Nyt seuraa taas katsaus ajankulusta ja jälleen muotopuutarhassa, joten jos jotakuta ei kiinnosta niin kannattaa vaihtaa kanavaa...
Muotopuutarhassa on vielä ihan kiitettävästi kukkia, vaikka on noita ränsistyneitä kasvinosiakin. Ne jos siivoaisi niin näkymä paranisi, toisaalta ainakin lakastuvat lehdet mullan pinnalla estävät lentävien rikkaruohonsiementen itämisen. Jättiverbenat kukkivat edelleen, samoin punainen David Austin -ruusu 'L. D. Braithwaite', vaaleanpunaiset unikot ja tarhaiiso 'Blue Fortune'.
A year in my English garden. The above image is now.
Nyt siirrytään lähes vuosi taaksepäin. Viime syksy oli mukavan lauha ja pitkä, toivon samanlaista. Se oli täydellinen pihallapuuhailusyksy! Marraskuun alussa näytti tältä.
Last year's November.
Syksyn tuuleton, sumuinen sää on lempeä ja tunnelmallinen. Tämä on viime marraskuun lopulta. Viimeiset puut menettivät lehtensä marraskuun aikana.
Jouluna oli mukavan vihreää.
Last Christmas.
Tammikuu toi lumen tullessaan.
January.
Sormustinkukat pysyvät vihreinä ihailtavan pitkään. Kukkapenkkien reunojen puksipuutkin ovat piristävät talven värittömyydessä.
Sitten olikin samannäköistä koko talven... tässä ollaan jo maaliskuun alussa, jolloin maalasin pöydän kyllästyttyäni perin juurin valkoiseen. Vesoista tekemäni köynnöskaari alkoi uhkaavasti kallistua, joten senkin uusiminen oli vuoden ohjelmassa.
By the beginning of March, I was so fed up with white I painted the garden table Mediterranean blue.
Maaliskuun loppu toi muassaan tuoksuvan sulavan maan! Pöytä sai yhä uusia maalikerroksia milloin millekin kyljelle. Tästä kuvasta näkyy hyvin, miten akuutti oli köynnöskaaren hätä.
By the end of March, snow was history.
Vaikka maa paljastuikin, kesti jokakeväiseen tapaan hurjan kauan ennen kuin mitään laajempaa edistystä tapahtui. Toukokuun puolivälissä kukkivat monet pienet tulppaanit, helmililjat ja hyasintit. Muut puut ovat hiirenkorvalla, mutta vastapäinen suuri saarni pidättelee vielä.
Then it always takes ages for the ground to thaw and any real progress to happen. This is mid-May.
Sitten muotopuutarha sai uuden metallisen köynnöskaaren ja korkeammat, värikkäämmät tulppaanit aloittivat. Osa siemenkylvöistä muutti jo ulos pienten minikasvihuoneiden suojiin, joiden kannet saa öiksi kiinni.
Omenapuiden kukinta ja tulppaanit samanaikaisesti ovat juhlaa. Jos omassa puussa ei ole tarpeeksi ihailtavaa, näkyy myös naapurin omenatarha muotopuutarhaani.
When apple trees blossom it is perhaps the best moment. To top it, the neighbours' orchard is on the other side of the street.
Kesäkuun auvoisaa valoa.
June and its endless light.
Kesä! Kesä!
Heinäkuun lopun helteissä Ransu hakeutui varjoon.
In the July heat.
Näihin lämpimiin ajatuksiin: oikein ihanaa ja lämpöistä viikonloppua!
Helmililja – Muscari
Hyasintti (tuoksuhyasintti) – Hyacinthus orientalis
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Tarhaiiso – Agastache-risteymät
.JPEG)
.jpg)
Ihanan lämpöiset fiilikset tuli tänne kuvakimarasi kautta, kiitos :) Hyvää viikonloppua ja eikun sipuleita piilottamaan, toivon tai ainakin sitä perennapenkkiä pitäisi jo rakentaa...
ReplyDeleteIhania kuvia! Kaikki vuodenajat näyttävät niin kauniilta! (Vaikka sitä et ehkä halunnutkaan kuulla)
ReplyDeletePirkko; Kiva juttu! Mullakin on vasta parin lajin sipulit maassa, suurin osa pusseissa. Tämä päivä meni ikkunan kanssa, jospa taas huomenna ehtisi istuttamaan. Toivotaan, ettei täällä eikä siellä sada viikonloppuna niin touhut onnistuu varmemmin ;-)
ReplyDeleteMamma N; Noo, niinhän ne ovat, kaikissa vuodenajoissa on kauniita samoin kuin ankeita hetkiä - no toukokuulta sitä ankeutta on kyllä etsittävä toden teolla ;-) Ehkä se, että yöt ovat vielä kylmiä ja merellä jäätävä tuuli.
Mutta jotkut vuodenajat vain kestävät omaan makuuni liian pitkään, siksipä toivon taas ettei lunta tarvitsisi nähdä ennen tammikuuta. Ja kevät voisi tulla helmikuussa.
Varsin mukava postaus. Jostain syystä jopa syksyn ja talven kuvat tuntuivat kauniilta, eivätkä pelottavilta. Aina se kesä tulee uudelleen.
ReplyDeleteHienoa Susanna! Ja tuo onkin tärkeä ajatuksenpoikanen mistä kannattaa pitää kiinni. Uusi kevät tulee aina.
