Blogin lukijalta tuli kysymys: miten saariin pääsee talvella? Vastaus on: samoin kuin kesälläkin eli losseilla ja yhteysaluksella. Vasta sitten, kun jää on hyvin paksua, ei laiva enää pääse kyntämään jäissä, mutta toistaiseksi kuljetaan lähes normaalilla talviaikataululla. Vuoroja joudutaan jään paksuuntuessa karsimaan, kun laiva kulkee hitaammin eikä muuten pysyisi aikataulussa. Tänään reittiä supistettiin sen verran, että pääsen kotisaareeni enää yhdestä satamasta – toinen on pitkässä lahdessa, johon on jo tullut hankalan paksu jää. Tämä ei mainittavasti hankaloita elämää. Saarilla joka tapauksessa tottuu siihen, että matkat täytyy suunnitella etukäteen. Saaresta riippuen yhteysalus saattaa kulkea pari kertaa tai kerran päivässä, tai ei edes ihan joka päivä. Kaikkeen tottuu.
Here are some images of the journey to my home island. The ferry operates until the ice gets too thick (which hopefully will not happen). Statistically, the area of frozen water is at its largest in early March.
Yhteysalukset ovat jonkin verran jäävahvistettuja, ja reitti, jota kuljetaan päivittäin, pysyy avoimena. Ensi viikolle on näköjään taas ennustettu pluskelejä, toivon, että ennustus pitää! Jään vahvistuminen hankaloittaa liikkumista siten, että ennen kuin uskaltaa ajaa autolla jäälle (mikä tapahtuu täällä päin Suomea yleensä aikaisintaan helmikuun loppupuolella), kuljetaan ilmatyynyaluksella. Siihen ei saa autoa, vaan kaikki kamppeet: kissat, ruoka- pyykki-, kirja-, tietokone- ja kamerakassit sekä nettikauppani tilaukset kannetaan lähtörannassa autosta alukseen ja ne on saatava saaren rannasta kotiin jollain keinolla – ja sama toisinpäin. Toivon aina, että siihen ei jouduta. Se on nimittäin todellista sisseilyä jopa minulle. Ja olen sentään ihminen, joka peseytyy lahossa pihasaunassa ympäri vuoden ja tälläkin hetkellä kantaa juomaveden kaivosta, kun letku taas jäätyi (ei se mitään, se on tähänkin asti jäätynyt joka talvi joksikin aikaa).
Tämän kirjoituksen kuvat ovat tältä päivältä, tässä on Innamon satamaa.
Innamossa on hienoja korkeita rantakallioita. Kylän tuulimylly on jo menettänyt siipensä.
Lämpöistä illanjatkoa kaikille!
.JPEG)
.jpg)
Kauniit talvimaisemat!
ReplyDeleteKauniit ja kylmät!
ReplyDeleteIhanat kuvat! Varsinkin toinen ylhäältä. Tuli ikävä mökkiä. Sinne kun ei kulje yhteysalusta. Jäänlähtöä odotellen...
ReplyDeleteMusti ainakin innoissaan kun pääsee kotiin:) Kauniit ovat maisemat!
ReplyDeleteSiellä ei varmaan kaikki pystyisi asumaan.
ReplyDeleteKaunista on. Ihailen aina niitä saaria kun laivalla tulemme suomeen.
Näkyykö ruotsin laivat saarestanne?
Mukavaa ja vähän lämpöisempää viikonloppua sinne sinulle!♥
Lämpimät terveiset sinnekinpäin ( kävin juuri lisäämässä puita saunan kiukaaseen).
ReplyDeleteOnko sulla isot ruokavarastot siellä,jos sattuu lauttareitti menemään ihan jäihin?
Mielenkiintoista! Joku ahkion tyyppinen olis varmaan kätevä aina ilmatyyny aluksen aikaan! T.Minna
ReplyDeleteTuli heti mieleen, että isoja ahkioita on useana vuonna näkynyt ihan kohtuulliseen hintaan esim. Prismassa myynnissä. Ne on kevyitä ja kunnon laidat auttaa tavaran kuljetuksessa. Haaveilin jossain vaiheessa semmosesta kun siihen ois kaikki lapset mahtuneet. Tajusin etten jaksaisi vetää lapsia kerralla ;) mutta olisi varmasti kätevä apu siellä saaressa. Toivotaan että väylät pysyy auki, jäätie on aina aika pelottava ( minun mielestäni). Tiesitkö muuten että jäätiellä perässä ajavalla on suurempi riski? Sillä jään alla vesi aaltoilee ajoneuvon painosta ja heikentää jäätä. Toivotaan että yhteysalus kulkee...
ReplyDeleteTunnelmallista viikonloppua sinulle!
R&T
Jag på Ekholmen; Saaret, joille ei kulje yhteysalus, on hankalia, minusta ei olisi sellaisella asujaksi. Toivottavasti jäät lähtevät pian!
