Huussin viereen rakentamani kivimuurin edustalle on muodostunut puutarha, josta en osaa päättää, kutsuisinko sitä vuokko- vai esikkopuutarhaksi. Kumpikin kasvisuku on lempikasvejani. Mutta on tässä muutakin. Kuvan keskellä on japaninvaahtera 'Osakazuki', siitä oikealle tällä hetkellä nuppujaan maasta nostavia murattisyklaameja ja oikealla voi erottaa vastaistutetun rotkolemmikki 'Variegatan' lehtiä.
I did an autumn cleaning at the Primula-Anemone-garden (with quite a lot of else too!)
'Osakazuki' on istutettu noin viisi vuotta sitten, mutta se ei ole kasvanut lainkaan korkeutta, leveyttä kylläkin. Pensas on noin polvenkorkuinen. Sen versonkärjet varmaan paleltuvat joka vuosi ja toissatalven lumikuorman alla yksi suurempi oksa katkesi kokonaan, kun se kasvoi niin vaakasuoraan. Toisin kuin väitetään, peurat kyllä syövät vaahteraa, ainakin tätä ne popsivat, mutta vain päältä (huomaa lehdettömät oksanrisut pensaan yllä). Tämä alkaa vähitellen muistuttaa muodoltaan bonsaita, kun runko paksunee mutta puu pysyttelee pienenä. Varsin viehättävä.
Japaninvaahterasta vasemmalle on kerrottukukkainen pallohortensia, valkotäpläimikkää ja pisamakello. Ja tietenkin esikoita ja vuokkoja, mutta niistä ei näy nyt juuri mitään, paitsi esikoiden lehtiruusukkeita.
Imikät ovat ottaneet tilansa hienosti, näitä voisi hankkia tai lisätä paljon lisää. Kun perustaa puutarhan tai kukkapenkin näin, että vain alkaa istuttaa heinikon keskelle, täytyy hankkia kasveja, joilla on kilpailuvietti kohdillaan. Silti niitä täytyy hoitaa kitkemällä rikkaruohoja sinnikkäästi. Vaikka pieni määrä heinää minusta kuuluukin tähän, sekä jotkut luonnonkukat ojakärsämöistä kurjenkelloihin, pitää niitä koko ajan karsia koristekasveja tukahduttamasta. Näin syntyy tasapaino, joka on sopivasti hieman villi. Tällaista istutustyyliä en silti voi ammattilaisena oikeasti suositella kenellekään.
Imiköistä vielä vasemmalle on heisi, jolla ei ole suomenkielistä nimeä:
Viburnum plicatum var.
tomentosum. Sen pitäisi kasvaa parimetriseksi, tosin tässä aivan vaahteran tyvellä on aika kuivaa ja se voi jäädä pienemmäksikin. Tällä heidellä on valkoiset kevyet kukinnot ja jännittävä vaakasuoraan levittäytyvä oksisto, sitten vähän vanhempana.
Heiden takana rehottaa suuri varsankellopuska, se oli kasvanut aivan liian suureksi talon rappujen pielessä, samoin kuin muutama lehtoakileija. Hennommat kultatesmat ja lehtoängelmä olivat siinä jo hätää kärsimässä, joten siirsin suuret rehottajat tähän, kun olin ensin siistinyt (lue: kitkenyt) tämän osan puutarhaa.
Heiden vieressä on rautainen kasvituki merkkinä tärkeästä kasvista: maariankämmekän sukuinen
Dactylorhiza praetermissa. Tämä ei ole luonnonkasvi tontillani tai Suomessa ylipäätään, vaan olen ostanut sen hyvinvarustetusta taimimyymälästä. Kämmekkä kukki kesä-heinäkuun vaihteessa.
Keskikesällä kukkivat myös kurjenkellot ja pisamakello, tosin osa kurjenkelloista kukkii yhä vieläkin, sekä suloiset ojakärsämöt. Minusta tavallinen luonnon ojakärsämö on yhtä suloinen kuin sen kerrottukukkainen versio koreakärsämökin.
Pisamakello kasvaa aivan Maria-patsaan vieressä, sillä kasvi on Maria-ystävältä saatu.
Tältä vuokko-esikkopuutarhassa näyttää toukokuussa. Huussin vasemmalla puolella taempana näkyy keltainen läntti paikalla luonnostaan kasvavia kevätesikkoja. Ne antoivat viitteitä siitä, että tässä lienee kalkkipitoinen paikka. Hieman ylempänä on kallio ja tässäkin se on lähellä pintaa. Saarella on runsaasti kalkkikiviesiintymiä.
Madonnan edessä kukkii metsätulppaaneja ja hieman taempana narsisseja, niiden väleissä on mm. lemmikkejä ja balkaninvuokkoja. Aiemmin keväällä kukkivat pienemmät sipulikukat ja ensimmäiset vuokot. Osa kukista on niin pieniä, että tällaisesta kuvasta ei esimerkiksi metsäorvokkeja erota. Tämä onkin niin hurmaava paikka keväällä – täynnä kaikkea pientä ja kaunista tuossa humalluttavassa valossa – että tekee mieli kontata. Ehkä vielä talven hiljaisina ja pimeinä tunteina laitan uudestaan kuvia niistä pienistäkin, mutta viimeistään taas ensi keväänä!
Mukavaa kevään odotusta kaikille muillekin sitä odottaville!
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kevätesikko – Primula veris
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Pisamakello – Campanula punctata
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Varsankello – Campanula trachelium
.jpg)
Japanin vaahteran muistuttaa meidän Tammea. Peurat syövät vaahteerasi vain päältä meidän tammen latvan on aikoinaan syönnyt hirvi joskus 30 vuotta sitten.
ReplyDeleteKevätesikko on kaunis ja ihanaa odottaa kevättä.
Ei tämä pimeä alkusyksy nyt niin kauhean paha ole täällä maalla ollut, vaikka sataa ja sataa vettä kaatamalla.
Kohta on Joulu ja siitä se kevätkin alkaa tulemaan:)
Mukavaa kevään odotusta Sailalle!
Tuo sinun 'Osakazuki' muka-bonsai on aika kiva:)
ReplyDeleteIhanan valoisa tuo kuvasi toukokuulta. Pakko sanoa että valoisia iltoja on ikävä. Syksyssä on oma ihanuutensa, mutta kun joutuu salaman kanssa kuvia ottamaan... Äh! Huomiseksi tosin luvattu kuivaa ja aurinkoista, jee. Iloitaan siitä!
Maiju; Kiitos ja voihan hirvi! Mutta puulla on onneksi taito muodostaa uusi latva ylimmästä oksasta. Oikeastaan tuo ei haittaa, että peurat pitävät vaahterani bonsaina, kun ne eivät kuitenkaan kalua sitä maan tasalle, kuten esimerkiksi syreenien kohdalla. Juu, vielä on ihan siedettävän valoisaa.
ReplyDeleteMyrsky; Toistaiseksi on ok-valoisaa (paitsi tänään) vielä alkuillastakin. Pahin on marras-joulukuu, kun tuntuu olevan koko ajan pimeää, se on kuin kuolemassa kävisi. Mutta onneksi tammikuussa jo helpottaa. Minusta saisi kyllä aina olla valoisaa yöt ja päivät, se ei yhtään haittaisi. Enpä siis taida olla yhtään hämärä/pimeäihminen. On kyllä todella mainio ajoitus, että viikonlopuksi tulee hyvä sää!
Kaunis tuo patsas ja siinä ympärillä kukat eriaikaisia, hienosti olet sen kivikon suunnitellut siihen, viehättävä paikka. Tuo kämmekkä kaunis!
ReplyDeleteOletko koskaan laskenut, paljonko sinulla on lajikkeita? Ainakin latinalaisesta luettelosta voisi päätellä, että olet.Puutarhassasi on jotain todella hurmaavaa ja seuraan mielelläni sen kehittymistä ja muuntumista vuosien varrella.
ReplyDeleteJapanin vaahterasi elää ihan omaa kasvukäyräänsä. Minullakin on sellainen yksilö, mutta luumupuu, joka on aivan väärällä kasvuvyöhykkeellä. Vuodesta toiseen se kasvattaa runkoaan. Talvi palelluttaa aina osan oksistoa, mutta sinnikäs yksilö se on ja siksi sillä on aivan oma paikkansa sydämessäni.