ReplyDeleteKiva katsaus eri vuodenajoista.
ReplyDeleteKauniita kuvia aina eri aikoina.
Minä jätän tänä syksynä kukkasipulit ostamatta, jokapuolella tuntyuu nyt myyrät mylläävän, mitä onkaan keväällä enään jäljella, ihan jo pelottaa.
Mukavia syyskyyn viimeisiä päiviä!
Näistäkin kuvista ilmenee se seikka, että Suomen neljä vuodenaikaa on mahtava juttu. Tylsää, jos olisi aina samanlaista.
ReplyDeleteAivan ihastuttava kuvasarja! Periaatteessa en tykkää sydäntalven pakkasista sitten ollenkaan, mutta näissä kuvissa myös pakkasaika näytti kauniilta :)
ReplyDeleteMummeli; Voi harmi! Mutta ehkä noita hyasintteja ei myyrätkään söisi, meilläpäin ainakin peurat ja jänikset karttavat niitä. Kiitos samoin!
ReplyDeleteVilma; Niin on! Maisema muuttuu kivasti.
Taru; Samoilla linjoilla ollaan, mutta toisaalta onhan se hauskaa, kun sama paikka on niin eri näköinen eri vuodenaikoina.
Oi, miten lyhyt talvi siellä saaristossa onkaan! Mutta pitkä puutarhakausi on varmasti sinulle mieleen :)
ReplyDeleteKiva että toteutit tämän seurantapostauksen, oli mukava nähdä puutarha eri aikoina :)
Viime talvi tuli kiitettävän myöhään, kunhan se kevät vielä opettelisi tulemaan aikaisemmin - minusta huhtikuun alussa saisi olla tuollaista vihreää ja paljon sipulikukkia kuin toukokuun puolivälin kuvassa. Mutta kevät on ihana, oli se sitten hidas tai nopea, kun se on kumminkin kevät :-)
ReplyDeleteHieno vuosikertomus kuvineen.
ReplyDeleteKivasti sitä oppii näin bloggaillessa tuntemaan muiden pihojen paikkoja ja kokonaisuuksia.Ja mikä ideapankki tämä onkaan :)
Loppujen lopuksi tuota lumiaikaa on todella ollut pienen pieni jakso koko vuodesta.
ReplyDeleteJoulukuussa ei ollut lunta eikä enää liioin maaliskuussa.
Puutarhaa voi hoitaa monen monta kuukautta vuodessa.
Jippii!
Nyt muuten on tosi hyvä istutusaika, kun maa on niin märkä, että lapiohommat tuntuvat lastenleikiltä.
Katja; Niin on, todella usein blogeista saa ideoita! Sekä puutarhaan että kotiin, ja askarteluunkin ja käsitöihinkin.
ReplyDeleteIrene; Me ollaan maasamikset ;-) Ihan sama juttu täällä, kas kummaa! Vaikka onhan märkä savimaa painavaa, mutta ainakin siihen saa lapion uppoamaan.
Lumiaikaa oli viime talvena vähän, mutta asuin ehkä niin pitkään Keski- ja Etelä-Euroopassa, että ei talveen minusta lunta tarvita. Jo nyt on mielestäni melkein talvi. Oli kivaa, kun tänne kertyi viime talvena niin vähän lunta, että se suli aika pian pois - maata pääsi lapioimaan jo maaliskuussa. Kasvukaudella ei juuri maansiirtotöihin ehdikään, siksi on todella hyvä jos sitä voi tehdä myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä.
Toivotaan taas lauhaa ja vihreää syksyä (ja joulua, vaikka niin ei saisi sanoa ääneen...)! Mäkin mietin tänään pihamaan vuotta, kun tein syystöitä: niitä tuntee tekevänsä kevättä varten, mielessä oli koko ajan kevään valo ja tuoksut ja se kaikki uuden löytämisen ilo.
ReplyDeleteMä en ole vielä piilottanut yhtään kukkasipulia maahan, olen vain haalinut niitä...
Kaunista katseltavaa, myös talvisaikaan:)
ReplyDeleteJenni; Juuri niin, kevät mielessä täälläkin! Kukkasipulien piilottaminen on hyvä aloittaa narsisseista, ne kun tykkäävät kasvattaa juuria jo syksyllä, tosin ne voivat lähteä versomaan hanakasti jos tulee taas pitkä lauha syksy, mutta ei se niitä lannista.
ReplyDeleteVihreä jouluhan on täydellinen, ei tarvitse laittaa sisälle vihreitä kuusia sun muita härpäkkeitä jos ulkona on riittävän vihreää ja tuoksuvaa :-)
Pioni; Maisemani on todella kaunis. Tämä kylä myi tämän talon minulle.
Ihana sarja. Isäntäkin pääsi kuvaan :)
ReplyDeleteEi Ransu oo isäntä ku se on renki!
ReplyDeleteVoi mitä lämpimiä, helteisiä, ihanan vihreitä kesäkuvia. Kesä!! Sitä ei tänä vuonna juuri ollut, siltä tuntuu. Vihreää ehkä kyllä, mutta ei lämmintä eikä leppoisaa.
ReplyDeleteNoooo ainakin noista kuvista huomaa, että jossain vaiheessa paistoi aurinko ja oli niin kuuma, että Ransu lojui varjossa ;-)
ReplyDelete