Sunday 18 November 2012

Kasvihaaveita

Nyt heitti Tiina niin ihanalla haasteella, että toimeen oli tartuttava heti kun pystyin! Haasteen keksi ja toteutti siis Tina's-blogin pahanlaatuisesta ja kroonisesta puutarhakuumeesta kärsivä Tiina, joka ei malta olla miettimättä kuumeisesti ensi kesän istutuksia, vaikka talvi on vasta edessä. Haasteessa pitää kertoa, mitä kasvihankintoja aikoo tehdä ensi vuonna.
Oma suunnitelmani ei liity niinkään yksittäisiin kasveihin, vaikka niistäkin puutarha lopulta koostuu. Mutta koska sain tänä vuonna muotopuutarhan viimein valmiiksi, alan ensi vuonna tehdä nykyisestä perunamaasta koristepuutarhaa. Inspiraationa toimii tämä pieni puutarhanurkkaus, jonka kuvasin Chelsean puutarhanäyttelyssä muutama vuosi sitten. Puhun oikeastaan tilan tai puutarhan osan suunnittelusta ennemmin kuin kasvihankinnoista. Värimaailma ja tunnelma tulee tästä, vaikka kuvien nurkkaus onkin paljon pienempi kuin oma alueeni. Itse tilan suunnitteluun käytän inspiksenä mm. ystävän ottamaa kuvaa Chelsea Physic Gardenista, missä on pieni suorakulmainen aukio keskellä reheviä istutuksia: symmetristä rakennetta ja muotoa, silti villä kasvien rehotusta.
Blogi on muuten mahdottoman kätevä puutarhapäiväkirja, oletteko huomanneet? Hakusanoilla löytyvät kaikenlaiset asiat ja kasvit, jotka on tullut tehtyä ja istutettua. Tälle puutarhan osalle täytyisi nyt keksiä nimi, sillä tästä postauksesta tulee sen ensimmäinen juttu. Ja koska ehdin jo istuttaa tulevan puutarhan ensimmäisen kasvin, joka on riippaoksainen punalehtinen pyökki nimeltä 'Rohan Weeping', ajattelin aluetta nimeltä Rohan. Kun on se Tolkien-kukkapenkkikin, vaikka se onkin talojen toisella puolella.

My blog received a challenge to list plants that I want to acquire next year. Well, instead of plants, I actually have a whole new garden in sight... in place of a current potato patch.

Rohan-puutarhan tunnelma koostuu tummalehtisestä pyökistä, jos se ylipäätään selviää talvesta, ja sille tulee pitämään seuraa ainakin jokunen punalehtinen pähkinäpensas. Hopeanväristen lehtien käytöstä olen ollut kahta mieltä. Voi olla, että haluankin ennemmin keltavia Aurea-lajikkeita tummien lehtien vastapainoksi. Tai ainakin muutamia valkokirjavalehtisiä pensaita. Kukkien värit tulevat olemaan tummia ja valkoisia sekä vanhaa roosaa ja tietenkin limenvihreää. Uusia kasveja ei niinkään tarvitse hankkia puuvartisten lisäksi, sillä minulla on jo tummakurjenpolvea, valkoista lehtoakileijaa ja sormustinkukkaa, joista saa helposti siementaimia, lisäksi blogiystävä lähetti vihreäkukkaisen akileijan siemeniä kuin tilauksesta! Hiirenporrasta löytyy, kun menee metsään pienen istutuslapion kanssa. Mutta totta kai kasveja tulee silti aina hankittua...

Kuvista voisi päätellä, että kyse on jostakin vanhasta puutarhasta, mutta Chelsean puutarhanäyttely rakennetaan joka kevät uudestaan. Villiintyneen puutarhan tunnelmaa saa aikaan, jos on riittävän ovela ja taitava. Katsotaan, miten itse onnistun. Projektihan tulee kestämään monta vuotta: muotopuutarhaakin, joka on tätä pienempi, rakensin kaksi ja puoli vuotta. Enkä tiedä, tulenko tekemään varsinaisia kivimuureja, mutta jotakin ryhtiä ja muotoa tarvitaan.
Marjakuusia on jo raja-aidaksi, mutta ne ovat vielä hyvin pieniä, alle kymmensenttisiä! Marjakuusista saa kauniita aitoja ja muotopensaita, siis myös meillä euroopanmarjakuusta paremmin viihtyvästä japaninmarjakuusesta. En ymmärräkään, miksi sen annetaan niin usein kasvaa leikkaamattomana paikoissa, joissa se olisi paljon edustavampi tuuheaksi seinämäksi leikattuna.

