Varoitus: tämä kirjoitus edustaa slow-bloggaamista. Kuvat ovat pääosin heinäkuulta!
Punainen villi kukkapenkkini on osoittautunut viehättävän lisäksi myös käytännölliseksi. Koska siihen alkoi alun perin kertyä eniten kaikenlaista punertavaa, on siinä jo sellainen punasävyjen sekamelska, etteivät lisävärit enää tuo siihen ristiriitaa. Pikemminkin päinvastoin: vähän niin kuin jokainen ainesosa kiinalaisessa hot pot -padassa, kaikki punaiset kukat tuovat oman mausteensa, joka vain syventää aistinautintoa.
Tässä kuvassa kukkivat tummanpunaiset tarhasarjaliljat, korallikeijunkukka, oranssi rusopäivänlilja ja taustalla kiinanpioni 'Nippon Beauty'.
Joku saattaa muistaa, että elokuussa villiin penkkiin siirtyi muotopuutarhasta sinne liian räikeän värinen väriminttu 'Squaw'. Tässä se on oikealla paikallaan, ohikukkineiden pionien ja liljojen keskellä, vieressä punertavuutta komppaa ruskehtavan sävyinen metsätyräkki 'Chameleon'. Se on muuten oiva naapuri alkukesällä kiinanpionin punertavien versojen kanssa, silloin tyräkkikin on mehukkaan purppuraisen suklaanruskea!
Heinäkuussa muotopuutarhassa oli tällainen värijärkytys. Valkokukkaisena tiikerililjana tilatut liljat alkoivat kukkia. Eivätkä ne ole tiikerililjoja lainkaan, puhumattakaan, että olisivat valkoisia! Voihan Viherpeukalot.
Kun en pidä suurikukkaisista liljoista, enkä yleensäkään muunlaisista kuin siroista nuokkuvakukkaisista (ne tummanpunaisetkin villin penkin liljat ovat vahinkolapsia, mutta kieltämättä makean värisiä sellaisia). Tämä nyt ei sentään katso ylöspäin, mutta silti. Äh. Ja näitä on vielä kaksin kappalein.
Luulen kuitenkin, että kun nämä pääsevät villiin punaiseen penkkiin, alkavat nämäkin olla ihan mukavia.
Sama lilja, jonka kukka on vasta avautumassa. Olen näköjään aktiivisesti ollut kuvaamatta sitä häiriötä, minkä nämä aiheuttivat eikä arkistoissa ole ainuttakaan kuvaa näistä muotopuutarhan laajemmassa kontekstissa. Kuvitelkaa kuitenkin hempeitä ruusuja, Endless Summer -hortensia, koreaköynnöskuusama, sormustinkukkia, akileijoja, myskimalva, valkoisia ja violetteja laukkoja... ja sitten nämä liljat!
Antoisia kasvinsiirtoviikkoja kaikille muillekin!
Sometimes what you get is definitely not what you ordered. This is the case with a certain Finnish plant mail order company. This summer, two lilies that were meant to be white tiger lilies turned out to be flaming orange something else. Fortunately I have a semi-wild bed that has turned to be quite hot in colour scheme. These will end up there and will look much better for it. I never even took a larger picture of these flowering in my mostly pastel-shaded English Garden, where they caused a real riot.
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä
.JPEG)
.jpg)
Niin lohdullista, että jollain muullakin on samaa tapahtunut ;) Sinne vaan punaisten joukkoon piristämään, hyvin se sinne sopii. Tosi monella on ollut vääriä nimeomaan lijat, kukahan siellä lienee viherpeukaloinut ...
ReplyDeleteOlen ajatellut, sisältä katsellut puutarhaa, että siirtoja pitäisi tehdä muttakun. Saamarin tauti sotkenut kaikki suunnitelmat. No, eiköhän jotain vielä ehdi ;)
Meikään menisi tuollainen värijärkytys täydestä, ihastelisin vaan joka tapauksessa :)
ReplyDeleteMullakin on jotain talon alkuperäistä oranssia liljaa joka ei tunnu löytävän paikkaansa oikein mistään. Nyt se on ikään kuin piilotettuna muiden kasvien sekaan kun en raaski hävittääkään.
ReplyDeleteHuomaan että puutarhani alkaa valikoitua hyvin vahvasti väreihin pinkki, vaaleanpunainen, liila ja valkoinen. Keltainen ei ole mun väri ollenkaan, ei edes puutarhassa :)
Vielä ei oo onneks tarvinnut siirrellä kasveja. Loppusijoituspenkki olisi silti hyvä varmasti olla jokaisella tarhurilla kaiken varalta...
