Onnistuminen, vapaaehtoinen ja jännää odotusta.
Kukat ilmestyvät kuin luotettava vanha ystävä, aina hitusen ennen tonttini luonnon pystykiurunkannuksia.
Tarhajouluruusut ovat ryhtyneet tuottamaan siementaimia viereisestä Rivendellistä tähänkin suuntaan. Täydellinen väri, nappi tähän!
Kuvassa näkyy huussin punaisesta seinästä oikealle Rivendell ja sieltä erottuu heti huussin seinän takana kukkiva tummanpunainen tarhajouluruusu.
Nyt Bettiä komppaamaan on saapunut ihan uusi tulokas, ja mikä parasta, se tuli ihan itsekseen ja sointuu hyvin Bettiin. Se näkyy kuvassa taustalla.
Rivendell näyttää aika rytöiseltä, se onkin puoli-luonnontilainen alue. Voisin kyllä sitä vähän siivoilla, mutta tällä hetkellä siellä pitää varoa joka askelella jotakin kasvia: kevätesikoiden nousevia kukkavarsia, varjoliljojen versoja, jouluruusun siementaimia, narsisseja.
Rivendellin ylärinne vasta rytöinen onkin. Ransu esittelee. Silti täältäkin jokunen jouluruusun siementaimi löytyy villisti kasvavien hapankirsikoiden ja heleäorjanruusun alta.
Tonttini omat pystykiurunkannukset ovat jo alkaneet kukkia. Tässä muotopuutarhassa, akileijanlehtien vierellä. Niiden sävy vaihtelee violetinsinisestä aika purppuraiseen, osa oikein ihanan värisiä.
Villissä punaisessa penkissä on jo keisarinpikarililjojen nuppuja valmiina kukkimaan. Kuvassa oikealla heleän oranssi 'Vivaldi', vasemmalla tuuheampi tupas lapsuudenkotini kirkkaan oranssia kantaa.
Viime vuonna istutettu punaimikkä on jo tehnyt kukkanuput! Ihanaa, sillä tämä on viimeinkin onnistuminen sen kanssa.
Ensimmäinen on yhä elossa Rohanissa, mutta vuodesta toiseen kitulias ja etenkin hidas kukkimaan; kukkia on vasta touko–kesäkuussa. Toinen punaimikkä hävisi ensimmäiseen talveensa. Tämä kolmas yritys näyttää onnistuneen hyvin.
Sen vieressä pitäisi olla punakukkainen särkynytsydän Valentine eli 'Hordival'. Sen versoja en ole vielä nähnyt. Toivottavasti se on elossa. Istutin senkin viime kesänä.
Hirmu jännittävää kaikki tämä odottelu, kuka nousee ja kuka ei!
Hapankirsikka Prunus cerasus
Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca
Punaimikkä Pulmonaria rubra
Pystykiurunkannus Corydalis solida
Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Beth Evansit ovat herttaisen värisiä. Onko akileijan lehtien vieressä taponlehden lehtiä?
ReplyDeleteLuulen, että nuo pyöreät ovat kaikki mukulaleinikkiä - sitäkin kasvaa kaikkialla tontillani, kuten kiurunkannusta ja käenrieskaa. Ihania pikkuisia kevätkukkia.
DeleteMinulla on pitkään ollut hankintalistalla pystykiurunkannukset, mutta en ole vielä tavannut taimia myytävänä. No, on todellakin ihana sävy tuohon paikkaan tuolla pikkuisella jouluruusun siementaimella. Tumma jouluruusu taustalla on myös ihan tosi kaunis. Villi punainen penkki on luonnollisen kaunis!!
ReplyDeleteTuo oma Beth Evans -mättääni on ostettu jonakin keväänä ruukkutaimena, mutta yleensä niitä kai myydään mukuloina syksyisin. Yhtenä syksynä ostin ihan rautakaupan sipulikukkahyllystä. Toivottavasti löydät niitä joko nyt keväällä tai sitten syksyllä.
