Orjanlaakeri ja taikapähkinä

Tämä kuva on oikeastaan otettu vain siksi, että Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista kertoi ostaneensa tämän pensaan ja pohti sen talvenkestävyyttä. Kasvi on pihaorjanlaakeri ja bongattu vuosi sitten kausikasvien valikoimasta syysistutuksia varten. Kasvi oli pieni, vain noin 20 cm korkuinen ja hinta tietenkin sen mukaan aika edullinen. Koska olen haaveillut orjanlaakerista jo pitkään, sujahti tämä taimikassiin niin että humahdus vain kuului. Ja kuten kuvasta voi nähdä, ei pensas ole edelleenkään pientä nokkosta korkeampi, mutta se on tehnyt reippaasti uusia lehtiä ja kasvattanut kaikkia versonpäitä.
Orjanlaakerit ovat tuttuja keskieurooppalaisista ja amerikkalaisista joulukoristeista, niissä on punaiset marjat. Marjoakseen kasvia täytyy olla sekä tyttö- että poikayksilöt. Siinä missä Tiinan kasvi on tyttö, on tämä poika: 'Blue Prince'.
Tämä selvisi viime talvesta ilman mitään vaurioita versojen kärjissäkään, en suojannut tätä mitenkään ja talvi oli täällä saaristossa vähäluminen, joten koko kasvi ei ollut lumen alla. Pakkastakin oli tammi-helmikuun taitteessa reippaasti, varmaan ainakin -20 astetta. Joten toivoa on, Tiina, toivoa on!

Kunpa vielä joskus voisi kasvattaa niitä värikäslehtisiäkin lajikkeita ja etenkin siilimäistä piikikäslehtistä 'Ferox'-lajiketta värivariaatioineen, ne ovat ehkä lemppareitani kaikista orjanlaakereista. Mutta toistaiseksi kaikki värikäslehtiset lajikkeet ovat muita lajeja, esimerkiksi euroopanorjanlaakeria, joka on meille liian talvenarka. Se on yksi pihaorjanlaakerin vanhemmista, mutta se toinen on sahalininorjanlaakeri, kotoisin nimensä mukaisesti Sahalinin saarelta ja Pohjois-Japanin kylmiltä seuduilta ja talvenkestävyys tulee siltä puolelta sukua, jos niin voi sanoa, pitäisi kai sanoa lajia.

I love hollies, don't know why, because I positively dislike mahonias and what's the difference? So far it seems that Ilex × meservae is the only species that is reliably hardy here. This one made it through last winter completely unscathed, as did my beloved witch hazel.

Orjanlaakerin etu näyttäisi olevan sekin, että peurat eivät ole sitä syöneet. Viime talveksi verkotin sen varmuuden vuoksi, mutta vielä en ole verkkoa laittanut ja peurat ovat kyllä vierailleet aivan vieressä syömässä tämän puistotaikapähkinän lehtiä. Oksia ei onneksi ole kaluttu, mutta lienee hyvä ajatus laittaa tämä verkon sisään. Tämä kukki kevättalvella upeasti, maaliskuussa suorastaan valtasi tämän blogin ja minun on pitänyt laittaa tämän kesäkuulumisiakin jossain välissä, mutta aina on ollut jotain muuta asiaa. Tämä on ollut rehevä ja hyvinvoiva koko kesän, joten toivon kukkia taas helmi-maaliskuussa!

Tältä näytti taikapähkinä kesäkuussa. Sen kasvutapa on leveä ja lehdet hyvin samantapaiset kuin pähkinäpensaalla, mutta kasvit eivät ole sukua.

Taikapähkinäkin on istutettu viime syksynä ja sekin selvisi talvesta erinomaisin arvosanoin. Ensimmäiset kukat avautuivat maaliskuun ensimmäisenä päivänä ja kukintaa jatkui kuukauden. Kukat ovat kaiken muun ihanuuden lisäksi tuoksuvat!

Euroopanorjanlaakeri – Ilex aquifolium
Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae
Puistotaikapähkinä, kuvan lajike – Hamamelis × intermedia 'Diane'
Sahalininorjanlaakeri – Ilex rugosa