Olin vähän ajatellut tähän Rohan-puutarhaankin matalia reuna-aitoja istutusten ympärille, mutta ne saisivat olla muotopuutarhan puksipuun sijasta purppurahappomarjaa, varmaan pienikokoista 'Nana'-lajiketta.
Rohan-puutarhan koko on noin 12 × 5 metriä ja se on muodoltaan melkein säännöllinen suorakaide tasamaalla, tosin sen yhdelle kulmalle kaivan mutaista puutarhalampea.

Asiasta toiseen, tai oikeastaan itse asiaan. Haaveilen parista kanukasta, jotka ovat liian talvenarkoja meille, mutta se ei estä haaveilemasta... yksi on tämä, idänpagodikanukka 'Variegata' (kuvattu Englannissa Arley Hallin puutarhassa). Siinä on maailman kaunein ilmava ja kerroksellinen kasvutapa! Tiedustelin tätä Vakka-Taimesta, jonka Vesa Muurinen tietää kaiken, mitä puuvartisten kasvien menestymisestä lounaisessa Suomessa voi ylipäätään tietää. Hän sanoi, että idänpagodikanukka ei voi menestyä meillä, mutta suositteli samantyyppisesti kasvavaa lännenpagodikanukkaa. Toivon siitä yhtä kauniin muotoista kuin tämä, vaikka peurat ehtivätkin syödä kasvin latvan ja puolet oksista ennen kuin sain sen verkon sisään, siis sekä viime että tänä syksynä...

Toinen haaveideni kanukka on tämä: lännenkukkakanukka, tai hyvin samantapainen liljakanukka (kuvat otettu Appelternin puutarhanäyttelyssä Hollannissa). Vakka-Taimessa myydään kumpaakin ja Kauppila on ainakin aiemmin myynyt liljakanukkaa, mutta eivät ne kuulemma meillä oikein pärjää, varsinkaan tällaiset punakukkaiset lajikkeet.

Lännenkukkakanukka 'Rubran' kukkia... ei näihin sanat riitä. Liljakanukan punaisten lajikkeiden kukat ovat samanlaiset.

Lopuksi yksi saavutettavissa oleva kasvihaave: turkinkaihonkukka 'Starry Eyes' (kuva myös Arley Hallista), kunhan tätä jossakin näen niin hankin heti. Tämän naivistista suloisuutta ei vain voi vastustaa.

Lähettäisin haasteen eteenpäin, mutta Tiinalla oli jo niin kattava lista puutarhablogeja, että en tiedä kenelle sitä enää voisi laittaa... nyt keksin: Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle!
Suloista sunnuntaita!

Euroopanmarjakuusi – Taxus baccata
Hiirenporras – Athyrium
Idänpagodikanukka – Cornus controversa
Japaninmarjakuusi – Taxus cuspidata
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Liljakanukka – Cornus kousa
Lännenkukkakanukka – Cornus florida
Lännenpagodikanukka – Cornus alternifolia
Purppurahappomarja – Berberis thunbergii, punalehtiset lajikkeet
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Sormustinkukka – Digitalis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica

30 comments :

  1. Kiva lähestymistapa haasteeseen :) Ja niin upeita kuvia, huoh... <3 Lännenkukkakanukka on aivan uskomattoman ihastuttava. Voisiko sitä ajatella istuttavansa ruukkuun ja talvettansa jossain viileässä?

    ReplyDelete
  2. Lännenkukkakanukkallahan on muodoltaan tosi erikoisen kauniit terälehdet. Kukintahan muistuttaa runsaudellaan Japanin kirsikkapuuta, mutta tuo terälehtien kauneus ei ole samaa.

    Meillä maakairaus osoitti tontilla olevan 2-4,7 metriä savea, sen jälkeen moreenia, joten taidan tehdä enemmän hyötypuutarhan alkuperäisien maatiasmarjapensas lajikkeiden kanssa ainakin osan tontista. Marjapensaat pitävät savisesta maasta. Maijukin tykkää valmistaa mehuja ja hilloja.
    Mutta kukkivia kasvejakin täytyy opetella, kauneutta tarvitaan myös:)
    Mukavan leppoisaa Sunnuntaita!

