Kasvimaan kesä

Huomasin, että olen kirjoittanut tosi vähän kasvimaastani kasvukauden aikana – puuhailen siellä aika harvakseltaan. Korjaan asian nyt ja postaan koko kesästä kerralla!
Elokuussa voi herneenpalkoja korjata lähes päivittäin, tämä lajike on vanha 'Purple Podded', siemenet on hankittu Villi niityltä.

This is a summary of last summer in my kitchen garden. It is a work in progress: building raised beds using old timber and other scrap material.

Mutta aloitetaan keväästä. Kasvimaa rakentuu vähitellen kohopenkkeihin, joita teen vanhoista huonokuntoisista hirsistä, niitä riittää vielä ainakin kahteen penkkiin. Huhtikuussa sain naapureilta vanhan kattohuovan paloja, kun he uusivat mökkinsä katon. Kattohuopa on erinomaista materiaalia kasvillisuuden tukahduttamiseen, mutta palasten alle täytyy vielä laittaa yhtenäinen maanrakennuskangas tai peräti juurimatto, muuten kasveja tunkee joka raosta.

Pari vanhaa kaivonrengastakin päätyi kasvimaalle kohopenkeiksi. Naputtelen kattohuovan päälle vielä kiveyksen, mutta se on hidasta. Tällä konstilla maata ei tarvitse kaivaa kiveyksen alta – jos ei haittaa, että maan pinta kohoaa. En ole tehnyt laatoitukselle syvää routaperustusta, kun tässä ei tule olemaan ajoneuvoliikennettä, paitsi kottikärrysellaista. Maa on muutenkin vähän epätasainen eivätkä kivetkään niin tasaisia ole.
Toukokuussa tarhasuolaheinä vihertää jo reippaasti.

Tässä penkissä oli toissa vuonna korianteria ja sen kyllä huomaa. Se on mahdoton kylväytyjä! Härkäpavut nousevat silti kasvustosta reippaina, vasemmassa reunassa on puristuksissa muutama purjon laiha verso. Korianteria pitää kitkeä varmaan vielä ensi vuonnakin, aina joku niistä onnistuu tekeytymään kukkaan ja siementää ennen kuin sen huomaa. Aika ihanan pehmeän ja tuoksuvan maton se kyllä muodostaa.
Tästä kuvasta näkyy, millaista rehevää heinikkoa (ja mesiangervikkoa) paikan kasvusto on. Kattohuopa maan pinnalla auttaa mielettömän paljon.

Ruijanruohosipuli on vähän tavallista ruohosipulia kookkaampi. Ruohosipuli tai ruoholaukka kasvaa luonnonlajina saaristossa, tosin ei minun tontillani, kun se on oikeastaan kallionkolojen kasvi. Minusta on hauskaa, että saaristossa kasvaa myös tämä yksi lappalainen yksilö! Ostin taimen Tommolan tilalta joiltakin keväisiltä puutarhamessuilta pari vuotta sitten.

This chives is a northern variety of the regular chives, this grows e.g. in Lapland.

Unohdinkin mainita aiemman haasteen kysymykseen, että messut ovat myös hyviä taimenhankintapaikkoja, jos niille vain tulee mukaan erikoisempia kasveja myyviä taimistoja! Tämä on Suomessa vähän ongelmallista, suurimmilla messuilla pruukaa olemaan rullakkokaupalla tetenarsisseja ja helmililjoja, myydään massaa massoille. Tukholman messuilla meinaa lähteä järki, kun siellä on niin paljon erikoisempia kasveja myyviä taimistoja mukana. Voi kun Suomessakin alkaisi olla samanlainen meininki! Messupaikkojen hinnoistahan se on kiinni, meillä on jokaisessa messuhallissa samat kalustejätit siinä missä Ruotsissa on pieniä kojuja, joissa myydään esimerkiksi sinivuokon japanilaisia lajikkeita, pelargonin villilajeja, kurjenmiekkoja... Siellä on osattu hoitaa tämä asia, jollain tavalla. En yleensä pidä tällaisesta marisemisesta, että muualla kaikki on paremmin ja meillä huonommin, sillä ei se niin mustavalkoista ole, mutta puutarhamessujen suhteen on valitettavasti toistaiseksi ollut.

