Ajattelin kirjoittaa vaihteeksi merimaisemista, sillä puutarhasta ja talonkunnostuksesta kirjoittaessa kotini voisi yhtä hyvin olla mantereella. Merta ei näy jutuissa missään, korkeintaan siinä, että tuskailen rakennusmateriaalin ja työntekijöiden hankalien kuljetusten kanssa.
Losseilla ja yhteysaluksella tulee otettua kamera aika harvoin esiin, kun reitit ovat aina samat... Ja kameralaukku on yleensä autossa kissankoppien alla, sillä se on siihen sopivan tasainen ja leveä.
Vuodenajasta riippuen maisema kuitenkin muuttuu aika paljon.
Here are some pictures of the sea journey and sea views, they get neglected when I write only about garden, renovation and cats.
Ensimmäisen kuvan maisema on Paraisten ja Nauvon väliseltä lossilta. Siinä kulkee vuodenajasta riippuen 1–3 lossia, tässä ne ohittavat toisensa. Ilman vaijeria kulkevia losseja pitäisi oikeastaan kutsua lautoiksi, mutta minulle ne ovat pikkutytöstä asti olleet kaikki losseja.
Sainpa ujutettua uusimman kuvan lossikissoista tähänkin postaukseen. Kumpikin on kuvassa tyypillisesti: Musti valppaana ja levottomana, Ransu rennosti.
Lossin tai lossien jälkeen siirrytään yhteysalukseen. Tässä on kevättalvea Ominaisfjärdenillä Nauvosta pohjoiseen viime maaliskuun lopulla.
Viikon kuluttua näytti jo tältä: kevään viimeinen jäälautta! Kun jäät alkavat vihdoin lähteä, ne häipyvät vikkelään. Yhteysalus saapuu kotisaaren rantaan.
In the winter, the sea freezes. The above sunset image is taken in the last week of March, this is the situation a week later. The ice thaws fast once it has started.
Keväällä on mukavaa, kun saaristo on vielä ihmisvilinältä rauhassa mutta kuhisee muuta elämää.
Naapurisaaren Maskinnamon rannassa on monena vuonna pesinyt kalalokki pollarin päällä. Tänä vuonna lokilla oli naapuri.
Yhdessä lokeroista pesi heinäsorsa! Kalalokilla oli pesänsä tolpan toisella puolella. Tämähän on jo kuin rivitalo, pari lokeroa oli vielä vapaana. Yhteysalus joutui kiertämään laituriin vinosti viikot vapun molemmin puolin, kun normaalisti alus käyttää pollaria sivutukena rantautumisessa.
Vielä pari merimaisemaa kotisaarelta käsin: näkymää länteen kalkkikaivoksen kukkulalta.
Ystävän mökkipaikan rantaa saaren pohjoisrannalla.
Mukavaa päivänjatkoa!
.JPEG)
.jpg)
Ihania merimaisemia! Lossilla on itäsuomessa päin tullut liikuttua, nyt ei kylläkään moneen vuoteen. Minusta se tuntuu aina yhtä jännittävältä!
ReplyDeleteEi ole merimaiseman voittanutta. Ja se tuoksu.
ReplyDeleteKauniit maisemat sinulla on lossimatkallasi. Tuo matka on osa kotiasi niin kaunista on. Kun mainitsit aikaisemmin matkan ajallisesta kestosta, vähentäisin tuon lossin+yhteysaluksen siitä pois koska se on osa saaristokotiasi. :)
ReplyDeleteHienot maisemat! Kaunis merimatka ja kaunis maisema saarelta merelle. Linnut keksineet hyvän pesäpaikan. liekö asuntopula kun noin lähekkäin asustavat.
ReplyDeleteOn sulla ihanat maisemat. Ja suloiset matkaseuralaiset :)
ReplyDeleteUpeita merimaisemia! Kaipailen ajoittain merta ja sen tuoksua, lapsuuden kesät vietin melkein aikuiseksi asti saaristossa mökillä :)
ReplyDeleteRento Ransu =D
ReplyDeleteNuo maisemat ♥
Niitä kaipaan oli vuodenaika mikä tahansa. Kiitos merituulahduksesta!
