Wednesday 12 September 2012

Tunnustuksia ja keittiöhaaste



Katjalta on tullut Viherpiiperrystä sun muuta -blogista tunnustus, joka ei olekaan ihan tavallinen tunnustus. Katja sairastaa ja käy läpi kuluttavia hoitoja. Hänen tyttärensä, 15-vuotias Julia maalasi kuvan kukkakimpun. Voi kiitos Katja ja Julia! Tämä on sydäntälämmittävin ja arvokkain tunnustus, jonka Saaripalsta on saanut.
Tunnustuksen saa antaa blogeille, joiden kirjoittajilta on tullut tukea ja hyviä neuvoja. Pari blogia, joille olisin halunnut tämän ojentaa, ovat jo saaneet tämän tunnustuksen, mutta on yksi, jolle olen ajatellut erityisesti tämä antaa. Se on Marian koti ja puutarha -blogi, Maria taisi olla vuosia sitten ensimmäinen lukija, joka alkoi kommentoida kirjoituksiani ja sai oloni tuntumaan siltä, että kyllä näitäkin sepustuksia joku lukee. Vuosien mittaan lukijoita ja kommentoijia on tullut huima määrä ja olette kaikki ihania ja tärkeitä!
Marian kanssa meistä on sittemmin tullut oikeat ystävät, vaikka asummekin kaukana toisistamme. Mutta ei se määrä, vaan laatu, tämä on hyvä pitää mielessä. Lämmin ajatuskin on tärkeä. Lähetän tässä samalla lämpimän ajatuksen kaikille ystäville lähellä ja kaukana, ja paljon parantavia auringonsäteitä Katjan suuntaan tästä rannikkoa vähän matkaa pohjoiseen.

This blog received the most touching award from a blogger who is going through cancer treatment. She wanted to express her gratitude for the support she gets through her blog. I forward the award and send warm thoughts to dear friends who read this, near and far across the ocean.


Saaripalstalle tuli I ♥ your blog -tunnustus Kujeita ryytimaalla- ja Arkiporinaa -blogeista. Kiitos Kuje ja Paula! Koska tämä on lähtenyt täältä jo kaksi kertaa eteenpäin tiettyihin blogeihin, annan sen tällä kertaa kaikille niille lukijoille, joiden blogissa ei tätä tunnustusta ole vielä ollut.

Sylvi Elämää luonnossa -blogista lähetti keittiöhaasteen Saaripalstalle. Haasteessa kuuluu kuvata asioita, joita keittiössä on. Rintamamiestaloni keittö on aika ahdas, sillä se toimii myös työ- ja vierashuoneena. Pöytä on vaneriovi, joka löytyi navetasta ja se lepää Ikean pukkijalkojen päällä. Lattia on tyypillinen 50-luvun lautalattia kapeahkosta laudasta ja se on lakattu.

My blog also received a challenge to photograph the kitchen, or things that are in the kitchen. My kitchen, apart from being cooking and dining space is also the guest bedroom and my office. Quite a lot for a small room, but fortunately I don't do complicated dishes!

Jos aikoo syödä, on raivattava ensin tilaa.

Lattialla on räsymatto, jota en sitten ehtinytkään pestä koko kesänä.

Talosta löytyi vanha maustehylly, mutta siitä puuttui yksi purkki. Laitoin sen tilalle vanhan leivinjauhepurkin, jonka omistin entuudestaan.

Ainoa kalustehankinta pukkijalkojen lisäksi on nurkkakaappi. Siinä on osa ystävältä saatua astiastoa, opiskeluaikoina lahjaksi saatu sokerikko sekä pienet hömpsylasit.

Keittiön nurkassa on tietysti puuhella. Sen takaosa on kaakeloitu kauniisti. Viimeisin tavarahankinta keittiöön on metallinen pannunalunen Ranskasta vanhojen tavaroiden kaupasta.