DeletePystykiurunkanukset näyttävät kaikki kauniilta. Luonto yllättää….. Beth sai täydellisesti siihen sointuvan kaverin.
ReplyDeleteNiin sai, ja mukavaa, että punaiset kukat lisääntyvät tuossa penkissä. Se on sellainen paikka, johon aloin kerätä punaisia, joista en keksinyt, mihin muuallekaan ne sopisivat. Sopivat yllättävän hyvin kaikki yhteen.
DeleteSama jännitysnäytelmä joka kevät, kuka nousee ylös ja kuka ei. Ja aina se tuntuu yhtä ihanalta. Ihanan tummat lehdet tuolla tontin alkuperäisellä kiurunkannuksella.
ReplyDeleteNyt on niin jännää, että hyvä jottei yöunet mene.
DeleteKuva on hämäävä, luulen, että siinä on myös kiurunkannuksen lisäksi tummakukkaisen akileijan lehtiä, lehtiä näkyy olevan jotenkin liikaa :-D . Jännästi valkokukkaisessa akileijassa on aivan eri väriset puhkeavat lehdet, niitä vaaleanvihreitä näkyy samassa kuvassa oikeassa reunassa.
Hyvin seuraan sopivan kaverin on Beth saanut:)
ReplyDeleteNo on tosiaan! Jouluruusu on kylväytynyt ehkä vähän liian lähelle isoa pionia, mutta olkoot siinä, ehkä ne pärjäävät toistensa kanssa.
DeleteIhanaa, että jouluruusut osaavat joskus löytää itselleen täydellisen kasvupaikan. Tuolla tavalla itsekseen.
ReplyDeleteNiin on! Olin yllättynyt, kun emo-jouluruusuihin on kumminkin muutama metri matkaa. Tähän punaiseen penkkiin on ilmestynyt jo kaksi siementaimea. Toisaalta näyttää niitä tulevan myös toisaallakin useiden metrien päähän, ilmeisesti jokin pikku otus niitäkin kuljettelee.
DeleteNo olipa jouluruusu löytänyt itselleen sopivanvärisen kumppanin kukintakaverikseen. Luonto osaa välillä yllättää iloisesti. Edellisessä postauksessasi oli myös upeita jouluruusuja. Oli mennyt minulta jotenkin ohi se mutta kävin nyt tutkimassa. Se liukuvärjätty vaaleakin oli minusta tosi söpö.
ReplyDeleteJotkut kasvit ovat suorastaan tuskallisen hitaita heräämään talven jälkeen. Melkein iskee epätoivo kun odottaa ensimmäistä elonmerkkiä. Onneksi samat kasvit ovat usein niitä, jotka ilahduttavat pitkälle syksyyn saakka ja korvaavat siten kevään vitkuttelun.
Mukavaa huhtikuun loppua!
Minulta tulee nyt juttuja liian tiheästi, mutta kun on niin paljon kerrottavaa! Totta, on monia kasveja, joita joutuu odottelemaan. Kasvupaikkakin vaikuttaa paljon.
DeleteKiitos, samoin, kohta ollaan jo toukokuussa!
Beth sai sointuvan kaverin. Ihana yhdistelmä.
ReplyDeletePeura napsi minun Bethini toisena keväänä, mikä harmitti julmetusti. Kukinta jäi ja osa kiurunkannuksista oli noussut peuran leuoissa ylös mullasta. Sen jälkeen olen sekä suojannut niitä että ruiskuttanut Trico Gardenilla. Tykkään Bethistä paljon. Se runsastuu vuosi vuodelta yllättävän tehokkaasti. Kevätkukkijat ovat aika sinivoittoisia, joten punainen piristää siellä joukossa.
