Anteeksi vain, en nyt kykene päästämään irti näistä kevät- ja kesäkuvista... Tällä kertaa on vuorossa vuokko-esikkopuutarha, joka sijaitsee huussini ja tontin rajan välissä, rajalle olen rakentanut kivimuuria. Niitä kiviä voisi itse asiassa nytkin pyörittää, kun kaikki on tullut taas lumen alta esiin... haa! (Lempipuuhaa).
Tähän vehreyteen ei ole kuin muutama kuukausi enää, ihmeellistä! Ja kevät tulee jo tätäkin ennen: sirotuomipihlaja puhkeaa kukkaan toukokuun puolivälin jälkeen. Ai että pidän noista kevään ruskeanvihreistä uusien lehtien väreistä!
Sirotuomipihlajan takana voi erottaa sitä vadelmaryteikköä, mitä tonttini suurimmaksi osaksi oli ja on paikoitellen edelleen, tosin joka vuosi vähemmän, kun niitän tai istutan yhä uusia alueita, neliömetri kerrallaan...
These are some images of my spring garden by the western edge of my plot.
Vuokko-esikkopuutarhan ensimmäinen kasvi taisi olla japaninvaahtera 'Osakazuki', sen punaisia lehdenalkuja voi erottaa narsissien (lajike 'Orangerie') takana. Vaahteran kohtalona näyttävät olevan sen vaakatasoon kasvavat oksat, jotka eivät kestä lumen painoa. Pari vuotta sitten katkesi yksi iso oksa, tänään huomasin ainoan jäljelle jääneen suuremman oksan katkenneen lähes kannastaan... mutta vielä ei ole suremisen aika, ehkä kasvi tokenee tuostakin, kun se on kasvattanut juuria maahan jo lähes kuuden vuoden ajan. Periaatteessa se kai tekee rungon alaosasta uusia versoja, jos juuristo on hengissä. Katkenneen oksan jättämässä tapissa näyttäisi olevan yksi pieni versonkohta, joka voi lähteä kasvuun.
Lemmikit ja balkaninvuokot sulostuttavat puutarhaa toukokuussa.
Hiukan myöhemmin metsätulppaanit yhtyvät kuoroon. Sirot kaartuilevat varret ovat ihan toista kuin suorina pönöttävät jalosteet! Näissä on luonnonkasvin viehkeyttä, vaikka kukat ovatkin aika suuret.
Jonkin ajan päästä koiranputket aloittavat. Kitken näitä, vaikka sitä ei tästä kuvasta uskoisi... mutta en koskaan haluaisi päästä koiranputkesta eroon, jos se edes olisi mahdollista!
Koiranputket nimittäin kaunistavat kukkiessaan lähes kaiken, esimerkiksi lautaröykkiön.
Tämä kuva on otettu ihan tontin alakulmalta kylätieltä käsin ylös pitkin tontin länsireunaa. Vuokko-esikkopuutarha on huussista vasemmalle, siinä kohdassa näkyy näin kaukaa vain vaahtera. Tämä reuna tontista on aika villi, kun siinä on lautakasoja – ja tuleva harmaaveden suodatusalue kaivetaan tähän.
Etualalla näkyy mustaseljaa, istutin sitä muutama vuosi sitten kolme kappaletta, jotka ovat ystävän kasvattamia, ja kaikki lähtivät hienosti kasvuun. Viime kesänä niissä oli jo sen verran kukkia, että olisi voinut tehdä jotakin herkullista seljankukkamehua, mutta puskien eteen (ja lähes päälle) parkkeerattu peräkärry täynnä lautoja oli kriittisesti tiellä ja minulla oli kädet täynnä remontin suunnittelua, tarvikkeiden tilausta ja hankintaa, siivousta ja kuskausta. Päätin jättää seljankukkamehut ensi kesään, silloin ei pitäisi olla suurempia rakennusprojektejakaan. Suoraan sanottuna viime kesänä en oikein ehtinyt hoitaa pihaa, vain välttämättömimmät paikat tuli kitkettyä. Nurmikkoa piti leikata koko ajan, kun se kasvoi kuin Jaakon pavunvarsi.