Mukavia maisemakuvia matkalta saariin ja mantereelle! Se on muuten mielenkiintoista, miten ihmiset käyttävät eri tavalla myös matkustusaikansa. Osa lukee kirjaa tai päivän lehtiä. Jotkut nukkuvat. Toiset taas pitävät puhelintunnin. Kissatkin näköjään ottavat matkan oman makunsa mukaan :D
ReplyDeleteIhania merimaisemia. En ole tainnut koskaan olla lossin tai lautan kyydissä... Vesibussilla Korkeasaareen - sitä ei varmaan lasketa mukaan :P
ReplyDeleteKiitos näistä kuvista!
ReplyDeletePääsisipä joskus asumaan tuollaisten maisemien keskellä. Ehkä joskus eläkepäivinä sitten :)
ReplyDeleteKiitos kaikille kommenteista! Ihanassa saaristossa tuulee taas vaihteeksi niin, että sade piiskaa vaakasuoraan vasten ikkunaa - myös sitä olohuoneen ikkunaa jonka lasista on pala pois ja jota en ole saanut vieläkään korjattua... Myös ukkosta on luvattu.
ReplyDeleteMaiju; Hmm, tuo oli kyllä vähän romanttinen näkemys ;-) Oikeasti lossimatkat menevät usein hyvinkin stressissä siitä, ehdinkö yhteysalukseen tai sitä ennen vielä kauppaan. Viimeksi juoksin Nauvossa postiin kuusi minuuttia ennen laivan lähtöä. Jos laivasta myöhästyy, saa etsiä yösijan tai nukkua autossa, mitä en onneksi ole joutunut tekemään ;-) Mutta laivassa saa sitten hengähtää, sitten ei ole enää ehdittävä mihinkään. Siinä vaiheessa on jo yleensä aika poikki, kun päivä on alkanut ainakin neljä tuntia aiemmin auton pakkaamisella kipittäen portaita edestakaisin. Kummasti sieltä kaupungista on aina tuotavaa, pyykit, kissat ja kaikenlaista huonekaluakin.
Désirée; Niin on juu, itse istun harvemmin autossa mutta toisaalta en myöskään ikinä ole ulkona kannella "turistien seurana" paitsi jos on joku harvoin käyvä ystävä seurana. Kudin on hyvä olla mukana niin saa samalla saa esim. tehtyä kintaita joulumyyjäisiin, mutta joskus olen jo siihen asti kestäneen monen tunnin matkanteon ja stressaamisen jälkeen niin poikki, että vain koomailen.
Tiina; Vesibussista saa puoli pistettä ;-)
Minä olen tottunut vähän lyhyempiin lossimatkoihin (Pellikiin, ennen myös Emäsaloon, ja täytyy sanoa, että kuuluisin turisteihin!
ReplyDeleteMahtavat maisemat! :)
ReplyDeleteMamma N ja Elina; Totta kai turistin pitää saada ihailla maisemia! Toivottavasti näistä kuvista tuli edes jotain fiilistä. Talvisissa ja kevättalvisissa kuvissa pitäisi olla mukana myös hyytävä viima.
ReplyDeleteOn nuo upeita maisemia!
ReplyDeleteMinulle sisämaassa kasvaneelle meri on aika vieras elementti. Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä kauniita kuviasi! Upeita maisemia on.
ReplyDeleteKiva oli katsella näitä merimatkojasi.
ReplyDeleteKotkassa asuessa merenlahti ja meri oli lähellä, mutta nyt on merelle toistasataakilometriä.
Kiitos kun jaoit nähtäväksi merenkulkuasi..
Ihanat maisemat ja ikuistetut hetket.
