Tonttini luoteiskulmassa on kallio ja siitä vähän alaspäin vanhan taloni pääty. Tein siihen viime vuonna kukkapenkin raivattuani ensin kirsikkapuun ja syreenin vesat, keltamot sekä nokkoset ja huomasin, että maa on aika hiekkapitoista. Niinpä siihen saattoi istuttaa talvimärkyyttä kaihtavia lajeja.
Tässä kukkii etualalla nepalinhanhikki 'Miss Willmott', keskellä hopeapiiskaristeymä 'Little Spire' ja sen takana häämöttää sinipiikkiputken kukintoja, joista osasta sinisyys on jo kauhtunut. Tämähän on Tolkien-kukkapenkki, vaikka näissä kuvissa ei näy mitään Tolkieniin viittaavaa, korkeintaan 'Little Spiren' voisi katsoa viittaavan esimerkiksi Sarumanin torniin.
Hopeapiiskan ja sinipiikkiputken yhteispotretti.
At the west end of my house, there is a sandy border where I can try to grow plants that would not overwinter in the otherwise heavy clay soil. There is also cause for celebration: all windows of that facade are now restored.
Hurmesilkkiheinä on viihtynyt hyvin yhden talven yli, ehkä jopa hieman kasvanutkin.
Juhlan paikka: koko taloni länsipäädyn ikkunat ovat valmiit, enää puuttuu kaikki muut ikkunat ja seinän yläosan paneloinnin uusiminen. Niin, ja räystäslaudat, ikkunalistat ja rimat... Äskeisissä kuvissa näkyvät kasvit kasvavat tämän päädyn juurella. Edessä näkyy pionia, joka kasvaa punaisessa kukkapenkissä.
Punaisessa kukkapenkissä kasvaa myös lempparityräkki: metsätyräkki 'Chameleon'. Tämä on keväällä maasta noustessaan voimakkaan viininpunainen, muuttuu suklaanruskeaksi kesän mittaan ja ilahduttaa syksyn tullen uusilla punaisilla lehdillä, kun kasvi on muuten muuttunut vihreäksi. Varsinainen kameleontti.
Ilokseni olen huomannut muutaman metsätyräkin siementaimen nousevan talonvierun kukkapenkistä. Kuivuneet kukinnot kuuluvat sinilaukalle.
Kun yritin ottaa kuvia kaikista kukista samanaikaisesti, tuli paikalle pari karvaista assistenttia.
Hieno kallio, josta keväällä raivasin kirsikanvesoja ja muuta kasvillisuutta, onkin lähes siitä pitäen ollut täynnä oksia ja runkoja, kun tontin reunalta kaadettiin muutama puu. Ehkä näitä nyt syksyn, talven tai ensi kevään tullen ehtisi pilkkoa ja silputa. Musti näyttää, miten runkoja voi käyttää hyödyksi näinkin.
Hopeapiiska, kuvien risteymä – Perovskia 'Little Spire'
Hurmesilkkiheinä – Imperata cylindrica 'Rubra'
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Nepalinhanhikki – Potentilla nepalensis
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
.JPEG)
.jpg)
Onnittelut länsipäädyn ikkunoista! Jospa karvaisista assistenteista olisi apua jatkoprojektien kanssa? Lienee toiveajattelua... No, ainakin tsemppareina! Ja työnjohdon ominaisuudessa.
ReplyDeleteMustilla on hyvät otteet noiden rankojen kanssa. Kovin tutulta tuommoinen näyttää:)
Itsekin mietin nimenomaan ottamaasi kuvaa Myrskystä samassa puuhassa, kun tuon kuvan tuohon laitoin. Pojat hoitaa pedikyyrin :-)
ReplyDeleteKiitos onnitteluista, olen itsekin tooodella onnellinen, että päätuulensuunnan ikkunat on nyt paikoillaan. tai vielä kun sais talon lounaisnurkan ikkunat korjattua ja laitettua... no, aina sitä alkaa nuolla ennen kuin tipahtaa, pitää osata olla tyytyväinen edes hetken ennen kuin taas aloittaa "pitäis pitäis" -stressaamisen.
Karvaisista apureista (varsinkin työmaavalvoja Ransusta) on lähinnä huvia, mutta sepä onkin erittäin tärkeää. Ransu kyllä pahasti tyrmistyi, kun oli hyppäämässä tuolle ikkunalaudalle ja sitä kautta sisään, mutta siinä olikin klasit vastassa.
Eivät taida karva-assarit koskaan kaukana olla - ainakaan se karvaisempi!
ReplyDeleteJuu, tuo heiluva puuhkahäntä on yleensä aina näkökentässä.
ReplyDeleteTuo yläkerran ikkuna on sitten erityisen nätti <3
ReplyDeleteNiin on, ihastuin siihen ajomatkani varrella eräässä vanhassa talossa. Se talo on niin huonossa kunnossa, että ajattelin näin jatkavani paikallista rakennusperinnettä, sillä se vanha talo ei ehkä kauaa pystyssä pysy.