Kevään jälkeen vuokko-esikkopuutarhani on tarkoitus olla puoliksi villi, kun siinä kohdassa kasvaa niin kauniita luonnonkasveja: tässä näkyy kaatumaisillaan oleva kurjenkello (olen kai kitkenut koiranputkia, jotka tukivat sitä) ja ojakärsämöitä, jotka ovat minusta aivan yhtä kauniita kuin niiden kerrannainen muoto koreakärsämö.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!
Balkaninvuokko – Anemone blanda
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Koreakärsämö – Achillea ptarmica f. multiplex
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Lemmikki – Myosotis
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
.JPEG)
.jpg)
Oi, joko sieltä on lumet kaikonneet niin reippaasti?
ReplyDeleteMuistahan sitten esitellä seljankukkamehu täälläkin, en ole koskaan maistanut sitä ja se kuulostaa hienolta!
Mitä värejä, mikä valo! Ihanaa.
ReplyDeleteÄläpäs pyytele ollenkaan anteeksi, näitä kuvia suorastaan ahmii! Tuo koiranputki on tosiaan niin kaunista, ettei siitä kannata yrittääkään päästä kokonaan eroon. Kivimuuri ja madonna luovat paikkaan viehättävän tunnelman. Ihania kuvia!
ReplyDeleteVoi näitä sinun kuviasi, ne on niiin ihania! Tuo villeyskö se on vai mikä että niissä on se jokin joka jaksaa aina vaan ihastuttaa?! Ne ovat myös niin luonnollisia eikä yhtään "stailattuja", jopa tosiaan tuo lautakasa näyttää viehättävältä:)Minulta myyrät ilmeisesti söivät viime talvena pussillisen tuollaisia metsätulppaaneja kun yhtään ei noussut ja maassa oli myyrän mentäviä reikiä:( kyllä se kissa vaan olisi meilläkin hyödyllinen:)t.Minna
ReplyDeleteElina; Ne on todella tehokkaasti hävinneet, mutta täällä onkin ollut nolla-plussakelit ja vesisateita noin kymmenen päivää, kyllä siinä liukeni lumidyyni jos toinenkin. Nyt vasta tuli pakkanen ja muutaman päivän päästä ne tulee taas takaisin, mutta sen jälkeen olisikin jo kevään vuoro, jos minulta kysytään!
ReplyDeleteMustaselja viihtyy Suomessa kai vain täällä ihan lounaassa, Ruotsissa sitä käytetään paljon ja seljankukkamehua kutsutaan jopa seljasamppanjaksi, ja yhtä hyvää se onkin!
Mamma N; Niin on, toukokuu, oi toukokuu ♥ ja nuo muutkin kukkaisat kuukaudet!
Maria; Hyvä :-) Koiranputki on taivaallisen kaunis kukkiessaan. Madonnan edustalla muuten kasvaa sulta saatu pisamakello, joka sopii oikein hyvin nimensä puolesta, mutta muuten tuo kurjenkello taitaa myös olla sopiva, kun sininen on Neitsyt Marian väri.
Minna; Voi pihulainen! Kissa taloon :-D Minustakin puolivilli, sellainen vanhan hoitamattoman puutarhan tunnelma, on paras. Toivon, että se ei koskaan häivy pihastani vaikka sitä laittelenkin. Toisaalta esimerkiksi leikatun nurmen ja villin kasvuston kontrasti on se kaikkein voimakkain, pelkkä villiys ei sykähdytä, vaan tarvitaan muutakin... rakennelmia tai nurmea tms.
ReplyDeleteKukaan ei halua, että lopetat kesä- ja kevätkuvien jakamisen! Olen siitä melkoisen varma :)
ReplyDeletePuolivilli piha on kaunis, niin luonteva ja oikea. Toivon, että saisin hiukan tuollaista villiyttä myös omalle pläntilleni, pikkuruisessa pihassa se vaan helposti ryöpsähtää ja sitä en tahdo.
