Ikävä kyllä, istutin ensimmäiset lumikelloni juuri tälle paikalle, josta lumet sulavat hitaasti.
Enää se ei harmita, sillä sittemmin älysin laittaa lumikelloja niillekin paikoille, joista lumi sulaa äkkiä. On hyväkin, että on myös näitä kylmempiä kohtia, joissa lumikellot aloittavat vähän myöhemmin ja näin saa lumikelloaikaa pidennettyä. Tässä kasvaa puistolumikelloja, yksinkertaisia ja kerrottua muotoa.
Kerrottu ei tee siementaimia, mutta olen jakanut mättäitä silloin tällöin ja nyt lumikellotuppaita onkin jo siellä täällä.
Kostean kevätniityn ensikukkijoita ovat lumikellojen lisäksi krookukset ja persiansinililjat. Kohta avautuvat posliinihyasintit. Kirjo- ja assyrianpikarililjojen versot ovat jo nousussa. Narsissitkin puskevat maasta, mutta tuolla taustalla kivipengermän lämpimällä eteläseinustalla ne ovat jo pidemmällä.
Taustalla kivipengermän vierellä on lämpimämpää ja kuivempaa. Turkoosin puutarhatuolin alapuolella on minirinne herkkujen nurkka, se on vaahteran ja talon varjossa ja sopii puolivarjon kasveille.
Uusi jouluruusu elää Mustin yläpuolella näkyvän suojahäkkyrän alla (en kestäisi, että yli vuoden odotetun jouluruusun ensimmäinen kukkanuppu syötäisiin). Saman häkkyrän suojassa kukkii myös edellisessä jutussa esitelty keltakuvioinen puistolumikello 'Blonde Inge', sekin Barnhavenilta peräisin.
Kerron vähän näitä ostopaikkoja, jos jotakuta alkoi kiinnostaa.
Tuo on melko paahteinen kohta, mutta toivon, että maan kosteus kompensoi sitä ja paikka kelpaa harvinaisille jouluruusulle ja lumikellolle.
Puolivarjoisassa herkkujen nurkassa kukkii unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' täyttä häkää. Eilen huomasin rusokoiranhampaiden lehtien nousseen maasta, niiden välistä pilkottavat jo kukkanuput.
Ensimmäiset narsissit poksahtivat auki varkain viikonlopun aikana, kun olin Ahvenanmaalla. En tiedä, kumpi aloitti kukinnan. Oliko se tämä vaaleankeltainen miniatyyri 'Elka' ruusutarhassa...
Ihan yhtäkkiä on narsissikausi alkanut ja tätä jatkuu sitten kesäkuun alkuun asti – niin ihanaa!
Nyt on kukkivien narsissien joukkoon liittynyt myös viime syksynä istutetusta isotorvisten sekoituspussista ensimmäinen rohkelikko.
Niinpä toivotan iloista narsissikautta!
Assyrianpikarililja Fritillaria uva-vulpis
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Kirjopikarililja Fritillaria meleagris
Persiansinililja Scilla mischtschenkoana
Posliinihyasintti Puschkinia scilloides
Puistolumikello Galanthus nivalis, kerrottu muoto = f. pleniflorus
Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica
Heti kun on pari päivää reissuissa, jää blogien herkkupalat näkemättä tuoreeltaan. Ihan keltainen lumikello alemmassa jutussa. Ja taas nousemassa vaikka ja mitä. Mä en käsitä miksi mun keisarinpikarililjat eivät kuki, varret kyllä nousevat. Lannoitan niitä erittäin reilusti tai en ollenkaan, ei mitään vaikutusta. Unkarinsinivuokko on kauniin värinen. Oletko koskaan jakanut omaasi? Minulla on kasvanut niin suureksi pehkoksi, että mietin jakamista.
ReplyDeleteJa heti kun on pari päivää reissussa, jää herkkupalat näkemättä omallakin pihalla! Yhtäkkiä on niin lämmin, että tapahtuu pikakelauksella. Täytyy toivoa, ettei kukintoja mene sivu suun, kun on poissa.
DeleteKeisarinpikarililjat ovat vähän mysteeri. Olisiko sinulla sitten kovin typpipitoista lannoitusta? Luulen, että ostin syksyllä paketin luujauhoa ja heitin sitä reilusti niiden kasvupaikoille, sillä yleensä sitä ei minulla ole, mutta nyt löytyi lähes kokonaan käytetty paketti. Tänä keväänä nuppuja tuntuu olevan runsaasti, joten kokeilepa vielä luujauhoa. Sitä voi varmaan yhtä hyvin antaa nyt kasvuaikanakin – en tiedä, miten levossa oleva sipuli ravinteita imee, jos ollenkaan.
En ole uskaltanut jakaa unkarinsinivuokkoani, kun se on tuollainen herkku, jota ei sitten mistään löydä (ostin omani Tukholman puutarhamessuilta yli kymmenen vuotta sitten). Olen joskus tuhonnut perennoja jakamalla, vaikka sen luulisi tekevän niille hyvääkin. Ehkä tuosta uskaltaisi nyhertää pientä palaa reunasta, mutta keskelle kasvia en uskalla enää lapiota työntää.
Onpa ihanan värinen jouluruusu! Ja kokoelmasi on ihana, juurikin siksi että se sisältää paljon omien jouluruusujesi jälkeläisiä:) Sieltähän voi tulla vaikka mitä risteytyksiä!
ReplyDeleteMeilläkin ensimmäinen on jo ihan kohta kukassa!
Siementaimien kukkien värejä on kyllä kiinnostavaa seurata. Ihanaa, jouluruusuaikakin on nyt!
DeleteKaunis uusi jouluruusu. Siellä on kyllä paljon kaikkea kukassa. Narsisseista täällä näkyy vain alut. Onkohan se jokin sääntö, että uudelle pihamaalle tulee helposti istutettua ensimmäiset aikaiset kevätkukkijat kylmiin kohtiin. Vasta kokemus tontilla osoittaa, että mikä lämpäre sulaa tai lämpiää ensimmäisenä.
ReplyDeleteHeh, se taitaa tosiaan olla jokin sääntö! Näin kuvitelmissani ihanan kukkivan kevätkukkien niityn, ja pettymys oli suuri, kun tuosta paikasta sulaa lumi myöhään joka ikinen vuosi.
DeleteTontillani on valtavat erot rinteen yläosien kuivien, aurinkoisten kohtien ja alaosan kevätkylmien kohtien välillä.
Keisarinpikarililjasi on tosi tuuhea puska.
ReplyDeleteMinun uusi sipulini pukkaa ylös lupaavan paksuna, mutta vanhasta kasvaa aika laihoja varsia. Muistaakseni viime vuonna tungin sen ympärille kukkivien kasvien lannoituspuikkoja. Pitäisi minunkin kokeilla kompostia ja luujauhoa. Luujauhoa on ollut vaikea löytää kaupoista; verijauhoa kyllä on löytynyt. Lisäksi vanhan keisarini kohdalla on vähän tönkkösavista ja juhannusruusukin varjostaa ja saattaa viedä myös voimakkaana ne lannoitteet. Ehkä pitäisi harkita ihan siirtoa. Mikä siinä onkin, että vaikeudet jonkin kasvin kanssa vain lisäävät kiinnostusta yrittää enemmän, kun on mieluinen kasvi.
Myös suurehko lumikellokasvustoni toisaalla uhkaa jäädä juhannusruusun alle, meinaan jakaa lumikellojani kukinnan jälkeen, kuten aiemmin ehdottelit.
Mustin esittelemä puutarhasi kohta on viehättävä, myös se pieni rinne siinä takana. On ne kyllä kissanpäivät meillä ihmisilläkin nyt, kun kevätkukkia pukkaa kaikissa väreissä lämmön helliessä.
Merja
Juhannusruusu on varmaan hankala naapuri niin ravinnesyöpölle kasville kuin keisarinpikarililja.
DeleteLumikellot lähtevät todella hyvin lisääntymään, kun ne pian kukinnan jälkeen jakaa. Jo seuraavana keväänä tuntuu, että niistäkin on jo kasvanut kunnon tuppaita.
Nyt on niin ihanaa aikaa, että oksat pois.
Really beautiful hepatica! ;)
ReplyDelete'Blue Eyes' is lovely. It is still my only transsilvanica, it is extremely rare to find hepaticas in Finnish nurseries. And even this one is from Stockholm :-D
DeleteMiksiköhän en onnistunut narsissien kanssa tänäkään vuonna 😳. Pitäisikö ne laittaa esim aiemmin kuin tulppaanit tai maan olla jotenkin erilaista kuin tulppaaneilla? Tulppaanit ja krookukset onnistuivat tänäkin keväänä. Onkohan meidän maa liian savista narsissille.
ReplyDeleteNarsissit täytyy tosiaan istuttaa jo alkusyksyllä, sillä ne haluavat juurtua jo syksyllä, toisin kuin esim. tulppaanit. Savimaata ne kyllä sietävät yleensä paremmin kuin moni muu sipulikukka. Riippuu toki lajista, narsissejakin on hyvin monia erilaisia, erilaisine kasvupaikkatoiveineen.
DeleteKiitos! Tuossa se mahdollisesti meni sitten, kun myöhään syksyllä istutin. No, kokeilen vielä uudestaan. 😃
ReplyDeleteKannattaa kokeilla istuttamalla aikaisin ja eri puolille puutarhaa, kyllä ne varmasti jossain kohdassa viihtyvät!
DeleteJoo, kokeilen niin. 👍🙂
ReplyDelete:-)
Delete