Kuvassa on lehtoakileija 'Nora Barlowin' siementaimi, risteymä tavallisen lehtoakileijan kanssa.
Here are some June flowers. Already missing summer!
Tällä kertaa laitan lapun eteenpäin Kirsille Lantto niitty -blogiin.
Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Lisää hempeyttä tarjoaa vaaleanpunainen lehtoakileija. Sen vierellä availee nuppuaan hajulaukka.
Vaaleansininen kukka on rotkolemmikki 'Silver Wings', sen vierellä tummakurjenpolvi 'Samobor'.
Lehtoakileijat kukkivat keskellään punapietaryrtti 'Duro'. Taustalla on japaninlehtikuusi. Se on kasvanut hurjan hyvin, istutin sen viisi vuotta sitten polvenkorkuisena piiskana.
Loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice' taustanaan kaunokurjenmiekka.
Aivan kesä-heinäkuun taitteessa aloittivat rohtosormustinkukat, tämä lajike on 'Apricot Beauty'. Olen käynyt koputtelemassa sekä tämän että unikkojen siemenkotia, mutta niissä ei vielä ole kypsiä siemeniä
rahisemassa. Odotellaan. Lupaan, että laitan sitten pusseja kaikille halukkaille! (Ellei halukkaita sitten ilmaannu sadoittain, mutta kyllä näistä siemeniä syntyy aika paljon).
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kaunokurjenmiekka, kuvan laji – Iris setosa var. canadensis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Punapietaryrtti – Tanacetum coccineum
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
.JPEG)
.jpg)
Oih, mää-mää-mää, mulle sormustikukkaa!
ReplyDeleteIhanan alkukesäisiä kukkia, ei tuosta nyt vielä kauaakaan ole aikaa...
Selvä, mää-mää :-D No ei tuosta ole kauaa, mutta siihen MENEE tosi kauan ennen kuin kevät ja alkukesä on taas!
ReplyDeleteVoi joo, talvella sitten näitä kuvia, pliis.
ReplyDeleteSaisipa pyöräytettyä aikaa taaksepäin alkukesän päiviin,en ollenkaan panisi hanttiin :)
ReplyDeleteOnneksi voi tällaisena pimeänä ja sateisena päivänä turvautua edes kuviin.
Kesä meni kyllä ohi nopeaa! Luulenpa, että lohdukkeeksi pitää katsella kesäkuvia useampaankin kertaan!
ReplyDeleteJokke; No aivan varmasti tulee!
ReplyDeleteKatja; Joo, kevätkesä ja alkukesä saisi kestää niin paljon pidempään! Silloin on joka päivä joku uusi kukkakin kukassa.
Tillariina; Niin meni, hurjan nopsaan (niin kuin joka vuosi).
Voi, toisen onni on toisen suru :(
ReplyDeleteMinun vuoteni alkaa nyt, syksy on lempivuodenaikani ja talvi seuraa heti perässä. Pidän keväästä ja kesästäkin, niissä on omat hienoutensa. Kuitenkin syksy on minun henkinen vuodenaikani, jos niin voi sanoa.
Onneksi on edes valokuvia, joita voi katsella silloin kun se oma rakas vuodenaika on vielä edessäpäin!
Voi, suuri kiitos tunnustuksesta! :)
ReplyDeleteIhania kuvia! On se onni että saamme elää maassa jossa on neljä vuodenaikaa, kaikissa oma viehätyksensä<3 Oi ne unikot, niiden siemeniä halajan:) Kumpa löytäisin omistani jotain vastalahjaksi kelpaavaa!? No palataan asiaan kun saadaan siemensato korjattua! T.Minna
ReplyDeleteMillaisessa paikassa tuo Apricot Beauty viihtyy? Jos sopivassa, niin voisin ottaa siemeniä vastaan äitipuolelle yllätykseksi. Olen monena keväänä miettinyt, josko antaisi hänelle yllätyspussin siemeniä kertomatta mitä niistä tulee (ainoastaan millaiset olot vaatii jne). :)
ReplyDeleteOi ihana kesäkuu!
ReplyDeleteElina; Niin se on, mutta toivottavasti se, että jotkut tuskailevat tulevan talven kanssa ei yhtään vähennä sinun nauttimista tästä vuodenajasta!
ReplyDeleteKirsi; Kiitos itsellesi kivasta ja kiinnostavasta blogista!
Minna; Ei se haittaa jos ei ole mitään vastalahjaa, minulla on aika paljon siemenpusseja menneiltä vuosilta vielä käyttämättäkin. Olen ostanut niitä vähän liian innokkaasti ottaen huomioon tilan ja ajan. Niistä riittää vielä moneksi vuodeksi kasvatettavaa!