Ei tarvitse päästää irti kesäkuvista, niitä on tosi ihana katsoa ja niiden mukana fiilistellä. Itse kevät ja alkukesä menee niin hujauksessa, että on parempikin valmistautua tulevaan huolella etukäteen :)
ReplyDeleteNiin kaunis tuo Madonna ja kivimuuri sen takana!
Pirkko; Niin, ehkä pienellä pihalla kannattaa viljellä villin näköisiä mutta paremmin käyttäytyviä lajikkeita, kuten se koreakärsämö?
ReplyDeleteInka; Totta! Kevätkesä menee ohi niin nopsaan, että sen fiilistely on hyvä aloittaa kuukausia etukäteen ;-) Fiilistelyn pidentäminen häntäpäästä on vaikeampaa, kun silloin on täysi kesä ja siinä riittää fiilisteltävää muutenkin... eli on hyvä aloittaa kevätjuhlat ajoissa.
..oi ei..eihän tässä jaksa kesää ootella kun sinun kuvia katselee, koiranputketkin näyttävät ruusuilta ;D
ReplyDeleteNo totta tosiaan, ihan kuin ruusujahan nuo :-D
ReplyDeleteJännää se, että suhtautumisesi koiranputkeen näyttää olevan vähän kuin minun. Viime kesänä huomasin, kuinka kauniisti koiranputkien valkeat hunnut kaunistavat ja verhoilevat pihan lautakasat. Ne ovat niin kovia leviämään että pakko kitkeä mutta silti kukkivat koiranputket ovat kauniita, mikä ettei myös lehdet ainakin alkukesällä. Meillä saattaa olla ihan samaa metsätulppaania kuin sinulla.
ReplyDeleteJuu, näytämme olevan vähän samoilla linjoilla luonnonkasvien suhteen. Kyllä noita sopii kitkeä kukinnan loputtua, jos kasvustoa on noin paljon, viime kesänä kitkeminen vain jäi loppukesään, mutta hyvä oli kitkeä edes silloin.
ReplyDeleteMetsätulppaani taitaa olla tulppaaneista ainoa, joka meidän ilmastossamme leviää - odotan sitä, että se leväiäisi ja kansoittaisi tonttini!
Koiranputki on ihan hyvä kasvi tietyillä paikoilla. kaunis ja kukkii pitkään eikä taida olla edes myrkyllinen.
ReplyDeleteTykkään tuosta sun puutarhan rehevyydestä ja siitä miten ihmeessä onnistut yhdistämään ne rikatkin sinne istutettujen sekaan.
Koiranputket ovat kauniita, ne on vähän kuin luonnon omia morsiusharsoja. Nuo metsätulppaanit ovat tosi symppiksiä, täytyy omaankin puutarhaan noita ensi syksynä laittaa. Mut sitä ennen odotellaan nousevaksi niitä mitä muutama kuukausi sitten maahan piilotettiin :)
ReplyDeleteKoiranputki on syötävä kasvi! Se on kirvelin lähisukulainen. Lehtiä voi käyttää mausteena ja juurta palsternakan tapaan. Mutta putkilokasveissa on hyvin myrkyllisiäkin lajeja, joten tarkka tunnistaminen on tärkeää.
ReplyDeleteHmm, joka paikka pihallani ei ole tällainen sekoitus luonnon- ja koristekasveja, sillä tämä on vähän hankalaa. Aika usein pitää kituvia tai liian pienikasvuisia koristekasveja siirtää paremmille paikoille, esimerkiksi muotopuutarhaan, missä kukkapenkit on hyvin rajattu nurmesta. Mutta tällaisissa puolivilleissä kasvustoissa vain on jotain niin ihanaa, se on vaivan väärti. Eikä vaiva ole itse asiassa suuri, sanoisin ennemminkin, että tällainen istutus vaatii silmälläpitoa.
Tiina, Joo, uusi kevät tuo taas uudet ihanuudet, mahtavaa! Minäkin miellän koiranputken tietynlaiseksi harsokukaksi.
