Our journey between island and city home takes 4-6 hours. During ferry crossings I let the cats loose so they can use the litter box and stretch their legs a little.
Aurinkoista viikon alkua!
Knitting – a cardigan for Isobel
4 hours ago
Monday, 10 September 2012
Lossikissat
Our journey between island and city home takes 4-6 hours. During ferry crossings I let the cats loose so they can use the litter box and stretch their legs a little.
Aurinkoista viikon alkua!
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Onpa sun pojat reippaita, kun eivät yritä karata autosta silloin kun avaat oven! Meidän väki olisi kadoksissa varmaan sillä sekunnilla...
ReplyDeleteVoi toisia, moneen joutuvat sopeutumaan! Mutta eivät taida olla moksiskaan!
ReplyDeleteAika monta tuntia teillä tuohon matkaan kyllä menee, mutta on se sen väärti kun pääsee raikasta meri-ilmaa haistelemaan. T. yksi kade:)
ReplyDeleteElina; Ne ovat niin tottuneita. Pitää katsoa ovea avatessa, missä kissa on, mutta eivät ne yleensä yritä mihinkään lähteä tai ainakin etenevät hyvin varovasti ovenrakoa kohti. Viljo kerran onnistui singahtamaan ovesta sillä sekunnilla kun sen avasin Paraisilla kaupan parkkipaikalla. Se meni onneksi vain viereisen parkkeeratun auton alle, mutta sen sieltä pois saaminen vaatikin aikamoista luikertelua.
ReplyDeleteOlen myös hyvin kiitollinen siitä, että pojat on helppo ottaa kiinni ja laittaa takaisin koppaan kun sen aika on. Olen kyllä ollut tarkkana siitä, että ne aina joutuvat koppaan kun alan niitä sinne laittaa, ettei niille vaan jää mitään onnistuneen pakenemisen mielikuvia.
Jaana; Eivät ne autossa olosta pidä, mutta sille ei valiettavasti voi mitään. Tai Ransu ilmeisesti ei ole autosta moksiskaan, se kiipeää sinne usein itsekseenkin jos avaan oven.
Maiju; Ei ole raikkaan meri-ilman voittanutta :-) Metsän tuoksukin on ihana, mutta ei silti niin ihana.
ReplyDeleteOotte urheita ja reippaita matkailijoita! Meit rupee itkettää heti kun auton moottori käynnistyy. Ollaan aika noloi....
ReplyDeleteMeillä entiset kissat piti konserttia autossa, jos sinne joskus kopassa joutuivat. Hipsu kyllä tottui pienenä siihen reissaamiseen, kun oltiin tänne muuttamassa, kun se oli pentu ja tyttö halus pitää sen mukanaan aina siellä missä oltiin.Kun pari viikkoa oli sellaista kahden asunnon elämää. En tiedä miten nyt kävisi...koirat kyllä tykkää olla autossa :)
ReplyDeleteMusta ja Harmaa; Mustikin alkaa heti purnata kun moottori käynnistyy. Autossa on sen mielestä mukavampaa, jos moottori ei ole päällä.
ReplyDeleteSesse; Koirien kanssa on usein paljon helpompi matkustaa. Mutta ei voi mitään. Ei se kissojenkaan kanssa mahdotonta ole, ainakaan kaikkien.
Miten tarkkaavaisia ja reippaita jätkiä! Eikka ja Kalle ovat autossa nätisti, mutta eivät oikein näe ulos. Kalle ei yletä ja Eikallekin on vaikeaa nousta ikkunaa vasten vauhdissa. Meikä yksiselitteisesti INHOAA autoilua. Toisalta jos tietäisin pääseväni joka kerta saareen, luontoon ja vapauteen, niin ehkä kestäisin - mutta en neljää tuntia!
ReplyDeleteKomeita matkalaisia, hyvinhän nuo näyttävät viihtyvän. Meidän automatkat ovat stressaavia, Nero voi huonosti, aluksi kuuluu surkeaa valitusta ja heti jos vauhti nousee yli 60 km tunnissa tulee noottia. Joudun aina valmentautumaan henkisesti ennen eläinlääkärikeikkaa, muualle Nero ei matkustakaan, se on kotikissa.