Sea; Rohtosormustinkukka viihtyy puolivarjossa, minulla on valkoisena tätä ihan auringossakin, tosin ne eivät kukkineet tänä kesänä. Tämä on kaksivuotinen, eli ensimmäisenä vuotenaan tekee lehdet, sitten kukkii ja sen jälkeen siementaimia nouseekin maasta joka vuosi :-) Tuo olisikin aika kiva yllätys, kun kukan väri on erikoinen.
Mamma N; Niinpä. Vehreä, täyteläinen, silti vielä tuoreenvihreä.
Vaikka tämä loppukesä, tai pitäisikö jo tunnustaa syksyn alkaneen, onkin runsasta ja värikylläistä aikaa, niin olen kuitenkin ehdotomasti kevätihminen. Nämä akilleijat, kurjenpolvet, lemmikit, kurjenmiekat ja sormustinkukat ovat kuitenkin kaikista kukista ne suloisimmat.
ReplyDeleteJapaninlehtikuusesi on ehdottoman viehko!!!
Japaninlehtikuusi on siitä kiva, että se jää pienemmäksi kuin siperian- ja euroopanversiot. Ja neulaset ovat hitusen sinisemmät kuin äskenmainituilla. Kyllä keväässä ja kesässä on taikaa, valon määrä ja kaiken tuoreus... ja monien lempikukkien tapaaminen lähes vuoden odotuksen jälkeen!
ReplyDeleteVoi,ottaisin mielelläni siemenen !
ReplyDeleteTai kaksi. Tuo Apricot Beauty on niin kaunis.
En tiedä johtuuko rakkauteni syksyä kohtaan syystä, että olen syntynyt lokakuussa, mutta tunne syksyä kohtaan vain syvenee iän myötä. Syksy on niin riipaisevan koskettavan kaunista aikaa. En nyt mistään marraskuun pimeästä pidä, mutta syys- ja lokakuu ovat ihan lemppareita.
Pidän sateesta ja auringon paisteesta
,kurkiauroista ja joutsenista taivaalla kohti etelää, väreistä, kosteasta tuoksusta (tänäänkin työmatkalla tuli niin ihana mätä kaalinhaju vastaan, että jestas sentään...)
Tietenkin kevät ja kesä on ihanaa aikaa, kun kaikki alkaa kasvaa ja kukoistaa ja linnut livertää ja elämä alkaa taas.
Olen melankolikko, ehkä se selittää asiaa myös.
Joo.
Mutta suloisia ovat kuvasi jälleen. Kiitti kiitti niistä.
t.Leena ja Pojat
Mätä kaalinhaju :-D Juu on tää syksy ihanaa aikaa! Oma lempparini on kieltämättä keväinen mullanhaju, ei se varmaan paljoa mädästä kaalista eroa!
ReplyDeleteKatsotaan jos pystyn erottamaan yhden tai kaksi siementä, kun ne ovat niin pikkiriikkisiä. Yritetään ;-)
Voi, eihän se toki sitä vähennä! Paremmin saa näkemään sen kaiken kirjon ja ymmärtämään eri vuoden aikoja paremmin :)
ReplyDeleteEiköhän puolivarjoa löydy äitipuolen pihasta (maalla, omakotitalo, eihän siellä ole kun pihaa). :D Eli jos liikenee, voisin "kourallisen" siemeniä ottaa. :)
ReplyDeleteElina; No hyvä :-)
ReplyDeleteSea; Eiköhän. Sormustinkukka on helppo ja jopa villiintyneilläkin pihoilla se vielä sinnittelee siellä täällä. Olen jo alkanut kerätä listaa, mutta laitan postauksen sitten kun siemenet ovat kypsyneet ja pääsen niitä keräämään.
Sormustinkukka on toiveissa vielä omaankin kukkapenkkiin, että jos siemeniä aikalailla vieraillekin riittää, niin olen ehdottomasti ehdokkaana :)
ReplyDelete(Katselen tässä taustakuvasi kutsuvaa ovea, mihin lie se johtaakaan? Ihana vanhan talon tunnelma, jonka päällä tässä kommentoidaan :))
Toivottavasti riittää, onneksi ne ovat pieniä ja niitä syntyy yleensä paljon. Siementaimia minulla jo onkin paljon, mutta niitä on hankala lähettää. Laitoin sinut jo siemenlistaan :-)
ReplyDeleteKiitos! Tuo taustakuvan ovi johtaa tulevaan työhuoneeseeni vanhassa remonttitalossani :-)
Haluutko valkoisen ritarinkannuksen siemeniä. Jos tahtot niin laita osoite amalia.mummu@luukku.com
ReplyDeleteKiitos Amalia, en tiedä uskallanko kokeilla. Mulla ritarinkannukset menestyy jostain syystä älyttömän huonosti, suurin osa niistä kuolee. Kaksi sinnittelee hengissä, mutta kun peurat syö niitäkin. Joten luulen, että tyydyn olemaan ilman, kiitos vain!
ReplyDelete