Tontillani on oltava hulevesisuunnittelun kanssa huolellinen, sillä maa on savinen ja tontti sijaitsee alarinteessä. Syksyn ja kevään aikana on vetistä.
Vesi ei onneksi juurikaan uhkaa asuinrakennuksia, nyt kun niiden ojia ja salaojia on parannettu. Mutta se mätä sauna, joka sijaitsee tontin märimmällä paikalla, on jatkuvasti vaaravyöhykkeellä. Saunan kulmalta menee salaoja pihatien ali, mutta putki oli tukossa, kun ylemmässä ojassa vedenpinta vain nousi. Pitkällä rautakepillä se aukesi ja voi sitä kohinan määrää! Kuin Imatran kuohut, tai ainakin melkein. Kameraa ei tietenkään ollut sillä hetkellä käsillä enkä olisi mutaisilla käsillä halunnut siihen koskeakaan. Mutta kädet pestyäni palasin kuvaamaan.
Yläkuvassa vesi pulisee kauniisti ja jo kirkastuneena salaojaputken alapäästä ulos, siinä on yksi ylimääräinen irronnut putkenpätkä, mutta se saa jäädä, se estää eroosiota, kun vesi osuu ensin siihen ja sitten lähtee rauhoittuneena kiertämään esinettä. Putken alapuolella kasvaa nimittäin kerrottukukkainen rentukka, jonka en toivo huuhtoutuvan pois.
I got a blocked drain pipe opened. The garden can get soaked when it rains a lot and in the spring when the snow melts, and there are plenty of ditches, but a pipe goes under the garden path. Of course the job was muddy and I did not have the camera at hand – and my hands were covered in mud. By the time I had washed them and returned to take photos, the water had settled into a clear and beautiful little stream.
Mukavaa viikonloppua, lumella tai ilman!
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kullero – Trollius
Pikkuosmankäämi – Typha minima
Rantatädyke – Veronica longifolia
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis
.jpg)
Kiitos Mustille esittelystä! Isäntäherraa selkeästi kiinnostaa hiukan harvinaisemmat tapahtumat, kuin peruspuutarhakierros.
ReplyDeleteVesi on elämää.
ReplyDeletePidän myös vedensolinasta.
Musti on tarkka kissa sen huomaan kuvistasi.
Kiitos ja mukavaa viikonloppua, täällä paistaa aurinko.♥
Täällä on jo plussan puolella, huomenna on jo maa varmaan musta :/ Lähteekö pantteri uimaan kohta? :) Vai onko hän kalastajakissa, joka vaanii saalista. Ei taida affenia löytyä tuolta.
ReplyDeleteKiitos, valitettavasti lumella...kyllähän se tietysti valaisee, muttei muuten olisi ollut vielä väliksi...
ReplyDeleteNo jos tuossa purossa ahventa on, niin kyllä Musti sen pian nappaa :D !
ReplyDeletePirkko; Muuttuneet olosuhteet täytyy tarkastaa huolella! Valitettavasti kuvasin ihan väärään suuntaan sillä hetkellä, kun Musti tarkisteli tassulla veden lämpötilaa ja virtaamisnopeutta.
ReplyDeleteSylvi; Kiitos! Vesi on mukava elementti, varsinkin sitten kun sen saa hoidettua oikeisiin paikkoihin. Minulla on vielä osa saunaa ympäröivästä ojasta kaivamatta auki ja vanhan talon takana pitää jatkaa ojankaivuuta.
Tiina; Ei musta, vaan vihreä maa :-) Pantteri tarkasti veden laadun sekä viiksi- että tassutestillä. Ahvenien varalta kannattaa olla aina valppaana.
Sesse; Kyllä se ehtii vielä pian sulaakin!
Mamma N; Niin, kannattaa olla tassu valmiina. Olisihan se noloa, että sen kerran kun siinä vilahtaa ahven, se menisi sivu suun.
Virtaava vesi on mahtava elementti. Näköjään Mustinkin mielestä. Rohtosuopayrtti on tuttu siitä, että meillä Koskella on laaja kasvusto noita, mieheni äidin perintönä vuosikymmenien takaa. Nekin kasvavat veden partaalla.
