Heinien lisäksi kirjoitinkin jo helminukkajäkkärästä, joka on pystyyn kuivuttuaan varsin edustava! Se on näistä tuo matalampi, kuivuneet kukinnot ovat kuin helmikimppuja. Korkeampi kasvi on tarhapiisku, yhdessä nämä muodostavat hienon kerroksellisen kokonaisuuden loppukesällä ja syksyllä.
I love this combination at this time of year: golden rod and Anaphalis margaritacea – a great pair to border a wilder area.
Tämä pieni istutusalue on nimetty Pikku-Raakkilaksi, sillä sain siihen kasvit alun perin
Raakkilasta, vuosi taisi olla 2007. Jotkut niistä olen jo siirtänyt, joko paremmin lajityypilliselle kasvupaikalle esimerkiksi kuivempaan paikkaan tai siksi, että perinnekasveina nämä ovat rehevöityneet ja vaativat tilaa. Alkukesällä tässä kukkivat lehtosinilatvat, keskikesällä palavarakkaus. Aivan kukkapenkin takana kasvavat ohdakkeet ja nokkoset eivät ole päässeet siementämään tiheään kasvillisuuteen, toki kitken tämänkin kukkapenkin – mutta vain kerran kesässä, korkeintaan kaksi kertaa. Tähän aikaan vuodesta on kitkeminen muuten varsin helppoa, kun voikukan, juolavehnän ja nokkosen vihreät lehdet oikein loistavat, ne löytyvät hyvin! Maakin on märkää. Kuivasta savimaasta ei saa mitään juuria ylös, mutta nyt se on kaivettavissa.
Tietenkin kukkapenkin perustaminen täytyy tehdä kunnolla: kaivoin ja reunustin alueen hyvin ja laitoin sekä pohjalle että reunoille paksua maanrakennuskangasta sekä täytin kuopan hyvällä pussimullalla, jossa ei ole rikkaruohonsiemeniä.
Rehevä kasvutapa ja puolensa pitäminen ovat pelkästään hyvä asia tällaisella puolivillillä pihalla. Kaikkia istutuksia ei voi hoitaa säntillisesti, vaan on eriteltävä ne kukkapenkit, joihin voi istuttaa hentoja tyyppejä, joita myös ehtii hoitaa.
Piisku-jäkkäräpariskunta kukassa elokuussa. Oranssi kukka on tiikerililja, sekin on Raakkilasta, mutta ei ole aiemmin kukkinut, sillä peurat syövät liljojenkin kukkavarret. Tästäkin syötiin latva, mutta alempi kukka jäi tänä vuonna peuroilta huomaamatta. Piiskun ja jäkkärän etu on siis sekin, että niitä ei syödä!
Pikku-Raakkilassa on yksi kasvi, joka ei ole peräisin Raakkilasta, vaan olen sen itse kasvattanut siemenestä: pagodikärhö. Se voi kukkia vanhoillakin versoilla eli alkukesällä, mutta minun yksilöni aloittavat aina kukinnan vasta syyskuun lopussa, jolloin ne ovat kasvattaneet uusia lonkeroita. Sitten ne kukkivat pitkälle lokakuulle. On todella kivaa, että syys-lokakuun vaihteessa on odotettavissa ensimmäisiä kukkia!
Lopuksi vielä päivän syysmyrkkyliljakuva (lajike 'Waterlily'):
Kukat ovat taas menneet vähän enemmän suppuun, varmaan siksi kun on pilvistä.
Iloista viikonloppua!
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhapiisku – Solidago Canadensis-Ryhmä
Tiikerililja – Lilium lancifolium
.jpg)
Kaunis kaksikko! Tuohon kohtaan pihapiiriä sopii puolivilleys mainiosti.
ReplyDeleteNiin sopii. Vaikka suunnitelmissa on lisätä koristekasvien määrää, mutta joka paikkaan ei millään ehdi ennen kuin vasta vuosien päästä... ei muuten, mutta kun tontin luonnonkasvillisuus on yli vyötärönkorkuista nokkosta, ohdaketta ja vattua. En siis ole luonnonkasvien vihaaja, haluan vain mahtua liikkuman pihallani ;-D
ReplyDeleteEikös ole kivoja, kukkiessaankin, mutta melkeinpä vielä paremman näköisiä nyt. Kauniit pehmeät värit ja nuo piiskun Gebsunhäntämäiset pehmeät siemenpötköset...
