Friday, 26 October 2012

Tuholaisia pihalla

Nyt on aika kirjoittaa peuratuhoista, joista olen pihissyt ja puhissut jo jonkin aikaa. Harmistus on ollut niin suurta, että en ole kyennyt kirjoittamaan kokonaista juttua aiheesta kuvineen, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja asiaan saanut hieman etäisyyttä, voi siihen jo keskittyä. Tuhot ovat sikäli takanapäin, että nyt ei mikään kasvi enää kehitä uusia nuppuja, joita peurat voisivat syödä, ja pensaat on verkotettu.

Time to write about the Deer Destruction – I must build some wall around my garden, dammit!
They eat dahlias...

Ylläolevassa kuvassa on daaliapuska peurojen käsittelyn jälkeen. Nämä nuput lupailivat kauniita kukkia, joita ei sitten saanut nähdä... Näin käy joka vuosi, tai tämä on vain toinen vuosi kun yleensä kasvatan daalioita. Olin laittanut juurakot toukokuussa suoraan avomaalle, kun esikasvatustilaa ei ole, siksi nämä olivat tulossa kukkaan myöhään, vasta syyskuulla. Saariston syksy on pitkä ja leuto, siitä olisi kiva nauttia pitkään kestävän kukinnan muodossa, mutta kesän jälkeen hiljentynyt kylä saa ilmeisesti peurat liikkumaan pihoilla. En jaksa uskoa, että niiltä loppuisi ruoka metsässä silloin, kun pihoillakin on vielä rehevää.

Sieltä täältä löytyy tekijöiden sorkanjälkiä. Nämä ovat selvästi metsäkauriin jälkiä suurempia, kyseessä on valkohäntäpeura, vaikka meillä on myös metsäkauriita. Peura- ja kauriskanta vaihtelee saarittain, Korppoon pääsaarella Kyrklandetilla kuulemma metsäkauriit ovat pahempia tuholaisia, valkohäntiä ei siellä juuri ole.
Kun kuvasin näitä jälkiä, ohi pyöräili pari naapuria kysyen, mitä kuvaan. Kuvaan todistusaineistoa. Aion haastaa peurat oikeuteen!

Tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate' olisi varsin hurmaava kumppani viereiselle viiruhelpille, ellei se olisi lehdettömäksi kaluttu. Olen huomannut, että koristeheinät eivät maistu peuroille. Ne syövät mieluiten kukkanuppuja ja kauniita lehtiä. Kuunliljat, kalliokielot ja päivänliljat maistuvat, se on suuri harmi, sillä kaikissa näissä on upeat lämpimänkeltaiset syysasut. Tänä vuonna jopa piparjuuren lehdet syötiin maata myöten.

They eat ageratinas, hostas, day lilies and Solomon's seal...

Terveiset löytyvät yleensä noin metrin päästä siitä kohteesta, mitä on syöty. Peura on ilmeisesti sellainen eläin, että sitä mukaa kuin yhdestä päästä menee tavaraa sisään, tulee sitä toisesta päästä ulos.

Greetings.

Edes pihalla partioiva pantteri ei saa peuroja perääntymään.

I wish one could train cats to hunt deer.

Tämä on aika yleinen näky iltaisin, mutta harvemmin tulen ottaneeksi kuvaa, vaan säntään ulos paukuttamaan käsiä ja karjumaan. Peurat eivät valitettavasti juurikaan pelkää, vaan löntystävät hitaasti eteenpäin vaikka huudan niille kymmenen metrin päässä.
Nämäkin tulivat suorastaan koiraansa ulkoiluttavaa naapuriani vastaan, naapurini koirineen on tässä kuvassa vasta juuri häipynyt tuon kallionkumpareen taakse.

Nämä ovat kaksi nuorta, jotka tulivat emoaan seuraten oppimaan, missä kannattaa ruokailla. Ärrinmurrin! Pau pau! Peurahöystöä! Punaviinikastiketta!


Nuoret tunnistaa valkoisista pilkuista. Ja uskokaa minua, tässä otuksessa ei ole mitään söpöä. Itse piru koko pakkaus.
Tämänvuotinen raivon aihe, kaiken muun ohella, on syysvuokot. Kaikki ihanat syysvuokon kukkanuput syötiin, vain ensimmäinen kukka ehti avautua ja sitten sekin meni. Onpa todella ärsyttävää viettää koko pitkä syksy tappeja katsellen siinä, missä olisi kauniita kukkia. Muita lempiruokalajeja ovat ruusunnuput, kärhöt, syysleimut, salkoruusut, syreenit ja alppiruusun jo syksyllä kehittyvät kukkanuput, siinä oli vasta alkua, käytännössä pihallani on vain muutama kasvi jota ei syödä.
Ensi vuonna – huokaus – alan rakentaa aitaa. En yhtään haluaisi elää keskitysleirillä, mutta se on pakko, puutarhuroinnista ei tule muuten mitään.

Verkotetut puut ja pensaat eivät ole mitenkään esteettisiä. Eivätkä peurat ole ainoita tuholaisia. Musti ja Ransu onneksi pitävät myyräkannan alhaisena, mutta joitakin jänisvaurioitakin on, tosin ne ovat harvoja ja minimaalisia verrattuna peurojen jokailtaisiin vierailuihin.

Istutin muutama vuosi sitten sirotuomipihlajan tontin reunalle siksi, että se on mahdottoman kaunis, ja siksikin, että sitä eivät kuulemma peurat syö. Kyllä ne versojen kärkiä ovat maistelleet, mutta pensas on silti onnistunut kasvamaan lähes parimetriseksi, kasvatan siitä pienen kolmirunkoisen puun. Tuomipihlajat ovat luonnostaan monirunkoisia pensaita, mutta niitä voi hyvin muotoilla.
Tämän tuhon tekijän tunnistaa siitä, että se on tehty alle metrin korkeudessa. Jänishän se, rusakoita meilläpäin ei vielä ole. Pensas kyllä toipuu osaten tehdä uusia versoja juuristosta, mutta kasvatuksen saa aloittaa alusta. Laitoin nyt verkon tämänkin pensaan ympärille.

The Amelanchier has also been eaten but that is done by hares.

Jotta tämä juttu ei päättyisi ankeaan kuvaan, tässä sirotuomipihlaja-kaunotar kukassa viime toukokuussa ihanine ruskehtavanvihreine lehtineen.

Daalia – Dahlia
Isovalkolatva – Ageratina altissima
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

36 comments :

  1. Voi möhnä mitä tuholaisia! Meinasin tosin alkaa kehumaan kauriiden kauneutta, mutta en vissiin uskallakaan...

    Aita on varmasti toimiva, ja voihan aitakin olla tosi kaunis. Peuroja varmasti pidättelee hyvin sellainen kevyempikin malli, tyyliin hevosaitaus?

    ReplyDelete
  2. Ei ole ruusuilla tanssimista puutarhuroitsijan elämä, runsaasti on vastuksia tällä uralla!
    Miksi ihmeessä ne metsän eläimet eivät voisi pysyä siellä metsässä?
    Ja kaikki muut ötökät ja taudit jossain luonnonkasveissa, eivätkä kiusata pientä puutarhuri-parkaa, jonka unelmat murenevat aina kesän mittaan...
    Olen aina ihmetellyt sitäkin, että miten ihmeessä mansikoista voi saada satoa ylipäätään. Sitä tuholaisten ja tautien määrää, joka mansikoita vaanii ja vielä lisäksi sade ja halla ja räkätit ja lokit...
    Oi ihanuutta, enää ei ole noita mansikkamurheita :)

    Täällä on jo maa valkoinen, nyt saa alkaa unelmoida ja odottaa kevättä!
    Talvi on oikeastaan ihan vähän tarpeellinenkin, ehtii unohtaa ne kaikki harmilliset asiat ;)

    Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta!

    ReplyDelete
  3. Inka; Voihan niitä kehua ja ehkä joltakulta saa vastakaikua, mutta se en ole minä :-D Juu, en halua verkkoaitaa, ne on niin rumia ja kun niistä ei kissat pääsisi kulkemaan. Hevosaitatyyppinen käy, mutta aidan täytyy olla kaksimetrinen! Peurat ovat nimittäin erittäin tehokkaita korkeushyppääjiä.

    Suvikummun Marja; Vastuksia on, mutta aika harva pienempi tuholainen tekee tällaista totaalituhoa muutamassa minuutissa. Eläimen koko tietenkin vaikuttaa siihen. Mansikanviljelijöillä on varmaan kaikilla harmaat hiukset, en ole tulut huomanneeksi asiaa mutta näin varmaan on. Itse en ole koskaan kokeillut kasvattaa mansikkaa.
    Ääh, talvi on tarpeellinen, mutta ei vielä, puolet syystöistä on vielä tekemäti!
    Kiitos mukavaa viikonloppua sinnekin.

    ReplyDelete
  4. Harmin paikka
    Myydaanko Suomessa aitaa nimeltaan Deer fence? Me laitettiin sellainen takapihalle ja se ei nayta pahalta ollenkaan. Teimme sen kissojen takia, mutta se pitaa kaikki muut elaimet aidan toisella puolella. Meidan aita on 8 jalkaa korkea mutta on vahvaa muovia ja aika huomaamaton.Sita myydaan muistaakseni eri korkeudella. Kay Googlaamassa "Deer fence" jos haluat tietaa siita enemman.

    ReplyDelete
  5. Ihmettelen miten nuo pirulaiset ovat jättäneet meidän hoitopuutarhan Koskella melkein rauhaan. Ainoa havainto peuroista oli punajuurien naattien häipyminen ja jalanjäljet kasvimaalla. Minulla on kiusaus ajatella, että nuo elukat ovat aika söpöjä, ainakin noissa sinun ottamissasi kuvissa, mutta... Ehkä ne iskevät ensi kesänä.

    ReplyDelete
  6. Leena; Kyllä täällä myydään monenlaisia verkkoaitoja, mutta en haluaisi sellaista omalle pihalleni, kun tontti on sen verran pieni että se näkyisi joka paikkaan, mukaan lukien ikkunoista käsin. Kun ne eivät minusta ole kovin esteettisiä, enkä toisaalta haluaisi vangita kissoja pihalleni. Jonkinlainen vaakariukuaita aidastani kai tulee, puunrankoja kun on jo ja syntyy vielä lisää omalla tontilla aika paljon.

    Paula; Toivottavasti ne eivät ikinä löydä teidän pihaa! Olivat ne minustakin söpöjä joskus ennen.

    ReplyDelete
  7. Mä olen täällä puhissut sun puolesta jo pitkään, ihmetellyt miten sulla hermot riittää kasvattamaan kaikkea vaikka tuhoja on jatkuvasti. Sinnikäs sissi olet! :) Vaan eikö peuroja saa metsästää? Minä ainakin ostan Annille suomalaista peuraa kaupasta, joten jostainhan ne tulee. On muuten Annin herkkua. ;D

    ReplyDelete
  8. Noin nättejä otuksia ja kaameita tihulaisia :C
    Sun on nyt pakko ottaa ensi kesän tavoitteeksi korkean kivimuurin rakentaminen pihan suojaksi.

    ReplyDelete
  9. Voihan bambi, noin yhteenkoottuna niiden tuhot on käsittämättömät -ihan kamalat! On sulla kestämistä. Hyvää viikonloppua kuitenkin :)

    ReplyDelete
  10. sea; Kiitos empatiapuhinoista :-D Juu, sinnikäs tai hullu, miten sen ottaa. Kyllä niitä metsästetäänkin mutta myönnetyt luvat - muutama kpl - verrattuna saaren satapäiseen laumaan ovat sanoisko alimitoitetut. Ja tämä on pieni saari. Anni on erittäin tervetullut tänne metsästämään omia paisteja!

    Katja Lammi; Juu, niin täytyy. Mutta näköesteaitaa ei missään nimessä voi harkita tällaisessa perinnekylässä, se vain ei ollenkaan sopisi ja veisi minultakin upeat näkymät.

    Pirkko; Bambi on todellakin osuva kirosana! Kiitos samoin, mukavaa ja peuratonta viikonloppua. tai paistin muodossa se olisikin ihan kiva.

    ReplyDelete
  11. Onnea käräjöintiin. Toinen vaihtoehto voisi olla suorittaa metsästyskortti ja ryhtyä harventamaan kantaa.

    ReplyDelete
  12. Kyllä vain. Lupia vain tippuu harmillisen vähän verrattuna kantaan! Ja ironistahan tässä on se, että tämäkin tihulainen on jonkun metsästysseuran nerokas idea, että istutetaan tälle seudulle peuroja. Antaisivat sitten ampua kaikki, pum vain! (Ja ampuisivat sitten ne kaikki, pum vain).
    Yksi ahvenanmaalainen henkilö juuri kertoi minulle ja naapurille, oikein innosta puhkuen, miten heillekin päin on nyt istutettu valkohäntäpeuroja. Kyllä me naapurin rouvan kanssa katsottiin toisiamme ja pyöriteltiin päitämme: hulluja nuo ahvenanmaalaiset! Kuka oikeasti haluaa tällaista tuhoeläintä mihinkään lähistölle??!

    ReplyDelete
  13. Todella harmillista! Kun näkee valtavasti vaivaa puutarhan eteen ja palkinnoksi odottaa kukkaloistoa, niin ne peuranpaholaiset kävelevät tyynen rauhallisesti pihaan ja panevat kaiken kauniin poskeensa. Kuinka et ole jo tilannut lähimpiä metsästäjiä pihaasi passiin? Kait sielläpäinkin on noita metsästysseuroja. Palkinnoksi saat palan peuraa, kun ne tiluksiltasi kaadetaan.

    ReplyDelete
  14. Onhan tämä yhtä taistelua, jossa on jatkuvasti häviävänä osapuolena, kun ei pihalla voi partioida yötä päivää enkä aina ole paikalla muutenkaan.
    Kyllä tälläkin saarella niitä metsästetään, mutta tässä kylän alueella ei tietenkään saa ampua. Olen tietenkin antanut ilolla luvan metsästää niitä metsäpalstallani.

    ReplyDelete
  15. Kyllä harmittaa puolestasi! Oma puutarhani on onneksi säästynyt isoimmilta tuhoilta (kop kop kop), vaikka eilen illallakin hämärissä juuri valkohäntäpeura lähti pomppien häntä pystyssä puutarhasta, kun kävin hakemassa viimeisiä maksaruohoja sisälle ennen kylmää yötä.
    Tällä kylällä ei valkohäntäpeuroja eikä kauriita metsästetä kovasti, vain hirviä. Peurat ovat kai jotenkin hankalampia saada tai jotain. En jäisi minäkään niitä yhtään kaipaamaan. Tonttimme on vielä liian iso aidattavaksikaan, se on varmaan sinulla ainoa vaihtoehto, harmittaa.

    ReplyDelete
  16. Kiitos Leena, ja kiva kuulla että jossakin ne eivät ole niin karmeita tihulaisia! Täältä ovat itse asiassa hirvet kaikonneet kokonaan peurakannan tiivistyessä ja viedessä hirvien asuinsijat. Aika epäreilua, kun hirvet ovat kuitenkin luonnoneläimiämme ja peurat istutettuja.
    No juu, tllaista se on kun asuu maalla. Oikeastaan vielä epäreilummalta tuntuu, että ystäväni pihalla Espoossa peurat tekevät ihan samoja tuhoja ja yhtä lukuisina kuin minun pihallani.

    ReplyDelete
  17. Mullakin on bambeja, mutta ne ei aiheuta tuhoja, kun ne nököttävät vitriinikaapissa sievinä ja suloisina. Omani ovat siis posliinia.

    Ymmärrän turhautumisesi. On tosi surkeeta kaiken raatamisen jälkeen, kun kauniit kasvit mutustellaan massuun ja jätetään vielä kökkärekasat "kiitokseksi". Pakko sun on aita rakentaa, ei kai noita peuroja muuten saa pidettyä pihalta poissa.

    ReplyDelete
  18. :D Anteeksi, että täällä käkätän vakavan aiheen edessä, mutta näin ihan sieluni silmin sut rappusilla huutelemassa hävittömyyksiä ja paukuttelemassa käsiä yhteen pyhän vihan vallassa. Ja vastaukseksi peurat katsovat sua hitaasti isoilla ruskeilla, kosteilla silmillään samalla, kun alat valottaa niille päivän menyytä.

    Mutta siis, aita on varmasti viisasta rakentaa, jotta saat kaikki kasviaarteesi suojeltua ja nautittua kukkaloistosta. Ja eihän siitä aidasta ihan Auschwitz -tyylistä tarvitse tehdä ;)

    ReplyDelete
  19. Nettimartta; Voi kun nämäkin saisi laitettua vitriiniin! Vääntäisin avainta lukossa ja heittäisin sen sitten vessasta alas.
    Pari sellaista innokasta koiraa, jotka lähtevät korvat lepattaen kaiken liikkuvan perään, voisi tehdä terää. You know...

    Tiina; Hehe, nappiin osui visiosi! Aijaa, ajattelin ihan laittaa sen rautaportin ja tekstikaaren sen päälle.. ennemmin kyllä tyyliin: "se peura joka tästä käy, saa kaiken toivon heittää!"

    ReplyDelete
  20. Menetin loputkin maineestani kun alkuvuosina juoksin haukkuen peurojen perässä, ajattelin, etteivät ne tule pihaan, jossa on koira. Olen yrittänyt kaikenlaista, mutta ainoa mikä niihin on tehonnut on tuulikellot. Meillä ei ole kovin tuulista, kellot kilahtelevat harvoin ja peurat ovat epäluuloisia kaikille kilahduksille. Ymmärrän ärtymyksesi, on tuo niin turhauttavaa. Eikö kasvien sijasta voisi aidata peuroja jollekin alueelle?

    ReplyDelete
  21. Täysi tuki tuholaisangstille täältäkin! Alkaa tuntua oman pihan jänis- ja myyrävauriot pieniltä peuroihin verrattuna.

    ReplyDelete
  22. No voi harmi.Niin paljon tekivät siellä tuhoa,
    Vähäistä on meidän hirvien, vaikka kyllä harmitti.
    Kyllä osaavat olla ilkeitä.
    Meillä kävi ennen paljon kauriita mutta kun rakensimme aidan niin on vähän estänyt kesäisin.
    Talvella kävelivät hangen päällä ja tulivat aidan yli.
    Ei muuta kuin aidan tekoon
    Mutta hiviä on vähän vaikeempi estää..
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
  23. Cheri; Haa, haukkumiseen en olekaan vielä turvautunut!
    Minustakin peurat voisi aidata, niin kuin Englannissa tehdään, joillekin yksityisille metsästysmaille.

    Katja; Kiitos, no joo, tuhoja ne kaikki tuhot on. Kaikki mikä tulee ja tuhoaa hyvän työn (tai sen yrityksen) jäljen, harmittaa. Vaikka olisi pienempikin otus.

    Sylvi; Aidan tekoon, juu. Jos peuroja edes tulisi vähemmän niin sekin olisi kotiinpäin. Hurjia nuo hirvet kun tulevat aidan läpikin!

    ReplyDelete
  24. Voi harmien harmi! Ei ole kivaa tulla toisen aarteita syömään.

    ReplyDelete
  25. Juu ei. Tää ei ole reilua peliä. Ne vois a) syödä metsien antimia tai b) syödä ruohoa lyhyeksi. Kukkanuput on ihan liikaa.

    ReplyDelete
  26. Meillä on samanlaista harmia kaneista. Tänään pyörittelin kaupassa käsissäni kaninturkista tehtyä hattua. Siinä olisi mehevä kosto kanikunnalle!

    ReplyDelete
  27. Voihan kani! Siinä on toinen otus, jota ei olisi tarvinnut ikinä päästää vapaaksi tämän maan kamaralle. Niidenkin leviäminen vähitellen on odotettavissa, niin pohjoiseen asti kuin pärjäävät. Siinä saavat kasvien juuret kyytiä niin metsissä kuin viljelyksilläkin.
    Kanihattu, no joo. Kunpa se oikeasti asiaasi auttaisikin! Itsekin kannatan kaniturkisten käyttöä, koska niitä metsästetään muutenkin ja liha syödään, koko eläin tulee hyötykäyttöön.

    ReplyDelete
  28. Meidän metsissä on kauriita, mut eivät onneksi ole vielä koskaan tulleet pihalle. Osta semmonen äkänen kuulapyssy. Sillä kun paukuttelet, ei tuu peuroille vahinkoa, mut saattaa sen verran nipistää että jättäisivät ens kerralla tulematta? ;)
    Ehkä se aita on ainut varma keino... voi, kyllä mä olisin kans raivoissani jos meidän pihalla kävisivät!

    ReplyDelete
  29. Täällä meidän suunnallakin nuo ovat monilla ongelmana.

    Eräskin puutarhaharrastaja tuli oikein minulta kysymään, että miten ihmeessä meillä kaikki kukkii, vaikka hän on monesti nähnyt peuroja tien toisella puolella olevalla pellolla.

    Heiltä kun kuulemma häviää puutarhasta kaikki vihreä. On kanssa kokeiltu hätistellä niitä kattilan kansia kolistelemalla ja peurat kuulemma vaan hölmönä katselevat, että mitähän tuo oikein touhuaa.

    Meillä on ilmeisesti tuo kuusiaita pelastanut puutarhan, kun vain muutaman kerran ne ovat syksyisin käyneet syömässä tippuneita omenia. Nyt kuskasinkin omenat peurojen ruokintapaikoille.

    ReplyDelete
  30. Puutarhuri; Toivotaan, että ne teillä eivät ala käymään pihoilla! se on kurjaa, kun ne syövät sekä hyötykasvit että kukkien nuput ja vielä pensaatkin, ainoastaan yrtit (tai suurin osa niistä) ja koristeheinät näyttävät jäävän rauhaan.

    Raakki; Sitä mietinkin, kun aitaan pitäisi sitten joko jättää kaksi aukkoa pihatietä varten (se menee ikään kuin tonttini poikki) tai sitten todella korkeat portit, sehän vaatiikin jo kunnon pylvään, joka jaksaa kannatella kaksi metriä korkeaa porttia! Kevytrakenteinen mutta korkea aita on huomattavasti helpompi toteuttaa kuin ne portit, jotka vaativat betoniperustuksia. Mutta ehkä se pelkkä aitakin jo riittäisi niin kuin teilläkin, ainakin siihen asti kun elukat keksivät tulla niistä aukoista.

    ReplyDelete
  31. Kylläpäs ne ovat saaneet tuhoa aikaan! Ei se auta kuin aidata piha. Kuinkahan helposti ne hypähtävät matalahkon aidan yli? Kerrankin voin olla tyytyväinen, että Pastorilan pihaa ympäröi vankka aita. Jäniksetkään eivät uskalla uhota, kun naapurien tarkat osumat ovat tunnettuja koko saaressa. Hmmmmm....

    ReplyDelete
  32. Peuroissa ja kauriissa on se vika, että ne hypähtävät kevyesti 150 cm korkean aidan yli, vielä 170-senttinenkin menee ketterästi. Matala aita ei siten pysäytä niitä lainkaan, sillä loikkiminen kuuluu niiden luontaiseen liikkumiseen.

    ReplyDelete
  33. Ovatpa melkoisia ahmatteja, ja makukin on ikävän kallis. Taitavat peurat luulla olevansa jonkinlaisessa viiden tähden ravintolassa ruusujasi mussuttaessaan ja sekoittaa ylvään pantterinkin hovimestariin. Ruojat.

    ReplyDelete
  34. Vai pantteri hovimestarina! Jopas jotakin.
    On se harmi, kun sinänsä ihan kivasta eläimestä tulee verivihollinen. Sehän se harmittaa, kun kaikki kaunis ja juuri kukkaan tuleva menee. Söisivät ohdakkeita ja nokkosia, niitä piisaa :-D

    ReplyDelete
  35. Argh, tuon kirjoituksesi jälkeen olen paljon herkemmin suu supussa myyrätuhoista! Minä en ole peuroja nähnyt kuin metsässä entisen talomme lähellä. Siellä meillä oli aidattu tontti, josta pysyivät jänikset, rusakot ja peurat poissa. Täällä Hämeessä ei kuulemma peuroja (ainakaan lähellä) ole, toivon ettei tulekaan. Paikalliset metsästysvouhkaajat ampuivat (luvatta) täällä liikkuneet ilveksetkin.

    Tosin jos peuroja tulisi, olisi meidän antibordercollie Noppa riemuissaan. Tara yrittäisi paimentaa niitä ja Noppa syödä ne. Jep, parempi ettei niitä tule tänne...

    ReplyDelete
  36. No mutta onhan ne myrätuhotkin ihan karmeita, jos kaikki sipulit syödään! Meillä ei ole hävinneet itse sipulit paitsi silloin kun joku on käynyt sorkkimassa (kirjaimellisesti) ne maasta, perennojakin on kuollut sillä tavalla. Peurojen kanssa suurin vaara on se, että ne syövät sitten keväällä versovat kukkavarret, mutta sehän ei sipulia sinänsä tapa, ellei lehdetkin syödä, eikä välttämättä silloinkaan. Sipulien syöjämyyrät on kyllä ikävää sakkia nekin.
    Toivottavasti peuroja ei tule teille, kyllä niitä Hämeen joillain seuduilla on runsaastikin. Peuroja syövä Noppa kuulostaa erinomaiselta kaverilta, suorastaan puutarhurin parhaalta ystävältä!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!