ReplyDeleteOi vitsit, tänään oli niin takapuolesta olla töissä, kun koko päivän satoi kaatamalla ja oli ihan hirvittävän kolea ilma. Toppatakki päällä ja sit vaan nökötettiin kassakopissa, kun mitään ei tapahtunut. Olis niin voinut vetäytyä pieneen pesäkoloon lämpimän täkin alle ja ottaa alla olevista pojista mallia. Kissat, ne on fiksuja! Mitä sitä turhaan stressaamaan noin yleensäkään.
Pirkko; Elähän hyvä nainen hätäile, ehtii niitä siirtää ensi vuonnakin... Ne hollantilaiset kukkamyyjät messuilla on kans vihoviimeisiä, ikinä ei tule sitä mitä luuli ostaneensa. Viherpeukaloilta sentään suurin osa on sitä mitä tilasi. Kyllähän heidänkin tuotteet suurissa laatikoissa Hollannista tulevat, siis ei millään pahalla mukavia Alankomaan kansalaisia kohtaan, mutta jossain kohdassa pakkauslinjalla niillä suurimmilla kukkatukuilla siellä on heikko linkki.
ReplyDeleteS; No ei varmaan menis, jos katsoisit noita kukkia kaiken sen pastellin, pinkin ja violetin keskellä mitä minä tein. Ei siitä näköjään kyennyt ottamaan edes yhtä inhorealistista kuvaa!
Katja; Niin, tai koska teillä on suuri piha, niin tällaista punasävyistä kukkapenkkiä voisi ajatella (jos pystyt ;-)) Monet punaiset ja oranssit kukat muodostavat yhdessä aika mahtavan kokonaisuuden, vaikka ne erikseen olisivatkin järkkyjä. Vaikka jonnekin saunan taakse missä ne näkee sitten yllätyksenä.
Tiina; Voi ei, voin vain kuvitella, tähän aikaan ei puutarhaliikkeissä luuhaa enää muita kuin tällaisia hulluja puutarhamyymäläaddikteja (kävin tänäänkin yhdessä, ja eilen kahdessa...)
Mulla on monta siirtoa: kasveja, jotka ei viihdykään paikoillaan (ne on kiireellisimpiä, jotta eivät kuole) ja sitten näitä väärän värisiä, niillä ei ole kiire kun ne kyllä kasvavat ensi vuonnakin, valitettavasti ;-D
Onhan se pirteä, muttei valkoinen. Mulla samannimisenä hankittu ja samasta paikastakin on onneksi ihan eri näköinen:)
ReplyDeleteOnneksi juu. Ei tuollaisia järkytyksiä suo tapahtuvan yhtään enempää ;-D
ReplyDeleteSinulla on kyllä niin kaunista.
ReplyDeleteMinä pidän puutarhastasi.
Mukavasti aina kerrot tekemisiäsi. On hauska lukea.
Mukavaa viikonloppua sinne!
Kaunista - kukat ovat niin ihmeellisen ihania!
ReplyDeletePunainen penkki on ihana!
ReplyDeleteJa tuo järkytys.. Onhan se yllätys, jos erittäin harmoniseen penkkiin ilmestyy yhtäkkiä tuollainen huutomerkki :)
Mut toisaalta... :)
Vai että ongelmia :D Jopas nyt jotakin.
ReplyDeleteSylvi; Kiitos samoin!
ReplyDeleted-malli; Niin ovat :-)
Kati; Niin, toisaalta... aina tulee yllätyksiä kun puutarhuroi, sille vain ei voi mitään. Jos ei ole ihan vääränlainen kasvi niin sitten oikeanlainen saattaa kasvaa eri lailla kuin kuvitteli.
Punainen penkki on superihana, ja koko ajan vain tulee värikkäämmäksi :-)
Naukulan Mamma, eiku Mamma N; Eikö se ole ihan selvä ongelmatapaus?
Kaunishan tuo murheenkryyni on. Mutta minäpä en näekään kokonaisuutta.
ReplyDeleteIhanaa tämä sinun slow-bloggaaminen. Minullakin on vaikka miten paljon kesäkuvia mitkä ovat jääneet laittamatta blogiin.
Mä tykkään kovasti tuollaisista sekametelisoppakukkapenkeistä. Väriminttua täytyy munkin hankkia ensi kesänä. Näyttää kivalta kukkijalta.
ReplyDeleteHalusin muistaa sinua ihan itse liikkeelle laittamallani tunnustuksella.
ReplyDeleteSen voit noutaa blogistani http://viher-jakasityopiiperrysta.blogspot.fi/
Katselen aina vähän kuin opiskellen näitä kukkapenkkejäsi. Meillä kun Kosken paikan kukapenkit ovat keskenään vähän samantapaisia, kaikissa on melkein kaikkea, ei ihan. Värejäkään en ole voinut aina ottaa mitenkään huomioon, mutta niinhän käy sinullekin, tulee väärän värisiä kukkia, vaikka piti olla erivärisiä. Kesällä istutin daalioita, joiden väreistä ei ollut hajuakaan. No, ensi kesänä olen tässä viisaampi.
ReplyDeleteOn se hassua, mutta punaisen eri sävyt viihtyvät hienosti samassa penkissä. Tuo yllätyslilja tulee varmasti viihtymään siellä siskojen keskellä.
ReplyDeleteSitä olen itsekin ihmetellyt, että tuleeko siellä puuutarhalla pakkausvirheitä vai taantuvatko jalostetut kasvit johonkin edelliseen esivanhempansa muotoon.
Myrsky; Niin, pelkästään tai toisenlaisten kasvien keskellä ihan kaunis, ja esimerkiksi pelkän vihreän keskellä varsin kivan näköinen. Mutta ei pastellisessa ja violetissa ympäristössä. Kesän kuvia onkin nyt hyvin aikaa julkaista seuraavat 8 kuukautta ;-)
ReplyDeleteNettimartta; Väriminttu on ehdoton! Helppo, sitä eivät syö tuholaiset ja se on mukava loppukesän väriläiskä. Ainoa vitsaus saattaa olla härmä.
Katja; Voi kiitos taas!
Paula; Niin, meillä on varmaan samantapaiset suuret ja puolivillit, vaikeasti kesytettävät puutarhat, sinulla on minua vähemmän aikaakin puuhailla omassasi. Kaikenlaista rehevästi kasvavaa kannattaa suosia, pienet jäävät jalkoihin.
Irene; Tuo ei ainakaan ole taantunut tavalliseksi tiikerililjaksi vaan se on jotain ihan muuta... Luulen, että kyseessä on pakkausongelma jo varmaan Hollannin päässä tai sitten Viherpeukaloilla pusseja etiketöidessä. Tavallaan olisi turvallisinta tilata pieniltä toimijoilta, heidän kanssaan minulla ei ole koskaan tullut vääriä kasveja, niin koti- kuin ulkomaistenkaan myyjien kanssa.
Täällä ilmoittautuu yksi liljojen vannoutunut ihailija :) Istutin juuri 50 eriväristä liljaa (juu, ei hajuakaan mitä värejä, mutta ei se haittaa!) ja toinen mokoma odottaa vuoroaan vielä. Kaikki sipulit istutan häkkiin myyrien kiusaksi. Joku tolkku eläinrakkaudellakin, minun tulppaanin- ja liljansipuleita eivät enempää syö...
ReplyDeleteBlogissasi onkin ollut upeita kuvia liljoista, niin kuin monen muunkin blogissa. En oikein tiedä, miksi vierastan niitä, ovathan ne hienoja väriläiskiä. Vierastan lähes kaikkia suuria kukkia. Kun ne eivät minusta näytä oikeilta vaan tekokukilta :-D Jotenkin minulle tulee noista suurikukkaisista liljoista kuten tarhamiekkaliljoistakin mieleen Las Vegas, ja se ei ole mikään kaunis assosiaatio. Enkä tiedä, miten tästä mielikuvasta/mielipiteestä pääsisi eroon.
ReplyDeleteVai joku tolkku eläinrakkaudellakin :-DDD
Las Vegas ja liljat? :D Kiitos iltapäivän nauruista! :D
ReplyDeleteKasvinsiirtoviikkoja olen harrastanut viime aikoina, valitettavasti.. Kuten kerroin, siirsin miekkaliljat vahingossa kompostiin ja eilen tajusin Kodin Terran perennahyllyjen välissä että kas, taisin muuten kitkeä ne punaiset päivänkakkarat sunnuntaina.. Onneksi oli lähellä uusia ja kohtuuhintaan (tähän aikaan vuodesta). Myös väriminttu on hävinnyt perennapenkistä, eli olen kitkenyt senkin..
Voi ei! Nyt kyllä pistät vähän jarrua siihen kitkemisranteeseen :-D
ReplyDeleteJuu, en uskalla nykiä enää kuin vesiheinää ja voikukkia :)
ReplyDeleteKyllä. Itsekin aika monta koristekasvia vahingossa kitkeneenä olen monta kertaa vannonut, että en enää kitke muuta kuin niitä jotka tunnistan ihan varmasti, muuten annan niiden kasvaa ja katson sitten mitä ne ovat, ehtiihän ne kitkeä vähän isompinakin. Näin onnistuin keväällä säästämään jalomalvan siementaimen, ja se kukki ihanasti heinäkuussa!
ReplyDelete