Nappasin
Susannan työhuoneen blogista mukavan haasteen. 10 kuvaa kesään -haasteessa kuvataan ikkunasta näkyvä maisema kerran kuussa kymmenen kertaa... sepä mukavaa, sillä näin voi ajatukset suunnata sopivasti tulevaan kesään. Kymmenen kuvan päästä on kesäkuu, jihuu!
Valitsin keittiön ikkunat, sillä niistä näkymät ovat kiinnostavimmat. Olohuoneen ikkunan edessä on vaahtera ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy pääasiassa lautakasoja, toki jotakin muutakin.
Keittiönkin ikkunan edessä on vaahtera, mutta ei sentään täysin näkymän tiellä. Vaahteran alla on vanha koirankoppi, joka oli aiemmin sukuni kesähuvilalla ja puun toisella puolella lintulauta/linnunpönttö, jota en saanut kuvaan, kun ikkunan keskipuu piti sijoittaa johonkin kohtaan näkymää.
Vasemmalla voi nähdä vilauksen navettaani, joka tulee paremmin esiin kun vaahteran lehdet ovat pudonneet. Kuvan vasemmassa reunassa on kosteahkoa kukkapenkkiä, jossa rehottavat täpläpunalatva ja siniheinä.
Tässä tämä komea pitkä pari vähän lähempää. Ovat noin kaksimetrisiä. Siniheinän kukinnoissa on samaa marjapuuron sävyä kuin punalatvassa.
(Piilokuva: etsi Musti)
I took a challenge to photograph the same view from a window every month until June. Love it, makes me think of the coming summer!
Keittiön toisesta ikkunasta avautuu näkymä yli naapuritalojen kyläniitylle, joka on entinen merenlahti. Siellä laiduntavat vielä lehmät. Ne haetaan kotinavettaan lähiviikkoina, kun ruoka alkaa loppua laitumelta. Tätä näkymää olen kuvannut pajon aiemminkin, sillä tämä on suosikkimaisemiani.
Alhaalla taloni edustalla on muotopuutarha.
Yritys kuvata Ransua istumassa tuolilla. Muotopuutarhassa kukkivat muun muassa violetit jättiverbenat ...
... Endless Summer -hortensia, jonka kukinnot pilkuttuvat ja haalistuvat vanhetessaan mutta uusia puhkeaa edelleen koko ajan ...
... ja uskollinen neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Tässä näkyy kokonainen armeija uusia nuppuja, muutama nuppu on myös 'Comte de Chambord' -portlandruusussa ja yksi nuppu 'L. D. Braithwaite' -David Austin -ruusussakin. Remontoivia ruusuja on syytä rakastaa syvästi.
Hajuherneet ovat vallan villejä, ne kukkivat kukkimistaan. Tämä valkoinen on 'Royal Wedding', tätä kasvaa vähän siellä sun täällä ja ensi vuonna kylvän näitä entistäkin useampaan paikkaan. Yrttipenkissä ihana kaksivärinen 'Cupani' jatkaa myös kukkashowta.
Endless Summer -hortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Hajuherne, tuoksuherne – Lathyrus odoratus
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Siniheinä – Molinia caerulea
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum
.JPEG)
.jpg)
Ihania ikkunanäkymiä, rakastan tuota levollista kylänäkymää <3 Kyllä sun kelpaa siellä! Pitäiskö munkin ottaa tää haaste. Kymmenen kuvaa juhannukseen, jes!
ReplyDeleteSiis lehmiä ikkunan alla, mä en kestä! Toi on ihan liikaa jopa sun paratiisillesi:) Ei vaan, nauti sinä siellä ja virkistä meidän muiden mieliä kuvillasi ja kertomuksillasi. Tuo haaste on kiva, mäkin lähden mukaan. Just ehdin vielä ennen juhannusta!
ReplyDeleteSullahan oli se kiva seuranta samasta paikasta joka kuukausi silloin aiemmin... tää on kyl kiva haaste ja saat ottaa sen oma-aloitteisesti käyttöön kun kerta mäkin tein niin, ei se voi olla kiellettyä ;-)
ReplyDeleteTuo näkymä ikkunastani on ihan vailla vertaa.
Pirkko; Jaa lehmät on tuolla kauempana punaisten talojen jälkeen, heti ikkunan alla käyskentelee vain peuroja! (ja kissoja)
ReplyDeleteJee kivaa, ota säkin tää haaste!
Kiva haaste. Kerrostalokodissa ainakaan meillä ei ole kovinkaan inspiroivia ikkunanäkymiä, vaikka onkin avara, vehreä piha. Minun Royal Wedding -hajuherneeni oli ihan kitukasvuinen enkä ole saanut poimia siitä ainuttakaan kukkaa.