Leivänpaahdin on jääkaapin päällä, koska työtasoa ei tässä keittiössä ole. Keittiölaitteet ovat omalla kohdallani aika turhia, mutta leivänpaahdin ja vedenkeitin ovat ehdottoman tärkeitä. Vaaka ja emalinen maitoastia ovat isovanhempieni entiseltä kesähuvilalta. Astiassa säilytetään nyt kissanraksuja.

Kattovalaisin on kai isäni suvusta. Ikkunoissa on vielä kylmän sävyiset kesäverhot, katsotaan koska saan vaihdettua talviverhot takaisin. Viimeksi ne olivat yhtäjaksoisesti käytössä kaksi vuotta. Ehkä niitä voisikin alkaa kutsua kaksi-vuotiskausi-verhoiksi.

Keittiön seinällä on käsipyyhe ja parikin esiliinaa. Laitan usein sellaisen päälleni jos alan laittaa ruokaa, siksi, että näyttäisin tehokkaammalta, mutta myös siksi, että vaatteeni ovat yleensä mullassa ja kissankarvoissa.

Seinät on päällystetty pula-ajalle tyypillisesti pahvilla, joka on maalattu ilman sen kummempia tasoitustöitä. Oven listat on joskus vaihdettu kapeampiin ja syntynyt rako on peitetty maalarinteipillä. Minusta nämä pula-ajan ratkaisut kuuluvat tämän talon henkeen enkä halua niitä hävittää. Ne ovat arvokkaita. Seinällä riippuu vanha lehmänkello, jonka olen Naukulan Mamman tapaan maalannut "teinivuosieni terävimpänä hetkenä" vaaleanpunaiseksi. Voi noita teinivuosien ideoita.

Myös nämä kuuluvat jälleenrakennuskauteen: kiinteät komerot ja jousisalvat. Olen näistäkin niin iloinen. Ja lakatut ovet, tietenkin.

Ikkunoista avautuvat näkymät ovat tärkeitä, sanoisin jopa ehkä kodin kaikkein tärkein puoli. Enkä tänäkään kesänä päässyt näiden ikkunoiden kunnostukseen saakka, olen edelleen olohuoneen rikkinäisessä kulmaikkunassa, jonka poistamiseksi pitää ensin siirtää se sepelikasa.
Puutarhanäkymä ei ole lainkaan tyypillinen rintamamiestalolle. Keittiön eteläpuolella on englantilainen muotopuutarha.

Itään päin näkyy vaahtera ja sitä ympäröivä metsäpuutarha sekä kosteita kukkapenkkejä saunalle johtavan polun varrella.

Lähetän keittiöhaasteen eteenpäin Ansalle Piha ja piennar -blogiin sekä Kartanonrouva Eliselle Kirjeitä Kartanonrouvalta -blogiin.

27 comments :

  1. Keittiösi tavarat sopivat hyvin mökkisi henkeen. Juuri tuollaista siellä pitää ollakin. Hyvä.

    ReplyDelete
  2. Ihan taas pääsin kuviesi kautta sinne saariston tunnelmaan. Oih ja voih! Mutta tuo isäsi suvun lamppu ei ihan auennut. Onko se sähköistetty? Missä siinä on hehkulamppu (jos siis ylipäänsä on)? Kaunis se on ehdottomasti!

    tv Leena

    ReplyDelete
  3. Vilma; Kiitos! Tämä onkin vakituinen kotini, mökki eli loma-asunto löytyy kaupungista ;-D

    leena; Lamppu ei näykään kuvassa. Alun perinhän tuo on öljylamppu, öljysäiliö on ollut tuossa kulho-osassa. Nyt siinä on lamppu joka on lasikuvun sisällä.

    ReplyDelete
  4. Hienoa ,että olet halunnut säilyttää talossasi sen alkuperäisen hengen.
    Kaikenlaisia vanhoja ja nättejä esineitäkin sulla siellä esillä.

