Ta-da-da-daa! Tämä on ihan tavallinen
Maatiaisen taimivaihdossa viime syksynä saatu kullero. Nyt se kukkii! Riemu on ylimmillään, sillä peurat eivät ole syöneet sitä, vaikka ne muuten ovatkin popsineet kulleroiden kukkanuppuja pitkin kesää niin, että vain yksi kukka aukesi heinäkuussa ihailtavaksi asti. Tälläkin hetkellä pihallani kukkisi vaikka mitä, jos peuroja ei olisi. Ajattelinkin, että kaikkien harmiksi minun on kai sitten kirjoitettava valitusvirsi peuratuhoista.
Mutta sitä en tee. Tässä kukassa on niin mahtava kalpeanvihreänkeltainen sävy, että oksat pois!
There is minor reason to celebrate: deer have been eating globe flowers all summer but now there is one bloom that has survived!
Harakankellokin kukkii edelleen, kuvasin kulleroihanuuden vielä violettien kellokukkien lävitse. Etualalla voi myös nähdä valkoraidallisen leveäosmankäämin lehtiä.
Tämähän on savisen ojan istutus, siksi tässä kasvaa osmankäämejä. Tässä kuvassa on vasemmalta alkaen kilpiangervo, keltapiukkasara ja keskellä kuvaa rusopunalatva 'Atropurpureum'. Tämä kohta on istutettu vasta tänä vuonna, rehevöitymistä on toiveissa. Viime aikoina on satanut niin paljon, että ojassa seisoo jo vesi, maa on niin tiukkaa savea, ettei se ime.
Ojan vieressä on pengerrys, sillä olen tasoittanut yläpuolista rinnettä kaikella tällä kaivamallani maalla. Reilun metrin verran se on jo tasoittunut. Musti esittelee.
Kulleroista viikonloppua!
Harakankello – Campanula patula
Keltapiukkasara – Carex elata 'Aurea'
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kullero – Globe flower – Trollius
Leveäosmankäämi, raitalehtinen – Typha latifolia 'Variegata'
Rusopunalatva – Eupatorium fistulosum
.jpg)
Kullerot ovat kauniita. Niitä kasvaa täällä luonnossa.
ReplyDeleteOn hyvä että vaalivat perinteisiä kasveja ja perinteitä.
Musti on hyvä ja komia opas puutarhassasi.
Kiitos samoin kulleroista viikonloppua sinne saaristoon!
Kiitos! Kullero on upea kasvi ja harmini oli suuri, kun huomasin, että peurat syövät kaikki niiden kukkavarret. Musti saisi mielellään vähän puraista peuroja!
ReplyDeleteKulleroita tahdon minäkin vaikka en niin keltaisista kukista välitä. Mutta kullerot on kauniita.
ReplyDeleteNaapurin rouvan kanssa juttelin yksi päivä ja hän lupasi minulle pihastaan ikivanhasta pähkinäpensaasta taimen! Nyt yritän kuumeisesti pohtia sille sopivaa paikkaa. Ei liian märkää, mutta ei liian kuivaakaan. Vaikeaksi menee.
Pähkinät ovat ihania! Tälläkin saarella on pähkinälehto, se on niin kaunis, lehdossa on ihana vaaleanvihreä valo keväisin, oikeastaan vielä kesälläkin. Eiköhän pähkinä ole aika sopeutuva, kunhan ei ole ihan rutikuiva paikka eikä toisaalta sellainenkaan, missä vesi seisoo. Mutta kyllä se jonkinlaista talvimärkyyttäkin sietää. Luonnossahan ne kasvavat suurten puiden katveessa, joten jonkin puun varjo johonkin aikaan päivästä olisi hyvä, mutta se ei varmaan ole hankala vaatimus, teillä kun on vanha piha ja suuria puita, niitä varjoja varmaan on vähän joka paikassa - eikä se ole mikään must, tässäkin kylässä pähkinä kasvaa ihan etelärinteessä, paahteessa vailla mitään varjoa mihinkään aikaan päivästä.