ReplyDeleteSe on pitkä aika. Onneksi kissa on kärsivällinen eläin, ainakin joskus ;-) Saalista väijyvän kissan kärsivällisyys ja tarkkaavaisuus jaksaa aina ihmetyttää. Mutta automatka ei tietenkään ole sillä tapaa kiinnostava, hienosti pojat silti matkat kestävät. Musti saattaa kyllä purnata kovaäänisesti puoletkin matkasta. Musti varmaan ymmärtää sua!
ReplyDeleteCheri; Olisikin ihanteellista, että kissaa ei tarvitsisi roudata! Mutta se nyt vain ei ole elämäntilanteessani mahdollista. Viljo voi pahoin mutkaisilla teillä, kuten koko saaristotie Kaarinasta eteenpäin eli pitkät matkat. Se oli vaikeaa.
ReplyDeleteVoi pojat! Melkoisesti joutuvat reissaamaan. Veikkaan että autosi kerää matkan aikana ihailevia katseita. Saako auton kyydistä muuten nousta lossimatkan aikana?
ReplyDeleteReippaita poikia! Ehkä ne tietävät, että ainakin toiseen suuntaan matkatessa päämäärä on kaiken "kärsimyksen" väärti. Ihana ilme Ransulla alimmassa kuvassa :D
ReplyDeleteMun on pakko kuljettaa Verneriä autossa irti. Eräänkin kerran arvon pariskunta ja Niki-eno piti viedä eläinlääkäriin, koska enolla on paha korvatulehdus ja lääkärin piti tarkistaa, että kissoilla korvapunkkeja, jotka olisivat aiheuttaneet koiralle tulehduksen. Verneri joutui olemaan kopassa, koska autossa oli kaksi muutakin eläintä ja vain yksi ihminen. 15 kilometrin matka porukoille (haimme isän jeesimään lääkärireissussa) oli Vernerille liikaa ja niinpä hän sitten liritteli kopan täydeltä kusta. Päästessäni porukoille en voinut muuta kuin päästää likomärän kissan matkoihinsa ja tyhjensin kopan haisevan sisällön. Verneri ei sillä kertaa tullut tohtorille. Sen pituinen se.
Mysrky; Joskus tuntuu, että elämme eniten autossa! Kuin mustalaiset. Mutta ei ihan sentään. Saa kyydistä nousta ilman muuta, lossilla on vessakin ja voi katsella maisemia, autosta nitä ei oikein näe.
ReplyDeleteTiina; On ne reippaita ja helppoja :-) Voihan Verneri! Musti kans saattaa tehdä pisut tai kakat koppaan, mulla onkin yleensä sanomalehti autossa jotta voi vaihtaa aluset kuiviin. Ransu odottaa kiltisti kunnes pääsee kopasta ja käy sitten jalkatilassa hiekkavadilla, se on ihannematkustaja. Joskus ollaan Ransun kanssa kotiin tultua menty molemmat heti ekaks vessaan, siinä sitten vieretysten kumpikin omalla pöntöllään :-D
Kyllä kisulit ymmärtävät hyvän päälle;ei ole meri-ilman voittanutta.
ReplyDeleteHienosti ovat tottuneet kaverit reissaamiseen;meilläkin kulkee mökkireissuilla kissa mukana;autossa kopassa ja mökillä sitten valjaissa.
Musti selvästi aina nuuhkii tuota ilmaa hyvin tarkasti! Se on helppoa, kun voi ottaa lemmikit mukaan. En tiedä miten voisin elää jos ei voisi. Eihän niitä voi yksinkään jättää!
ReplyDeleteHih, mullekin tuli ekaksi mieleen sama adjektiivi kuin niin monelle tässä aiemminkin eli reippaita poikia! Ransuhan näyttää suorastaan nauttivan ja ihanaa, kun Musti tykkää edes meri-ilmsta :)
ReplyDeleteHyvin näyttävät pojat autossa kulkevan! Mahtavat kuvat, ja mitkä katseet. Isäntä katselee merimaisemaa todella tarkkaavaisena, ja Ransu mammaansa :)
ReplyDeleteKatselevat kyllä niin tarkkaavaisena.
ReplyDeleteIhania sinun kissasi Musti ja Ransu.
Kyllä niin ihanat kuvat niistä.
