Vihreää ja peurasuojia

En kyllästy hehkuttamaan vihreyttä, toivottavasti kestätte! Jouluruusutkin ovat piristävän vihreitä, nämä ovat tarhajouluruusuja ja kukkivat ainakin minulla vasta varhain keväällä. Paikka on tämän kesän ajan ollut rytöinen, kun en ole ennättänyt raivata oksia keväisen puunkaadon jäljiltä. Heinikkoakin voisi karsia, mutta vain vähän – alue on puolivilli kevätesikkopelto.
Toisaalta heinät suojaavat kasveja peurojen hampailta, sillä ne maistelevat tätäkin kasvia.

Hellebores are lovely and green too, altough these suffer a bit from tree pruning and its debris that I haven't found the time to clear. On the other hand, twigs and grass protect the stems from being eaten; deer eat hellebore leaves too (is there any plant that they don't eat?)
There are funny-looking net huts all over my garden – a must, since deer would otherwise eat the shrubs during winter. At first I thought that they don't eat Rhododendrons but this turned out to be false information, or perhaps American deer have a more restricted diet than their Scandinavian relatives. My Rhododendron got totally eaten, as did two azaleas a year earlier.

Kevätesikkopelto jatkuu tästä vuokko-esikkopuutarhasta mäkeä ylös, kivimuuria on tarkoitus jatkaa ja ympäristöä siistiä suunnilleen tällaiseksi.
Mietin jonkun aiemman kuvan kohdalla, että ehkä näitä melkein joka kuvassa näkyviä kana- ja muita verkkoja täytyy selittää. Nehän ovat peuraverkkoja. Tässä on verkotettu sekä heisi että hortensia, sillä peurat syövät kumpaakin. Koska moni hortensia kukkii edellisvuotisilla oksilla, ei kukkia tule jos ne oksat on syöty.

Eiväthän nämä joka puolella kenottavat verkot kauniita ole, mutta vaihtoehtoja ei ole ennen kuin piha on aidattu. Paksuja tappeja tarvitaan pitämään verkot pystyssä, sillä ainainen tuuli työntää niitä helposti kumoon.
Alppiruusukin täytyy verkottaa. Se kukki kauniisti istuttamiskeväänä vuonna 2010, mutta en laittanut sille seuraavaksi talveksi verkkoa, sillä olin lukenut jostakin, että peurat eivät syö alppiruusuja. Se tieto taisi olla peräisin Amerikan mantereelta.

Istuttamisen jälkeisenä talvena pensaan lumenpäälliset osat kaluttiin kokonaan. Eikä se ole seuraavina kahtena keväänä kukkinut, ensi kevääksi toivon edes yhden kukinnon!
Olisihan tämä pitänyt arvata, sillä peurat olivat aiemmin syöneet kaksi istuttamaani atsaleaa lähes maata myöten, nehän ovat samaa sukua alppiruusujen kanssa. Ne menehtyivät siihen käsittelyyn.

Jatkuvat peuratuhot alkavat talojen pihoilla heti elokuun lopulla, kun kylä alkaa hiljentyä. Kyllä peurat vierailevat pihoilla keskellä kesääkin, mutta vain satunnaisesti.
Tähän aikaan vuodesta on aivan hiljaista, hyvä kun missään näkyy valoa. Hiljaisuus ja oma rauha on ihana asia, mutta on ihmisvilinästä jotain hyötyäkin.
Rauhallista viikonloppua!

Alppiruusu ja atsalea – Rhododendron
Heisi – Viburnum
Hortensia – Hydrangea
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä