Jatkan samalla ojateemalla kuin eilenkin ja lisäksi kesäkuvilla, anteeksi vain joulu- ja talvi-ihmiset! Tässä osoitteessa on kyllä odotettavissa kesäkuvia talvellakin. Lisäksi tästäkin tulee ihan hirmuinen kuvapläjäys, kun lähdin etsimään mainitun kerrotun rentukan kuvia ja vastaan tuli vaikka kuinka paljon asioita, joista en ole ehtinyt kertoa kesän aikana. Näistä jutuista tulee näköjään laajoja reportaaseja, kun valitsee jonkun tietyn teeman.
Eli ojat. Niitä on paljon, mutta pihani märin kohta ja varsinainen kosteikkopuutarha on tämän pihatien molemmin puolin juuri tuossa saunan (keltainen rakennus) kohdalla jatkuen siitä alarinteeseen. Eilisen postauksen salaoja menee pihatien ali suunnilleen tuossa juuri ennen saunaa.
Anohter post on the ditches, or more finely put, my bog garden...
Pihatien yläpuolelle olen kasannut kivipengerrystä, joka kasvaa sitä mukaa kuin kaivan maata jossakin tontin kohdassa. Rinteen tasoittaminen on hyvä idea veden kulkemisen kannalta, sillä loivennus saa veden valumaan hitaammin ja imeytymään maahan sen sijaan, että se tulee kovaa vauhtia rinnettä alas aiheuttaen kenties tuhoa, kuten saunan vettymistä.
Kuvassa ei oikein näy, mutta heti tuossa kivipenkereen edessä on itse oja ja siitä oikealle hieman korkeammalla sijaitseva istutusalue. Salaojaputki alkaa kuvan alareunassa näkyvän suuren kiven vierestä.
Ojanvierun kosteassa kukkapenkissä kasvaa muun muassa kulleroita, kuvassa kesäkullero 'Golden Queen', ja rantatädykkeitä.
Ojan pohjalla, kaikkein märimmässä paikassa viihtyvät keltakurjenmiekka ja ratamosarpio. Sekin on luonnonkasvi, jota siirsin kylätienvarren ojasta ja vaikka sillä on tässä aiempaa kuivempi paikka, näyttää se pärjäävän.
Pohjimmaisena ojassa kasvavat eilenkin esitellyt rohtokalmojuuret sekä erilaisia osmankäämejä.
Aivan ojan reunalle istutin tänä vuonna isolehtistä kilpiangervoa ja keltapiukkasaraa. Kestävätkö ne näin märässä jää nähtäväksi.
Pihatien alapuolella, missä vesi nyt pulppuaa putkesta, kasvaa rusopäivänliljaa ja rantakukkaa. Maa on tässä kauttaaltaan märkä ja vettä on muuallakin kuin vain ojassa ja salaojaputkessa. Viitteitä rinteessä olevasta lähteestä tai useista lähteistä antaa se, että tässä kohdassa nurmikko on pitkän poutajaksonkin aikana rehevän vihreä ja kasvaa kohisten. Itse asiassa kivipenkereen joistakin kohdista huomaa, kuinka vettä tihkuu jatkuvasti. Tämä ei ole myöskään ainoa kohta tässä kylässä, missä rinteestä valuu lähdevettä, sitä esiintyy enemmänkin.
Tämä pikkuinen on päivänliljojen välissä kasvamassa, mutta isona tämä jättää kaikki muut varjoonsa: kuningassaniainen! Koko nyt parivuotiaana noin 15 cm, kymmenvuotiaana noin 150 cm.
Salaojaputken suuaukon vierellä kasvaa myös kurjenmiekkoja, tässä kaunokurjenmiekka, ja itsekseen paikalle tullutta ranta-alpia. Ojan pohjalla on runsaasti röyhyvihvilää, tämä ojan mutka on jäänyt perkaamatta, vihvilät pitää kaivaa pois sillä ne leviävät hurjan nopeasti. Kuvassa oikealla häämöttävä palmusara saa ottaa niiden paikan, se näyttää pärjäävän aivan märässäkin savessa ja leviää huomattavasti maltillisemmin.
Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' ja valkoinen loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice'.
Kallionauhus viihtyy nimestään huolimatta hurjan hyvin märässä savessa.
Istutin tähän viime vuonna myös viiruhelpiä, oliko se järkevä veto vai ei, selviää tulevaisuudessa. Helpihän on mahdoton leviäjä, mutta toisaalta tästä tulee nousemaan ohdakkeen ja nokkosen juuri- ja siementaimia niin monen vuoden ajan, että toivon helpin auttavan niiden tukahduttamisessa.
Helpin takana näkyy ketomesiangervo 'Elegansin' hempeä kukinto.
Tässä vielä tätä aluetta hieman laajemmalti. Oja on oikealla, nyt maa viettää saunasta sinne päin. Viime viikkoina raivasin myös tuon saunan seuraavan kulman viidakon.
Tässä on toinen kasvi, josta tulee suuri ja komea, uskokaa pois. Näitä meni kolme kappaletta saunan alakulman mutapuutarhaan: kilpirikko. Kukki toukokuussa.
Viimein löytyi kuvia pallorentukastakin! Tämäkin kukki jo toukokuussa. Ilmankos piti käydä koko kesän kuvat läpi. Eikö ole suloinen, ja hurmaava myös tuo toukokuinen auringonpaiste!
Aurinkoista vaali-iltaa!
Kallionauhus – Ligularia dentata
Kaunokurjenmiekka, kuvan laji – Iris setosa ssp. canadensis
Keltapiukkasara – Carex elata 'Aurea'
Kesäkullero – Trollius chinensis
Ketomesiangervo - Filipendula purpurea
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kilpirikko – Darmera peltata
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Osmankäämi – Typha
Pallorentukka – Caltha palustris 'Multiplex'
Palmusara – Carex muskingumensis
Ranta-alpi – Lysimachia vulgaris
Rantakukka – Lythrum salicaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Röyhyvihvilä – Juncus effusus
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'
.jpg)
Ootko koskaan laskenut, montaako lajia sulla on kasvamassa? Jälleen kerran sain ihmetellä kaikenmoisten ennenkuulumattomien kasvien olemassaololla! Nuo pienokaiset ovat niin söpöjä, vaikea uskoa että todellakin jättisuuriksi voisivat kasvaa.
ReplyDeletePs. tykkään talvesta ja lumesta vain olosuhteiden pakosta, koska nyt kertakaikkiaan aina ei ole kesä. Kesäkuvat ovat ihania, katselin tänään omat koko suveni otokset läpi:)
Tuo etsimäsi ja löytämäsi rentukka on keväällä varmaan sykähdyttävä näky. Minkähänlainen viikdakko sinulla on kun kaikki pienokaiset varttuvat :)
ReplyDeletePirkko; No kyllä en ole enkä kyllä aiokaan, hirmu homma! Mielummin käytän senkin ajan kaivamalla maata ;-) Mutta tuosta blogin alareunan listasta saa ehkä jotain käsitystä, kuinka paljon sukuja on (tai ainakin niitä joista olen kirjoittanut ja muistanut laittaa tunnuksen).
ReplyDeleteKyllähän ne lumiset ja kuuraiset kuvat ovat kauniita, niitä on kiva katsella, mutta livenä lapioin mielummin sulaa maata... Talvesta on silti syytä tykätä, ettei mene monta kuukautta vihoitellessa.
Cheri; Rentukasta olen tosi iloinen, sillä pitää olla jalat vedessä ja muutenkin se ei ehkä meidän ilmastossa kuulemma pärjää. Mutta yhden talven yli se on jo pärjännyt ja yhdestä kesästä selvinnyt kuivumatta tai paleltumatta.
Varmaan tulee samanlainen viidakko kuin paikan ostaessanikin, mutta toivon että vadelmien, ohdakkeiden ja nokkosten tilalla on jotain muuta! Pakko laittaa isoja kasveja, kun rikkaruohotkin on kaksimetrisiä. Suuret lehdet etenkin on plussaa, toivon noista kilpianervosta ja -rikosta hyviä tukahduttajia.
On kyllä tosi hieno valo näissä kuvissa! Mielenkiintoista myös lukea näitä juttuja ja vaikka jouluihmiseksi tunnustaudunkin, voi kuvia ihanasta kesästä silti katsoa aina!