Ei ihme että viihtyvät missä vaan kun sinä olet heidän kanssaan, niin tuntevat turvallisuutta.
Olet heille hyvä.
Inka; Ransu on tosiaan mieluiten siellä missä me muutkin, eli sen kanssa on helppo matkata :-)
ReplyDeleteMamma N; Juu, hyvin menee. Kaikilla on roolinsa ;-)
Sylvi; Se on juuri niin eläinten kanssa, niin kuin aitojen ihmistenkin, että niin metsä vastaa kuin siihen huutaa.
Reippaita ovat poikasi :)
ReplyDeleteNiin ovat, ihania poikasia :-)
ReplyDeleteWow - that is such an adventure. And they behave so well! We woud be singing away. For hours!
ReplyDeleteVaan onko poikien matka erilaista saareen kun pois saaresta? Kaupunkiin mennessä kiukutellaan enemmän kun saareen mennessä ei taas pysytä pöksyissä? ;)
ReplyDeleteMeillä Anni hiljenee autossa kun kopan peittää kankaalla eikä kisu näe ulos. Junassa Anni on kun kotonaan.
Siinä eläimet, jotka osaavat reissata!
ReplyDeletePunapippuri; Yes well, they are very used to it by now! Also they are used to travelling by car since they were kittens. But still, I am so grateful that they behave.
ReplyDeletesea; Hmm, oikeastaan olen ollut huomaavinani, että Mustin purnaus on suurempaa silloin kun mennään saareen päin! Olisiko syynä se, että se on tylsistynyt kaupungissa ja pursuaa ylimääräistä energiaa. Saaresta pois lähdettäessä se on usein aika väsynyt ;-D Kankaalla peittäminen ei ole auttanut, sillä Musti kaipaa huomiota, mieluiten se olisi sylissä mutta se on vähän vaarallista.
Ransu on aina yhtä rela, mihin tahansa ollaankin menossa. Minunkin eka kissa Stella tottui junamatkustamiseen ja piti siitä kovin, varsinkin jos sai olla oven lähellä niin voi tarkkailla siitä kulkijoita!
Jokke; Juu :-)
Ihanan lungit matkalaiset! :)
ReplyDeleteJuu, on kylä helpot, ellei lasketa Mustin koppaan kakkaamista ja pissaamista (tapahtuu onneksi nykyään enää tosi harvoin, ehkä kaksi kertaa vuodessa) ja sitä, että pienenä se kakkasi auton hattuhyllylle päästyään kopasta ulos :-/ Ja pissasi muutaman kerran syliini...
ReplyDeleteNe ajat näyttävät onneksi olevan takana (koputan puuta!)
Oi kuinka reippaita ja kuitenkin rentoja reissupoikia. Ja tietenkin KOMEITA....
ReplyDeleteKur, kur, vastaavat pojat!
ReplyDeleteHei Saila. Huomasitkin jo, että annoin sinulle blogissani tunnustuksen. Jos ja kun olet jo saanut sen ennestään, voit halutessasi vaihtaa Tsemppaava blogiystävä -tunnustukseen.
ReplyDeleteVoi kiitos Paula! Olen niin hidas postaamaan näistä, sekin tunnustus on tänne jo ojennettu. Kirjoitin siitä juuri, näitä onkin ehtinyt kertyä, niin kuin sinullekin.
ReplyDeleteEhkä Musti on vain niin malttamaton kun tietää minne ollaan menossa! Anni matkaa suht rennosti, mutta kun kotiin päin tullessa alaoven paikkeilla alkaa kissa pyöriä boksissa kun väkkyrä, hississä viimeistään jo huudetaan. Hassua on, että kun on oltu kotona tunti pari, on kissa mennyt takaisin boksiin nukkumaan, vaikka ei siis muulloin siellä nuku. :D Mjoo, ja jos maalla on oltu viikko niin kissa kyllä nukkuu kotona toisen viikon univelkojaan. ;)
ReplyDeleteMaalla on niin rankkaa! Eräs ystäväni on kans ehdottanut, että ehkä Musti huutaa: "Paina kaasua!"
ReplyDelete:D Luulenpa, että ystäväsi on oikeassa. ;D
ReplyDelete;-)
ReplyDelete