ReplyDeleteMaiju; Musti on autossa tarkkana kuin musta porkkana, kun tullaan lossirantaan.
Sylvi; Kiitos! Ei voisi asua, jos kävisi töissä jossakin kaupassa tai toimistossa. Onneksi on tietokoneet ja nettiyhteydet, niin niillä työtä tekevä kuten minä voi asua. Ruotsinlaivat eivät näy, Turusta ja Naantalista lähtevät laivat menevät reilun kymmenen kilometrin päästä, mutta tämän saaren ja reitin välissä on yksi suuri saari.
Katja; Kiitos! Lämpöä tarvitaan, onneksi taas lauhtuu. Ei täällä ilman ruokaa jää, aina sitä saa jollakin keinolla. Kun lauttareitti jäätyy, alkaa ilmatyynyalus kulkea. Aina voi soittaa jollekulle, joka saattaisi olla tulossa tännepäin, ja kaapeissani on varmaan ruokaa moneksi viikoksi, tosin ei kovin hienoihin aterioihin, mutta ei tarvitsisi nälkään kuolla. Jos olisi suurperhe, niin ruokaa pitäisi tietysti olla paljon enemmän.
Minna; Juu, pulkka tai ahkio on kätevin tavaroiden vetämiseen, mutta harvemmin kaikki kamani mahtuvat siihen yhdellä kertaa. Onneksi kissani tuntevat yleisimmän reitin ja osaavat seurata jos eivät tunne (ilmatyynyalus tulee yleensä eri rantaan kuin normaali laiva/postirantamme), niin poikia ei tarvitse vetää perässä, pitää vain palata hakemaan niiden kopat myöhemmin rannasta.
R&T; Kiitos! Juu, liian isoa ahkiota ei kannata hankkia, kun sen vetäminen on sitten yhtä ähellystä. Ja kapealla polulla, joka ainakin oman pihani polku on, on leveä kulkupeli myös tosi raskas, umpihankea saattaa olla muuallakin matkan varrella.
ReplyDeleteJäällä pitää pitää hidas ajonopeus, jotta jää ehtii joustaa ja palautua, eikä saa ajaa kovin lähellä edessäajavaa juuri sen takia. Juu, tällaista olin minäkin kuullut. Mutta ainahan se on hermostuttavaa. Kyllä mulla on aina ikkuna auki jäällä ajaessa, ja stressaan poikien puolesta. Mietin kauhuskenaarioita, miten yritän kannatella kahta kissankoppaa hyisessä vedessä!
Komeet maisemat. No seilt ei sitte talvella lähdetä yks kaks elokuviin mantereelle :)
ReplyDeleteOlen aina ihaillut ihmisiä, jotka jaksavat juuri tuota "sisseilyä"! Ehkä elämän pienten yksityiskohtien arvostus kasvaa silloin, tai ainakin luulen niin. Eilen meidän maalta oli muutaman tunnin sähköt poissa ja elämä oli kovin hankalaa ilman vettä ja sähkölaitteita (eli ilman ruoanlaittomahdollisuuksia)!
ReplyDeleteIhanat on maisemat hankaluuksista huolimatta <3
ReplyDeleteVarmasti ne saaressa asumisen plussat painaa kuitenkin niin paljon, että kertomasi jutut kestää..
Amalia; On täältä kyllä kesälläkin ihan yhtä pitkä matka mantereelle :-D Noin kaksi ja puoli tuntia menee kunnes on mantereella. Korppoon pääsaarellakin joskus näytetään leffoja, mutta sinnekin on matkaa laivan ja lossin aikatauluista riippuen tunnin eikä yöksi pääse kumminkaan enää takaisin kotiin, vähän hankalaa... Onneksi on telkkari.
ReplyDeleteElina; Jaksan sillä ajatuksella, että joku kaunis päivä minulla on kylppäri! Siis sisällä lämpimässä talossa, ei pihalla vetoisassa lahossa saunassa ;-)
Kun systeemit on, ei se niin vaikeaa ole. Kaivo on pihalla, siihen on tuura ja oma juomavesiämpäri ja keittiössä erityinen teräksinen ämpäri ja kuuppa juomavettä varten. Saunavedet nostan ja kannan toisesta kaivosta kesät talvet. Ruokaa voi laittaa puuhellalla, nytkin mulla on Porinmatin päällä nakit paistinpannulla kuumenemassa! Ai niin, sulla olikin vähän haastavampi kokkausharrastus kuin nakkien lämmitys ;-)
Kaisa; Toistaiseksi juu. Ja olenhan minä välillä kaupungissakin, täytyy käydä työn puolesta mutta myös siksi, että tapaan ystäviäni ja perhettä, se on tärkeää. Vaihtelu virkistää!
Kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Kulkeminen saaristossa on talvella joskus vaikeaa, mutta on siellä taatusti aivan ihana rauha ja hulppeat maisemat.
