Voi hyvänen aika, näitä julkaisematta jääneitä kuvia on viime keväältäkin vaikka kuinka! Perennojen nousevissa versoissa on jännittäviä värejä ja ryppyisiä lehtivauvoja, mutta nämä jäivät varhaisten sipulikukkien jalkoihin tässä blogissa. Nyt ei ole myöhäistä! Tässä muutama kuva huhtikuulta – siis kolme kuukautta tähän!
Ensimmäisessä kuvassa on herttamerikaalin ryppyisiä lehtiä.
Here are some April photos: rising young shoots – they can have striking colours!
Kevätkaihonkukka on suloinen, vaikka se onkin aikamoisen villi tilanvaltaaja. Tämä taitaa olla ihan ensimmäisenä kukkiva perenna.
Pihallani joka paikkaan levittäytynyt pystykiurunkannus on jo levinnyt pari vuotta sitten perustettuun kukkapenkkiin. Ei haittaa! Sehän on yhtä aikainen kuin kevätkaihonkukka. Vieressä nousevat juhannuspionin punaiset versot. Kukkapenkki on vielä karu, maa paranee vähitellen kun levitän siihen keittiö- tai huussikompostia. Kuljetukset saareen ovat niin hankalia, että on viisainta tuottaa maanparannusaineet itse.
Rentukan ensimmäinen lehti!
Kissat arvostavat uusia heinänversoja.
Mustin tehtävä on selvittää tarkasti haistelemalla, keitä pihalla on liikkunut. Kun suu raottuu, on kyseessä tavanomaista kattavampi tutkimus.
Rusopäivänliljojen versot ovat ihailtavan reippaita jo huhtikuussa. Väri on hurmaava kellanvihreä ja lehtiä jo vaikka kuinka paljon! Kahden lähimmän päivänliljan välissä kasvaa rantakukka, joka ei näytä mitään elonmerkkejä vielä yli kuukauteen. Varhain nousevilla perennoilla on totisesti sijansa puutarhassa keväisten sipulikukkien rinnalla.
Suloista sunnuntaita!
Herttamerikaali – Crambe cordifolia
Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kevätkaihonkukka – Omphalodes verna
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rantakukka – Lythrum salicaria
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Rentukka – Caltha palustris
.JPEG)
.jpg)
Voi kevät!!Äkkiä se kyllä tulee, sillä voi itseään piristää :)
ReplyDeletePiti munkin tehdä ruokapostaus :D
Kivaa sunnuntaita!
Suloiset kuvat! Onneksi sulla noita kuvajemmoja riittää :)
ReplyDeleteSesse; Kevät lähenee koko ajan, nautitaan siitäkin, että ihanista kukista ei vielä yksikään ole ohi ;-D
ReplyDeletePirkko; Kuvia on siis niin hirmuisesti! Onneksi ;-) Vaikka aina ei voi olla ihan varma, onko joku näistä kuitenkin julkaistu tässä blogissa, mutta pikaisella etsinnällä ei tullut vastaan.
Nyt näitä pieniä suloisia väriläikkiä katselee oikein mielellään. Keväällä ne totisesti jäävät nopeasti sipulikukkien jalkoihin:)
ReplyDeleteHei tuosta viimeisestä kuvasta näkee nyt hyvin tuota korkeuseroa mistä oli jossakin vaiheessa puhetta! Edestä kuvattuna tuota rinnettä ei tosiaankaan erota, tuossa kuvassa se on tosi kaunis! T.Minna
ReplyDeleteEi ole kamalan pitkä aika tuohon! Ainakin on lyhyempi aika kuin eilen ja viikko sitten :)
ReplyDeleteKesällä sitä tulee valikoitua julkaistavaksi vain kaikki kukkeimmat ja värikkäimmät kuvat, mutta tähän aikaan vuodesta näitä kevään ensimmäisiä herääjiä suorastaan ahmii silmillään. Talon isännät ne siellä tarkastelevat tiluksiaan hyvin arvovaltaisen oloisina!
ReplyDeleteJa komeat kissapojat palstalla, ai että!
ReplyDeleteSieltä ne nousee, ihmeellistä!
ReplyDeletePioni; Niinpä! Kun samaan aikaan kukkivat esimerkiksi kevätkurjenmiekat, ei tällaisia ryppyisiä lehtikuvia tule enää julkaistua, ja kun joka päivä tapahtuu uutta, tekee mieli blogiinkin kirjoittaa niistä iloisista uutisista, joita on juuri pihallaan huomannut.
ReplyDeleteMinna; No niinpä näkee, kesällä tuota ei edes huomaa, kun esim. päivänliljojen lehdet rehottavat niin kovasti - siis ihanasti ;-)
Tuossa rinnekukkapenkin juurella ennen nurmikenttää on vielä oja. Siivosin siitä syksyllä noita rehottavia vihvilänpehkoja pois, niin sekin on vähän siistimpi ensi keväänä!
Mamma N; Tosi optimistin puhetta!
Maria; Niinhän se on, ja kukkakuvat vievät aina voiton, silloin kun kukkia on. Mutta noissa versoissakin on todella sitä jotakin!
Myrsky; Ai hassua että huomasitkin juuri ne ;-D
Jokke; Varsinkin isolehtisten kasvien, kuten raparperin ja tuon merikaalin lehdet on niin ihanat, kun ne ovat aivan ryppyiset! Ja tuo värikin on huikea. Jee, joka päviä lähempänä!
ReplyDeleteVietinmpä itsekin tovin "vanhojen" kuvien parissa, juuri nousevat versot ja lehdet ovat TODELLA huikean kauniita kaikkine ryppyineen ja karvaisine varsineen ja mutkineen! Kohta niitä taas näkee, kolme kuukautta..ainakin..huoh..:D
ReplyDelete:DD Ei hemmetti, nyt kyllä repesin! Vernerillä raottuu suu aina, kun se on haistelemassa Helmin takapuolta ja Helmi saa tarpeekseen ja häippäsee. Onko siinä sitten kyseessä tavanomaista kattavampi tutkimus vai silkka hämmästys "mihin se nyt lähti?"...
ReplyDeleteKevätkaihonkukkia! Niitä pitää laittaa lisää. Miten upean värisiä nuo päivänliljojen lehdet!
Kevättä odotellessa onkin kiva katsella viimevuotisia kukanalkuja.
ReplyDeleteVai on teillälin talvi tullut takaisin.
Hienot talvikuvat tuolla alenpana.
En ole kerennyt kommentoimaan aikasemmin.
Oikein hyvää pyhäiltaa ja alkavaa viikkoa! ♥ ♥
Pojat paripartiossa, korttelipolliisit :-)
ReplyDeleteSaila, ei uusinnastakaan sakoteta!
ReplyDeleteansa; No hei, joissakin kasveissa voi nähdä elonmerkkejä heti kun lumi sulaa, niihin kannattaa keskittyä ensin, sitten kun tulee lisää ja lisää versoja, niin ne on vain bonuksia sitten ;-)
ReplyDeleteTiina; Kuules, nyt sulla oli vakava aukko kissasivistyksessä ;-) Kerron Vernerin puolesta. Kyseessä on Flehmen-reaktio, jossa kissa kerää hajumolekyylejä kielen kautta kitalaessa olevaan Jacobsonin elimeen (tällainen menettely koskee etenkin sukupuolihajuja!).
Sylvi; Kiitos! Nyt on erityisen kiva katsoa, mitä parin kuukauden kuluttua on taas edessä. Vaikka sama ei päde syksyllä, en minä marraskuussa halua mitään talvisia kuvia katsella, marraskuu on ihan hyvä istutuskuukausi vielä!
Zepa; Tarkkana kuin porkkanat (karvainen ja musta sellainen, uudet porkkanalajikkeet).
Pirkko; No huh, helpotus!