ReplyDeleteJuu, minustakin kiva haaste, tosin voi olla että talvikuukausina vähän yksitoikkoista saman valkoisen maiseman toistoa... mutta vielä pitäisi mennä kolme kuukautta ilman lumimaisemia.
ReplyDeleteVoi ei, mutta voihan se olla että ne nyt kukkivatkin jos pääset vielä Koskelle. Minulla on liian pienessä ruukussa portaanpielessä kasvanut kitulias yksilö, joka nyt vasta on innostunut oikein kukkia tekemään. Se kai vaistoaa, että kesäpäivät ovat luetut ja pitää alkaa tehdä siemeniä.
Ihanaa, että nappasit haasteen mukaasi. Sinun näkymäsi ovat niin ihania! Minäkin rakastuin heti tuohon punaiseen mökkiin, pieneen kallioon ja peltoon. Täydellinen maisema!
ReplyDeleteYritys hyvä kymmenen! Tuo Ransun kuvaaminen:) Kyllä teillä on siellä melkoisen ihana lintukoto missä asustella. (Vai pitäisiköhän puhua kissankodosta, ja vielä monikossa?)
ReplyDeleteSusanna; On todellakin kiva haaste! Itse asiassa myös makkarin ikkunasta on kylänäkymä toiseen suuntaan, kun zoomaa lautakasojen yli... ehkä senkin voisi ottaa mukaan. On tää täydellinen kylämaisema, tosi kiva. Ja onneksi lehmätkin tulivat takaisin, niitty oli jo pusikoitunut parissa vuosikymmenessä ilman laiduntajia. Kun nyt pysyisivät.
ReplyDeleteMyrsky; Kissainkoto :-)
Hei sullakin on tuota punalatvaa! Näin sitäkin Annalan vierailulla ja kyllä oli näyttävä kasvi ja siis tosi korkea! Mullakin on tuo v.pun. neilikkaruusu istutettuna tänä syksynä, kukki kovasti ruukussa ennen istutusta mut nyt reppana niin väsyneen näkönen. Olis kait pitäny poistaa kukat kun maahan saaminen tietty vähän kesti:) Ja voi että nuo hortensiat ne vaan jaksaa kukkia ja kukkia<3 Mulla on nyt alkamassa yhden "ruokakauppa hortensian" toinen talvetus ja ainakin vielä näyttää lupaavalta kasvihuoneessa vietetyn kesän jälkeen vielä kukoistaa! Pidän sammaleen mullan päällä ja luulen että se on auttanut tuota säilymään(toiset kuoli joil ei ollu sammalta). No nyt kuorikekasan kimppuun toivottavasti sielläkin on yhtä upea syyspäivä! T.Minna
ReplyDeleteMielelläni katselisin tuollaisia näkymiä omastakin ikkunasta. Todella kaunista ja vielä laiduntavia lehmiäkin kaupan päälle.
ReplyDeleteOlen kade ;)
Ihan tuli sellainen fiilis, että itse katselen maisemia. Mutsin sylistä siis, muuten en ikkunoihin yllä.
ReplyDeleteMinna; Kiitos :-) Minulla on kolmea punalatvaa: tätä täplä-, sitten ranta- ja purppurapunalatvaa. En tiedä, mikä kasvaa korkeimmaksi, kun kaksi muuta ovat vasta tänä vuonna istutettuja. Mutta ihana kasvi vähän kosteutta pidättävälle paikalle eivätkä näköjään kavahda savimaata.
ReplyDeleteKatja; Näkymät ovat vailla vertaa :-) Onneksi lehmät palasivat, kiitos EU:n maisemanhoitotukien, niin kiinnostuivat lihatilalliset taas viemään karjaa proomuilla saarille laiduntamaan.
Sulo; Varmaan tykkäisit. Meillä pojat katsovat noita maisemia joko jääkaapin tai ruokapöydän päältä, siellä viihtyisit ehkä sinäkin.
Kauniit maisemat!
ReplyDeleteJa hortensioita taas ihailen, kun en itse saa tuota ainokaista kukkimaan varmaan koskaan...:/
Ihana tunnelma näissä sinun kuvissasi! Maalla asuvana tykkään kovasti noista maaseutukuvista. Kasvikuvat ovat myös tosi onnistuneita!
ReplyDeleteVoi, onpa sinulla kauniit maisemat! Voin vain kuvitella, miten levollista olisi nauttia aamiaista kaikessa rauhassa noin idyllisissä oloissa :)
ReplyDeleteItse en juurikaan nauti nykyisistä maisemista. Keittiön ikkunasta näkyy onneksi puita, mutta muista ikkunoista joutuu katselemaan lähinnä naapuritalon seiniä. Onneksi edes pääosin ikkunattomia!
