Mukava kesäinen haaste tulla tupsahti
Rakkaudesta Vironperään -blogin Ireneltä. Kiitos!
Toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa, vaikka aihe on mitä ihanin. Haasteessa pyydetään kertomaan kuuden kuvan avulla viime kesästä. Muita ohjeita ei ole, mutta kuvien täytyy olla viimekesäisiä.
Eihän yksi kesä mahdu millään kuuteen kuvaan! Ennen julkaisemattomia kuviakin on ainakin briljardi. Mutta yritetään.
Kesäkuuni alkoi tuoksuvissa merkeissä, kun sain toimeksiannon kuvata vanhoja syreenilajikkeita Helsingissä.
My blog got a lovely challenge to describe last summer with six photographs.
Saariston kesään kuuluu aina vesilintujen kuten haahkojen tarkkailu.
Muotopuutarha sai keväällä uuden köynnöskaaren lahonneen risukaaren tilalle, ja loppukesällä vielä kaksi lisää. Puutarhan neljäs eli viimeinen kukkapenkki valmistui loppukesällä. Kukkapenkkien keskellä on pieni pyöreä nurmikenttä.
Maasta nousee niiden Alkon kierrekorkkien ja lasinsirpaleiden lisäksi joskus myös ehjiä pulloja. Olisi kiva tietää, mitä tässä pullossa on ollut, toistaiseksi kukaan, äitini mukaanlukien, ei ole keksinyt. Pullossa lukee Paulig ja siinä on mittaviivat noin puolen desilitran välein.
Heinäkuun lopussa kävin äidin ja siskon kanssa äidin lapsuudenajan kesähuvilalla Lahden Enonsaaressa. Siellä oli näyttely 1920–50-luvuilta, kun huvila oli äitini isovanhempien omistuksessa. Visiitti oli merkittävä, sillä en ollut käynyt Enonsaaressa kuin kerran 1970-luvulla, jolloin isoisäni haudattiin Lahteen. Huvila on 50-luvulta alkaen kuulunut Lahden kaupungille, nykyään se on virkistysaluetta.
Kuvassa näkyvä pikkutyttö Brita on äitini serkku ja hänkin osallistui näyttelyn järjestämiseen.
Talonkunnostusmielessä kesä oli merkittävä, sillä vanhaan merimiehen taloon tehtiin uudet lattiarakenteet ja vanhat lankut saatiin kolmen vuoden odotuksen jälkeen kantaa takaisin sisään! Viime kesänä kunnostettu tuvan muurikin sai päälleen rappauksen. Kuvassa yksi taitavista tekijöistä: Uuni-Anne. Hän ei ollut kovin innostunut siitä, että raksa-look päätyy blogiin, mutta kun sanoin, että kuvia ei saa klikattua suuremmiksi, hän huokaisi helpotuksesta. Minusta Annen raksa-look on varsin asiallinen, sitä paitsi Napalm Death rulettaa. Näin tästäkin tuli muotiblogi. Sitä paitsi tuota upeaa hellaahan kaikki katsovat! Eikö ole silmiähivelevä.
Lähetän haasteen eteenpäin
Kartanonrouva Eliselle ja
Sulolle, Kallelle ja Eikalle!
Jotta tärkein ei unohtuisi, laitan mukaan ekstrakuvan. Tämä on otettu kesällä, mutta aihe liittyy jokaiseen vuodenaikaan, siksi se saa olla tässä ekstrana mukana! Pehmonyrkkeilijät ♥
Pehmoista viikonjatkoa!
.jpg)
Oih, kesänkaipuu iskee suoraan sydämeen sunkin kuvistasi. Tämä haaste on niin nappi tähän aikaan vuodesta kiduttamaan ;)
ReplyDeleteHassut pehmopojat, rapsut heille.
Kyllä tuli näistä suvi mieleen ja muistettiin kaikki nuo jutut... Ollaan siis tarkkoja blogin seuraajia! Kiitos haasteesta, me perehdytään kesämuistoihin ja tykitetään pekekesää huomenna!
ReplyDeleteKesä! Minäkin muistan hyvin kaikki nuo juttusi. Ja nyt Saaripalsta nousi tämän jutun myötä muotiblogien joukkoon:D
ReplyDeletePs. Kissakuvia ei voi blogissasi koskaan olla liikaa.
Tuo syreenikuva on niin mykistävän kaunis! <3 Syreenit, hedelmäpuut, lupiinit, pionit = KESÄ <3 Nyt ei irtoa enempää, pitää alkaa pyyhkiä kuolaa näppäimistöltä.
ReplyDeleteSyreenit siis niiin ihania<3 Jospa tuossa pullossa on ollut aikansa valmiskahvi juoma, Frezzamokka pannukahvista:) t.Minna
ReplyDeleteIhania kuvia - jälleen kerran!
ReplyDeleteTuosta muotiblogiksi vasta nyt siirtymisestä olen vähän erimieltä Myrskyn kanssa ;) Muistele vaan niitä Sailan sinisiä toppahousuja! Niitä minkä puntissa Ransu ja Musti käyvät joskus lämmittelemässä. Vai oliko se vaan Ransu? Vai Musti?
Pirkko; Tää on ihana unelmointihaaste. Mieti, tuollaistakin on ... sitten puolen vuoden päästä!
ReplyDeleteEikka; Hyvä, peketykistystä odotellessa :-D
Myrsky; Niin, tämä varmaan nyt löytyy joltain muotiblogilistalta. Kissakuva kuuluu joka päivään, tai kissat livenä ainakin.
