Tässä syksyn mittaan olen tuskaillut sen kanssa, miten paljon kasveja ja varsinkin kukkien nuppuja peurat syövät. On kuitenkin yksi kasvisuku, ja vieläpä varsin viehättävä suku, johon peurat eivät näköjään koske lainkaan (ainakaan minun pihallani): esikot!
Tämä punainen loistokevätesikko on taas kukkinut heinäkuulta lähtien lokakuulle saakka. Aika hyvä suoritus, kun ottaa huomioon, että se kukki esikoistani pisimpään myös keväällä.
Some primroses have again flowered all autumn, the prize for best performance goes again this year to Red Polyantha.
Kevättalvella marketista ostettu Belarina-esikkokin kukki keväällä ja aloitti loppukesällä uudestaan. Toivon tosiaan, että tämä kestää talven yli ja on monivuotinen.
Keväällä Viherpeukaloilta tilatut suloiset pienet 'Elizabeth Killelay' -esikot ovat kasvattaneet erittäin reheviä lehtiä. Nämäkin ovat ilmeisesti loistokevätesikoita, ryhmään kuuluu paljon keskenään eri näköisiä jalosteita. Voi hyvin olla, että tuo ylempi Belarinakin on Polyantha. Ota näistä nyt sitten selvää.
Yksi 'Elizabeth Killelayn' taimista innostui tekemään kukankin näin syksyllä! Tämän pitäisi olla puolikerrannainen, mutta voi olla, että kasvi säästelee enimmät ruudit kevääseen. Näin ainakin toivon. Ihana pieni aperitiivi tämä on silti!
Innostavaa viikon jatkoa!
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
.jpg)
Esikot on kauniita ja yllättävät kyllä kukkimalla hyvinkin pitkään.
ReplyDeleteKauniita! Tykkään erityisesti noista yläkuvan punaisista. Todella runsas kukinta päällä!
ReplyDeleteNuohan on tosi kauniita. Minusta sisällä esikot aina nahistuu nopeasti. Mutta nämä kuvat esikoista antavat minun silmissä uuden ihastuksen kyseiseen kukkivaan kasviin. Eskoita taitaa olla monenlaisia:)
ReplyDeletekosotäti; No niin näyttävät tekevän, ja vieläpä monta kertaa vuodessa!
ReplyDeleteTiina; Siinä on itse asiassa vain yksi esikko, mutta viime vuoden keväällä istutettuna se on jo kasvanut reheväksi. Tuntuu, että ne viihtyvät puutarhassani älyttömän hyvin. Olisiko maan kalkkipitoisuudella asian kanssa tekemistä. Tai pitkällä lauhalla syksyllä, tai sitten ne muuten vain viihtyvät ehkä kaikkien pihoilla tässä maassa! Tuo ylin kuva on kyllä jo syyskuun puolella otettu.
Maiju; Esikoita onkin turha ostaa sisäkukiksi, ainoa sisäkukka on huone-esikko ja se on eri laji. Mutta sekin viihtyy vain viileissä mökeissä ja vanhoissa taloissa, ei kerrostalossa varmaankaan.
Esikko viihtyy viileässä ja kosteassa oikein hyvin, nuokin ovat olleen syksyn ajan suorastaan hehkuvan vihreitä tyytyväisyydestä kun on satanut paljon!
Kotisi ja puutarhasi todellakin sijaitsevat suotuisan suven alueella. Muualla Suomessa sataa räntää mutta sinun pihallasi kukkii. Paratiisisaareksi sitä en olen jo muutaman kerran nimittänytkin(!)
ReplyDeleteSiis kiitos vain, tää oli slow-bloggaus eli kuvat ei ole tällä eikä viime viikollakaan kuvattuja!
ReplyDeleteHmmmm, mää oon aina luullut että esikot on kevätkukkijoita:)
ReplyDeleteJännä tuo pikkuinen. Tuo loistokevätesikkohan on jo varsinainen persoonallisuus ja kuuluisuus. Minua jännää, nouseeko yksikään viime keväänä esikasvattamistani ja kesällä istuttamistani kesäesikoista. Ne olivat syksylläkin vielä varsin hentoisia.
ReplyDeleteIhana tuo 'Elizabeth Killelay'! The English Gardenin sivuilla on ollut noita vastaavia ja jossain jutussa oli koottu esikoista saviruukuissa ihan mahtava kokoelma talon seinustalle porrasmaiseen puuhyllyyn.
ReplyDeletePioni; Juu, niin määkin luulin, kunnes silmäni avautuivat viime syksynä ja laajenivat entisestään tänä syksynä!
ReplyDeletePaula; Niin, tuo punainen on kai jo julkkis :-D Pienten kanssa on aina jännää, toisaalta jos niitä on monta niin kai joku pärjää, hyvässä lykyssä kaikki! Onnea pienokaisillesi.