Kasvien kannalta olisi hyvä oppia sietämään keväisiä rytönäkymiä. Sinulta se jo sujuu, mutta minä olen vielä siinä suhteessa ala-asteella.
On niin superharmillista, kun kauan odotetut kevätkukat käydään popsimassa - ja vielä nyhtämässä mukuloineen maasta. Hyvä ajatus suojata ja ruiskutella.
DeleteMinä taidan olla luonteeltani rytöinen :-D En harrasta siisteyttä missään muodossa. Näen puutarhan vahvasti osana luonnon kokonaisuutta, varmaan sekin vaikuttaa.
Tämä punainen penkki on yksi suosikeistani, väriä tosiaan löytyy! Jännä nähdä myös, miten Austinit ovat voineet talven jälkeen 🙂. Itsekin päätin nyt kokeilla yhtä Austin ruusua!
ReplyDeleteMukava kuulla, että pidät punaisen penkin villistä meiningistä! Nyt se on vielä hillitty, mutta kohta keisarinpikarililjojen oranssit kukat pamahtavat auki ja siitä se sitten lähtee. Paras punainen meininki on vasta keskikesällä, kun pionit, liljat ja ruusupuska kukkivat kaikki yhtä aikaa erilaisissa pinkin ja punaisen sävyissä. Se on aika mojova hetki.
DeleteAustinit näyttävät selvinneen talvesta hyvin, ovat jo versomassa, pitääkin leikata, niin pysyvät järkevämmän kokoisina.
Kyllä, tuo pinkki-punainen väritys kasveineen on niin hieno, että ajattelin kopioida sen itsellenikin :D lisäksi hienoa on se, että siinä vaikuttaa kukkivan aina jokin. :)
ReplyDeleteIhana kuulla, että kopioit punaisen penkin idean! Siinä on tosiaan kaikenlaista. Punainen kiurunkannus on aikaisin, ja punaimikkä sekä tarhajouluruusu. Syksyllä viimeiseksi siinä kukkii purppuranpunainen syysasteri.
DeleteKiva kuulla, että Austinit selvisivät ja kuvia niistäkin toivottavasti pian tulossa!
ReplyDeletePitikin kysyä, miten leikkaat ja kuinka usein näitä Austineita? Pitäisiköhän minun ostaa jotain talvisuojaturvetta vai peittelenkö Austin ruusun havuilla vaan. Luin, että esim joku vanha villapaita ok talvisuojaksi, se siis riittää yksinään?
Toisissa ruusuissa näköjään riittää "alastaivuttaminen", versot siis ilmeisesti peitetään ja taivutetaan alas. Toisissa lukee tyvimultaus, onkohan se sitten astetta tujumpi suojaus? Pitänee selvitellä.
Mulle on tulossa myös portlandinruusu Jacques Cartier (pitäisi menestyä 2-vyöhykkeellä asti.). Oletko suojannut omaa Chomte De Chambord ruusua talveksi?
Leikkaan keväisin, en kyllä aina muista kaikkia leikata. Syynä se, että haaroittuvat paremmin eivätkä tee pitkiä hujoppioksia.
DeleteTurve saattaa pidättää kosteutta, mikä on pahaksi. Itse suojaan ainoastaan köynnösruusut kietomalla niiden tyvelle vanhan villapaidan, mutta suojasin syksyllä samoin myös kaksi viime vuonna istutettua Austinia. Tärkeää on, että tyvi on suojassa, sillä jos puska paleltuu varttamiskohtaan asti (joka pitäisi saada jonkin verran maanpinnan alapuolelle), se menehtyy ja tilalle saattaa kasvaa jotakin koiranruusua tms. jota juuristo edustaa.
En ole suojannut Comte de Chamrobdia mitenkään, muistaakseni edes ensimmäiseksi talveksi. En myöskään taivuta ruusuja alas, kun olen täällä 1a-vyöhykkeellä.
Ok, kiitos! 👍😊
ReplyDelete:-)
Delete