Hyvä päivä on sellainen, että mamma on kotona. Eilen ei ollut, kun se lähti kauppaan Nauvoon ja oli poissa puoli päivää.
Tänään se on ollut kotona, tai ainakin korkeintaan naapurissa.
Sekin on hyvä, että enää ei tarvitse tassutella lumessa.Rohan on myös tullut lumen alta viimein esiin, ja siellä asustavat pari lumikelloa. Puistolumikello 'Viridapice' näytti tässä vaiheessa enemmän Loch Nessin merihirviöltä kuin kukalta.
Vuosi sitten talvella hankittu keltakuvioinen erikoisuus 'Blonde Inge' (puistolumikello niin ikään) on myös tullut esiin, huraa! Hankin tämän Barnhavenilta Ranskasta ihanien esikoiden kanssa samassa paketissa. Viime keväänä se ei vielä kukkinut. Pidin sitä ruukussa pulskistumassa ja istutin vasta joskus kevätkesällä.
Mutta nyt ovat kasvit ja Ransu vapautuneet jo lumesta!
Auringon lämpö on kelvollista, kun helleraja ei vielä ylity. Kuumuus on sydänpotilaalle tukalaa.
Ransu on korkannut keinutuolikauden, tuolissa on tyyny ja vieressä jakkara, jotta Ransu pääsee tuoliin. Sen ponnistusvoima ei enää ole sama kuin nuorena poikasena.
Kuten kuvasta näkyy, minulla on kaikki projektit kesken samaan aikaan. Se kai kuuluu kevääseen.
Mennäänpä tutkimaan edellisessä kuvassa taustalla näkyvää ruskopenkkiä.
Vuosikausia sitten istutetut lumikellot ovat viimein vähän runsastuneet ja kukkivat siellä täällä ruskopenkissä. Ostin ne tukusta isossa pussissa nimellä puistolumikello. Lehdistä näkee, että laji on kuitenkin turkinlumikello. Yksikään tähän asti noussut ei ole ollut puistolumikelloa. Osa sipuleista meni ystävälle, en tiedä, ovatko ne nousseet hänellä ja mitä lajia ovat – täytyy muistaa kysyä joskus.
Lajinvaihto ei tässä haittaa, sillä tykkään erityisesti noista kiiltävistä, kaartuvista vaaleamman vihreistä lehdistä, jotka turkinlumikellolla on. Niitä on kyllä noussut aivan pieni murto-osa istutettuihin sipuleihin nähden, mutta loppusyksyllä hankittu pussillinen oli varmaan puoliksi kuoliaaksi kuivunut.
Mihinkäs sitten mentäisiin? Lumitilanne on nyt sellainen, että Ransu pystyy seuraamaan minua ihan kaikkialle järkyttymättä.
Naapuri kertoi, kuinka on hauska seurata, miten Ransu kiertää kanssani pihaa häntä pystyssä.
Ransusta vasemmalle on kivipengermä, joka tuli esiin kaivamalla. Sen alapuolella on istutuksia, jonne viime syksynä istutin pientä kurjenmiekkaa. Olin laittanut niitä myös tuohon ylemmäs kivien väleihin ja tyystin unohtanut asian.
Olipa mukavaa löytää piipot kivien väleistä, kuin joululahja. Nyt ovat kaikki tämän satsin kurjenmiekoista auki eikä yksikään ole taivaansininen 'Alida', mitä pussissa piti olla.
Se ei hirveästi haittaa sekään. More is more, mitä kurjenmiekkoihin tulee. Sama taitaa päteä kaikkiin aikaisiin kevätkukkiin. Mitä vain, kunhan on!
Muotopuutarhasta löytyy enemmän
more is morea. Minusta tuossa on valtavia kukkalämpäreitä, kuvassa näyttää kumminkin pieniltä ripauksilta. Lasini taitaa olla puoliksi täynnä.
Muotopuutarhassa on nyt aivan ihana kattaus tuntematonta violetinsinistä, jonka piti olla purppurainen lumikurjenmiekka, ja vaaleampia sävyjä: risteymälajikkeet 'Katharine Hodgkin' ja 'Frozen Planet'.
Sitten on tämä tuntematon vaaleampi, josta en tosiaan tiedä, mistä istutussessiosta se on peräisin. Taisin istuttaa tänne ensimmäisen pussin keväisiä kurjenmiekkoja lähes 15 vuotta sitten, kun toin tuliaisina sekoituspussin Ranskasta. Toinen vaihtoehto on, että jossakin sipulipussissa on tullut yksi sipuli muuta väriä, sitä sattuu. Kolmas vaihtoehto on keväällä kukkivana hankittu ruukullinen, jonka olen istuttanut tänne.
Ihana taivaansininen ylläri joka tapauksessa!
Lisääkin kurjenmiekkaylläriä on tiedossa, mutta kerrotaan siitä lisää toisella kertaa.
Kuvassa on muuten myös atsurihelmililjaa, ihana sininen kombo tämä.
Meille kuuluu siis varsin hyvää! Kuvassa oikealla ei muuten ole lunta, vaan auringonkilossa hehkuva läntti 'Pickwick' -kevätsahramia.
Mittari näyttää nyt iltaseitsemältä vielä 12 astetta varjossa. Ihan ihmeellistä.
Aurinkoista kevätiltaa ja pehmeä pusku Ransulta!
Atsurihelmililja Muscari azureum
Kevätsahrami Crocus vernus
Lumikurjenmiekka Iris histrioides
Puistolumikello Galanthus nivalis
Turkinlumikello Galanthus woronowii
Kyllä Ransun nyt kelpaa tassutella lumesta vapautuneessa puutarhassa ja ihastella etenkin muotopuutarhan kaunista kukintaa.
ReplyDeleteKyllä, tepastelemme sinne yhdessä monta kertaa päivässä :-)
DeleteOn niin mukava katsoa, miten kissatkin nauttivat kevään ja luonnon heräämisestä. Ransu kulkee häntä iloisesti pystyssä, tuulen hulmutellessa pitkiä karvoja :) Eihän siellä yksin viitsi olla, jos seuraakin on tarjolla :)
ReplyDeleteKissat ovat kuin eri eläimiä nyt, kun kevät koitti. Musti raaskii vain käväistä sisällä, sentään nukkuu vielä yöt vieressäni. Ransustakin on kehkeytynyt kyläluuta, vaikka luulin sen menon jo liikaa siihen hidastuneen :-D
DeleteTänään oli lämmin päivä. Onneksi ei ole vielä Ransulle liian kuuma ja jos on, se pääsee mukavasti varjoon omaan keinutuoliin. Ihanan paljon kurjenmiekkoja! Olen samaa mieltä, kaikki värit käyvät, kunhan kukkii.
ReplyDeleteTänään oli ihmeen lämmintä! Kun siis tuo saartamme ympäröivä meri on vielä alle 4-asteinen.
DeleteKurjenmiekat ovat ihanimpia silloin, kun lisääntyvät, ja nyt on todella mukavia kunnon kukkamättäitä syntynyt. Kuka silloin jaksaa valittaa, että tuli väärää lajia.
Ransu on aina luotettava ja viehkeä seuranpitäjä ja kukat toinen toistaan ihanampia. Sinulla on nyt ollut niin soma kattaus kevään ensi kukkijoita, että kerään jo listaa syksyn sipulikukkaostoksille. Mutta sanopa, miten olet onnistunut pitämään kauriit ja puput kaukana kukista! Täällä sipulikukat ovat vasta piipoilla tai korkeintaan nupuilla, mutta olen varmuuden vuoksi suojannut jo kaikki nousevat lämpäreet matalilla verkkokehillä. Käsi jo hapuili Trico-pulloakin, kun ennen verkkoja muutamia versoja oli syöty, mutta en vielä sumutellut, vaan ajattelin seurailla tilannetta.
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Olen aidannut koko pihan riista-aidalla. Viimeksi vedin syreeniaidanteen keskellekin verkkoaitaa, sillä ne tulivat siitäkin läpi. Lisäksi aidan päällä on vielä valkoinen nauha. Metsäkauriit ovat niin pieniä, että tulevat aidan rei'istä tai sen alta, ne pääsevät edelleen, jos tosissaan haluavat, mutta ovat nyt pysyneet poissa - onneksi. Jänikset kyllä pääsevät yhä, ja myyriä tietysti riittää, onneksi eivät nyt ole myllänneet muotopuutarhaa.
DeleteOn siinä Ransulle hommaa kiertää sun kanssa ja välillä itekseenkin pihaa. Mikäs ollessa kun jalat pysyy lämpiminä ja saa ihailla kevät kukkijoita.
ReplyDeleteTämä on vuoden ihaninta aikaa!
DeleteVoi ihana Ransu ja ihanat kevätkukkaset! Ransun nenu näyttää hurjan hyvälle! Onko se kolo miltei poissa? Toivottavasti mamma nyt pysyttelee kotona lähipäivät eikä rieku pitkin kyliä (paitsi herkkuja hakemaan). Ransun iltakävely näyttää niin tunnelmalliselta, mahtavaa seurata miten kaikki elävät olennot kohottavat kasvonsa auringon hyväiltäviksi näin keväällä.
ReplyDeleteEilen on ollut superlämmin päivä, olin tietty töissä niin meni ohitse. Toivottavasti näitä vielä tulee. Fantastinen kivipengermä ja sipulikukkia väleissä kasvamassa, onpa upea.
Ja apua, "kiva" kuulla, että sielläkin proggikset kesken, olen aikaansaanut hirveän hyrskynmyrskyn projektien suhteen ja kaikki tietysti levällään ja kesken. Ja uuvuttaa ajatuskin niiden jatkamisesta, hih.
Mikämikä kurjenmiekkaylläri tulossa? Keväällä on parasta juuri jalokivivärien ilotulitus, joka syntyy erivärisistä sipulikukista, jotka kuitenkin sopivat yhteen!
t. Samettihortensia
Kiitos kysymästä! Nenään varmaan jää kuoppa, ei näytä siltä, että se täyttyisi, vaikka ihoa kasvaisikin. Kuoppa on niin syvä, että siitä on edelleen kaksi reikää sierainonteloihin. Mutta onneksi Ransu vaikuttaa ihan hyvävointiselta.
DeleteVoi harmi, että et päässyt nauttimaan eilisestä. Vielä yhdentoista aikaan illalla oli +9, ihmeellistä! Mutta tänään on ainakin täällä pilvistä ja kova tuuli, todella koleaa. Kestääpähän ensimmäiset lumikellot ja talventähdet kukassa sitten pidempään.
Kaikki levällään, kuulostaa tutulta! Ehkä se on luonnekysymyskin :-D Jotkut on siistejä ja saa asiat valmiiksi nopeasti, toiset ei. Pitää vain ryhtyä joskus sitten kun siltä tuntuu. Suorittamista on elämässä riittämiin muutenkin.
Jalokivivärit tosiaan <3 Se iirisylläri on ikivanha kevätkurjenmiekka 'Halkis', joka on edelleen elossa, yksi kukka on avautumassa! Ihanaa. Reilusti yli kymmenen vuotta sitten istutettu.
Oot Ransu hyvä opas! Täälläkin pääsee jo ei lumisin tassuin, kun osaa kierrellä viimeiset lumi- ja jääpläntit. Tosin kuraa me kuulemma tuodaan sisälle tassuissa.. Mutta sehän kuuluu kevääseen vai mitä Ransu? - Pepsi ja Max
ReplyDeleteMamma ei ole niin iloinen siitä, että nukkuu kuraisessa sängyssä ja syö kuraisella pöydällä. Toisaalta se on jo aika tottunut. Hienoa, että sieltäkin on karmea valkoinen töhnä poistumassa. RANSU
DeleteHyvä, että Ransu on päässyt lumesta eroon ja voi kävellä ilman järkytyksiä!
ReplyDeleteVoin uskoa, että on suloinen näky, kun kissa seuraa häntä pystyssä samoissa jalanjäljissä. Tosi kivalta näyttävät kurjenmiekat kivien väleissä ja tietysti muuallakin. Silmillä katsoen kukkalämpäreet näyttävät aina paremmilta kuin kameran otoksina katsottuna. Ihan varmasti on kivan näköinen tuo kuvasi alue omin silmin katsottuna, kuvassakin saa siitä ymmärryksen.
On niin ihanaa, kun silmä havaitsee kukkia ja kukkaryppäitä vähän joka puolella ja joissakin kurjenmiekoissa ja krookuksissa on kukkia niin tiheässä, ettei uskoisi sellaisia voivan maasta noustakaan.
DeleteParasta on tietysti karvainen puutarhakierroskaveri :-)
Ransu nauttii ihanasta keväästä, nenä kohti aurinkua. Ja mikkä kurijenmiakat! Ihania kaikki tyynni. Oli nimi mikä hyvänsä.
ReplyDeleteTänään on niin jääkylmä tuuli, että heti ovesta ulos mentyä meinaa jäätyä kalikaksi niille jalansijoille! Joten pojat ovat sylikkäin sängyssä odottamassa parempia aikoja ;-)
DeleteRansu nauttii keväästä ja mamman seurasta, ihanaa 😻
ReplyDeleteMe kaikki nautitaan!
DeleteRapsutuksia Ransulle! Kissoista on usein seuraa myös pihalla:)
ReplyDeleteRansu kiittää! Ransu on todellinen seurakissa.
Delete