Maria; Juu, viktoriaanisena aikana harrastettiin esikkoteattereita usein porrastetuilla hyllyköillä (Primula theatre tai Auricula theatre) ja juuri tuon Elizabethin näköisiä esikoita oli silloin paljon. Viime vuonna Tukholman puutarhamessuilla oli sympaattinen britti, joka harrastaa esikkojen jalostusta nykyään Ruotsissa. Hänellä oli messuilla upea teatterillinen esikoita. Voi kun joskus Suomessakin nähtäisiin sellaisia messuosastoja kuin Tukholmassa!
Niinpä, esikot!
ReplyDeleteOlin niistä todella innoissani kymmenisen vuotta sitten ja keräilin niitä Espoon kodin puutarhaani. Mutta sitten ne jotenkin jäivät. Ehkä sen takia, että Vironperä piha on niin suuri, että istuttelin ensin valtavan isoja kasveja, että ne joltakin näyttäisivät. Mutta nyt voisikin olla taas esikoiden vuoro. Muistaakseni minulla oli palloesikoitakin.
Nuo kaikki sinun esikkosi ovat kauniita. Ja arvokkaita kasveja, kun kahteen kertaa ennättävät sulostuttaa kukinnoillaan Suomen kesässä.
Olisiko nyt taas niiden aika. Ymmärrän hyvin tuon tarpeen raivata ja jäsentää, ja sen ettei pieniä viitsi hankkia kun jäävät kumminkin jalkoihin. Mutta ainakin omalla pihallani on nyt pari raivattua paikkaa, joissa pienet voivat olla turvassa.
ReplyDeleteMietin tässä, että jos nuo kaikki ovat loistokevätesikoita, niin ehkä uudestaan kukkiminen onkin erityisesti niiden ominaisuus. Jos ne ovat niin jalostettuja, että ovat menneet vähän sekaisin vuodenajoista. Tietääkseni mikään esikon luonnonlaji ei kuki uudestaan syksyllä, mutta tämä teoria voi myös olla täysin väärä.
Kauniita esikoita.
ReplyDeleteErikoinen tuo viiminen.
Meilläkin kukkii keltanen esikko.
Alkaa jo talvella ja sitten uusiutuu kesän aikana ja vielä syksyllä viimeisenä.
Ei ole pakkanenkaan sitä vienyt.
Kiitos ja sinne myös mukavaa loppuviikkoa!
Voi mahoton noita sun esikoitas! :) Taitaa olla ADHD-tapauksia useampikin?
ReplyDeleteMahtava tumma puna esikossasi!
ReplyDeleteSuloiset! Aina esikoista kuullessani tulee mieleen tuo sinun ADHD-esikkosi ;)
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteOnpa kivaa, että Ruotsinmaallakin on samanlaisia ahkeria esikoita kuin täälläkin.
ADHD taitaa olla jo aika tunnettu :-D
Ihania! Kiitos näistä! Esikot ja muut kevätkukkijat ovat minulle puutarhan ykköskukkia. Kesän kaikki ihanuudet ja komistukset tuovat toki suurta iloa nekin, mutta eivät kyllä sykähdytä ihan samalla tavalla. Myöhään syksyllä kukkivat ovat toiseksi tärkeimpiä. Ne kun tuovat lohtua siihen ankeuteen, että kohta taas pitää päästää irti. Ja kärsiä kylmästä. t. Pia - kymmenen kuukautta vuodesta paleleva
ReplyDeletePia, kommenttisi oli kuin minun suustani! Kevätkukat ovat todellakin aivan ihmeellisiä ja näitä esikoita, jotka lisäksi kukkivat myöhään syksyllä, on ihan pakko rakastaa. Kyllä se kevätkin taas tulee sieltä, hitaasti...
ReplyDeleteMinusta tuli esikoiden tykkääjä pari viikkoa sitten kun kuulin että ne ovat myrkyllisiä eivätkä kelpaa myyrille :) Sen jo tosin huomasinkin, sillä samainen Elisabeth Killelay (myös Viherpeukaloilta tilattu kun sitä kerran Suomesta sai) viihtyy ja leviää muuten lähes tyhjässä kukkapenkissä. Muut sen naapurit ovat häkissä kasvavia liljoja, salkoruusuja ja iso syyshortensia. Muut ovat jyrsijöiden jäljiltä kadonneet...
ReplyDeleteAi niin, sinä tilasit tuota samaa ihanuutta! Onkin jännä nähdä keväällä, millaisia kukkia niihin tulee. Kaikenlaiset ovat kyllä tervetulleita :-)
ReplyDeleteMahtavaa kuulla, että myyrätkin jättävät esikot rauhaan. Eläköön esikot!
Esikkofani minäkin ja niitä ei tosiaan ole syönyt kukaan meilläkään. Mikä voisi olla parempi perenna, kukkii aikaisin ja pitkään, eikä sitä syödä:)
ReplyDeleteKiva kuulla, että teilläkin saavat olla rauhassa. Oma kokoelmani kasvaa vuosi vuodelta (mm. sinun innoittamanasi!)
ReplyDelete