    ReplyDelete
  5. Tuli ihan kaihoisa olo kuviasi katsellessa. Mummola ja moni muu lapsuuden kyläily- ja sukulaispaikka tuli niin elävänä mieleen. Niissä vanhoissa taloissa oli oma tuoksunsa (ei haju, vaan ominaistuoksu), ne talon äänet, sormipaneeleissa käsien juoksutus matkalla natisevia rappusia pitkin yläkertaan, vanhat valonkatkaisijat ja raskaat kaappien ovet.. Nostalgiaa!

    ReplyDelete
  6. Katja; Koska pidän kaikesta vanhasta, pidän myös vanhasta talosta ja sen vanhuuden merkeistä :-) Oikeastaan parhaat lahjatkin, hyväntekeväisyyslahjojen lisäksi, ovat kaikenlaiset vanhat rojut muiden vinteiltä tai kirpputoreilta, niin kuin tuo opiskelijakavereiden antama kaunis metallinen sokerikko. Lisäksi se kivasti muistuttaa antajista, jotka nykyään asuvat toisella puolella maapalloa.

    Sanna; Niin varmaan. Minulla kun oli mummolat kaupungissa, niin niissä oli eri tunnelma, mutta nostalgiaa tässä silti on. Yksi tuoksu tulee ainakin puuhellasta, joskus kovalla tuulella ilma tulee hormia pitkin alas ja pölläyttää vienon tuhkan ja noen kitkerän tuoksun huoneeseen. Mutta hellan tuoksu taitaa silti olla koko ajan häivähdyksenä talossa.

    ReplyDelete
  7. Kyllä sinulla on ennenaikainen, romanttinen keittiö.
    Kiva kun olet säilyttänyt sen vanhan.
    Kovasti olet kyllä siihen panostanut työlläsi.
    Puu hellasta tulee niin hyvä lämpö.

    Kaunis näkymä ikkunasta.
    Mukavaa syksyä sinne teille! ♥ ♥

    ReplyDelete
  8. Tuo näkymä onkin keittiössäni parasta, puuhellan lisäksi. Ikkunasta näkyy kylän niitty, joka on entinen merenlahti. Puuhella on niin hyvä, kun viimeksi tänä aamuna täällä oli kaksi kertaa sähköt poikki.

    ReplyDelete
  9. Kiitos haasteesta! En tosiaan ole hetkeen kirjoittanut keittiöstä. Olen mukamas odotellut rempan valmistumista, mutta kai sitä syytä on vähän siinäkin, että joku on kerännyt sinne kamalasti roinaa. Ihme juttu. Jospa tämä haaste saisi minut toimimaan :D

    Paljon kaikkea kaunista ja vanhaa näkyy kuvissasi! Maustehylly on upeasti maalattu. Kuinka pääset Ranskasta Suomeen? Jos minulla olisi mahdollisuus niihin toreihin ja antiikkikauppoihin, lentokoneessa taitaisivat tulla jotkut rajat jo vastaan :)

    ReplyDelete
  10. Joo, hyvä pointti :-) Onneksi/valitettavasti äitini asuu Ranskassa talvisin, hänen autotallinsa ylinen on aika täynnä... hmm... enkä tiedä miten ne saa sieltä lentokoneella ainakaan yhdellä kertaa, jos sellainen tarve vastaan tulisi. Niin ja noin autokuormallinen tavaraa on vielä entisen siipan vanhempien chateaun vintillä. Ehkä nekin rojut pitäisi sieltä joskus käydä hakemassa. Mukana tietenkin kaikenlaista muutakin kuin vanhaa tavaraa. Viimeksi kun kävin äitini luona ja kävin läheisessä brocante-kaupassa, oli siellä hienot vanhat kukkakaupan rautahyllyt, sellaiset porrasmalliset, joihin saa ruukkuja ja leikkukukkamaljakoita esiin. Toinen niistä oli vielä kulmaan menevä malli jossa oli kaarevat hyllyt, tosi hauska. Mutta eihän niitä olisi saanut lentokoneeseen. Niinpä ostin vain tuon pannunalusen...
    Kiva nähdä sitten keittötänne! Toivottavasti haaste ei aiheuta stressiä, vaan auttaa näkemään kivat puolet tässä vaiheessa.