ReplyDeleteOn hyvä, että postaat pitkin vuotta kevät- ja kesäkuvia. Niistä saa kuitenkin hyviä vinkkejä ja tässä vaiheessa vuotta on aika laittaa niitä ideoita ylöskin. Jatka vain kevät- ja kesäkuvilla.
ReplyDeleteKiva käydä kesäfiilistelemässä täällä sun blogissassi. Täällä on takuuvarmasti kesäkuvia ;) Niin ihania ovat koiranputketkin!
ReplyDeleteMeillä ne ovat vähän turhan paljon päässeet riehaantumaan mansikkapaikassa. Pitää varmaan alkaa vähän rajoittaa niiden maailmanvalloitusta.
Voi kiitos, vaalean vihreää ja Suvikummun Marja! Tosi on, että nyt on ihan sopiva aika suunnitella piha-asioita kevättä silmälläpitäen.
ReplyDeleteKoiranputki on ihana, mutta ei niin ihana, että sen soisi peittoavan kaiken alleen... pientä kuritusta se vaatii. Onneksi se ei kumminkaan ole laisinkaan samanlainen vitsaus kuin vuohenputki.
Koiranputket ovat viehkeitä. Meillä taitaa olla enempi vuohenputkia. Niitä kyllä nypin kukkapenkeistäni enimpiä. Muualla saavat kasvaa vapaammin.
ReplyDeleteMetsätulppaanit ovat myös lemppareita. Niitä lisäsin taas syksyllä.
Tuo kiviaita antaa hyvän vastavoiman koiranputkien pursuavuudelle.
Herätit kevään ja kesän sisälläni näillä ihanilla kuvillasi,
ReplyDeleteOi pian se kevät koittaa.
Kaikkea hyvää sinulle sinne saaristoon.
Vaadin lisää kevät- ja kesäkuvia :)
ReplyDeleteEikös tuo koiranputki ole nyt kovassa huudossa tuolla maailmalla?
Irene; Vuohenputkien kanssa taisto onkin niin mahdoton, että niiden hävittämistä on turha eds yrittää. Pitäisi kaivaa koko maa metrin syvyydeltä pois ja kuka nyt sellaiseen ryhtyisi. Kauniskin se on.
ReplyDeleteSylvi; Kiitos! Nyt kun valon määrä lisääntyy päivä päivältä, alkaa kevätmieli herätä (jos se nyt koskaan on uinunutkaan, ei minulla ainakaan).
Katja; Kyllä putkikasvit ovat olleet muotia jo jonkin aikaa, villiporkkanat sun muut. Koiranputkesta on ihana tummanpuhuva lajike 'Ravenswing', jonka siemeniä ystävä lähetti Amerikasta, mutta en onnistunut saamaan niitä itämään, toisaalta olin ehtinyt säilyttää niitä muutaman vuoden ennen kylvöä. Täytyy yrittää uudestaan, ainakin muutama englantilainen siemenmyyjä myy niitä.
Ihania kuvia, niissä on sitä kesän tunnelmaa, jota nyt kaipaa ; )
ReplyDeleteTuota metsätulppaania olen monta vuotta ajatellut hankkia, mutta joka syksy se on jäänyt ostamatta. Siinä on sitä jotain herkkyyttä, vaikka onkin isokukallinen. Nyt laitan sen heti hankintalistalleni : )
Metsätulppaani on ehdottoman ihana, jos se vielä leviääkin! Tulisi edes jostain tulppaanistakin sellainen villi pikku niitty (toiveuni, ehkä, mutta kai se on mahdollinen).
ReplyDeleteEi tarvitse pyydellä anteeksi näiden ihanien kesäkuvien esittelyä... Jäin ihailemaan tuota metsätulppaania. Miten se voikin olla noin ihana, kuin Pienoisaurinko!
ReplyDeleteMetsätulppaani on sellainen, että siitä tulee suorastaan vesi kielelle! Niin raikas, alkaa tehdä mieli sitruunamehua.
ReplyDelete