Mummeli; Pakko kai paljastaa, että olen siirtänyt patsaan sateensuojaan, sillä se ei kestä märkänä jäätymistä... se on proosallisesti nyt huussissa suojelemassa kai sitä sitten ;-)
ReplyDeleteDésirée; Tuota aina välillä kysytään, en ole laskenut eikä sellainen tilastointi oikeastaan kiinnostakaan. Sanotaan vain että varmaan paljon ;-) Tieteelliset nimet on tunnisteina, koska käytän tätä blogia myös puutarhapäiväkirjana ja sieltä löytyvät sitten helposti kunkin suvun kasvit klikkaamalla, siis jos olen muistanut ne tunnisteiksi laittaa... Olen kylläkin uudistamassa noita tunnisteita niin, että kustakin suvusta jää siihen vain tieteellinen nimi, poistan suomenkieliset nimet ja korvaan ne kasviryhmillä, kun silläkin tavalla kasvit löytyvät. Lista on muuten niin karmean pitkä ja kasvaa kuin lapamato.
Tontilla kasvaa tietenkin paljon luonnonkasvejakin, tässäkin paikassa jo tekstissä mainittujen lisäksi metsäkurjenpolvi ja poimulehti.
Kiva kuulla omasta sinnittelijästäsi! Tuo japaninvaahtera kasvaa tosiaan myös menestymisensä äärirajoilla, sen selviämistä vuodesta toiseen on mukava seurata.
Mikä yhteensattuma!
ReplyDeleteTänään pitkään mietin puutarhaliikkeessä, että ostanko japaninvaahteran vai en....no en ostanut, kun en osannut valita minkä niistä ostaisin
( horoskoopiltani olen vaaka ja ihan oikeasti valinnan tekeminen on hankalaa !)..disseetumissa oli niin ihanat lehdet ja verivaahtera oli niin hauskanvärinen jne ja sitten mietin, että saanko sen menestymään, mihin sen voisin istuttaa ( käykö esim. mäntyjen läheisyyteen, minne sen ajattelin) vai menestyisikö ruukussa ( ja talvet kylmässä varastossa). HUH!
Ja sitten sulla oli tämä postaus, taidan mennä uudestaan kauppaan :)
Vaan en vieläkään tiedä minkä ostaisin ;) Onko niissä jotain eroa menestymisen suhteen, osaatko sanoa?
Kaunis tuo madonnapatsas puutarhassa , varjelee siellä huusin vieressä kasvua :)
Ja kyllähän se kevätkin taas tulee..., aika hauskaa kun kasvit vaan pukkaa uutta kukkaa. Täällä alkaa kyllä vedenpaisumus uhata kasveja!
Ja lämpimät, vähän myöhästyneet onnittelut sankareille; synttäri-ja nimpparisankareille; Franz ja Saila ja hyvää eläinten viikkoa, siis myös Musti ! <3
t.Leena ja Pojat
Kiitos! Tuota juu, kuten ylempänä totesin, on japaninvaahtera ihan menestymisensä äärirajoilla täällä. Joten mitään takeita sen menestymisestä ei ole. Talvinen kylmä viima on varmaan pahin, eli yritä istuttaa se mahdollisimman tuulensuojaiseen paikkaan. Yleensähän itse lajit ovat kestävämpiä kuin lajikkeet, mutta tuo minun 'Osakazuki' on lajike, kuten nuo Dissectumit, Atropurpureumit sun muut, joten ehkä niiden menestyvyydessä ei ole eroja. Näistä on Suomessa niin kovin vähän kokemusta, kun eivät yleensä menesty.
ReplyDeleteVerivaahterahan on suureksi puuksi kasvava metsävaahteran lajike.
Kyllä näissä sinun kuvissasi aina silmä lepää! Kaunista.
ReplyDeleteKiitos! Kukat ovat aina kauniita, ja puut, ja pensaat...
ReplyDelete..tarkoitin Atropurpureumia...japaninverivaahtera ?