    ReplyDelete
  3. Olipa inspiroiva postaus ja nuo kuvat jäävät kyllä mun mieleen! Jokin tummalehtinen pensas plus tummakurjenpolvi (sitä löytyy) ja sitten valkoista pientä räpellystä (mikähän tuo pienikukkallinen valkoinen on kuvassa? Lehtorikko voisi sopia kanssa) ja sormustinkukkia (vaikka musta tuntuu, että meillä sormustinkukat kukkivat tummakurjenpolvien jälkeen eikä yhtä aikaa, valkoiset akileijat on kanssa hyvä idea).
    Semmoista villiä tunnelmaa, josta tykkään kovasti ja jota itsekin havittelen. Mullakin on just kevääksi suunnitteilla uusi penkki, ja siihen on tulossa kuunliljoja, mutta ne ovat jotenkin liian jäykkiä, nää sun kuvat on paljon paremmman oloisia, eli kuunliljat joutuu jonnekin muualle. Onneksi on koko talvi aikaa miettiä mitä istuttaa.
    Isot vanhat kivet olisi ihania, mutta niitä ei ole:(

    ReplyDelete
  4. Tiina; Haasteesi oli tosi kiva, kun tämä uuden alueen suunnittelu on ollut mielessä, mutta oli hyvä etsiä nuo konkreettiset ideakuvat siihen! Voisi kanukkaa varmaan ajatella talvettavansa ruukussa, jos olisi se viileä :-D Mulla kun se on nämä kolme pientä rintamamiestalon asuinhuonetta, joissa on jo muutama kymmen pelakuu-, verenpisara-, amatsoninlilja- ja lukinlilja- ym. ruukkua ja joissa yritön itsekin mahtua asumaan.

    Maiju; Tuossa kanukassa on tosiaan jotakin itämaista. Laita ihmeessä hyötypuutarha, jos säilömisestä pidät. Mulla kun taas on niin päin, että koristetarhat on ne alueet, joita tulee hoidettua, hyötykasvit jää aina niiden jalkoihin.

    Leena; HEI! Sullehan tän haasteen voisikin lähettää, haastan sinutkin listaamaan ensi vuoden hankintoja! Kuvittelin tuon valkoisen olevan jotain rikkoa, mutta en tunne niitä riittävän hyvin. Itse asiassa, kun katsoin noita kuvia istutuksista, mietin, että muutama kuunlilja sopisi joukkoon, mutta pelkät kuunliljat on tosiaan ehdottomasti liian jäykkiä. Chelseassahan kaikki kukkii samanaikaisesti, sillä ne on viritetty taimistoilla kukkimaan juuri näyttelyviikon aikana. Istutuksia tehdään kuumeisesti vielä näyttelyn alkua edeltävänä yönä. Meillä on varmaan hyvin samantapainen puutarhamaku!

    ReplyDelete
  5. Minun katseeni pysähtyi vihreäkukkaiseen akileijaan - ja uusi maailma avautui. Mitään aikomusta ei tähän aikaan ollut miettiä ensi kesän kasveja, kun syystyötkin ovat vielä vaiheessa. Pakko kuitenkin googlailla akilijamaailmaa hetken verran. Löytyisiköhän Virosta? Menen ensi viikolla useammaksi päiväksi Tallinnaan.

    ReplyDelete
  6. Huikean kaunis ja kaikinpuolin ihana postaus! I love it <3 Kaikki nuo kuvat, joissa tosiaankin vanhan hiukan rupsahtaneen puutarhan fiilis upouusissa asetelmissa. Oih, täydellistä! Ja kertomuksesi! Rohan on puutarhallesi ihan pakollinen nimi :)

    Vielä kiitos haasteesta, katsotaan kuinka selviän. Mulla on kuupuutarha- kirjoitus vaiheessa joten ehkä siitä tuunaten. Tai sitten jotain ihan muuta, katsotaan.

    ReplyDelete
  7. Minä täällä taas hei. Pakko palata, koska en tarpeeksi hehkuttanut tuota tumman ja vaalean kasvin liitto mikä kuvissa näkyy niin juts mun makuuni. Ja tuo kukkiva puu, sekä naivistinen kukka ovat kauniit myös.

    ReplyDelete
  8. Leena K; Akileijoja on kai niin helppo kasvattaa siemenestä, että kannattaa varmaan etsiä sellaisen siemeniä? Ostin yhden limenvihreäkukkaisen akileijan taimen Kristiinankaupungin Avoimet portit -tapahtumasta pari vuotta sitten, mutta onnistuin menehdyttämään sen, ja hassua kyllä, samoin kävi ystävälle, joka osti toisen samanlaisen! Selvästi viallinen erä ;-)

    Pirkko; Kuupuutarha-suunnitelmapostaus olisi ihan kiva sekin! Mutta kyllä näitä ensi kesän suunnittelupostauksia saa olla useitakin.
    Tuossa on ihan täydelliset yhdistelmät, vihreän vehreää, kohtalokkaan tummaa ja viattoman valkoista, vanhaa rautaa ja kiveä, voiko enempää puutarhalta toivoakaan?