Tiina; hehe! Valkkasin kukkakuvia enemmänkin, mutta kun sitten oli näitä kesän tapahtumia, ajattelin että pitää kirjoittaa niistä... täytyy laittaa kukkatykitystä joku toinen kerta, onneksi sitä ei mikään kiellä eikä sitä varten tarvitse olla haastettu.
Minna; Syreenien kukintahetki on juhlahetki! Ihana kesä vielä edessä, vaikka haikeus kevätkukkien lakastumisesta onkin jo läsnä.
Sitä se varmasti on, 40-luvun frezzamokkapullo ;-D
Mamma N; Ai niin, ollaanhan täällä olut muotitietoisia ennenkin! Toistaiseksi vain Ransu on löytynyt housunpuntista, ja minä pienenä.
ReplyDeleteMinäkin muistan toppahousut! ;)
ReplyDeleteIhana syreenikuva, tuoksuhan leijailee tänne saakka. Hella on ihan mieletön. Kyllä kattelis mielellään.
Olisko pullossa ollut kahvikermaa? Oheistuotteitahan on aina myyty :)
Kiitos haasteesta! Nämä ovat aina niin kivoja. Vastaan kunhan saan valituksi kuvat, vaikeaa on.
Ja hei, kissat <3 Aww, söpöjä.
Kiva haaste, nappaan mukaan jos huomenna vielä muistan! Kissakuvasta tietysti aina plussaa :-))
ReplyDeleteHuikean hurmaavaa on syreenien tuoksu!
ReplyDeleteTuosta kuvasta melkein tuntee sen tuoksunkin.
Menisin tästä talviunille odottamaan kevättä, ellei pitäisi järkätä niitä joulumyyjäisiä!
Viimeinen pehmokuva on ihanin ♥
Kartanonrouva Elise; Toppahousut ovat selvästi syöpyneet lukijoiden mieliin :-D Niin, jotain nestettä pullossa on varmaan ollut. Kermaa voisi olla, mietin kans olisko joku kahvinkorvike ollut nestemäistä? Tai jos se oli varhaista makusiirappia? :-D
ReplyDeleteZepa; Kiva juttu!
Suvikummun Marja; Pehmot on ihanimpia ♥
Nopeasti vastasit!
ReplyDeleteSyreenit ovat pysäyttävät!
Kiva on muistella menneitä, kun huomaa, mitä yhtä ja toista , ihan suurempaakin, on sisällä ja ulkona aikaansaatu.
Pullo on hauska mysteerio.
Tää oli niin ihana haaste, tuli heti pakottava tarve alkaa selailla kesäkuvia, kun kerran sai tehdä niin oikein luvan kanssa! Tuo pullo on tosiaan hauska, kai senkin salaisuus joskus ratkeaa, ehkä jossain museossa, näin käy usein vanhojen tavaroiden kanssa. Vintilläni on karstauspenkki, joka oli juuri tällainen suuri mysteerio, kunnes löysin ihan samanlaisen korppoolaisesta museosta.
ReplyDeleteVoi miten ihania kesäkuvia!!! Ja tuo leivinuuni on aivan mahtava!
ReplyDeleteKiitos, niin on, muuri on oikea tuvan kruunu. Toivottavasti teillä peurat ja porot eivät ole syöneet kaikkia syreenejä, kun ne ovat niin ihania kukkiessaan.
ReplyDeleteKun oikein pinnistää saattaa nenässä jo tuntuu ihana syreenintuoksu.
ReplyDeleteKivaa,kun blogeissa on nyt levinnyt tämä kesäkuvahaaste :)
Tää on ihana haaste! Vaikka täytyy sanoa, että keksin kyllä kaikenlaisia tekosyitä, jotta saan laitettua kevät- ja kesäkuvia blogiin muutenkin ;-)
ReplyDeleteIhana kesä takanapäin. Paljon on sinunkin kesääsi kaikkea mahtunut.
ReplyDeleteVaikka kyllä minäkin sanoin että vaikea oli kuuteen kuvaan kesää sijoittaa.
Ihanat kuvat.
Kiitos kesämuistoista.
Kesät ovat aina ihania. Mutta on se niin, ettei yksi kesä kuuteen kuvaan mahdu. Niihin mahtuu hetkiä sieltä täältä, ja sekin on kiva.
ReplyDeleteOotko Pauligia itseään lähestynyt mysteeripullon kanssa? Mä veikkaisin jotain öljyä, etikkaa tms, tosin en tiedä miksi se olisi Pauligin.
ReplyDeleteRapsuja pörhömasuille!
Enpä ole kysynyt Pauligilta. Mun muistikuvan mukaan Paulig myi myö mausteita, tai kai ne vieläkin, mutta ei Paulig-nimellä. Varmaan jotain maustetta siinä on ollut, öljy ja etikka on hyviä ehdotuksia, tosin tuo on aika pieni öljypulloksi (noin 2,5 dl), mutta eihän sitä tiedä.
ReplyDeleteOn se ihmeellistä, miten vahvasti kesän kokee näin syksyn pimeinä hetkinä... Miltähän tuntuisi, jos nyt pääsisi kesäpäivään jonkun aika-avaruuden madonreiän kautta, keskelle lämpöä ja aurinkoa!
ReplyDeleteVaikutus olisi varmaan järisyttävä :D
Ihania kesämuistoja <3
Kesään pääsy nyt olisi varmaan yhtä suuri juttu kuin se, että astuu ulos lentokoneesta jossain Kanarian saarten lämpimässä tuulenleyhähdyksessä ja silmät häikäistyvät auringosta... tuntuu, että voiko tällaista ollakaan.
ReplyDelete