ReplyDeletevaikka itsekin laitoin lumikuvia blogiin, niin kyllä noita sulan maan kuvia on paljon mukavampi katsella:)
ReplyDeleteSydäntalvella katselen kevät ja kesäkuvia jatkuvasti, että talvi menisi nopeammin ohi.
Paula; Tuossa on kiva veden pulina sekä keväällä että syksyllä, kesällä tietenkin on kuivempaa. Se asettaa haasteita kasveille, kun veden pinta vaihtelee.
ReplyDeleteKiva kuulla, että teillä on perintösuopayrttiä. Tontillani oli hurjan vähän vanhoja perennoja jäljellä, varmaan vuosikymmenien hoitamattomuuden takia - vanha gubbe, joka tontilla eleli yksin äitinsä kuoltua 60-luvun alussa ei kuulemma juuri puutarhanpidosta perustanut. Vain ne pakolliset perunat ja sipulit.
Leena; Tuo pulina on maailman kaunein ääni sitten keväällä kun lumi alkaa sulaa! Se on silloin suloista musiikkia, mutta on se kivaa näin syksylläkin.
Musti laajentanee repertuaariaan? Kalastajakissa!
ReplyDeleteAhvenia Mustille, lampi Sailalle ja lunta meille! Hyvä juttu :)
ReplyDeleteHauskaa lukea tällaisia postauksia, sillä meillä on jo täysin erilainen tilanne. Onnea on, että jo Suomenkin kokoisessa maassa riittää erilaisia elinolosuhteita jokaiselle :)
Myrsky; Musti kyllä tykkää ahvenista, kun mamma on ne ensin keittänyt! Raakana ei maistu. Eli jos se saisi ahvenen, se varmaan toisi sen sitten keittiöön.
ReplyDeleteElina; Niin, jokaiselle jotakin! On nämäkin kuvat otettu jo yli viikko sitten.
Solisisi täälläkin lumettomassa maassa, mutta jäässä näyttäisivät ojanpohjat olevan. Pakkanen on keikkunut siinä kuuden ja kymmenen asteen välillä muutamina viime päivinä. Piha on kuiva ja talo kumpareella.
ReplyDeleteViiksekästä viikonloppua!
Tunnistan jotenkin olevani samalla aaltopituudella kanssasi: puron solina ei ole vain kivaa liplatusta korville tai kaunis visuaalinen nautinto. Ensimmäisenä mieleen kun tulee, että minne vesi kulkee ja kasteleeko se jonkun rakennuksen. Täällä siis kohtalotoveri kommentoi ja toivon tietenkin, että jossain vaiheessa koittaa sekin päivä, jolloin kaikki vesien suunnat on tutkittu ja oiottu. Sitten voi kulkea kameran kanssa pelkästään nauttimassa ympäristöstä! Hih!
ReplyDeletePike; Tuollaisissa asteissa menee tosiaan varmaan jo maa jäähän. Kumpareella on hyvä asua! Kiitos samoin :-D
ReplyDeletePilvi; No juu, mutta liikaa ei sovi murehtia, sillä tekemättömiä hommia on aina vaikka kuinka paljon. Pitää osata nauttia hetkistä siinä keskeneräisyyden keskellä, muuten ei jaksa. Kyllä minä tuosta solinasta nautin ja siitäkin ajatuksesta, että joku päivä on saunan viimeisetkin nurkat kuivina, tai ainakin suunnilleen. Toivottavasti sinäkin!
Veden solinaa on tosiaankin mukava kuunnella varsinkin kun siellä saaristossa sen jopa kuulee! Siis tarkoitan, ettei liikenne pauhaa ja lentokoneet jyrisee korvan juuressa. Norrskatakin on jo ihanan kaukana saaristotiestä ja sinun saaresi sitten vielä kauempana - ja niin on rauha taattu.
ReplyDeleteVein lapset syyslomaa viettämään saaristoon, saimme oikein kunnon talvimyräkänkin niskoihimme, katselimme ja ennenkaikkea kuuntelimme, kun laulujoutsenet lensivät parvissa Norrskatan yli kohti etelää ja lauloivat matkatessaan. Silloin yhdessä mietimme lasten kanssa, että olemme saapuneet paratiisiin. Tytöllä on kovat vieroutusoireet, ei oikein innosta ajatus paluusta Saksan auto- ja ihmisvilinään. Kyllä luonnon hiljaisuus, jonka rikkoo ainoastaan lintujen kirkuminen ja laulujoutsenparvi aina voittaa autobaanan metelin mennen tullen.