ReplyDeletet.Leena & Co.
Minäkin ihailin noita japaninvaahteran taimia viime keväänä taimimyymälöiden kuvastoissa. Olisi tehnyt mieli tilata. Ne näyttivät kauniilta ja hauskoilta ja niitä oli vaikka mitä. En ostanut, kun en tiennyt, mihin paikkaan niitä istuttaisin. En taida niitä hankkiakaan, kun Koskella adoptiopuutarhassani aina tuulee. Kolmella suunnalla on peltoaukea ja viima käy yli pihan. Monet luonnonvaraisetkin kasvit ovat tosiaan kauniita, kuten esim. poimulehdet, ja sinulla kasvaa kevätesikoitakin.
ReplyDeleteNiin on ihanan näköistä :) Mun puutarha lienee sellainen ammattilaisen kauhukuva, vai lieneekö ihan normaali, että tarjouksesta hankittuja perennoja ja sipuleita räiskitään sinne tänne ja rikkaruohot... No, onhan niissäkin useimmissa kukat ;D
ReplyDeleteMeillä on haaveissa japaninvaahtera mökkisaareen. Mies unelmoi japanilaisesta puutarhasta, niin lupasin, että sinne se perustetaan. Mutta talvenkestävyys huolettaa, niin ei olla vielä raaskittu kokeilla.
Tuo patsas on kaunis!
Leena & Co; Juu, Atropurpureum-lajikkeet on varmaan japaninverivaahteroita. Itse en ole suojannut omaani ollenkaan talviksi, mutta tietenkin asiaa auttaisi, jos sen ympärille kietoisi hallaharsoa tai kasvin peittelisi havuilla.
ReplyDeletePaula; Kyllä ne kai on vaikea saada Suomessa talvehtimaan missään muualla kuin 1a-vyöhykkeellä eli ihan lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Mutta mikäs estää yrittämästä. Toisaalta, kauniita kasveja ja pensaita on niin paljon muitakin, miksi kokeilla jotakin joka vain kituuttaa (ellei ole tällainen hullu kokeilija kuten minä).
Kartanonrouva Elise; Yhdelle ystävälle olen suositellut ruso- tai sirotuomipihlajaa sellaiseksi japaninvaahteraa muistuttavaksi pieneksi puuksi. Molemmilla on ihan samantapainen kasvutapa kuin japaninvaahteroilla niissä maissa, missä tämä kasvaa pieneksi parimetriseksi puuksi. Meillähän se näköjään jää korkeintaan pienenpieneksi pensaaksi. Huom. isotuomipihlaja on kasvutavaltaan täysin erilainen, älä vaan mene hankkimaan vahingossa sitä!
Kiitos vinkistä! Puut ovat minulle vielä vähän tuntemattomia, joten täytyy tutustua :)
ReplyDeleteMukavan "puolivillin" näköistä. Tuollaista tunnelmaa kuvittelen olevan Huvikummun puutarhassa (pilkullinen hevonen ei vain ole sattunut kuviin) :)
ReplyDeleteKartanonrouva Elise; On ilo jos voin auttaa!
ReplyDeleteElla; Siis täällähän on yksi pilkullinen tabby, sellainen harmaankirjava...
Kivimuuri... Taas yksi juttu, joka passais mullekin, kivifanille! Isäntä...???
ReplyDeleteKyllä Sailan puutarhaa kelpaa ihailla, on niin monipuolinen ja ihastuttava !
ReplyDeleteOlen usein niin ihmeissäni, että tuollaisiakin ja tuollaisiakin kasveja on olemassa :)
t.Leena ja Pojat
Viivi; No niin. Isääntääää...!
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Musti ja Ransu ovat samaa mieltä ja käyskentelevät varsin mielellään pihalla varsinkin silloin kun minäkin olen pihahommissa! Kasveja on vaikka kuinka, tietenkin hyvin paljon sellaisia jotka ovat lämpimämmiltä seuduilta, mutta jostain syystä myös sellaisia kasveja on vasta alettu tuoda Suomeen tai kasvattaa meillä, joita täällä voi ihan hyvin kasvattaa. En tiedä, miksi meillä on ollut niin kapeakatseinen taimitarjonta (suurimmassa osaa puutarhamyymälöistä). Vuodet Englannissa ja Keski-Euroopassa tutustuttivat minut moneen ihan uuteen kasviin ja nyt iloisena totetan useiden niistä menestyvän meillä, vähintäänkin täällä etelässä.