ReplyDeleteTämä oli kyllä tervetullut postaus. On niin mahtavaa nähdä ihan toisenlaista maisemaa, kuin omansa.
ReplyDeleteVoi, miten tuttuja ovat tällaiset maisemat entiselle purjehtijalle. Noissa maisemissa on purjehdittu ja yhteysaluksellakin kuljettu. Kiva postaus.
ReplyDeleteMeri on parasta, saa runosuonen sykkimään ja sielun lentämään! Meitsikin masentui kun asuttiin vuosi sisämaassa, onneksi mutsi tajusi että on pakko muuttaa takaisin merenrantaan.
ReplyDeleteJätkille terkkuja!
Mahtava iltarusko yhdessä kuvassa (vai aamurusko?). Ransu ja Musti ovat oppineet tai joutuneet varsinaisiksi merenkävijöiksi.
ReplyDeleteKiitos kaikille kommenteista!
ReplyDeleteSusanna; Niinpä on, minullekin on syöpynyt mieleen ihana hiekkaranta jossain siellä teidän lähellä, mistä postasit jo varmaan vuosi sitten!
Vilma; Itsekin entisten purjehtijoiden lapsena tuli vietettyä kaikki kesät näissä maisemissa.
Sulo; Minäkin masentuisin jos joutuisi muuttamaan sisämaahan.
Paula; Kissa sopeutuu yllättävän hyvin kaikkeen, kuten varmasti itsekin tiedät.
Voi matkustavat kissat sentään :) Osaavatpa ottaa lokoisasti toiset. Mitä ne tykkäävät autoilusta, kun hytkyttää lossia varmaankin enemmän?
ReplyDeleteMeri... vielä joskus haluan asua niin, että näen meren aina kuin haluan... se on mun intohimo!
ReplyDeleteMuuten, niihin adhd-kasveihin viitaten.. meillä kukkii valkovuokot. Tämä talvi oli ihan yliveto, meni nopeammin kuin huomasikaan ja kevät on siis taas käsillä!
Noita kuvia katsellessa mietin miksei sitä tule lähdettyä itsekin edes meren rantoja kiertelemään kun se on ihan vieressä?! Nauvossa asti olen käynyt mut sitten aikataulut muuttu tosiaan sellasiks et ei uskallettu jatkaa:) Ehkä ensi kesänä päästäisiin matkaamaan rengasreitti ihan ajan kanssa!t.Minna
ReplyDeleteJylhät merimaisemat!
ReplyDeleteAika hankalata vaikuttaa tuo liikkuminen. Ei sitä varmaan ihan turhan tähden tule mantereelle lähdettyä. Mitens kissat suhtautuvat automatkoihin? Ainakaan eivät ole kantolaatiloissa koko matkaa?
Piia Anneli; Joo, lossimatka ei haittaa yhtään, se ei ole niin äänekäs kuin auto eikä heilu ja kaartele myöskään yhtä epäilyttävästi.
ReplyDeleteViivi; Eläköön ADHD-vuokot! Naapurillani innostui kans idänunikko uudestaan kukkaan. Tällaisia talvia sais tulla joka vuosi :-D
Minna; Rengastielle kannattaa varata aikaa. Mua aina harmittaa kaikki, jotka vain posottavat sen päätien yhdessä päivässä - jos on mahdollisuus, kannattaisi poiketa jonnekin sivummalle joko pienempää tietä, muuta lossireittiä tai yhteysalusta käyttäen, niin näkisi niiiiiiin paljon enemmän.
Irene; No ei tosiaan eikä läheskään joka päivä pääse saaresta pois ja takaisin samana päivänä. Kissat ovat tottuneet, mutta tietenkin jos saisivat valita niin ei autoiltaisi ikinä. Tai Ransu kiipeää joskus huvikseen autoon, sitä ei tunnu haittaavan muu kuin yksin jääminen. Koko matkaa ei voi pitää kopassa, ehtiihän tuossa jo tulla vessahätäkin - autossa on hiekkalaatikko.