Tuo piisku on mun vanha suosikkini, harmi kun nykyiselle pihalle ei mahdu. Sä oot hassu, kun näet kaikissa gebsukkaista pörheyttä ;) Hauskat on talventörröttäjät.
ReplyDeleteTietynverran puolivilleyttä tekee pihaan rentoutta ja luontevuutta, vähän kuinkerroksellinen sisustus jossa on uutta ja vanhaa sekasin.
Ihana tuo viimeisin kuva, mulla Waterlily kukki jo syyskuussa eikä enää ole mitään kukkivaa:(
ReplyDeletePiiskuista mäkin pidän, tosin voi voi, joudun leikkaamaan ne kukat värjäykseen. Voikohan ne väriaineet tehdä kasvista pahanmakuisen peurolle? Ainakin monet väriaineet toimii jonkinlaisena tuholaistorjujana kasveilla.
Pirkko; Pörheät kasvit ja kissat ovat huippua! Kyllä sellainen puolivilli tunnelma on ehdottomasti sykähdyttävin.
ReplyDeleteLeena; En olekaan vielä värjännyt piiskuilla, mutta niitä alkaa olla kohta sen verran, että voisi kokeillakin - olen siirtänyt niitä tuosta toisaallekin. Tuo olikin mielenkiintoinen ajatus, että väriaineet estäisivät syömistä. En ole perehtynyt asiaan, mutta heti ei tule mieleen kasvia, jossa olisi väriainetta ja jota syötäisiin... ei kun tuleepa yksi: olen värjännyt omenapuun kuorella ja kyllä peurat omenapuun oksia kaluavat.
Olipa sinulla varhainen Waterlily, tai johtuu ehkä siitä, että omani on vasta tänä vuonna istutettu.
Voi kun kaunis tuo pagodikärhön kukka! Syysmyrkkylilja pääsee oikeuksiin tuossa vihreää sammalta vasten, silmiä hivelevä yhdistelmä.
ReplyDeleteJotenkin en osaisi kuvitellakaan saaripalstallesi ihan täydellisen kitkettyä pihaa;vaan sinne sopii juuri hyvin tuollaiset hiukan villit ja vapaat kasvialueet :)
ReplyDeleteOn tuo Waterlily vaan niin nätti!
Ihana paikka sinulla siellä.
ReplyDeleteNiin luonnonomaista.
ei mitää rivipenkkejän. tukkään sinun tyyslistäsi.
hyvää viikonloppua!
Onpas kaunis tuo pagodikärhö. Mä olen kokeillut pari kertaa kärhöjä ja aina tappanut ne, siis opiskellaan lisää puutarhanhoitoa :)
ReplyDeleteHauskan näköinen tuo kärhö! onko tuo enemmän limen vihreä kuin keltainen? Onko kärhöjen siemenkasvatus vaikeaa? Tarviiko kylmäkäsittelyä yms.? Mulla oli viime talvena syyskylvönä kahta lajia, mutta yhtään ei kyllä noussut. Olis ihana kokeilla keväällä jotakin kärhöä, paremmalla onnella:)
ReplyDeleteTänään en käynytkään tarkistamassa olisiko pieni vihreä myrkkyliljan tappini kasvanut! No pakkasia on ens viikolle luvattu joten eipä taida keritä kukkia. Mukavaa viikonloppua! T. Minna
Maria; Eikö ole kauniita. Pienikukkaiset kärhöt ovat minusta ihanimpia, jotenkin prameat jalokärhöt eivät ole niin kauniita. Pieni on todellakin kaunista!
ReplyDeleteKatja Lammi; Niin varmaan, ja kun ympäristönäkin on tällainen vanha kylä, niin vähän holtiton sopii paremmin... kun talotkin kenottaa mikä mihinkin suuntaan.
Sylvi; Kiitos!
Katja; Minullakin on ehdoton enemmistö kuollut, mutta jostain syystä nämä pagodikärhöt (2 kpl) ovat edelleen hengissä. Ehkä siksi, kun olen ne alusta asti kasvattanut? Alppikärhö on myös hengissä, se tavallinen sininen, purppuraisen ja valkoisen version olen kans onnistunut menehdyttämään. Opinnot jatkuvat...