Kaunista, eipä nimestä niin väliä - sehän voi vaikka vaihtua aina vallitsevan kukinnan mukaan:) Ja Mariapatsas on ihana.
ReplyDeleteVuokot ja esikot on ihan minunkin lemppareita, niin kevään tuojia. Talvella onkin parasta aikaa katsella ihania kevätkuvia, että aika kuluisi nopeammin lumen keskellä.. paitsi että kumpa tästä tulisi semmoinen lumeton talvi ainakin tänne eteläsuomeen:)
ReplyDeleteOlen just kaivanut sipuleita maahan, niitä ei ole koskaan liikaa.
Muistelen muuten luvanneeni sulle Primula x bullesiaanan siemeniä, pitääkin käydä katsomassa jos siellä olisi vielä hyviä siemeniä, ettei sateet ole pilanneet niin, jos haluat.
Inkivääri; Nimesin sen jo vuokko-esikkopuutarhaksi ja laitoin paikasta kertovat tekstit sillä tunnisteella - mutta ehkä sinne vuosien mittaan kertyy hyvin paljon muutakin, silti luulen, että vuokkoja ja esikkoja tulee aina olemaan. Nytkin hankin viisi amerikanvuokkoa joten lajimäärä kasvaa vain :-)
ReplyDeleteLeena; Sinulla onkin ollut niin ihania kuvia juuri noista kevätkukista blogissasi! Hurmaava paikka on metsäpuutarhasi, tai esikkopuutarha tai jouluruusutarha tai mikä se nyt olikaan. Kiitos, mullahan on yksi bullesiana, odottelen jos se siementäisi. Otan sitten yhteyttä joskus tulevina vuosina jos se häviää! Voisihan siitä tosin käydä itsekin katsomassa siemenet jos vaikka innostuisi niitä kylvämään.
Täällä on toinen lumettoman (ja vaikka sateisenkin) talven toivoja, ehkä meillä on jo jokin yhteisvaikutus tuonne yläilmojen haltijalle? Optimismi siitä, että saisimme ensimmäiset kevätkukat helmikuussa, ei nujerru koskaan!
No, se nyt on semmoinen:) Ei kun oikeasti tykkää itsekin varjopenkeistäni (siksi niitä kuvaankin, vaikkei ne olekaan mitään värikasveja), auringossa on hirveä rikkaruoho-ongelma, kun en ehdi kitkeä tarpeeksi, mutta varjossa ei kasva ohdakkeita eikä juolavehnää eikä mitään semmoisia pahoja rikkiksiä, vähän nokkosta ja leinikkiä, mutta ei mitään pahaa. Siksi sitä onkin niin kiva katsella ja kuvata ja mielellään nyppäsee jonkun pienen rikkaruohon, kun taas aurinkopuolella pitää aina hakea lapio ja kottikärry, jos meinaa alkaa kitkeä.
ReplyDeleteSinne on myös niin kiva kasvatella kaikkea, just viikko sitten tilasin lisää esikonsiemeniä (polyanthuksia) Barnhavenilta, että ensi kevääksi on taas kasvateltavaa ja parin vuoden päästä kukkia.
'Osakazuki' on oikein söpöinen ja yllättävän hyvin säilynyt kaikesta huolimatta. Joskus vielä minäkin uskallan kokeilla jotain vastaavaa :)
ReplyDeleteLeena; Teidän rikkaruohot kuulostaa samoilta kuin täällä, aika haastavaa taistelua! Voi polyanthuksia, ne on niin ihania!
ReplyDeletePiia Anneli; Se on ihana, en ole varma missä kaikkialla se viihtyy. Ainakin Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa kasvaa yksi japaninvaahtera kasvihuoneen edustalla, siis ulkona, ja on talvehtinut siinä.