Saturday 19 January 2013

Tuplasti kysymyksiä

Uudet satsit 11 kysymyksen haasteita tuli kahdelta länsirannikon Tiinalta, yksi vähän etelämpänä ja toinen pohjoisempana... toisin sanoen blogeista Tina's ja Pionihulluutta ja puutarhaunelmia.
Mikä ihaninta, molemmat kysyivät puutarhaan liittyviä asioita!
Ensin Tina's-Tiinan kysymykset.

1. Mikä on puutarhasi lempipaikka?
Vastasin tähän viimeksi huussin punainen puolivilli kukkapenkki ja on sekin edelleen, mutta pidän muotopuutarhastani yhä enenevässä määrin. Paikoilla on eri luonne. Huussin luona saa olla rauhassa ja miltei näkymättömissä, muotopuutarhassa voi tervehtiä ohikulkijoita.
Muotopuutarhaa näkyy ylimmässä kuvassa. Nimi tulee siitä, että se on lähes neliön muotoinen alue, jossa on neljä kukkapenkkiä symmetrisesti, mutta kasvit ovat englantilaisen maalaispuutarhan lajeja ja saavat rehottaa vapaasti.

2. Miten hankit puutarhaasi kasveja? (ostamalla/jakamalla/kylvämällä/taimivaihdosta?)
Kaikin tavoin. Olen puutarhamyymäläaddikti, en pysty ohittamaan taimitarhaa, vaikka olisi kiukuttava nälkä tai vessahätä.

3. Ostatko taimet useimmiten puutarhamyymälästä, taimistolta, netistä?
Varmaan puutarhaliikkeistä ja netistä. Kuvassa on marketista hankittu esikko, nettikaupasta ostettu tummakukkainen akileija, taustalla kukkii taimimyymälästä ostettu mirrinminttu.

4. Mitä työkaluja käytät eniten puutarhassasi?
Lapiota, luulisin. Ainakin olen useimmiten kaivamassa! Koska hyvät työkalut ovat kullanarvoisia, perustin nettikaupan, jossa myydään hyviksi koettuja puutarhatarvikkeita (Elsan lempituoli). Ransu avustaa mielellään tuotekuvauksissa.

5. Millaisia jalkineita käytät puutarhahommissa?
Näitä mitä kuvassa näkyy: kumisaappaat, joissa on metallivahvisteiset kärjet ja pohjat. Pihani on rakennustyömaa, lisäksi maassa on valtavasti lasinpaloja ja muuta vuosisatojen aikana kertynyttä roinaa, paljain jaloin ei voi olla. Pyörittelen sen verran kiviäkin, että metallikärjistä on hyötyä. Olen joskus yrittänyt puuhailla kumipistokkaissa tai puukengissä, mutta niiden kanssa ei saa tarpeeksi tukevaa jalansijaa – kun ryhdyn kumminkin aina johonkin kaivuutyöhön.

6. Millainen on paras puutarhapäiväsi?
Keskeytyksetön!

7. Kuinka monta tuntia viikossa käytät aikaa puutarhanhoitoon parhaimpana puutarha-aikana?
Joku jo vastasi tähän niin osuvasti: ei puutarhassa puuhailla kello kädessä. Niinpä minulla ei oikein ole mitään hajua. Kukkeimpana puutarha-aikana täytyy valitettavasti myös irtautua omalta tontilta katsomaan ja kuvaamaan muiden pihoja, vaikka usein ei yhtään huvittaisi. Minulla on siihen aikaan huomattavasti enemmän työtä kuin esimerkiksi tammikuussa.

8. Mikä on seuraava projekti puutarhassasi?
Aidata piha peuroilta ja tehdä perunamaan paikalle koristepuutarha nimeltä Rohan. Se näkyy tässä kuvassa suoraan edessä, kompostikehikosta eteenpäin.

9. Kuvaile kolmella adjektiivilla millainen puutarhuri olet.
Kokeileva, toivorikas ja kierrättävä.

10. Käytkö puutarhamessuilla?
Olen käynyt messuilla hyvin paljon työni puolesta, mutta en oikein viihdy tungoksessa ja messuhallit tuppaavat olemaan kovin kalseitakin. Joten vapaa-ajallani kulku suuntautuu aniharvoin messuille. Sen sijaan kävisin oikein mielelläni kiinnostavissa puutarhakohteissa, joissa olisi kahvila ja taimimyymälä, tällaisia on Suomessa vielä aivan liian vähän.