    ReplyDelete
  9. Ahaa, tämä on se alue, johon Chelsean inspiskuva liittyy! Tämä olikin kiva haaste, minä vielä mietin vastauksia. Mulla tuli samanlainen ajatus, että lähestyn aihetta ehkä hieman eri kautta...

    Tuossa Chelseasta nappaamassasi nurkkauksessa on kyllä hieno tunnelma ja olen itsekin miettinyt, miten he oikeasti loihtivat nuo tilat niin autenttisiksi. Sulla on suunnitelmat jo pitkällä, sopiva nimikin valmiina. Miten multa on vain mennyt ohi tuo Tolkien-kukkapenkki?

    Minäkin ihailen punalehtisiä kasveja, mutta en ole vielä ratkaissut niiden suhdetta omaan puutarhaan. Itse olen taas löytänyt hopealehtisten kasvien viilentävän vaikutuksen paahteisilla istutusalueilla. Nuo sinun kuvasi ja suunnitelmasi kyllä herättävän halun luoda jotain jujua myös punaisten lehtien avulla, täytyy oikeain aloittaa asian hautominen :) Tuo puna-vihreä-valkoinen yhdistelmä toimii aivan upeasti. Samalla näitä kuvia katsellessa tulee taas vimmattu halu päästä puutarhamatkalle!

    ReplyDelete
  10. Juu, tähän perunamaan suunnitelmiin se sun ottama kuva sopii kuin nenä päähän! Jaa, Tolkien-penkistä nyt ei ole ollut kovin motaa postausta... se syntyi, kun löysin pienikasvuisen piikkiputki 'Blue Hobbitin' ja sitten istutin sille kaveriksi nummiajuruoho 'Elfinin'. Penkki on myöhemmin saanut myös 'Red Hobbit' -akileijoja ja 'Bilbo'-sinilatva on vielä haussa!
    Chelseassa istutetaan suuret ja kukassa olevat kasvit tiheään... vähän toinen meininki, kuin meikäläisillä messuilla, tai puutarhamessuilla nyt vielä on aika hienoja näytepuutarhoja, mutta esim. asuntomessujen istutukset ovat juuri niitä realistisia kymmensenttisiä taimia, joita oikeasti pihoille istutetaankin, mutta ei niitä oikeasti tarvitsisi messupihoilla olla. Punalehtiseksi voisi riittää vain yksi pensas, jonka ympärille alkaisi sitten kehittää teemaa...

    ReplyDelete
  11. Kiva postaus ja innokas kevään odottelu.
    Sitähän miekin odottelen mutten noin puutarhamielessä. Toki kevään kehittyvä vehreys innostaa ja piristää, mutta enimmäkseen vaan ihan luonnonkukkien kautta, himpusti odottelen talvehtivatko menneen kesän monivuotiset istutukset.

    ReplyDelete
  12. Siis aivan ihana postaus taas!!! Tästä sun blogista on tullut mulle oikein sellanen henkireikä, pieni levähdys ja oma aika kaiken hälinän vastapainoksi, Kiitos tästä!
    siis ihana nähdä noita kanukoita. Olen lukenut Hanna Tuurin vihreän saaren puutarhoissa monen monituista kertaa ja kuvitellut päässäni niitä Irlannin maisemia ja mm. nuo kanukat kuuluvat Hannankin lempi kasveihin. Olethan muuten lukenut tuon kirjan?
    Nuo Chelsean kuvat ovat ihanan villejä<3 Täytyisi osata unohtaa kukkapenkki sen perinteisessä muodossa ja istuttaa kasveja noin hauskasti sanoisinko sekaisen hallitusti. Sammalpintaisilla kivillä (hih olen heittänyt eräänkin murikan rattaiden pohjalle:) saa muuten samanlaista vanhan ja patinoituneen tunnelmaa kuin tuollaisilla muurikivillä jotka ovat myös ilmeisen kalliitakin. Keväällä järjestetään meidän hyötykasviyhdistyksen porukan kanssa betonikurssi ja siellä ajattelin tehdä kans patinoituneita astioita tai patsaita, lainasin jo vähän kirjojakin aiheesta, mielenkiintoista hommaa!
    Mullakaan ei ole tuo tumma väri vielä koskaan oikein iskenyt kun sitä vaan valitsee värit talon väriin sopiviksi vaikka kauempana talosta voisi ihan hyvin vähän "irrotella":)No mutta mukavaa alkavaa viikkoa sinne sulle, toivottavasti huomenna jo vähän aurinkokin pilkistelisi! T: Minna