ReplyDeleteOi toukokuu ja valo! Tule pian. Taitavat nuo maitokärrysi olla ahkerassa käytössä?
ReplyDeleteMamma N; On tosi hämmentävää katsoa nyt kesäkuvia, joissa on kellonaika esim. klo 22.30... voi hitsi. Onneksi se tulee taas! Hitaasti, mutta varmasti!
ReplyDeleteMyrsky; Juu, onhan ne, mutta niillä ei kuskata maata eikä kiviä, niitä varten on kotti- ja nokkakärryt. Välineurheilua, nääs.
Oi kun hieno rentukka...tahtoo kans :) ja loistokurjenmiekka..näin ne ensikesän suunnitelmat alakaa päässä muhia...kiitos, Saila!
ReplyDeleteHienoa! Nythän niillä on hyvää aikaa muhia. Erikoisempia kasveja löytyy joskus aika huonosti, vaikka minusta puutarhakauppojen valikoimat paranevat vuosi vuodelta. Tuon loistokurjenmiekan juurakon olen tilannut Englannista ja rentukka on Vakka-taimesta.
ReplyDeleteMinä laitoin viiruhelpiä kuivaan kalliorinteeseen tosi vähäiseen multaan ja hyvin kasvaa! Se on vielä nyt kuivuneenakin ihan kaunis! Joka paikan menestyjä, menisköhän varjossakin?! Kyllä tässä kerkiää vielä talveakin ihastella, laita vaan näitä ihania kesäisiä postauksiasi, tykkään:) t.Minna
ReplyDeleteKyllä vain, ystäväni pihalla viiruhelpi kasvaa vaikeassa paikassa kuusten varjossa ja kuivassa, kun kuuset imevät kaiken veden ja silti se pärjää!
ReplyDeleteKesäkullero ja rantatädyke - suloinen vastavärinen yhdistelmä. Samaten pallerorentukka on nätti. Taas paljon minulle ihan uusia viehättäviä kasveja. Omalla puutarhatutkimusretkelläni en ole vielä päässyt ojiin saakka. Ne ovat liian suuria haasteita. Olen katsonut sinne päin ja todennut että ojien ympärystä on yhtä rytöä. Kasvaa siellä mm. jokin marjapuskakin, ja syyskesällä ajattelin sen "vapauttamista" jotenkin, siis ympäristön perkaamista. Se pitäisi aloittaa jo keväällä, sillä marjanpoimimisaikaan se on luoksepääsemätön.
ReplyDeleteTuo kullero ja tädykeyhdistelmä on todellakin hekku! Ne ovat tämänvuotisia taimia, eli kukkvat tulevaisuudessa vähän runsaammin - ja kun saan aidan tehtyä niin kulleroon on toiveita saada enemmänkin kuin tuo yksi kukka, peura kävi nimittäin syömässä sen muut nuput.
ReplyDeleteOta huomioon, että minä olen ollut tässä jo seitsemän kasvukautta (mutta raivattavia alueita on edelleen vaikka kuinka paljon). Kun noita ojia on keskellä tonttiakin, on ollut erityisen tylsää, että ne ovat rytöä.
Kuvailusi kyllä kuulostaa todella tutulta... ja kai sekin riittää, että ne pöheiköt vain niittäisi, mutta itse halusin saada saunaa kaivettua esiin ja koristekasveja istutettua, kun kerran on tuollaisia erikoisempia olosuhteita.
Ihanaa kesäkuvia! Sun pihapiirisi näyttää niin viihtyisältä, maalta kun on kotoisin melkein haistaa kesän tuoksun kun näitä katselee, nuuh.
ReplyDeleteTuo on niin äärimmäisen kaunis joka kulmaltaa tuo tilasi, huokaus!
ReplyDeleteKuullostaa hyvin tutulta: ryteikköjen valloittaminen isojen kasvien avulla, samaa minäkin olen pikkuhiljaa yrittänyt tehdä. Ja kattanut isojen kasvien välit, pieniä kasveja ei voi niin helposti edes kattaa. Lähteinen rinne kuullostaa ihanteiselta bog gardeniltä, terveisiä täältä tasamaalta.