11. Montako puutarhakirjaa kirjahyllystäsi löytyy?
Ne eivät ole samassa paikassa eivätkä kaikki edes samassa maassa... arvioisin, että vähintään 150.


Sitten Pionihullu-Tiinan kysymyksiin (tosin ensimmäinenkin Tiina vaikuttaa olevan pionihullu!)

1. Mikä herätti sinussa puutarhurin?
Olin jo niin pienenä kiinnostunut ympäristöstä ja puutarhasta, että en osaa vastata tähän, en nimittäin muista niin pitkälle. Kolmivuotiaana olevinaan autoin äitiä istuttamaan orvokkeja, tosin taisin tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä, kun istutin ne hiekkakäytävälle. Minulla oli oma noin neliömetrin kokoinen kasvimaa jo ihan pienenä nappulana.

2. Oletko säntillinen puutarhuri, joka työstää järjestelmällisesti projektin kerrallaan vai rönsyilevä rallattelija, jonka päivittäisen reitin voi määritellä matkan varrelle unohtuneiden työvälineiden perusteella?
Kyllä niitä aika paljon valitettavasti jää, kun aion aina optimistisesti jatkaa seuraavana päivänä siitä, mihin edellisenä jäin. Läheskään aina se ei tietenkään toteudu. Kuvassa näkyy sahapukki, joka taisi asua puoli kesää muotopuutarhassa, kun sahasin siinä kukkapenkkien reunalautoja. Siis aina silloin, kun sille päälle satuin.

3. Omistatko kasvihuoneen, huvimajan tai katetun pergolan?
En vielä mitään noista, mutta onneksi omistan tilavan katetun verannan!

4. Mikä on suhteesi puutarhataiteeseen?
Nyt en ole varma, tarkoitetaanko kysymyksellä taidetta puutarhassa vai puutarhaa taiteena. Mutta pidän tietenkin kummastakin. Erityisesti minua kiinnostaa puutarhasuunnittelun historia ja kehitys ajan saatossa, maailmantilanteen, kulttuurien ja olosuhteiden mukaan.

5. Jos hyräilet puutarhassa hyöriessäsi, mitä tai kenen lauluja useimmiten?
Olisipa tähän kiva vastata jotain oikein tasokasta! Erään ystäväni sanoin olen kävelevä jukeboksi, joten kyllä niitä biisejä tulee. Mieleen kai pulpahtaa useimmiten joku kappale, jonka on hiljattain kuullut, ja jos sanoja ei muista, ei se mitään – niitä syntyy omasta päästä. Ransu seurailee minua niin paljon pihalla, että biiseistä tulee usein Ransu-väritteisiä (Manuli-Titanic, Manulihai, Pieni manulinpoikanen, Mä olen pikku Ransu, Manuli on pyöreä...) Viimeksi puuhaillessani huomasin hoilaavani Tom Jonesin Delilaa, se on oikein hyvä kannustava rytmibiisi esimerkiksi lapion heiluttamiseen.

6. Suhteesi poikkeavan värisiin kasveihin (kirjavalehtiset, tummat, limenväriset, hopeiset...)
Kaksijakoinen. Pidän ja en pidä. Puna- ja tummalehtiset (kuvassa syyskimikki 'Brunette') ovat sydäntä lähellä, mutta jos kirjavia tai erikoisvärejä on puutarhassa kovin paljon, on lopputulos levoton. Joissain kasveissa kirjavuus on varsin sekavaa, olenkin huomannut, että pidän eniten sellaisista, joiden kuviossa on tietty rytmi.

