Friday 18 May 2012

Muotopuutarha

Lukijoilta tuli toive, että esittelisin muotopuutarhan niin, että siitä jotain ulkopuolinen tajuaisikin. Tein työtä käskettyä ja kuvasin eilen muotopuutarhan joka kantilta, paitsi ikkunasta käsin. Keittiön ikkunasta se näkyykin mukavasti, mutta ikkuna on vähän likainen.

Koivurinteen rouvalta tuli lisäksi Saaripalstalle Kaunis blogi -tunnustus. Kiitos ♥

This is my English Garden, or formal garden, or as formal as I can get... I have actually had an English garden hand helping me to dig this so the name is more than apt.

Koska tonttini on loivassa rinteessä, ei tasamaata ole kuin tontin alaosassa, kylätien varrella. Siinä rintamamamiestaloni edustalla oli vanha omena- ja marjatarha, tosin omenapuista enää yksi oli elossa ja marjapuskat nokkospöheiköissä. Vaahtera oli kasvattanut alueelle monimetrisiä vesoja.

Tämä kuva on toukokuulta 2006, jolloin kävin katsomassa paikkaa. Kaupat tehtiin kesäkuussa.
Aloin niittää ja leikata vaahteranvesoja pian pois, kohta alueen keskelle uskaltautui jo ruohonleikkurilla. Paikka muuttui vuosien varrella vielä niin, että alueen molemmin puolin menevät ojat, jotka johtavat tienvarren suureen ojaan, sajaojitettiin, talon seinustat kaivettiin auki, sokkeli tuettiin ja talon vierustakin salaojitettiin.
Ajatus muotopuutarhasta syntyikin, kun alue oli sekä tasainen että säännöllisen muotoinen: talo ja tie rajasivat sen kahdelta sivulta, ojat kahdelta muulta reunalta (vaikka niitä ojia ei enää olekaan).

Päätin, että lähes neliön muotoiselle alueelle tulee neljä kukkapenkkiä, yksi kuhunkin kulmaan ja keskelle pyöreä nurmialue. Paikkaan oli syntynyt kaunis nurmikko niiden parin kesän aikana, joina leikkasin siitä ruohon.
Yhtenä keväänä kaivoin ensimmäisen, kuvassa etualalla vasemmalla olevan penkin, seuraavana kesänä toisen ja sen vuoden syksyllä kolmannen. Suunnilleen. En oikeasti toimi näin järjestelmällisesti. Työtä hidastivat ikivanhat, piikkiset ja hyvin levittäytyneet karviaispuskat ja niiden sitkeät juuret sekä muutaman vaahteran juuret. Kaivoin pintamaan pois ja täytin multatilaa kuivikekäymälöiden kompostoituneella mullalla, jonka käänsin ja sekoitin maahan. Kasvit ovat lähteneet siinä kasvualustassa hyvin kasvuun.

Tämä on viimeisin valmistunut penkki talon kulmalla. Siinä olisi pitänyt parantaa maata ja kääntää sitä enemmän, kohdan päällä nimittäin makasi salaojan tieltä kaivettu multakasa reilun vuoden ajan. Se painoi ennestään tiiviin savimaan betoniksi. Tässä pärjäävät vain sitkeimmät sissit... tosin nyt on havaittavissa, että kasvien juuret ja kastemadot ovat tehneet hyvää työtään. Sipulikukat pärjäävät tässä yllättävän hyvin. Penkin yhdessä nurkassa kasvaa vanha 'Åkerö'-omenapuu, jonka vuoksi neljä kukkapenkkiä eivät ole samankokoiset, vaan leveämmät lähellä taloa. Muuten 'Åkerö' kasvaisi keskellä käytävää.
Laitan kukkapenkkien reunuksiksi puksipuuta, sitä on vasta osassa kukkapenkkejä. Olen testannut niitä nyt kolmen talven yli istuttaen joka vuosi niitä vähän enemmän eikä menetyksiä ole tullut vielä lainkaan.

Näkymä tieltä. Tien puolen kukkapenkkien väliin tein köynnöskaaren raivatun vesakon (sitä tällä tontilla riitti) antimista. Pari vanhaa mustaherukkaa jäi ensimmäiseen penkkiin, kussakin kukkapenkissä on joko karviaista tai herukkaa jäljellä muistona entisestä.