Pian ollan taas tuon niin ihanan keväisen tuorean vihreän kasvuston äärellä,onneksi :)
ReplyDeleteNiinpä. Kevään vihreä on ihan mahtava, ja sitten kaikki nuo jännittävät punaiset, ruskeat ja violetit versot ja puhkeavat lehdet! Kaikki on niin tuoretta ja uutuudenkiiltävää ja raikasta.
ReplyDeleteJuu,totta. Joka kevät ne uudet ryppyiset versot ovat yhtä hurmaavia!
ReplyDeleteNiin, versoihin on aikaa tosiaan muutama viikko, eihän kuukaudessa ole kuin neljä viikkoa. Noin keskimäärin.
Muutama viikko kuullostaa jotenkin lyhyemmältä, kuin kaksi kuukautta....
Juhanukseenkin on enää aikaa vain 160 yötä. Ajatteles! (Teekkari asensi taas eilen blogiini juhannuslaskurin, siitä tiedän tarkan luvun!)
Niin, ja puhkeavat pienet ryppyiset lehtivauvat ovat ihan uutuudentahmeita ♥
ReplyDeleteIlman muuta alan nyt itsekin ajatella kevättä muutaman viikon päässä, siis mikä neronleimaus!
Huomasin juhannuslaskurin blogissasi! Sen kyllä ymmärrän hyvin, mutta en ole ikinä tajunnut sen juhannuksen jälkeen alkavan joululaskurin funktiota... siis kun joulu saa mieluiten olla ja pysyä mahdollisimman kaukana, ei kai sen lähenemistä kukaan halua oikeasti noteerata...?
Kevätkaihonkukka lienee nimensä puolesta melkoinen teemakasvi näille postauksille. Nousevat versot näyttävät kovin urheilta talven jälkeisen maailman valloittajilta. Ensimmäisessä kuvassa tosin ajattelin olevan violetteja korvasieniä ennen kuin luin tekstin :D
ReplyDeleteHeh! Joululaskurin funktio? Oikein keskityin miettimään asiaa.
ReplyDeleteItse laitan joululaskurin blogiin joskus lokakuun puolessa välissä, kun on oikein synkkää ja pimeää ja märkää.
Silloin, jos laittaisi juhannuslaskurin, olisi siinä ihan toivottoman iso luku. Mutta joululaskurissa on vaan jotain 60 päivää siinä vaiheessa ja kun ne ovat kuluneet, alkaa melkein jo kevät!
Sen nimi voisi tietysti olla myös syksynloppumislaskuri....
Tämä on siis joululaskurin funktio ja logiikka:)
Kevät mielessä aina.
Ella; No juu, sillä on osuva nimi! Minustakin nuo ryppymöykyt näyttävät korvasieniltä. Siinä on halkaisijaltaan vähintään 40 cm lehdet ahtautuneet pieniksi mytyiksi.
ReplyDeleteSuvikummun Marja; Niin joo. Olen ymmärtänyt, että aika moni odottaa syksyllä joulua. Tuo voisikin olla syy odottaa sitä, mutta toisaalta... ei riitä minulle :-D Joulu vaan on ankeaa, pimeää, ärsyttävää aikaa, jolloin joulua tunkee joka tuutista ikään kuin maailma loppuisi siihen. Syksy on ihan jees!
Toisaalta juhannuksena minua alkaa vähitellen ahdistaa se, että illat pimenevät. Ehkä itse siis laittaisin laskurin laskemaan aikaa, joka alkaa noin 15.4., silloin alkaa oikeasti kevät selättää talvea. Se on se hetki, jota vuodessa eniten odotan: kevät alkaa, tadaa!
Ihana huhtikuu. Minun lempikuukauteni. Kohta se on taas täällä.
ReplyDeleteVoi, huhtikuu! Se onkin kai harvan lempikuukausi, minäkin olen ajatellut, että omani on toukokuu. Mutta toisaalta - huhtikuussa lumi sulaa ihanina pikku puroina, ensimmäiset sinnikkäät pikku kukat kukkivat eikä toisaalta melkein mikään ole vielä lakastunut, kaikki on vasta edessä. Onhan se kaikkein paras hetki.
ReplyDelete