Tunnustuksia ja keittiöhaaste

Katjalta on tullut Viherpiiperrystä sun muuta -blogista tunnustus, joka ei olekaan ihan tavallinen tunnustus. Katja sairastaa ja käy läpi kuluttavia hoitoja. Hänen tyttärensä, 15-vuotias Julia maalasi kuvan kukkakimpun. Voi kiitos Katja ja Julia! Tämä on sydäntälämmittävin ja arvokkain tunnustus, jonka Saaripalsta on saanut.
Tunnustuksen saa antaa blogeille, joiden kirjoittajilta on tullut tukea ja hyviä neuvoja. Pari blogia, joille olisin halunnut tämän ojentaa, ovat jo saaneet tämän tunnustuksen, mutta on yksi, jolle olen ajatellut erityisesti tämä antaa. Se on Marian koti ja puutarha -blogi, Maria taisi olla vuosia sitten ensimmäinen lukija, joka alkoi kommentoida kirjoituksiani ja sai oloni tuntumaan siltä, että kyllä näitäkin sepustuksia joku lukee. Vuosien mittaan lukijoita ja kommentoijia on tullut huima määrä ja olette kaikki ihania ja tärkeitä!
Marian kanssa meistä on sittemmin tullut oikeat ystävät, vaikka asummekin kaukana toisistamme. Mutta ei se määrä, vaan laatu, tämä on hyvä pitää mielessä. Lämmin ajatuskin on tärkeä. Lähetän tässä samalla lämpimän ajatuksen kaikille ystäville lähellä ja kaukana, ja paljon parantavia auringonsäteitä Katjan suuntaan tästä rannikkoa vähän matkaa pohjoiseen.

This blog received the most touching award from a blogger who is going through cancer treatment. She wanted to express her gratitude for the support she gets through her blog. I forward the award and send warm thoughts to dear friends who read this, near and far across the ocean.

Saaripalstalle tuli I ♥ your blog -tunnustus Kujeita ryytimaalla- ja Arkiporinaa -blogeista. Kiitos Kuje ja Paula! Koska tämä on lähtenyt täältä jo kaksi kertaa eteenpäin tiettyihin blogeihin, annan sen tällä kertaa kaikille niille lukijoille, joiden blogissa ei tätä tunnustusta ole vielä ollut.

Sylvi Elämää luonnossa -blogista lähetti keittiöhaasteen Saaripalstalle. Haasteessa kuuluu kuvata asioita, joita keittiössä on. Rintamamiestaloni keittö on aika ahdas, sillä se toimii myös työ- ja vierashuoneena. Pöytä on vaneriovi, joka löytyi navetasta ja se lepää Ikean pukkijalkojen päällä. Lattia on tyypillinen 50-luvun lautalattia kapeahkosta laudasta ja se on lakattu.

My blog also received a challenge to photograph the kitchen, or things that are in the kitchen. My kitchen, apart from being cooking and dining space is also the guest bedroom and my office. Quite a lot for a small room, but fortunately I don't do complicated dishes!

Jos aikoo syödä, on raivattava ensin tilaa.

Lattialla on räsymatto, jota en sitten ehtinytkään pestä koko kesänä.

Talosta löytyi vanha maustehylly, mutta siitä puuttui yksi purkki. Laitoin sen tilalle vanhan leivinjauhepurkin, jonka omistin entuudestaan.

Ainoa kalustehankinta pukkijalkojen lisäksi on nurkkakaappi. Siinä on osa ystävältä saatua astiastoa, opiskeluaikoina lahjaksi saatu sokerikko sekä pienet hömpsylasit.

Keittiön nurkassa on tietysti puuhella. Sen takaosa on kaakeloitu kauniisti. Viimeisin tavarahankinta keittiöön on metallinen pannunalunen Ranskasta vanhojen tavaroiden kaupasta.

Leivänpaahdin on jääkaapin päällä, koska työtasoa ei tässä keittiössä ole. Keittiölaitteet ovat omalla kohdallani aika turhia, mutta leivänpaahdin ja vedenkeitin ovat ehdottoman tärkeitä. Vaaka ja emalinen maitoastia ovat isovanhempieni entiseltä kesähuvilalta. Astiassa säilytetään nyt kissanraksuja.

Kattovalaisin on kai isäni suvusta. Ikkunoissa on vielä kylmän sävyiset kesäverhot, katsotaan koska saan vaihdettua talviverhot takaisin. Viimeksi ne olivat yhtäjaksoisesti käytössä kaksi vuotta. Ehkä niitä voisikin alkaa kutsua kaksi-vuotiskausi-verhoiksi.

Keittiön seinällä on käsipyyhe ja parikin esiliinaa. Laitan usein sellaisen päälleni jos alan laittaa ruokaa, siksi, että näyttäisin tehokkaammalta, mutta myös siksi, että vaatteeni ovat yleensä mullassa ja kissankarvoissa.

Seinät on päällystetty pula-ajalle tyypillisesti pahvilla, joka on maalattu ilman sen kummempia tasoitustöitä. Oven listat on joskus vaihdettu kapeampiin ja syntynyt rako on peitetty maalarinteipillä. Minusta nämä pula-ajan ratkaisut kuuluvat tämän talon henkeen enkä halua niitä hävittää. Ne ovat arvokkaita. Seinällä riippuu vanha lehmänkello, jonka olen Naukulan Mamman tapaan maalannut "teinivuosieni terävimpänä hetkenä" vaaleanpunaiseksi. Voi noita teinivuosien ideoita.

Myös nämä kuuluvat jälleenrakennuskauteen: kiinteät komerot ja jousisalvat. Olen näistäkin niin iloinen. Ja lakatut ovet, tietenkin.

Ikkunoista avautuvat näkymät ovat tärkeitä, sanoisin jopa ehkä kodin kaikkein tärkein puoli. Enkä tänäkään kesänä päässyt näiden ikkunoiden kunnostukseen saakka, olen edelleen olohuoneen rikkinäisessä kulmaikkunassa, jonka poistamiseksi pitää ensin siirtää se sepelikasa.
Puutarhanäkymä ei ole lainkaan tyypillinen rintamamiestalolle. Keittiön eteläpuolella on englantilainen muotopuutarha.

Itään päin näkyy vaahtera ja sitä ympäröivä metsäpuutarha sekä kosteita kukkapenkkejä saunalle johtavan polun varrella.

Lähetän keittiöhaasteen eteenpäin Ansalle Piha ja piennar -blogiin sekä Kartanonrouva Eliselle Kirjeitä Kartanonrouvalta -blogiin.