7. Puutarhasi ei olisi puutarha ilman...mitä/ketä?
Tää on vaikea! Kasvikokoelmaani kai.

8. Paras vuorokaudenaika puutarhassasi?
Kesä- tai kevätilta ja sen ihana valo, joka paistaa kuistini keinutuoliin ja nostaa pihan maastonmuodot esiin. Keskipäivän korkea aurinko latistaa näkymän, niin ihana kuin muuten onkin. Kukatkaan eivät ole niin kauniit siinä valossa, vaan vasta illalla.
Aamunsarastuskin voisi olla kiva, mutta jos voin valita, en ole silloin hereillä – ja jos olen, en todellakaan arvosta näkemääni, vaan toivon voivani painaa pään pehmeään tyynyyn pehmeä ja lämmin Ransu peiton alla kainalossa – se on ihanampaa kuin ihanin puutarhanäkymä.

9. Kasvi, jonka aiot hankkia seuraavaksi?
Tarvitsen paljon marjakuusia aitaprojektia varten. Hankin niitä pieninä pistokkaina viime vuonna, mutta lisää tarvitaan. Kuvassa olen entisellä kesätyöpaikallani Villandryn puutarhassa, erään muutamaa kuukautta aiemmin leikkaamani marjakuusen äärellä. Marjakuusihan on erinomainen aita- ja muotokasvi, en ymmärrä, miksi tätä ei ole Suomessa sisäistetty lainkaan. Nuo matalammat aidat kuvassa ovat kylläkin puksipuuta.

10. Ihanin puutarha, jossa olet käynyt tai josta olet lukenut?
Tämäkin oli vaikea, sillä liioittelematta kandidaatteja oli ainakin 50 – piti keksiä tiukat kriteerit. Yritin miettiä, mikä olisi sellainen puutarha, mistä en olisi ollenkaan halunnut pois ikinä koskaan, vaikka se olisi merkinnyt puussa asumista ja sammalen syömistä elääkseen. Sellaisiakin on vaikka kuinka paljon, mutta ylitse muiden ovat sijaintinsa puolesta Cornwallin vehreiden rantalaaksojen puutarhat, kuten Glendurgan ja Cotehele (kuvassa). Leudossa ilmastossa alppiruusut kasvavat monimetrisiksi puiksi, puusaniaiset ja kameliat viihtyvät ja ruostekukat ovat villiintyneet tienvarsien ojiin.

Meri-ihmisenä minusta on erityisen ilahduttavaa, kun on ensin käyskennellyt alamäkeen laaksopuutarhan polkuja pitkin ihmetellen palmuja, verenpisaroita ja jättigunneroita, sitten edessä avautuu tällaisen hurmaavan merenlahden rantaviiva, meri ja levä tuoksuvat, lokit kirkuvat ja kalastusalukset puksuttavat. Voiko täydellisempää sijaintia olla. Cotehelen tapauksessa laskeudutaan jokivarteen, jossa on pienenpieni vanha rahtisatama.
Yleensäkin sellaiset paikat, joissa on saanut olla itsekseen tai lähes itsekseen, jäävät mieleen syvemmin kuin suositummat turistikohteet. Siksi en mene mielelläni katsomaan nähtävyyksiä, kun voi kokea jotain omakohtaisempaa ja tärkeämpää muualla; pienemmässä ja vähemmän tunnetussa, yllättävässä paikassa.

11. Kuva jostakin kohdasta puutarhassasi johon olet erityisen tyytyväinen?
Huussin puolivilli punainen kukkapenkki on aina suosikki, koko kasvukauden ajan. Alkukesällä kukkivat ukkolaukat, juhannuspioni on nupulla, metsätyräkki 'Chameleon' on yhä tummanpuhuva – se vaalenee kasvukauden edetessä. Takana nousee kallio, puutarhani ainoana oikea silmäterä, ja ilta-auringon valo siivilöityy puiden lomasta.

Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin.

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Marjakuusi – Taxus
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Syyskimikki – Actaea simplex
Ukkolaukka – Allium hollandicum

22 comments :

  1. Näissä sinun kuvissasi kyllä silmä aina lepää! Ihania.

    ReplyDelete
  2. Cornwall on semmoinen paikka, jossa olen halunnut käydä siitä asti kun kamut kävi siellä ja ihmetteleivät "Juma, täällä kasvaa palmuja! Englannissa!" Ja muutenkin. Eikös Viisikko seikkaillut siellä?