Mutta olisi minulla kysymyskin. Kirjoitit joku aika sitten siitä vintin ikkunasta, siitä moniruutuisesta. Kenellä olet teettänyt pokan puutyöt? Tarvitsisimme pari kuistin ikkunapokaa lisää ja nyt mietin, kennellä sellaisia kannattaisi teettää.
tv Leena
Juu, nyt kuulee kun ei enää pörrää mönkijät ja mopopojat kylätiellä :-D Kesällä on luonnonäänien kuuleminen joskus vähän haastavaa.
ReplyDeleteVoi että, vintin ikkunat samoin kuin uusia puuosia korjattaviin alakerran ikkunoihin teki puuseppä nimeltä Timo Leinonen, hän on taitava ja keskittynyt nimenomaan korjausrakentamiseen, mutta hän muutti kesällä Pohjois-Karjalaan (ja vaihtoi farkut verkkarihousuun)!
Tekijöitä voisi kokeilla etsiä tuosta blogini sivusta löytyvästä Navetta-palvelusta, tai soittamalla Curatioon.
No juu, kesällä tosiaan trafiikkia riittää saaristossa. Siksi syksyn rauha onkin sitä upeampi! Mutta kaikki on niin suhteellista. Kun tulee keski-Euroopan vilinästä niin jopa heinäkuu tuntuu rauhalliselta Suomessa.
ReplyDeleteHarmin paikka se puuseppä, miten se nyt sillä lailla lähti? No täytyy tosiaan soittaa vaikka Curatioon.
t Leena
Musti, katsotKo omaa kuvaa vedestä? Muistatko, kuinka mÄ pelkäsin peiliä pienenä poiKana ja mutsim piti teipata sanomalehteä peiliN eteen? Nykyään voiSin ihastella tätä koMeaa naamaani vaikka kuiNka paljon...
ReplyDeleteTerkkuja sielunveljilleni eli KISSOILLE!
Hienoa että opit ihailemaan komeaa ulkomuotoasi! Ei kaikki mustat oo mörköjä. Itse asiassa, mustat on parhaita ja komeimpia!
ReplyDeleteMeillä on kanssa nyt tontin takarajaojassa kosken kohinaa, kun tippuneet lehdet tekevät patoja sekä putouksia ojaan. :)
ReplyDeleteVeden solina ja kohina on todella kivaa äänimaailmaa pihalla! On mahtavaa, että sitä kuullakseen ei edes tarvitse matkustaa mihinkään hienoon paikkaan kuten Imatralle!
ReplyDeleteHienoa, että sait sen tukettuneen salaojan avattua!
ReplyDeleteSinulla taitaa olla tontillasi monenlaista ekosysteemiä.
Tänä syksynä on todella satanut enemmän kuin monena aiempana syksynä. Tästä johtuen olen kuullut jos jonkunlaista tarinaa. Nyt on paras pitää vaan kaikki ojat ja vesiväylät kunnossa.
Itse keksin vihdoin, miksi sateisina syksyinä alatalon vesi haisee. Tyhjennytin ylätalon lähes tyhjän likakaivon ja kas alatalon vesihaitat hävisivät. Tajusin, että alatalon vesiputket kulkevat aika liki ylätalon likakaivoa. Uudet muoviputket imevät hajut.
Voi että, hyvä kun ongelma selvisi. Vedet tosiaan menevät omia reittejään ja niiden asiat on joskus vaikea selvittää. Viime kesä kun oli runsassateinen, niin oman rengaskaivoni vesi sai savimaan makuista aromia. Ei se mitään, vesi oli silti juomakelpoista. Mutta tosi hassua on, että naapurin porakaivon vedessä oli ihan sama maku! Mutta porakaivon kanssa ei oikeastaan voi yhtään tietää, mistä tai mitä reittiä se vesi tulee.
ReplyDelete