Minna; Kiitos! Hmm, mielestäni se on vihertävänkeltainen. Kasvatus oli erittäin helppoa, sain siemenpussin keväällä ja kylvin ne multaan isoon ruukkuun, ei siinä sen kummenpaa muistaakseni ollut. Ehkä se oli moukan tuuria. Joskus onnistuu, joskus ei, mutta aina kannattaa kokeilla!
Kauniita värejä! Kyllä syksyssäkin on taikaa :)
ReplyDeleteOih, sinulla tuo pagodikärhö kukkii. Minä olen myös kasvattanut sen siemenestä, mutta kertaakaan ei vielä ole kukkinut. Versoja ja lehtiä kyllä kasvattaa ihan reippaasti ja on jo useita vuosia hengissä säilynyt.
ReplyDeleteTosin tänä vuonna vahingossa penkkiä
kitkiessä revin myös eläviä versoja irti, kun olivat juuresta niin kuolleen näköisiä ja vasta liian myöhään havaitsin, että vihreitä ja vehreitä olisivat olleet ylempää ...
No siellähän on sinulla tarhapiiskua! Minäkin vein nyt syksyllä niitylleni täältä Saksan pihamaalta, katsotaan lähteekö se kasvamaan. Mutta siinä missä sinä osaat nauttia tarhapiiskun kuivuneista kukinnoista, täällä ne leikataan välittömästi pois. Minä mielelläni jättäisin omani talven ajaksi pihaa koristamaan, mutta yli-innokas naapurin setä napsii puutarhasaksillaan aidan yli meidänkin tarhapiiskujen kukinnot pois. Pelkää kai, että ne siementävät hänen pihamaansa puolelle. Se on sitä saksalaista tarkkuutta, joka aina välillä saa sappeni kiehumispisteeseen!
ReplyDeleteMamma N; Niin on, värit ovat pehmeät.
ReplyDeleteMarietta; Se kukkii minulla aina todella myöhään, syyskuun lopussa tai vasta lokakuussa avautuvat kukat. Eiköhän se siitä ensi vuonna taas lähde kasvuun!
Anonyymi (jonka arvelen olevan Leena); Juu, tästähän oli jo puhetta joskus aiemmin. Se on harmi, että naapurisi leikkaa kauniit kuivuvat kukinnot, varmaan leviämisen estämiseksi mutta ei se ainakaan minulla ole levinnyt vielä muutamassa vuodessa muuta kuin juuristollaan. Tai sitten hän ei edes ymmärrä että ne voisivat olla jonkun mielestä kauniita, sehän on aika yleistä että kuvitellaan muillakin olevan sama maku.
Totta on, että omeanpuunkuorta syödään ja siinä on väriaineita. Jossain luennolla vain muistan kuulleeni että monet väriaineet (eivät sitten kaikki) ovat kasveissa tai sienissä sekundäärisiä aineenvaihtotuotteita, joilla on kasville jokin virka, kuten esimerkiksi se, että ne suojaavat kasveja hyönteisiltä ja niiden syömingeiltä. Koivun lehdissä on eniten näitä aineita aikaisin keväällä, jolloin ne ovat alttiimpia tulla syödyksi, ja sitten kesän mittaan ne aineet vähenevät. En kyllä ollenkaan tiedä miten tarkkaan tämä pitää paikkansa ja pitääkö kaikilla kasveilla (onhan esim pensasvärihernkin jänisten herkkua ja hyvä värikasvi.. hmm, mutta lehdissä on se väri ja jänikset syövätkin taas varret talvella). Olisi mielenkiintoista jos löytäisi jotain tutkimuksia asiasta, mutta en tiedä onko niitä tehty.
ReplyDeleteJoo, mun Waterlily on kaksi vuotta vanha nyt, tai niitä oli kaksi, joista vain toinen kukki tänä vuonna, toinen ei ollenkaan.
Mielenkiintoista pohdintaa. Pysytään kanavalla, jos joksus tulee vastaan enemmän tietoa asiasta!
ReplyDeleteHelminukkajäkkärät ovat varsin kuvauksellisia.. Näin syksylläkin <3 :)
ReplyDeleteNiin ovat! Kukinnot ovat veikeitä kesälläkin, mutta nyt ne ovat kuin helmikimppuja.
ReplyDelete