Ihanan haasteen oletkin napannut! Voisin pistää harkintaan itsekin.
ReplyDeleteKesäkukka; No johan on, miksi on niin kranttu. Olen kyllä viskannut tuon tyvelle lannoiterakeita keväällä, jospa sillä oli vaikutusta.
ReplyDeleteHenkkumaaria; Kiitos!
Elina; No voihan tylsyys. Kuvauksestasi tuli mieleeni ankeaakin ankeampi huoneeni Lontoossa opiskelijasolussa, jossa sai ikkunasta katsella kolmen metrin päässä olevaa tiiliseinää. Se oli oikeasti todella ahdistava huone avarasta tilasta pitävälle. Toivottavasti seuraava koti on paljon viihtyisämpi!
Mamma N; No mutta pistäpä harkintaan :-)
Hei! Ihana nimi kauniilla kukalla; "Endless summer"...Kun jollain on silmää ja taitoa ottaa tällaisia kuvia, ja vielä jakaa niitä toistenkin iloksi, niin kesään ,tai muuhun hyvään tunnelmaan on helpompi päästä ja samalla paeta, jos tarpeen, hetkeksi hengähtämään.JOten kiitos Saila. Kiitos myös vauhdikkaasta toiminnasta tilaamieni ihanuuksien suhteen, joiden lisäksi sain vielä kannustavan asiantuntevan komenttisi laventelin kasvatuksesta saaristossa. Olen nimittäin vasta veneilyvuosien jälkeen maastoutunut vasta kolme kesää sitten pienelle saarelle kesien viettoon. Kaikki kasvien, vihannesten ja kukkien kasvatusoppini ovat lapsuus-ja nuoruusvuosilta äidiltä peräisin. Teini-iässä varsinkin suhteeni vihannesmaahan ja marjapensaisiin keskittyi lähinnä pakoreittien suunnittelemiseen välttyäkseni osallistumista ah niin puuduttaviin puuhiin, joihin äiti yritti "AINA" värvätä minua. Miten paljon sitä voi muuttuakin yhdessä elämssä kiinnostukset. Tosiaan, kun aikuisiän olen vielä viettänyt lomani veneessä (roolissa; "hyppää NYT JO p....n rupisammakko sinne kalliolle/laiturille!") niin edellykset täysin hurahtaa kallioisen saaritontin muuttaminen multahyppysellisten ja avuttomien taitojen avulla kukaistavaksi ruusu-ja lavantelitarhaksi, tulee olemaan haastavaa. Kiitos siis kaikista vinkeistä ja innostvan kauniista kuvista ja mukavista tarinoista. Sain mm. tietää että kannattaa kuin kannattaa yrittää lavetelin kasvatusta saaressa, ekana kesänä sitä oli minulla suurissa ruukuissa, joka säilöin kylmään varastoon talveksi, jonne ne tietysti jäätyivät ja kuivuivat! Mutta nyt jätän ne siis maahan ja toivon parasta. Kiitos Saila siitäkin "kaupanpäällis"-vinkistä. Jään nyt odottamaan ihania pikkujuttuja joita Saila ripeästi on pistänyt minulle postiin. Kun tulee aika lähteä viettämään kaupunkiviikonloppuja on kevättä mukava odotella kun voi pistäytyä tällaisilla mukavilla sivuilla aina välillä.
ReplyDeleteKaunista syksyä
t. Vappu
Kiitos kommentistasi! Paketin pitäisi tänään tulla perille. Laventeli ei viihdy märässä tai kosteassa paikassa talvella, vaan mielellään aika laihassa maassa. Mutta maassa sillä on minusta paremman mahdollisuudet pärjätä kumminkin, kun saa jonkin verran kosteutta, onhan sillä lehdet ympärivuotisesti eli haihduttaa jos aurinko paistaa (toisaalta siinä on riski, että kevätaurinko polttaa kasvin kun maa on vielä jäässä - pieni talvisuojaus harsolla tai havuilla olisi hyvä.
ReplyDeleteJuuri eilen äitini kertoili omia muisteloitaan lapsuuden marjankeruusta ja erityisesti konsteista paeta hommasta. Kun puskien seassa oli aina nokkosiakin, niin marjojen poiminta oli vastenmielistä ja pitkästyttävää, puskia kun oli kymmeniä. Omalle pihalle ei kannata laittaa kuin pari puskaa, niin pysyy puuha miellyttävässä mittakaavassa.
Joku voisi kutsua puutarhakärpäsen puremaa vanhenemisen oireiksi, mutta voipa sitä kutsua viisastumiseksikin ;-)
I-h-a-na postaus :) <3
ReplyDeleteSain täältä taas kukkaenergiaa.. Kiitos :)
Kiitos kommentista Kati :-)
ReplyDelete