ReplyDeleteHelena ja Zelda; Kiitos! Kesällä on ihanan vehreää ja kaunista, mutta en tule ottaneeksi kuvia rumista kohdista, kuten lauta- tai tiilikasoista tai ohdake-vattu-ryteiköistä. Niitäkin on, mutta ei niitä tarvitse sen enempää katsella vielä kuvistakin ;-)
ReplyDeleteLeena; Iloinen saa tosiaan olla, että on monenlaista olosuhdetta, yhdessä paikassa tonttia jopa kuiva keto, vaikka tontti on aika pieni. Tällaiselle kasvi-ihmiselle tämä on ihanteellinen tontti! Vaikka jättikokoisten rikkakasvien määrä joskus sapettaakin. Ja se, että sauna on aikoinaan rakennettu juuri siihen, mihin enin osa vesistä valuu. Sitten, kun on uusi sauna tai toivottavasti jo sitä ennen kun on kylpyhuone, voi olla pelkästään iloinen tuosta veden määrästä.
Mahtava reportaasi kosteikkokasveista!
ReplyDeleteKilpirikolla on kaunis kukinto. Yritin sitä joskus Hirvelän taimistolta, mutta olivat palelluttaneet sen talvella.
Kallionauhus viihtyy hyvin märässä savimaassa. Niin hyvin se meilläkin menestyy ja leviää.
Valkoinen loistokurjenmiekka on kerrassaan suloinen. Miten ihmeessää saisin tuollaisen meillä viihtymään?
Ranta-alpit ovat löytäneet meidänkin tonttimme.
Erän perheenjäsenemme kertoi minulle kesällä haaveilevansa tänne kuningassaniaista. En ollut sellaisesta kuullutkaan. Mistä noita saa?
Ratamosarpion siemeniä joskus kylvin ja yritin pitää niitä kosteassa - huonoin tuloksin. Se on hauskannäköinen.
Ihastuttava kuva kullerosta ja rantatädykkeistä.
Hatunnostonarvoinen tuo sinun kiviaitaprojektisi.
Kilpirikkoa ei melkein missään taimikaupoilla näe, kilpiangervoa useammin. Oman rikkoni ostin Järvenpään pihapalvelusta, se on pieni taimisto mutta siellä on järjettömän hyvä valikoima kasveja! Kaikkea erikoistakin vaikka kuinka paljon.
ReplyDeleteEn osaa sanoa loistokurjenmiekasta, luulen, että niitä usein myydään siperiankurjenmiekkoina, mutta ne ovat siitä pitemmälle jalostettuja. Sellaisena minäkin tuon ostin, oikea laji selvisi myöhemmin. En edes kunnolla tiennyt missä se viihtyy, se on aika kosteassa mutta ei ihan vedessä, tuo sininen siperiankurjenmiekka on ihan vetisessä kohdassa siinä vieressä. Kumpikin kasvaa pienessä rinteessä, ojan pohja on noin 30 cm alempana.
Kuningassaniaisenkin tilasin Englannista, mutta sittemmin olen nähnyt sitä myynnissä sekä Plantagenilla että Muhevaisella! Olin todella yllättynyt, kun kuulin, että se menestyy Suomessa, olin kuvitellut sen puusaniaisen tyyppiseksi talvenaraksi lajiksi. Briteissä niitä usein näkee lampien rannoilla, siis ei luonnossa vaan koristepuutarhoissa, ja valtavia ovat, miehen korkuisia.
Kesäkuvat ei haittaa ikinä! Eikä kissakuvat :-)
ReplyDeleteArvaa mitä! Kissakuvia on luvassa :-D
ReplyDeleteValtavan kaunis tuo valkoinen loistokurjenmiekka. Rantakukkaa teksisi myös mieli istutella tuohon meidän pikku lammikon ympärillä olevaan perennamaahan. Pitänee ensikesänä kaivaa muutama alku anopin mökkirannasta :)
ReplyDeleteOta ihmeessä alkuja! Minullekin tuli rantakukka vahingossa, kun kaivoin keltakurjenmiekan alun yhdestä ojasta. Mutta tuo kuvassa näkyvä rantakukka on puutarhakaupasta ostettu lajike 'Robert', tosin se on minusta ihan samanlainen kuin luonnonlaji, ehkä vähän kompaktimpi.
ReplyDelete