    ReplyDelete
  11. Onnittelut tunnustuksista!

    Aivan ihana tuo maustehylly purkkeineen. Samoin pannunalunen ja keittiövaaka. Kelpuuttaisin ne itselleni. Maitoastiallekin löytäisin paikan.

    Kiitos esittelystä!

    ReplyDelete
  12. Kiitos Myrsky! Haa, meillä onkin sama maku :-) Siis muidenkin asioiden kuin kissojen suhteen! Maitoastia on todella kätevä raksujen säilytyspaikka, siihen mahtuvat pienehkön pussin raksut. Eikä pääse hiiret raksuille. Tosin hiiriongelmaa täällä ei juuri olekaan, sattuneesta syystä. Mutta kerran kun olimme olleet kaupungissa ja olin unohtanut tyhjentää kissojen raksukupin keittiössä, oli joku ahkera käynyt viemässä niitä raksuja kiposta makuuhuoneeseen vaatekaappini tyhjän alahyllyn perälle, siellä oli siisti keko "talven varalle". Itse tekijää ei näkynyt, ehkä hän on nykyään jo edesmennyt. Oli melkein harmi siivota pois niin siisti ja vaivalla koottu talvivarasto!

    ReplyDelete
  13. Onnittelut tunnustuksista. Olet kirjoittanut Katjan tunnustuksesta sanoiksi juuri sen, mitä ajattelen kun sen itsellenikin sain.

    Sun keittiö on sulonen:)

    ReplyDelete
  14. Pirkko, luulen, että olimme kaikki tunnustuksen saaneet yhtä otettuja :-)
    On täällä aika suloista, pieni talo ja pienet huoneet tekevät viihtyisän olon, on todella kuin asuisi jossakin mummon mökissä kun on noita vanhoja astioita ja tavaroita.

    ReplyDelete
  15. No voihan lehmänkello sentään! :D Mukava tietää, että muillakin on välähtänyt.

    Erilainen lähestymistapa esiliinankäytöön! :)

    ReplyDelete
  16. Siis juu, eikö esiliina olekin sitä varten, etä ruoka ei likaannu.
    ps. olen myös maalannut kolme muinaista silitysrautaa, jotka minulla on edelleen ja mietin, millä ilveellä nekin saisi puhtaiksi.

    ReplyDelete
  17. Kiitos Saila <3!!! Ihana maalaus Katjan tyttäreltä ja Katjan ajatus tunnustuksen takana ihan mahtava! Ja se, että sinä ojennat tunnustuksen minulle, saa sydämeni läikkymään! Tosiaan, ihan jostain löysin ensin nettikauppasi ja sitä kautta blogisi ja siitä se ystävyys alkoi nyt yhteisö on kasvanut sekä täällä että omassani hurjasti ja se on oikeasti hienoa.

    Hyvänmielen kuvia keittiöstäsi, kotoisaa ja elämänmakuista! Matossasi on kauniit sävyt ja leivänpaahtimessasi tyyliä. Vedenkeittimellä ja paahtimella pärjää hyvin, englantilainen aamupala ei välttämättä muita laitteita kaipaa :)

    ReplyDelete
  18. Eikö ole hieno tunnustus :-) Ja keittiön varustelutasokin ihan riittävä ;-)

    ReplyDelete
  19. Oi nuo ovet ovat ihanat jousisalpoineen.
    Meillä oli isovanhempien rakennuttamassa kesämökissä samanlaiset. Kesämökki on edelleen olemassa, vaan täysin restauroitu, vanhemmat asuvat siellä ympärivuotisesti.
    Nyt kaappaisin kaiken vanhan itselleni tänne omaan kotiin tai puutarhaan.
    Niin kodikasta sinulla siellä !