    ReplyDelete
  13. Pike; Tääalisella hullulla puutarhaihmisellä ei muu olekaan mielessä kuin seuraava kasvukausi, jo ennen kuin edellinen on päättynytkään!

    Suvi; Kiitos!

    Minna; Kiitos samaa sinne! En ole lukenut Hanna Tuuria, paitsi hänen kolumnejaan, oliko ne Kotipuutarhassa. Englannissa ja muuallakin maailmassa on jo pidempään ollut vallalla luonnollisen niittymäisyyden tavoittelu istutuksissa, itsekin pidän kovasti siitä tyylistä, pönötys ei oikein ole makuuni.
    Betonikurssillanne varmaan syntyy ihania esineitä pihalle sammaloitumaan!

    ReplyDelete
  14. Suosittelen kyllä läpimästi tuota kirjaa, sen kerronta on ihanaa ja ne puutarhat voi jotenkin nähdä päässään niin tarkasti niitä kuvaillaan. Olisi jännä joskus nähdä nuo paikat ihan oikeasti, no ehkä sitten joskus kun muksut on isompia nyt tyydyn vain kuvittelemaan:D

    ReplyDelete
  15. Ihania haaveita,etenkin nuo Kanukat ovat kauniita _) Harmi,kun eivät täälläpäin menesty talven ylitse.
    Mulla on mutama isokokoinen ruukku ja tekisi jotakin pientä puuta niissä kasvatella,mutta en sitten oikein tiedä mikähän olisi laji,jota ruukussa voisi kasvattaa.

    ReplyDelete
  16. Siis nuo kuvat on niin hurmaavia! Ihastuin tuohon valko-tummaan värimaailmaan,kun tuo puutarha Chelseassa esiteltiin.En siis tod ollut silloin paikalla,mutta lehdissä,muistaakseni myös oma Pihassa, oli tuosta kuvia.
    Joo,pagodikanukat on munkin haavepuita,varsinkin tuo Variegata...saahan sitä haaveilla,tuon kohdalla taidan nostaa kuitenkin kädet suosiolla pystyyn.Mut Lakeuden Taimistolla on ainakin lännenpagodikanukka,joka pitäis menestyä pohjoisempanakin...;)
    Tämä on kyllä ihana haaste,Tiina oli nero,kun sen keksi.Alan tässä väsätä omaa juttuani.Mulla kyllä tulee ihan vaan listaa,eikä se oo lyhyt;)

    ReplyDelete
  17. Minna; Täytynee jossain vaiheessa lukea... Irlannissa on kyllä ihania puutarhoja, siis kun siellä on ihan täydellinen puutarhaihmisen ilmasto!!

    Katja; Tuollaista voisi kokeilla, tai jotain magnoliaa, japaninvaahteraa, jalohortensiaa, orjanlaakeriakin saattaisin itse laittaa isoon ruukkuun.

    Tiina; Saattaapi olla, että Oma Pihaankin asti pääsi joku kuva tuosta ;-) Mulla on ainakin lännenpagodikanukka talvehtinyt täydellisesti viime talven yli, vaikka täällä oli vähän luntakin, ei mikään versonkärki paleltunut, mutta ne penteleen peurat...!
    No joo, puska on sellainen vajaan metrin korkuinen silti edelleen ja tiukasti verkon sisällä nyt!
    Te olette Tiinat sellaisia :-D Neroja tai muuten vain hulluja puutarhakuumeisia...

    ReplyDelete
  18. Upeita kuvia Chelsean puutarhanäyttelystä. Tuollainen puutarha on munkin mieleen:)

    ReplyDelete
  19. Ihania suunnitelmia ja kuvia sinulla! Luin Hanna Tuurin kirjan mutta, en muista onko se minulla itselläni vai oliko se lainassa kirjastosta. Jos se sattuisi olemaan minulla saat tietenkin lainata :-) siinä oli paljon eri puutarhoista. Kiinnostavaa nähdä millaiseksi sinun puutarha muuttuu. Kun puutarhuri on ahkera eikä vain kallistele pulloa niinkuin jokin edellinen omistaja, puutarhasta alkaa löytyä muutakin kuin lasisirpaleita.