ReplyDeleteNyt liityin tähän lukijaksi. Kauniita kuvia ja kissoja..minä olen kylläkin koira!!! On mullakin blogi..."mustamosse"..mutta siellä on vaan jotain omia aatoksiani..
ReplyDeleteSellaista koiranelämää vaan...
Kävinkin heti kurkkaamassa Mosse-pojan elämää ja koiramaisia ajatuksia :-)
ReplyDeleteAikas hieno raapimapuu ja tontti muutenkin!
ReplyDeleteItse sen juuri sanoit: "pitää osata olla tyytyväinen edes hetken ennen kuin taas aloittaa "pitäis pitäis" -stressaamisen." Ole niin ikionnellinen noista ikkunoista! Monen hetken työ on nyt valmis! Hurraa!!
ReplyDeletePerovskiako pärjää meillä ja talvehtii? Haa. Ne ovat jotenkin huisan kauniita.
Ihana uutinen myös tuo hurmesilkkiheinä. Minulla on sitä ruukussa, ja kovasti toivoisin voivani siirtää sen maahan. Hiekkaa vai raskaampaa paikkaa?
Onko 'Chameleon' siis suomeksi metsätyräkki? En ole tähän saakka tiennyt sille suomenkielistä nimeä.
Heh, olipas monin tavoin kiinnostava ja antoisa tämä sinun postauksesi. Kiitos!
Ja pojille terkkuja!
Sulo; Tontti kaikkine kaadettuine rankoineen on varmaan tällaisenaan ihan täydellinen eläimille :-) Kissojen mielestä ei tarvita edes ikkunoita taloon!
ReplyDeleteIntopii; Tuo metsätyräkki sai virallisen suomenkielisen nimen vasta tänä kesänä uuden Viljelykasvien nimistön myötä.
Perovskia on talvehtinut yhden talven yli. Tänä kesänä uskalsin hankkia toisen suosikin Englannin ajoilta: ikiviuhkon. Hoksasin nimittäin, että muotopuutarhani toinen reuna onkin erittäin kuivaa kivikkoista maata, eihän siinä edes pärjää muut kuin tuon tyyppiset ja laventeli ym., loput taimet kuivuivat keskikesällä.
Hurmesilkkiheinä kans hiekkapitoiseen paikkaan, minulla se kasvaa tuossa talon päädyn hiekkaisessa penkissä ja hyvin meni yhden talven yli, ei voi tosin sanoa että se mitenkään rehottaisi, mutta onpahan hengissä. Ystävän Amerikasta lähettämistä siemenistä kasvattamani höyhenheinät eivät pärjänneet, niiden piti olla niin kestävää kantaa kuin löytyy :-( Sillä ei siis kai ole mitään toivoa talvehtia.
Niin ja tarkennus: Euphorbia dulcis on metsätyräkki, 'Chameleon' on sen lajike.
ReplyDeleteSehän on hienoa, että kissat eivät ainakaan stressaa tai patista sinua panemaan ikkunoita taloon tai siirtämästä kaadettuja puita jonnekin. Ne hyväksyvät talot ja puut sellaisinaan. Ja emännnässäkin on paljon tärkeämpää se, mitä hän on, kuin se, mitä hän tekee ja saa aikaiseksi.
ReplyDeleteHienot ovat ikkunasi, varsinkin tuo vintin ikkuna on erityiskaunis.
Tuo on ihan totta, kissojen mielestä riittää, että annan ruokaa ja istun paikoillani silloin kun he haluavat olla sylissä tai saada rapsutuksia. Kaikenlainen tontilla puuhailu katsotaan hyväksi kai vain sen takia, että silloin voidaan liikuskella yhdessä pihalla ja siitä pojat pitävät.
ReplyDeleteKerrassaan täydellinen se yläikkuna! Laskin, että siinä on yhteensä 16 ruutua. Hurja urakka sellaisen kunnostaminen. Saanko kysyä, kuinka kauan siinä meni aikaa?
ReplyDeletetv Leena
Juu, tai oikeastaan tuossa on 18 ruutua kun ottaa vinoneliötkin mukaan. Tuo ei ole vanha ikkuna, vaan tilasin puusepältä tuon mallin mukaan vintin ikkunat, kun minulta tästä päädystä puuttui ikkuna kokonaan ja toisessakin päädyssä se oli rikki.
ReplyDeleteEn ole laskenut tunteja ja tässä on ollut kaikenlaista muutakin koko kesän ajan, mutta aloitin maalaamalla tuon pokan joskus keväällä. Nyt on menossa toisen samanlaisen ikkunan lasitus, mutta ei siinäkään taida olla kuin vasta 3 ruutua kitattu.
Joo kumpa sitä osaisikin olla kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä jo on ja saanu aikaiseksi! Minäkin kävin tänään jo ihailemassa puolipyöreää ikkunaani ehkä joku päivä pääsen jo kokeilemaan kitin poistoa sillä kuumailmapuhaltimella! Kumpa vaan olis joku työtila missä touhuta, taas jotakin vailla:D t.Minna
ReplyDeleteJuu, siinä on opettelua koko elämän ajaksi, että näkee sen lasin puolitäytenä eikä puolityhjänä.
ReplyDelete