    ReplyDelete
  3. Ihania kuvia ja ajatuksia! Aamulla herätessäni mietin Tänä vuonna ensimmäisen kerran tulevaa kesää ja puutarhaa sillä silmällä. Nämä tunnelmat vain villitsivät minua lisää :)

    ReplyDelete
  4. Mielenkiintoisia vastauksia! Ja juu, kyllä muakin jonkinlaiseksi pionihulluksi voi alkaa kutsua ;) Hauska nähdä noita vanhempiakin kuvia. Viimeisessä kuvassa on ihana väriyhhdistelmä, liilaa ja fuksianpunaista. Täällä paistaa aurinko, harmi ettei se vielä sulata hankia...

    ReplyDelete
  5. Mamma N; Kiva jos tykkäät!

    Zepa; Juu, tuolla on hyvin leutoa Golfvirran ansiosta - samoin kuin etelä- ja länsi-Irlannissa ja taas sen jälkeen (siis virran suunnassa) pohjoisen Skotlannin länsiosissa! Skotlannin itä- ja länsirannikon välillä on käsittämätön ero. Suosittelen lämpimästi ihmettelymatkaa johonkin näistä paikoista.
    En muista Viisikosta, jossain rannikolla he oliva, voi hyvin olla tuolla tai lähikreivikunnissa Devonissa ja Dorsetissa.

    Mirka; Ensimmäisen kerran vasta nyt? No jo oli aikakin ;-)

    Tiina; Liila ja fuksia taitavat olla ihan sinun värejä! Itse en pidä fuksianpunasta, mutta kun tuota juhannuspionia jo oli pihalla, en todellakaan alkanut sitä hävittää (vaan päin vastoin jaoin moneen paikkaan). Pitää vain sovittaa muita sen mukaan.
    Täällä romahtelee katolta lumiklönttejä auringon puolella!

    ReplyDelete
  6. Olipas lukupaketti, kivoja vastauksia :)
    Mahtava tuo marjakuusi/hieno lady -kuva! Marjakuusi on aivan loistava, minäkin haaveilen marjakuusiaidasta, mutta ovat ainakin Suomessa niin hiton kalliita! Minusta sinun puutarhasi ei olisi yhtä ihana ilman "Manulia" & Mustia. Aah.

    ReplyDelete
  7. Papukaijamerkki sinulle ja kaikille muillekin, jotka olette jaksaneet lukea ja sitten vielä kommentoidakin!
    Vai hieno lady, kiitos vain :-D Mulla on tuossa isoäitini vanha hattu päässä, hän oli kyllä aika hieno lady. Marjakuusia voi lisätä marjoista tai pistokkaista, jos pystyy olemaan niin kärsivällinen. Omat pistokkaani ostin edullisesti tutusta taimistosta, mutta ne onkin alle 10 cm:n korkuisia... pitää vähän odottaa ennen kuin ovat tarpeeksi isoja istutettaviksi avomaalle.

    ReplyDelete
  8. Kiva postaus ja hieno kuusileikkaus.

    Muakin alkoi tuo marjakuusi kiinnostamaan, vai onkohan meillä jo yksi sellainen. Alussa se palellutti tai jotain latvansa, muttei ollut moksiskaan kun napsasin kipeet pois. Hidaskavuinen ja tuuhea se on myös.

    ReplyDelete
  9. Lady hatussaan pisti silmään minullakin :D Muutoin kuvat vievät kyllä jonkinlaiseen satujen puutarhamaahan, jossa sää on jatkuvasti otollinen ja kasvu rehevää... Pistää epäilyttämään, sijaitseeko Saaripalsta sittenkin jonkinlaisessa Beatrix Potterin tai Sven Nordqvistin kuvittamassa rinnakkaistodellisuudessa :)

    ReplyDelete
  10. Pike; Japaninmarjakuusi on kestävin ja sitä voi ihan yhtä hyvin leikata kuin kuvan euroopanmartjakuustakin. ja vaikka haluaisikin siitä luonnollisen muotoisen, tulee pensaasta paljon tuuheampi kun sitä vähän alussa leikkaa, niin se haaroittuu. Sen luonnollinen kasvutapa ei minusta ole kovin edustava, aika harvaoksainen raasku. Marjakuusella on lisäksi erikoinen ominaisuus pystyä tuottamaan uusia silmuja (joista kasvaa oksia) vanhasta rungosta! Vanhaakin marjakuusta voi siis tuuheuttaa, vähintään leikkaamalla oksien kärjistä pituutta pois.