Tässä tämä yrttipenkki kokonaisuudessaan. Tai tästä tuli yrttipenkki, kun mukana alkaa olla niin paljon monivuotisia yrttejä, että yksivuotisia ei juurikaan mahdu enää joukkoon.
Edessä on yksi suosikkini maanpeittokasveista: keltalehtinen mäkimeirami. En ole vielä saanut aikaiseksi lisätä tätä kukkapenkkeihin, mutta niihinkin se ilman muuta kuuluu. Entisen opinahjoni puutarhassa Englannissa tätä kasvoi keltakukkaisten 'Canary Bird' -runkoruusujen alla; mahtava yhdistelmä! Tällä on matala ja siisti kasvutapa, eikä kasvi ole laisinkaan sellainen joka paikkaan leviävä hunsvotti kuten tavallinen mäkimeirami (vaikka pidän kyllä siitäkin).
Tarhasuolaheinä on kyllä aikamoinen hunsvotti sekin, mieletön leviäjä. Purppura-violetit tuoksuherneet ovat lajiketta 'Cupani'.

Yhteen kaivonrenkaista siirsin parsat, jotka kasvoivat rikkaruohottuneella perunamaalla. Tässä niillä on puhdas hiekkapitoinen multa. Parsan seastahan on mahdoton saada juuririkkaruohoja kitkettyä. Putsasinkin näiden juuret vesiletkulla ennen uudelleen istuttamista, jotta kaikki juolavehnän juurenpalat saatiin pois.
Takana kasvaa tomaatti (joka pitää verkottaa, sillä peurat syövät kasvin muuten) ja unikoita. Keskikesällä betonirenkaat saivat maalia pintaan, sokkelimaali käy hyvin betonipinnalle.

Maa kannattaa peittää kohopenkkien alta ennen niiden pystyttämistä, jotta reunoille ei jää rakoja, joista kasvillisuutta pääsisi versomaan. Tämä ensin pyöritetty rengas tuli paikoilleen ennen pohjakangasta, joten tämän reunalta pyrkii jatkuvasti puskemaan mesiangervoa. Aion väsytystaistella sen nujerruksiin. Tästä kuvasta näkyy, miten hyvin huopasysteemi pitää järjettömästi rehottavan kasvillisuuden aisoissa. Kiveämisellä ei näin ole tulenpalavaa kiirettä.

Vähän laajempaa perspektiiviä. Toistaiseksi hirsisiä kohopenkkejä on kaksi, samoin kaivonrenkaita. Kiveys koostuu tiilistä ja suunnilleen samanpaksuisista kivistä. Tiilihän ei kestä märkänä jäätymistä eli normaaleja meidän ilmastomme ulko-olosuhteita murenematta. Minua ei haittaa, että ne vähitellen murenevat tiilimurskeeksi kivien väleihin. Kun pohjustus on kunnossa, pitäisi tiilimurskeenkin pysyä suunnilleen paikoillaan.
Vasemmalla on sauna- ja kasteluvesikaivo, maalasin senkin kun kerran maalipurkki oli auki... ja itse asiassa kannestakin on nyt puolet maalattu (öljymaalilla), toinen puoli on vielä uusimatta.
Tällä kasvimaalla lähes kaikki on kierrätystavaraa, ainoastaan laasti ja maanrakennuskangas ovat uusia hankintoja maalin lisäksi. Penkkien multa, samoin kuin kiveyksen pohjahiekka, on hiekkamaata vanhan taloni entisestä multapenkkaperustuksesta. Saan todellakin kicksit siitä, että romua pystyy kierrättämään näin hyödylliseen käyttöön! Naapuritkin olivat iloisia, kun pääsivät kattohuovasta rivakasti eroon – tuollaisen määrän kuljettaminen kaatopaikalle laiva- ja lossimatkan taakse tuntuisi aika tyhmältä ajan- ja bensanhaaskaukselta. Uskon, että en todellakaan ole ainoa, jonka mieli hykertelee kierrättämisestä, siksi jaan mielelläni tällaisia vinkkejä eteenpäin.

Kiveys etenee pari neliömetriä kerrallaan. Uudella kiveyksellä on mukava tassutella, Musti esittelee.

Timjami on kaunis kuuraisenakin ja sitä voi hyvin korjata ruokiin myös talvella.
Aurinkoisia talvipäiviä kevään kylvöjä suunnitellessa!

Härkäpapu – Vicia faba
Korianteri – Coriandrum sativum
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Parsa, ruokaparsa – Asparagus officinalis
Purjo – Allium porrum
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Tarhasuolaheinä – Rumex rugosus
Timjami – Thymus vulgaris