Tulee kiire

 Nyt yhtäkkiä! Kaikki käy niin vauhdilla. Päivät ovat niin lämpimiä, että kukat lakastuvat silmissä. Tilalle tulee uusia, keskikevään kukkia. On viimeiset hetket ihastella lumikelloja ja talventähtiä.

Kevätpuron reunalla ovat italiantalventähdet mukavasti lisääntyneet. Lumikellot ovat runsastuneet kuitenkin nopeammin. Tällä puolella ojaa on risteymälajike 'S. Arnott', ojan toisella puolella vanhaa puistolumikelloa.

Talventähdet alkavat olla siementuotantovaiheessa pian. Toivottavasti siementaimia tulee!

Löysin yhden turkintalventähden kukkimasta nurmikolta ainakin viiden metrin päästä siitä paikasta, jossa sen kaverit elävät. Aika hieno saavutus pieneltä mukulalta! 

Siirsin sen äkkiä paremmalle paikalle herkkuistutusten nurkkaan. Tuossa on nousussa keltakukkaisia keisarinpikarililjoja. Pikkuinen talventähti saa näyttää niille kukkavärin mallia. Nuppuja näyttääkin olevan tulossa aiempaa enemmän, olen varmaan muistanut lannoittaa keisareita viime vuonna. Ehkä ripottelin niille syksyllä luujauhoakin.

Onneksi talventähden pikkuruinen kukka on kirkkaankeltainen, niin se tuli huomattua ja pelastettua.

Viime syksynä istutettu kokonaan uusi pieni istutusnurkkaus kasvimaan vieressä on jännää tarkkailtavaa, sillä siinä on uutta ihan kaikki. Edessä nousee ehkä tähdikki, sen takana on vaaleankeltakukkainen italiantalventähti 'Schwefelglanz'. 

Nimihirviön takaa paljastuu aivan hurmaavan värinen kukkanen, huomattavan hienostunut sävy verrattuna muiden talventähtien kirkkaankeltaisiin kukkiin – niin ihania kuin ovatkin. Ihanaa, että heti istuttamisen jälkeisenä keväänä nousee näin monta kukkaa!

Onneksi kirjasin muistiin lajit ja edes summittaiset istutuspaikat, vaikka en piirtänyt istutuskarttaa. Sen tekeminen mutaisin sormin samalla, kun istuttaa, on vähän liian haastavaa.

Samalta alueelta nousee ystävän lahjoittamia puistolumikelloja ja sitten joku massiivinen – olisiko jokin lilja. Luulen niin. Samalta ystävältä saatu amurinlilja luultavasti. Koko herättää kunnioitusta!

Viime syksynä istutettu lumikello 'Snow Fox' teki nuput jo helmikuussa, jotka sittemmin hautautuivat lumeen useaan kertaan. Onneksi kukkanen ei siitä häiriintynyt, vaan kukkii nyt somasti kahdella kukalla. Kukat ovat pulleat, sisällä kirkkaanvihreät läiskät.

Istutin viime syksynä moniakin aarteita. Vasemmanpuoleinen on puutarhani ensimmäinen kriminlumikello – tai ainakin niin, että olen nimenomaan hankkinut sitä luotettavasta paikasta. Muuten saattaa saada vähän mitä sattuu ja kun risteymiäkin on, voi minulla tietämättäni jo olla jonkinlainen kriminlumikello tai sen risteymä jo ennestään.

Keskellä on tupas pallerolaukkaa, oikealla puistolumikello 'Vidirapice'.

Kriminlumikello on roteva ja korkea laji. Lehdetkin ovat leveät ja niiden reunat tyypillisesti paksut, kääntyneet reunoistaan taaksepäin.

Puistolumikello 'Viridapice', jolla on vihreät merkit ulommissa kehälehdissä. 

Nämä kukkivat Rohanissa, joka vapautui lumesta vasta viimeiseksi.

Nyt ei enää ole Rohanissa lunta. Musti esittelee.

Mäntyjen alla metsäpuutarhassa kukkivat vielä muutamat turkinlumikellot pieninä valkeina pisteinä risuaidan edessä. Isommat lämpäreet ovat vaaleajouluruusuja, hailean vaaleansiniset persiansinililjoja ja sitten on vielä valkokukkaisia kevätsahrameita.

Vaaleajouluruusut ovat rytmittäneet kukintansa. Suunnilleen kuvan keskellä näkyy ruskea-valkoinen, joka aloitti kukkimisen marraskuussa ja on nyt jo todella rähjäinen. Riippukeinun alla on yksilö, joka aloitti kukinnan helmikuussa ja aika lähellä kuvan etureunaa näkyy puhtaanvalkoinen, joka aloitti vasta nyt. Aika erikoista, mutta ihan mukavaakin: koko ajan on uusia tuoreita kukkia.

Metsäpuutarhapenkissä mäntyjen alla on myös pienikasvuinen alppiruusu 'Azurika'. Se on ulkomailla kasvatettu risteymälajike, ostin sen vuosi sitten Lidlistä kokeilukappaleeksi.

Talven se vietti lampaan raakavillalla ja verkolla suojattuna, mutta ei mitenkään erityisen huolellisesti peiteltynä. Jotkut oksankärjet pistivät villan alta ulos.

Silti sen talvenkesto on sataprosenttinen. Ei välttämättä olisi ilman suojausta, joten suojaan sen kyllä jatkossakin. Sen pitäisi olla helppoa, sillä lajike on kääpiökasvuinen. Sen vanhemmat ovat pikkuruiset sinialppiruusu ja indigoalppiruusu. Toivon, että näen upean sinivioletit kukat tänäkin keväänä.

Rivendellin tarhajouluruusuista täytyy tehdä oma juttunsa, tässä vain pikaiset terveiset viimeisten lumikellojen ja etualan rotevamman kevätkellon (kevätlumipisara) kanssa. Pikkuiset valkeat kukat ovat kivan näköisiä tummien tarhajouluruusujen väleissä.

Loppuun ensimmäistä kertaa kukkiva harvinaisuus: puistolumikello 'Blonde Inge'. Hankin tämän toissa talvena, nyt se kukkii ensi kertaa. Sillä on keltaiset kukkaperä ja läiskät sisemmissä kehälehdissä. Tämä on puutarhani ensimmäinen keltasävyinen lumikello. Ja se on selvästi jo tehnyt sivusipuleita!

Amurinlilja Lilium pensylvanicum (tai dauricum)

Indigoalppiruusu Rhododendron russatum

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätkello, kevätlumipisara Leucojum vernum

Kevätsahrami Crocus vernus

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello Galanthus nivalis

Sinialppiruusu Rhododendron impeditum

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähdikki Ornithogalum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger