuules... viime vuonna taikapähkinäni raotti ensimmäisiä kukkiaan helmikuun lopussa, siis ensi kuussa! Arvaa kuka on käynyt tutkimassa niitä nytkin suurennuslasilla joka päivä.
Helmikuun lopussa?! No tämä antoi kyllä eniten toivoa millä tahansa mittarilla mitattuna! Taikapähkinä <3
ReplyDeleteMinäkään en voi muuttaa yhtään tätä pohjoisempaan, tai sitten siellä pitäisi odottaa kolme täyskokoista ammattilaiskasvihuonetta, joissa viettäisin kaikki talvet aamusta iltaan valo- ja värihoitoa saamassa :/
Joo-o! Enkä nyt yhtään huijannut. Tätä ei varmaan lasketa, mutta pienenpientä parin kukkanupun avautumista oli viime talvena havaittavissa jo tammikuun alussa, mutta viime vuosihan alkoi hyyyvin lauhana piiitkän syksyn perään, tänne ainakin tuli lunta vasta reilusti loppiaisen jälkeen.
ReplyDeleteMutta helmikuun viimeisinä päivinä alkoivat punaiset terälehdet työntyä niistä parista ekasta nupusta ja rullautua auki... ihanaa! Toivon että puskalla on kaikki hyvin ja valmiina kevättä varten.
Pohjoisempana pitäisi olla sellainen kevyt Eden Project, jossa voisi olla koko talokin sisällä :-D