ReplyDeleteEksoottista joka tapauksessa tuollainen saarielämä :)
ReplyDeleteItse täällä elellään Blackien ja daamien kanssa pohojanmaan aakeilla laakeilla. Sun maisemat on tosi kivoja!
-Helena ja Blackie-
Hyytävän kaunista! Toivottavasti siellä on jo lähtenyt kelit lämpeämään :) Ehkä ilmatyynyalusta ei tänä vuonna tarvita?
ReplyDeleteSaaristolaiseksotiikkaa! Minä olen kyllä niin hermoheikko tapaus mitä tule jäällä autolla ajamiseen. Se on kuitenkin melko arveluttavaa...
ReplyDeletebetween; On se niin, että pitkä matka rasittaa, mutta kun on perillä, on tyytyväinen. Kissoillekin on turvallista olla täällä, kun saarella on niin minimaalisesti liikennettä.
ReplyDeleteHelena ja Blackie; Laakeaa täällä ei ole, vaikka ikkunastani avautuu peltomaisema. On tässä tiettyä eksotiikkaa!
Mamma N; Juu, mittari näyttää enää -1. Ainakin torstaille asti näyttää lupaavalta, on nollassa tai plussan puolella. Vielä ei voi nuolaista, helmikuu on vuoden kylmin kuukausi (mutta ei tarttisi tänä vuonna olla...)
Myrsky; On se, pitää vain keskittyä ajamiseen eikä hermoilla.
Minäkin olen aika hermoheikko, pelkään jäällä kävelläkin saati autossa. Mutta täytyyhän sen olla aivan turvallista, jos kerran jäätietä pidetään auki, järki sanoo. Minulla vain on jokin jäähysteria.
ReplyDeleteAika hyiset ilmat tässä verrattuna aikaisempiin kesäpostauksiisi. Vaikka on nämä talvimaisemat komeita - ja punaiset rakennukset kodikkaita.
Haa! Kysypä jostain lautasta minne vanhat pelastusliivit poistetaan? Ne semmoiset missä oranssin kankaan sisällä oli ihan vahvaa styroksia.
ReplyDeleteSe kangashan takaa näkyvyyden ja pitää styroksin ehjänä, semmoisesta kiinnittäis paloja kissankopan ympärille, niin että kopat kelluu. Ei tarttis enää miettiä kissojen turvallisuutta ;) onhan koirillekin pelastusliivejä, kissa ei vissiin pysyisi niiden sisällä?
Muistan vieläkin miten lapsena Turussa kävelin aina jokirantaa pitkin soittotunneille. Aina siellä istui puliukkoja. Siihen aikaan kukaan ei ollut mistään epämääräisistä mönmöistä sekaisin, joten aika harmittomia olivat. Keväisin jäiden lähtiessä, auringon lämpö houkutteli puliukotkin rannoille lämmittelemään.
Mietin aina että jos joku niistä vaikka tönäisisi tai kompastuisin muuten ja tippuisin jokeen. En ollut huolissani itsestäni, osasinhan uida mutta mietitytti viulun kohtalo :)
R&T
Hurmaavat on maisemasi myös näin talvella. Mutta melkoista sissielämää, musta ei ikinä olisi tuohon kuukautta pidempään;)
ReplyDeletePaula; Kyllä sitten uskaltaa, jos muutkin jäällä ajavat - siis muut kuin ne kaikkein hulluimmat ja uhkarohkeimmat. Hyistä on, tänään tuulee niin, että lunta sataa vaakatasossa, se oikein pöllyää monen metrin korkuisiksi patsaiksi jään päällä, missä on kaikkein tuulisinta.
ReplyDeleteR&T; Hah, mulla onkin jossain sellaiset museoliivit, niissä taitaa olla jonkun laivan tunnus, löytyivät vintiltä.
Itse muistan seikkailleeni lapsena parhaan kaverini kanssa jäälautoilla, voi hurja. Ei tällaista kai pitäisi julkisesti tunnustaakaan...
Pirkko; No onhan tässä lämmin talo ja kissat, eli ei hätäpäivää! Mutta kyllä elämä on kesällä niin paljon helpompaa, voi jestas. Talvi on koettelemus.
Me itsekukin on varmasti tehty lapsena juurikin luonnossa semmoisia asioita ettei nykypäivänä uskalla ajatellakaan kun kaiken pitää täyttää joku normi tai standardi :-0
ReplyDeleteToivottavasti pyry ei ihan peitä sinua. Täällä mantereellakin on pyryttänyt koko päivän.
Leppoisaa sunnuntaita!
R&T
Niinpä. Kiitos, täällä taisi loppua jo, ei sitä hirveästi tullutkaan ja se mitä tuli, lensi vaakatasossa ehkä suoraan sinne Turkuun - täällä on ihan karmea tuuli!
ReplyDelete