    Ella; Siis nämä kuvat eivät ole viime päiviltä, en huomannut sanoa ;-D Mutta mainitsemasi todellisuus olisi kyllä tavoittelemisen arvoinen asia. Vieläpä sellaisena, että sinne voisi vaan kadota ikiajoiksi! Siis Ransun ja Mustin kanssa, ilman en lähtisi.

    ReplyDelete
  11. Kivoja kysymyksiä ja ihania vastauksia. (Tämän postauksen huomasin aamulla, mutta päätin että luen sen vasta illalla, että voin siihen kunnolla keskittyä.)
    Marjakuuset vaikuttavat aika hauskoilta, laittoivat minut pohtimaan. (Mitäpä jos, voisikohan..)

    ReplyDelete
  12. Tuollaisia haastavampia muotoja varten kannattaa tehdä kasveille metallikehikot, ainakin jos haluaa leikata usean samankokoisen ja -muotoisen pensaan. Tai ainakin jonkinlainen summittainen tuki on avuksi, josta näkee mallin ja koon, esimerkiksi noissa kuvan marjakuusissa on pyöreät rinkulat noiden donitsikerrosten kohdalla. Mutta mikäpä estää leikkaamasta muotopensaita ihan vapaalla kädellä.

    ReplyDelete
  13. Näitä vastauksia kyllä jaksaa lukea, sulla on niin paljon kokemuksia ja kerrottavaa! Tuo kuva Lady Sailasta on hieno; mikä upea ja erityinen kesätyöpaikka.

    ReplyDelete
  14. Heh, Lady Saila :-D Oli se mieleenjäävä kesätyö, ja sikäli raskas, että työpäivä alkoi aamukuudelta. Kun en ole yhtään aamuihminen, hyvä jos yleensä olen unessa vielä kahdeltakaan! Noin kello viideltä herääminen oli hirmuista, eikä siihen todellakaan kolmessa kuukaudessa tottunut. Ikkunani takana sitä paitsi metelöi yksi häirikköpöllö, joka olisi tehnyt mieli murhata. Tuijotin sitä ikkunan läpi ja se minua 30 cm päässä lasin toisella puolella, mutta sitten se vain jatkoi metelöimistä. Pöllöillä on kova ääni! Ainakin sellaisen korviin, joka on ihan stressissä, että "pakko nukahtaa, pakko nukahtaa". Tuollaista on jäänyt mieleen, muun muassa...

    ReplyDelete
  15. Kiitoksia paljon antamastasi tunnustuksesta. Ja onnittelut omistasi. Ihana lukea näitä;)

    ReplyDelete
  16. Kiitos, ne kysymykset jotka laitoin eteenpäin olikin edellisen kirjoituksen lopussa, kun näitä kysymyksiä tuli heti sen perään tuplasti lisää!

    ReplyDelete
  17. Puutarhamyymälä-addiktio :) se on parantumaton sairaus :)

    ReplyDelete
  18. Sulla on niin hyvä kirjoitustyyli ja hyvät kuvat siivittämässä juttuja,että mikäpäs näitä on lukiessa :)

    ReplyDelete
  19. Tuntuu olevan paha ja parantumaton. Ja kun se on päässyt tälle asteelle, että menee elämän perustarpeiden (vessan, ruuan ja varmaan nukkumisenkin) ohi, on diagnoosi kai aika vakava.

    ReplyDelete
  20. Katja Lammi; Voi kiitos! Minustakin vehreitä kuvia on paljon kivempi katsoa kuin hankia ja lumikiteitä, vaikka ne periaatteessa ovat ihan nättejä.

    ReplyDelete
  21. Ransu ja Musti, miten te kestätte, että puutarhasta on noin monta kuvaa ja kissoista vaan pari?!

    ReplyDelete
  22. Hah, tosiaan. Mutta ne on kumminkin siellä, ehkä se riittää ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!