    ReplyDelete
  20. Joo, kuupuutarhajuttuni tulee erikseen ja tähän haasteeseen otan vähän aikaa ja mietin ihan oikeesti uutta juttua, eli meidän kasvarin takustaa.
    Ja KYLLÄ, siinä on kaikki elementit, mitä pitää puutarhassa olla <3

    ReplyDelete
  21. Pioni; Hieman villi on jotenkin niin paljon sykähdyttävämpi kuin säntillinen. Ja sekin, että kaikki ei näy, vaan jotain on kulman takana...

    Carita; Kiitos, hmm, katsotaan sitten millaista jälkeä tulee, mutta pitäähän nyt ainakin suunnitelmien olla suuria ;-) Ai mitähän edellistä omistajaa mahdat tarkoittaa... Meillä taitaa olla vähän eri kiinnostuksen kohteet hänen kanssaan ;-D Kiitos, lainaan kirjan mielelläni jos sinulla on se!

    Pirkko; Kiva, mitä enemmän puutarhasuunnitelmajuttuja, sen parempi!

    ReplyDelete
  22. Voi mitä mahtavia kuvia, ja tuo kanukka...sanat ei riitä!!♥ Näin muistaakseni kerran turkinkaihonkukkaa Viherpeukaloiden nettikaupassa myynnissä ja myös sitä himoitsin juuri noiden valkoisten reunusten takia, mutta jätin hankkimatta kun kevätkaihonkukkaa kasvaa jo niin paljon, :) kauniita ovat.

    ReplyDelete
  23. Puutarhamaailma on loppumaton aarteiden ja salaisuuksien maailma! Voi että, mun pitääkin olla tarkkana Viherpeukaloiden kanssa, heillä on silloin tällöin juuri jotakin kasvia josta olen kauan haaveillut.

    ReplyDelete
  24. Kyllä on kauniita kasveja.
    kiva on aloittaa uuden paikkan suunittelu.
    Onnea vaan! ♥ ♥

    ReplyDelete
  25. Kiitos Sylvi, uuden paikan suunnittelu on todellakin hauskaa! Ideoita tulee koko ajan, täytyy olla nopea että saa ne kaikki muistiin.

    ReplyDelete
  26. Tuo Rohan-puutarha on näemmä minunkin unelmapuutarhani :) ei tarvitse kun kopsata tämä...no ei vaan...voin suositella tuota red majestic peikonpähkinää, se vaikuttaa aikas kestävältä ja upea sävy (jänöt napostelevat eli pitää suojata). Ja sit vähän Urea (hih)-kasveja eli kusenkeltaisia värejä myös. Ihania juttuja!

    ReplyDelete
  27. Sen kun kopsaat :-D Ei ole oma ideani, ja vaikka olisikin, niin ihanien puutarhojen ideoita levittämällä tulee ihania puutarhoja Suomeen entistä enemmän ja se on kaikille kotiinpäin! Kävinkin blogissasi katsomassa Red Majesticia, se on mietinnässä. Ainakin tuon alueen pääpensaiden on pakko olla suurempia kuin peikonpähkinä, muuten alueeseen ei tule tarvittavaa jäsennystä eikä rehevyyttäkään, peikonpähkinät kun jäävät tavallista pähkinäpensasta pienemmiksi.
    Urea :-DDD Aurea taitaa tulla kullasta (lat. aureus = kultainen, kullanvärinen).

    ReplyDelete
  28. Voi hurjaa miten ihana tämä postauksesi onkaan, voisin lukea tämän uudelleen ja uudelleen! Siis verkkoa heti kanukan päälle, jottei peurat vaan napsi suihinsa!

    ReplyDelete
  29. Blogi on hirmu hyvä puutarhapäiväkirja ja myös inspismuistikirja! Kun tänne saa helposti kuvat ja tekstin, varsinaiseen ppuutarhapäiväkirjaan ne pitää printata ja liimata jos haluaa liittää siihen kuvia... hauskaa askartelua, mutta harvemmin tulee ryhdyttyä. Mutta sinne on toisaalta helpompi piirtää istutuskarttoja.
    Olen viimein tehnyt joitakin kasvihankintoja tuohon Rohaniin ja jos tänä syksynä ennätän, aloittelen sen ensimmäistä kukkapenkkiä!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!