ReplyDeleteKullero on luonnonkukista ehdoton lempparini. Se johtuu siitä, että se liittyy niin voimakkaasti lapsuuden kesiin papan luona Kuusamossa. Kun pääsin sinne, oli yleensä juuri se aika kesästä, jolloin kullerot siellä kukkivat. Niitä oli niityt keltaisenaan ja nyt siellä sijaitsevan oman mökin edessäkin on niitä! Lapissa kesällä kuvasinkin kulleroita taas, kun Kuusamossa niiden kukinta oli päättynyt! Smörbollar on niille tosi hauskanimi!
ReplyDeleteKuulostaa ihanalta! En tiedä, olenko koskaan nähnyt kulleroita luonnossa. Niillä on niin suloiset kukkapallerot, smörbollar todellakin :-)
ReplyDeleteKullero! Niitä kasvoi lapsuuteni mummollassa pellon reunat täynnänsä. Mihin ne ovat kadonneet?
ReplyDeleteYritin kasvattaa kulleroita siemenstä, mutta yksikään ei itänyt. Onnea kullerollesi, hih.
Tuosta ei esittelijä parane! Väri vaan saattaa vaihtua :)
ReplyDeleteNettimartta; Jaa, en osaa sanoa mihin ne ovat hävinneet. Kaikki kulleroni on taimena ostettuja, ehkä siemenkasvatus on hankalaa. Kiitos :-)
ReplyDeleteMamma N; Kyllä vain!
Kaikkia herkkuja taas esittelyssä, tutunkuuloisten kasvien erikoisia lajikkeita:) Tavallinen keväällä kukkiva kullero siementelee meillä vallattomasti ympäriinsä, mutta kesäkullero ei vaikka soisin.
ReplyDeleteNyt toivon, että tämä on vallaton kevätkullero, en tiedä oliko taimen lapussa mitään tarkempaa lajia, muistaakseni ei. Pitää käydä kaivamassa lappulaatikkoa ;-) Toinen, joka keskikesällä kukki, oli kesäkullero 'Golden Queen', mukava oranssinkeltainen. Ostin alkukesällä altainkulleroita, niissä on todella herkullinen appelsiininoranssi väri. Voi kun metsästäjät nyt ampuisivat koko peurakannan niin näkisi niiden kukkiakin joskus!
ReplyDeleteOnkohan teidän peurat metsäkauriita? Tääkkä ainakin ne on kamalia puutarhatuholaisia, mutta valkohäntäkauriit eli ennen valkohäntäpeurat ei syö kuin ruusuja talvella, kun muuta ruokaa ei ole, ai niin ja kyllä omenapuita, ja luumuja kanssa, mutta ei perennoja. Mutta metsäkauriit söi taas viime kesänä mun hienoista päivänliljoista kaikki kukat:( Niitä ei edes metsästetä täällä, vaan ruokitaan talvella, että oikein pärjäisivät ja lisääntyisivät!! Kun ovat niin söpöjä ihmisten mielestä. Ärrinmurrin. Niin, että valitusta täälläkin.
ReplyDeleteMä taisin ostaa juuri tuon keltapiukkasaran Muhevaisen alennusmyynnistä syyskuussa, en tiennytkään sen suomalaista nimeä, kiitos:) Toivottavasti se menestyy, näyttää kivalta.
Samoin sun kullero:)
Kullerolla on sinnikäs, se on päättänyt kukkia ja kukkii. Muistan lapsuudestani alkukesän jokitöyräät keltaisenaan kulleroita. Siirsin joskus pihaani entiseltä mökiltämme muutamia ja ilokseni ne ovat levinneet ja kukkivat joka kevät. Kuulu lemppareihini.
ReplyDeleteLeena; Täällä(kin) on valitettavasti molempia, mutta valkohäntäpeurat on niitä, jotka tässä kylillä pyörii, metsäkauriit ovat arempia täälläpäin. Mutta mistä minä tiedän, kuka yön pimeinä tunteina pihallani käy, olen vain olettanut, että ne ovat valkohäntiä, kun niitä näkyy paljon illan hämärässä. Hirmu tuhoja ne tekevät, melkein kaikki kukat jotka nyt kukkisivat on syöty, ainoastaan nauhus ja unikot kukkii edelleen, niitä ne eivät sentään syö. Eikä esikoita :-)
ReplyDeleteÄrrinmurrin, todellakin! Pioneja ja puutarhahulluutta -blogin Tiina sanoi hyvin: peuroista pitäisi tehdä höystöä. No niin pitäisi! Olen ruokkinut niitä jo monta vuotta, olisi aika minunkin saada ruokaa :-D
Luin jostain, että keltapiukkasara olisi kosteamman paikan kasvi. Tässä märässä savessa sen tiedon todenperäisyys punnitaan talven aikana.
Cheri; Se ei ehkä päässyt kukkimaan aiemmin kun nuput syötiin, tai sitten se oli vielä liian pieni taimi tekemään kukkia. Ihana yllätys nyt :-)
Minä olen toistaiseksi vain ihaillut pihallamme kulkevia peuroja. Mitään ne eivät ole varsinaisesti vielä tuhonneet. Myyrä-pentele sen sijaan vei potut!
ReplyDeleteMinulla kukkii kullero vain aikaisin kesällä!
Meilläpäin kulleroita kasvaa ihan luonnossa, täytyy vain tietää oikeat paikat. Voi tuota Mustia. Turkki niin upeassa kunnossa!
ReplyDeletejaana; Hmm, kyllä minäkin joskus vuooooosia sitten ilahduin peuran nähdessäni, ja edelleen jos metsässä näen (jossain kaukana pihastani). Mutta niin paljon niistä on ollut riesaa, että eilen pyssyn laukauksen kuullessani toivoin, että se oli peura. Näin sitä voi muuttua. Tänä syksynä ne ovat tosiaan syöneet kaikki ihanien syysvuokkojenkin kukkanuput, ja daaliat oli juuri tulossa kukkaan kun peurat söivät ne, luppiot olivat kukassa, samoin jättiverbenat, tuoksumiekkaliljat, kunnes peurat söivät kukkavarret, ja mitähän vielä. Remontoivat ruusut tietenkin. Peurat ovat syöneet lähes kaikkien KUKAT ja kukkanuput. Maksaruohot eivät koskaan ehdi edes nupulle saakka. Pöljät peurat. Ja myyrät. Mutta ne hoidellaan kyllä talon väen (Musti ja Ransu) toimesta, oikein tehokkaasti!
ReplyDeleteMyrsky; Musti on kadehdittava: sillä ei ole koskaan bad hair day!
Voi pientä ja sitkeää:kullerot on ihania!
ReplyDeleteNiin on ♥
ReplyDeleteJaaha, ystäväni. Eiköhän se ole lähdettävä retkelle pohjoiseen, jotta näet kulleroita livenä. Tuntuu ihan hassulta, että joillekin se voi olla "never seen", kun itselle se on vaan niin tuttu, niin tuttu. Ei sitä tule ajatelleeksi, etteivät ne niin vaan kasvakaan täällä eteläisessä Suomessa joka puolella.
ReplyDeleteKyllä juu. Monet kämmekät olen nähnyt livenä Ahvenanmaan seutuvilla, murattia Gotlannissa, kääpiönarsisseja Pyreneiden vuoristossa, myrkkyliljoja Loiren laaksossa ja kirjopikarililjoja Cognacissa, vaan kulleroinen on näkemättä jäänyt.
ReplyDeleteIhana pikku aurinko tuo kullero!
ReplyDeleteSitä se juuri on :-)
ReplyDelete