Me saatiin
Mustamosse-koiralta tällainen rakastustunnustus! Tai sitten vain suosikkitunnustus. Kiitos!
Tällaisissa olosuhteissa täällä bloggaillaan. Kuten kuvasta voi päätellä, aterioita ei juurikaan syödä ruokapöydän ääressä, sillä se on myös työpöytä, Mustin pedikyyripöytä ja muutaman pelargonin talvetuspöytä. Loput pelakuut ovat olo- ja makuuhuoneissa. Joissa myös syödään.
Pöydän vieressä on vierasvuode. Kyllähän me arvataan, miksi me saatiin tällainen kiintymyksenosoitus. Syynä ovat nämä kaksi vastustamatonta veijaria!
Tunnustukseen ei liity tehtäviä, muuta kuin kiittää ja linkittää sen antajaa ja sitten antaa se eteenpäin viidelle alle 200 lukijan blogille.
Me laitetaan vain kolmelle, koska meillä on oikeesti vähän oli 200 lukijaa, mutta ei se mitään, ei moni muukaan koira osaa laskea yli kahteensataan. Eikä edes ehkä kissakaan.
Me lähetetään tää
Villille pihalle,
Kukkahattuneidille ja
Viherpiiperrystä sun muuta -blogiin Katjalle!
Iloista päivänjatkoa!
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Onnea tunnustuksesta. Ootte ihania, ihan kaikki!
ReplyDeleteKiitos kiitos :-)
ReplyDeleteOnnittelut tunnustuksesta, mekin tykätään teistä♥ Teillä on aivan ihanan kotoisat oltavat!
ReplyDeleteOnnea! Mekin tykätään teistä ;)
ReplyDeleteKiitos Myrsky ja Kirsikka!
ReplyDeleteHeh, tää ei ole sisustusblogi tai ns. lifestyle-blogi, ennemminkin realistista pienessä mökissä elämää -blogi ;-D
Eihän teistä voi ola tykkäämättä <3
ReplyDeleteOnnea tunnustuksesta!
Kiitoksia <3
ReplyDeleteVai ettei koirat osaa laskea yli 200?! :D Onnea tunnustuksesta! Mekin tykätään teistä tosi paljon :)
ReplyDeleteKiitos Saila :)
ReplyDeletePirkko; Kiitos :-D
ReplyDeleteKukkahattuneiti; Olepa hyvä!
Mamma N; No en ole ihan varma osaavatko kissatkaan. Yksi päivä olin kyllä kuulevinani, kun Ransu mätkäytti vesimyyrän eteiseen ja mumisi: kaksisataakaksikymmentäkolme...
Katja; Ole hyvä :-)
Terveiset pojille ja onnentoivotukset :).
ReplyDeleteTuohon edelleiseen ojankaivuuseen, että on sulla ollut urakkaa ja hyötyliikuntaa siinä kerrakseen. Uh.
Kiitos! On tuossa vielä, nyt onkin hyvä kun on pari kuivaa päivää takana, jos maa olisi vaikka hitusen kuivempi, voisi taas pari lapiollista käydä kaivamassa... Kuten sanottu, hommaan jää vähän koukkuun!
ReplyDeleteSaila, taas pukkaa haastetta...ihan kivaa...käytkö hakemassa!
ReplyDeleteKiitos Irene! Käyn katsomassa!
ReplyDeleteMustin pedikyyripöytä :D :D :D
ReplyDeleteEihän isäntä voi muualla hoitaa varpaanvälejään kuin tuvan pöydällä, tietenkään!
ReplyDeleteVoi, voi, miten teidän kisulit saa hyvää palvelua! Pitäsi varmaan jonkun tulla (Sailan?) meidän Mamille opettamaan, miten eläimiä pitää kohdella! Ajattele, mä en saa mennä Mamin tai Iskän sänkyyn..en edes päiväunille pikkuseks aikaa..hhmmpph!Se on kielletty paikka. No. Minäpoika menen sitten olohuoneen lepotuoleihin ja sohvalle! Ja vieraille tarkoitettuun sohvasänkyyn! Ei se Mamikaan jaksa mua jokapaikasta häätää pois. Ollappa kissa....hmm..
ReplyDeleteVoi voi Mosse millaista kaltoinkohtelua! Paitsi että oli mullakin joskus periaate, että kissa ei saa olla ruokapöydällä... siitä on kyllä aika monta vuotta...
ReplyDeleteYlempi kuva kertoo kaiken siitä miksi tämä blogi on ihan paras. Maisemat, kissat, tunnelma ja ennen kaikkea kauniit kuvat. :) Me ollaan kaikki teille himpun kateellisia kun saatte asustaa kauniissa saaressa kaukana kaupungin hälinästä.
ReplyDeleteps. Ihanat harovarpaat!!! *pus*
Oho, kiitos ihanista sanoista! Harovarpaat sattui niin sopivasti näkymään hyvin, itsekin niitä ihailin pitkän tovin :-)
ReplyDeleteMä olen heikkona juuri kissan etutassuihin, niitä on ihana silitellä ja tunkea sormea polkuanturoiden väliin. :) Varpaiden pesun yhteydessä ilmenee myös äärimmäisen suloista ruttunenäisyyttä.
ReplyDeleteKissan tassut on ihania, niin etu- kuin takatassutkin! Tuossa taitaakin olla menossa takajalan pedikyyri. Ruttunenä on kans ihana, sitä ilmenee myös myyrää haukatessa, tosin sitä et ehkä usein pääse todistamaan.
ReplyDelete