Kurjenmiekat ja pieni paikallinen tuhooja

 Voi tätä kevätkukkien aikaa! Onneksi sää on (ainakin meillä) hyytävän kylmä. Suoraan mereltä puhaltava tuuli on ehkä 4-asteista, vaikka tuulensuojassa auringossa tuntuukin lämpimämmältä. Viileä sää pitää nimittäin kevätkukat hyvin kuosissa, eivät lakastu nopeaan!

Muotopuutarhan yhdessä penkissä on mieletön kurjenmiekkatykitys. Tässä on tuntematonta tummaa ja sitten on vaaleita risteymälajikkeita 'Frozen Planet' ja 'Katharine Hodgkin'.

Suureksi ilokseni huomaan, että 'Frozen Planet' on runsastunut viime vuodesta. Istutin ne toissa syksynä ja nyt kukkia on edelliskevättä enemmän. Penkki on muotopuutarhan kuivin ja paahteisin, joten olosuhteiden pitäisi ollakin näille mieleen. Mutta tässä penkissä on myös vesimyyrävaara, sillä vieressä on tienpenger ja olen huomannut, että tällaiset rinne/pengersijainnit ojan vierellä ovat niiden otollisinta asuinaluetta.

Myyrät veivät viime talvena Fritillaria raddeanan. Ostin syksyllä kaksi uutta, kun vanha – ensimmäinen kokeilukappale – oli viihtynyt niin monta vuotta, että sen talvenkesto oli selvä. Tuolta nyt nousee yksi, toinen kasvaa toisessa penkissä, jossa on vähemmän myyräongelmia. 

Oikealla on 'Katharine Hodgkin' -rypäs, niin paljon kukkia niin tiheässä, ettei sellaista uskoisi olevankaan!

Katharinen serkku 'Katherine's Gold' elää viereisessä muotopuutarhan penkissä ja on hyvässä vauhdissa muodostamaan samanlaisia ryppäitä. Tämä on elellyt tässä vasta muutaman vuoden, joten ryppäät ovat toistaiseksi vielä vähän pienempiä.

Kun muotopuutarhaan tullaan, voi kukkavärien hehkua vähän nähdä paikoista, joista puksipuuaitaa vielä puuttuu.

Parhaassa kurjenmiekkapenkissä on niin ihana sininen tunnelma. Pienet siniset isompien kurjenmiekankukkien väleissä ovat atsurihelmililjaa, se on kokemukseni mukaan helmililjoista aikaisin. Lisäksi sen väri on mahtava taivaansininen, tai Suomen lipun sininen.

Nimetön vaaleamman sininen kurjenmiekka on myös erityisesti mieleeni.

Pari päivää sitten huomasin ihanan yllärin, kun tämä nuppu alkoi saada väriä. Tämä on aikoja sitten – yli kymmenen vuotta – istutettu aito kevätkurjenmiekka 'Halkis', kotoisin Turkista Halkis-vuorelta eli luonnonmuoto. Ihanaa, että sitä on vielä elossa, vaikka alun perin istutin sitä toki enemmän kuin tämän yhden. Lehdistä voi kumminkin nähdä, että sivusipuleita on tämä yksi ainokainenkin onnistunut tekemään.

Kukka on jostain syystä vähän vioittunut eikä ulompia kehälehtiä ole kuin kaksi. Kukissa on tyypillinen keskisininen reticulata-sävy, mutta kehälehtien kärjet ovat kuin mustepulloon kastetut. Todella hieno ja kaunis kukka, jonka olemassaolosta olen enemmän kuin iloinen!

Muotopuutarhan sinisävyisessä penkissä viihtyvät myös tähkälaventelit. Niitä piti leikata paljon, sillä vanhimmat 'Katharine Hodgkinit' tuli istutettua liian lähelle laventelintaimia ja olivat nyt siellä alla. En arvannut, kuinka isoiksi laventelit kasvavat. Tai tuossa on jo siementaimiakin, sillä istutin vain yhden taimen matalahkokasvuista 'Munstead' -lajiketta. Nyt niitä on jo ainakin kolme erillistä kasvia.

Penkin keskiosissa on useita 'Vanguard' -sahrameita. Ne on istutettu toissa syksynä, eikä niitä viime keväänä kovin montaa ollut. Vesimyyrätkin olivat varmasti vieneet osan, mutta ei onneksi kaikkea. Nyt 'Vanguardeja' on jo pienet haileanliilat ryppäät.

Sävyt ovat ihania yhdessä. Tuntemattoman tumman kurjenmiekan vieressä on sinisahrami 'Prins Claus'. Se on nätimpi supussa kuin auki, kun sen ulkopuolen tummat läiskät näkyvät. Kuvassa näkyy myös hailean vaaleanpunaista 'Rosea' -pikkusinililjaa, se on alkanut levittäytyä puutarhassani sinne sun tänne. Ihana sinnikäs pikku kukka!

Pikkusinililja on loistava perhos- ja pörriäiskukka. Neliömetrillä pikkusinililjaa voi olla lähes kymmenen nokkosperhosta. 

Ekat neitoperhonen ja suruvaippakin on nähty toissapäivänä! Eilen ja tänään on ollut niin jäätävä tuuli, että perhoset ovat pysytelleet paikallaan lähellä maan pintaa, tuulensuojassa.

Alppipenkistä on vähän surullisempia uutisia. Sipulikukkia syödään sitä mukaa kuin nuppuja tai kukkia tulee. Istutin sinne aika paljon kaikenlaisia herkkuja – harvinaisimmat vuoristokukat juuri tänne, otollisimpiin olosuhteisiin. Tämä purppurainen risteymäkurjenmiekka 'Spot On' on yksi niistä. Tämän kuvan otettuani ei illalla enää kukkaa ollut, eikä taustan krookustakaan.

Onneksi otin kuvia. Tämä krookus on varmaan 'Yalta', risteymälajike. Nuppu löytyi lähes avautuneena, kun kohotin talvensuojavällyjä.

En ole ihan varma, onko tämäkin 'Yalta' vai jo aiemmin istutettu Crocus yalovensis, jonka luulen kyllä kuolleen pari vuotta sitten.

Kuvaetsintä sen selvitti. Yalovensiksellä olisi keltaista kukan tyvellä, tällä ei ole, joten 'Yalta' on tämäkin. Taustalla jo lähes ohikukkinut Colchicum munzurense.

Olen pitänyt niin matalia verkkoja alppipenkin päällä, että tuholainen ei ole voinut olla kauris eikä jänis. Ainuttakaan sorkanjälkeä ei muuten olekaan löytynyt sen jälkeen, kun laitoin verkkoaidan menemään myös syreeniaidanteen sisällä! Sen jälkeen meillä oli kuitenkin kokonainen viikon luminen jakso, jolloin kävijöiden jäljet tallentuvat hyvin.

Tuhoja ei lisäksi ole missään muualla puutarhassani, mikä paljastaa, että kyseessä on pieni ja paikallinen toimija. 

Harmittaa sikana, sillä tässä on mennyt kaikenlaisia erikoisempia herkkuja, joista osaa oli vain yksi sipuli. Kukkaan oli tulossa mm. Muscari vuralii, Crocus chrysanthus × aivazovsky ja kuvan Scilla rosenii. Nupuissa oli jo sinistä näkyvissä, tuossa katkotussa maassa lojuvassakin näkyy kukkaväriä. NYYH! Erityisesti alppipenkin tämä pää on tuhojen kohteena. Jännittää, nouseeko syksyllä laitetuista erikoisemmista pikarililjoista ja tulppaaneista kukkia.

Luultavasti navetassa, heti alppipenkin takana, on hiiren tai myyrän pesä. Tästä on kätevä käydä napsimassa evästä. Ikävä kyllä joitakin kurjenmiekan sipuleita on myös kaivettu ja syöty kokonaan, ja pienten katkottujen sipulinjuurten vana kohti navettaan johtavaa kivenrakoa paljastaa, että sinne päin on menty. 

Ehkä voisin vetää tiheäsilmäisen verkon koko navetan kivijalan etupuolelle estämään suoraa pääsyä tähän? Ikävä vain, että siitä käy myös Mustin kulku navettaan yhdestä isommasta raosta, sitä ei olisi kiva tukkia.

Täytyykin käydä tutkimassa navetta, ehkä onnistun rymyämään pelottavasti. Heittelin penkkiin nyt kissanpissaista kissanhiekkaa, haisevaa lannoitetta ja sumutin vielä Trico gardenia. Jos joku niistä sattuisi jyrsijän nenään oikein pahanhajuisena. Kissanhiekkapaakkuja näkyykin kuvassa. Eivät ne kylläkään estäneet tuon kukan syömistä kuvan ottamisen jälkeen.

Ihan niin pienisilmäistä verkkoa on vaikea keksiä, josta ei pieni jyrsijä mahtuisi. No, jyrsijäverkko kyllä, ja onhan minulla sitä vähän kellarissa lattianaluksen eristämisprojektia varten.

Jyrsijävahinkojen hyvä puoli on kuitenkin se, että ne ovat todella paikallisia – toisin kuin kauris, joka puutarhaan päästyään syö kaiken. Mistään muualta ei ole syöty pariin viikkoon mitään. Kivien väleihin istutetut kurjenmiekat ovat loistossaan ja aivan ihania. Toivottavasti viihtyvät tuossa iäti.

Vanhan talon kivijalan eteen istutetuista 'Sheila Ann Germaney' -risteymäkurjenmiekoista kukkii kymmenestä sipulista yhdeksän. Yhtä oli puraistu kärjestä ja se oli sen verran vioittanut nuppua, ettei se pysty avautumaan. Hyvä saldo ja toivon näistäkin tuuhentuvia mättäitä.

Aurinkoista viikonloppua!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Pikkusinililja Scilla bifolia

Sinisahrami Crocus biflorus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia