Ensimmäinen tulppaani

Elämme jännittäviä aikoja. Ja alppipenkistä on hyviä uutisia!

Alppipenkin ensimmäinen tulppaani alkoi avautua keskiviikkona – ja torstaina ennen puoltapäivää minun oli lähdettävä muutamaksi päiväksi kaupunkiin. 

Tähtitulppaanit ovat sellaisia, että niiden kukat ovat auki vain aurinkoisina päivinä. Yöksi ne menevät suppuun. Kävin torstaina aamupäivällä vartin välein vahtimassa tätä, mutta kukka pysyi visusti nupulla. Iltapäivän lämmössä se luultavasti levähti täysin auki. 

Joten saamme nyt vain tyytyä näihin keskiviikon kuviin. Lajike on 'Albocaerulea Oculata', joka on valkoinen, toisin kuin muut tähtitulppaanit, jotka ovat pinkin sävyisiä. Tämä on avonaisena häkellyttävän kaunis, sillä kukan keskusta on tumman violetti.

Lajikenimestä löytyy luotettaviltakin tahoilta niin montaa eri kirjoitusasua, että en mene sanomaan, mikä on oikea. On myös muoto 'Alba Coerulea Oculata' ja  Tulipa humilis var. pulchella Albocaerulea Oculata-Ryhmä.

Tätä samaa, erikoista valkokukkaista tähtitulppaania istutin syksyllä useamman, ja toissa syksynäkin laitoin näitä maahan, mutta yksikään ei kukkinut viime keväänä. Nyt on tulossa ainakin kaksi muuta nuppua, jos vain myyrät suovat. Kasvien ympärillä on suojaverkkoja, lisäksi tässä on kaikenlaista mahdollista hajukarkotetta kissanpissahiekasta luujauhoon (sekin haisee). Etanarakeitakin laitoin, sillä löysin vajasta paketin, enkä muuten käytä sitä missään.

Toivon voivani raportoida näitä ihania tulppaaneja kukassa, kun pääsen kotiin!

Vielä yksi krookus uskaltautui uhmaamaan kevätsäitä ja jyrsijöitä: varmaan Crocus minimus.

Lisäksi Scilla rosenii, jonka kukkanupun varsi oli purtu poikki (ja nuppu jätetty lojumaan kasvin viereen, ärh!), on tuottanut uuden kukkavarren! Ihanan sininen kukkanuppu sieltä pilkottaa. Löysin tiheäsilmäistä jyrsijäverkkoa vain yhden palan, se pääsi tämän ympärille. Tämäkin on uusi, syksyllä istutettu laji. Suomenkielistä nimeä ei ole.

Myös Muscari vuralii on kasvattamassa uutta kukkavartta myyrän tai hiiren syömän tilalle! 

Tähtitulppaanikuvissa näkyi poikki syötyjä kurjenmiekkoja, ne ovat lajiketta 'Spot On': hyvin tumman purppurainen kukka, jolla on isot valko-keltaiset läiskät ulommissa kehälehdissä. Onneksi muutama ehti kukkaan ennen syödyksi joutumistaan ja sain niistä kuvat.

Koukataan koivikon kautta, sillä heti alppipenkin ja navetan vieressä on minikoivikkoni. Olen aivan liekeissä, sillä siellä kukkii jo kaksi sinivuokkoa ihan luonnostaan ja niissä on molemmissa jännä punertava sävy.

Niin kovasti kuin olen yrittänyt istuttaa vaaleanpunaisia sinivuokkoja, ja ne ovat taantuneet ja hävinneet. Sitten tämä tontin oma sinivuokkoni onkin tällainen.

Purppuraisia kurjenmiekkoja on muuallakin ja onneksi niitä ei ole syöty. Kivipengermän päälle toissa syksynä istutetut 'Purple Hill' -risteymäkurjenmiekat eivät näytä juurikaan taantuneen. Näillä on hyvä paikka: takana on vajaan metrin pudotus ruusu-heinätarhaan, talvimärkyydestä ei pitäisi olla haittaa ja paikka on aurinkoinen.

Istutin syksyllä saman pengermän päälle mantelityräkki 'Purpurean', toivoin, että se talvehtii tässä. Tyräkit voivat olla kenkkuja, sillä useat niistä ovat Välimeren kasveja ja niille talvemme on todella haastava. Talvimärkyyttä ne eivät siedä ollenkaan. Peittelin tämän lampaan raakavillalla talveksi, sillä täällä kasvit harvoin saavat edes lumisuojaa. Kun nyt poistin villat, alta paljastui näin reipas ja lehtevä tyräkki.

Ihana väripari kurjenmiekalle!

Vielä yksi kuva ihanista 'Purple Hill' -miekoista – mahtavaa, että niissä sipuleissa, jotka ovat vielä elinvoimaisia, on nyt useita kukkia. Kun katson viimekeväisiä kuvia, nousi silloin kustakin sipulista vain yksi kukka.

Pidän noista erityisen leveistä kehälehdistä, näissä kukissa on ihanaa kukkaväriä isona pintana. Keltaiset täplät ovat hienostuneen pienet. 'Purple Hill' on yksi kauneimmista purppuraisista kurjenmiekoista.

Aurinkoista viikonloppua!

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tähtitulppaani Tulipa humilis