    Tänään muisteltiin miehen kanssa edesmennyttä Veikka-kissaa.
    Voi kun Ransu niin muistuttaa häntä, aina kun katson Ransua , Veikka tulee sydämelle ( toki usein muulloinkin !).
    Ransulla pusuja.

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  20. Pusut välitetty :-) Ransu viettää sadepäivää sängyssä, nosti päätään ylös kun menin häiriköimään... mutta se on pusuhäiriköintiin todella tottunut ;-) Näytti siltä, että se alkoi jopa virnistellä tyytyväisenä, vaikka unet keskeytyivätkin. On se semmoinen loverboy ♥
    Veikka on ihana nimi, vähän niin kuin Viljo josta tykkäsin, sekä nimestä että kissasta, sanoinkuvaamattoman paljon.
    Juu, nuo täyspuiset (ja myös vanerioviset) kaapit ja komerot on sellaisia joita ei enää saa kuin kierrätyskeskuksista ja varaosapankeista... Eivät kärsi vaikka lämpötila nousisi ja laskisi ja ilmankosteus myös. Ja on noissa sellaista tunnelmaa, jota joku uudempi kaluste voi yrittää kurkotella mutta ei ihan yllä.

    ReplyDelete
  21. Viljo <3

    Meillä on myös pusupoika Papu, jota saa aina pussailla ,ei tunnu häiriintyvän milloinkaan. Jos häntä ei pussailla vähään aikaan, hän tulee itse suuhun pusuttelemaan
    ( valitettavasti kylläkin enemmän "pappaa").
    Mitä enmmän pusutellaan sitä enemmän vaatii pusuttelua ( välillä kuulemma on jo vähän rasittavaa ;)

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  22. Heissuli, kävin piiiiitkästä aikaa lukemassa Saaripalstaa. Olet vaihtanut otsikkokuvan! Kurkkuyrtti on hiiskatin kaunis kasvi. Mua vain alkaa aina naurattaa, kun näen sen: kun on kerran kuullut Puutarhaperjantai-ohjelmassa ruotsia englantilais-skoonelaisittain puhuvan John Taylorin sanovan gurkört, tuota kasvia ei voi enää koskaan katsoa "viattomin silmin".

    Oletpas sinä ollut huikean ahkerana. Eteisesi kaupungissa on upea! Ja kesäkuvat olivat virkistäviä harmaan (sekä ulkona että pääni sisällä) päivän keskellä. Ja kaikkia ihania esineitäkin esittelet... Terveisiä sinulle ja pojille, ja oikein hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
  23. Leena ja Pojat; Papu kuulostaa todella samanlaiselta kuin Ransu! Pusut on haettava itse, jos niitä ei satele tarpeeksi monta kertaa päivässä.
    Pusuttelu ei voi olla rasittavaa! Ei voi! :-D

    Intopii; Heisulivei! Kiva kun kävit, ja vielä kivempi olisi jos ehtisit nauttia omasta pihasta ja kodistakin ja ehkä jopa raportoida siitä meille muillekin ;-)
    Vaikka olen varustettu ehkä keskivertoihmistä vilkkaammalla mielikuvituksella, en nyt näe miten gurkört lausutaan skoonelais-englantilaisittain! Yritän silti.
    *Mumisee itsekseen
    göörgörrd, gyrgörd, gyyrkoord, ... *

    ReplyDelete
  24. Hieno keittiöesittely. Minun lapsuudenkodissani oli samanlainen emalinen maitoastia. Keittiö on oikeastaan kodin sydän.
    Hyvä että esittelit Katjan tunnustuksen taustaa. Minäkin sain tuon hienon tunnustuksen, mutta en ollenkaan tajunnut sen alkuperää.

    ReplyDelete
  25. Kiva kuulla, että jotakin lapsuudesta tuttua löytyi. Minusta on kiva, että moni tunnistaa tuttuja kalusteita ja esineitä, vaikka ei tämä mikään museo olekaan.

    ReplyDelete
  26. Olipa kiva kurkistella lähemmin keittiöösi! :)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!