Nyt viimeisenä kaivan talon vasemman puolen edustan penkkiä. Se on vielä kesken. Siinä työtä hidastaa suuri, vieläkin vesoja pukkaava vaahteran kanto, lähes koko kukkapenkin kokoisena kasvanut vanha karviainen ja entisen rakennuksen hella, jonka tiiliä tulee vastaan joka lapioniskulla. Tästä muotopuutarhasta vasemmalle on ollut rakennus. Sen paikalla on nyt tonttini ainoa kuiva, hiekkapitoinen paikka ja se on minulle arvokas keto.
Kukkapenkkien reunuksina olen käyttänyt rintamamiestalon vanhoja seinälautoja, joita tuli iso pino, kun seinistä kaksi laudoitettiin uudestaan. Keskustan pyöreää reunaa en ole reunustanut mitenkään, ainoastaan kantannut pistolapiolla – kanttausrautaa minulla ei vieläkään ole. Odotan tosin sellaista nyt, sen pitäisi karahtaa saaren rantaan lähipäivinä, samoin kuin metallikaarien vesoista rakennetun köynnöskaaren tilalle. Se on kestänyt hyvin pari vuotta ja kestäisi varmaan pidempäänkin vähemmän tuulisella paikalla. Tässä kaari menee yhä vinompaan joka syksy. Tuuli käy lähes aina lounaasta eli kuvan ottajan vasemman kyljen puolelta. Muotopuutarha on talon etelä-kaakkoisseinustalla ja se on kooltaan noin 7 x 8 metriä.

Tässä vielä kuva lähempää lounaiskulmalta. Viime syksynä ja nyt keväällä raivatussa kohdassa ei vielä nurmi kasva enkä tiedä uskallanko siihen muutenkaan vielä ruohonleikkurin kanssa, kun siitä tököttää karviaisen juuria ja varsia, vaikka olen yrittänyt leikata ne maata myöten. Tässä muotopuutarhan vasemmalla puolella missä seison kasvoi kaksi vaahteraa, joista toisen kaadoin ja istutin tilalle purppuratuomen, se on ohut riuku tuossa kuvan vasemmassa reunassa ja tulee kohta kukkaan!

Neljänteen penkkiin pääsivät kaksi tarhakylmänkukkaa, jotka ostin jo syksyllä alesta, mutta niille ei vielä silloin ollut kotia. Näistä sanotaan, etteivät ne siedä talvimärkyyttä. No purkeissa ne eivät ainakaan seisseet vedessä ja kumpikin taimista on hyvinkin hengissä. Luulin näiden olevan punaisia, näin minulle sanottiin, mutta mitä vielä. Lajike on 'Papageno', jossa on monia värejä.

These two little darlings bought in the autumn finally made it to the soil. It seems they didn't really mind spending winter in pots.

Toinen on valkoinen, toinen violetti. Ihastuttavia nämä ovat, en valita!
Mukavaa perjantaipäivän jatkoa ja hyvää viikonloppua!

Tarhakylmänkukka – Pulsatilla vulgaris

19 comments :

  1. Jestat tuosta tulee vielä kaunis paikka, oikea pihan kruunu. Vaahterat on vihonviimeisä hävittää. Meillä kasva apihassa yksi ja siementää joka vuosi minkä kerkeää. Sanonkin aina kaikille että älkää ikinä laittako pihaanne vaahteraa!
    Purppuratuomi on minulla vielä haaveissa. Lahdessa kasvaa muutama iso ja vanha ja ovat mielettömän upeita kukkiessaan. Kunhan saan joku kesä lopullisesti raivatuksi alueen josta tulee puu-arboretum, niin alan ostaa sinne joka kesä yhden puun. Ovat yllättävän kalliita kun katselin hintoja puutarhalla.

    ReplyDelete
  2. Olen suuri englantilaisten puutarhojen ystävä. Mielenkiinnolla seurailen muotopuutarhasi kehittymistä. Minullakin on haave, katsotaan tuleeko siitä koskaan mitään.

    ReplyDelete
  3. Tuo on jo ja siitä tulee vielä hienompi koko ajan. Ihana paikka. Varmaan ohikävelijät pysähtyvät seuraamaan kukkapenkkien muuttumista kesän mittaan:)

    ReplyDelete
  4. Katja; Kiitos! Se onkin siitä kiva, että se näkyy kaikille ohikulkijoille eli lähes kaikille, jotka tulevat saareen tai käyvät hakemassa posteja :-)
    Vaahtera... hmm... toisaalta, mutta ainakin ne on siitä helppoja kitkeä, että nurmella vain leikkaa ruohonleikkurilla päältä ja kukkapenkissä nyhtää pois, ne eivät lähde jatkokasvuun, kuten ohdakkeet, koiranputket, nokkoset ja mitä täältä vielä löytyikään... juolavehnä.
    Arboretumin perustaminen ei varmaan ole köyhän miehen hommaa, tai sitten ne pitää kylvää itse ja odottaa ikuisuus! Kuulemma purppuratuomi tekee, tavallisen tuomen tavoin, juurivesoja mutta sitä maltillisemmin. Niin että sellaisenkin voisi joltakulta saada tai varastaa ;-)

    Désirée; Minäkin pidän säännöllisen muotoisista puutarhoista.

    Leena; Kiitos! Oikeastaan vasta viime kesänä pari ensimmäistä kukkapenkkiä edes muistuttivat kukkapenkkejä. Toivottavasti tänä vuonna enemmän. Ainakin tämä tulppaanikausi on lupaavan kaunis!

    ReplyDelete
  5. Saila: Ajattelin kyllä olla joidenkin puiden kohdalla ihan törkeä ja saada taimet muuten kuin ostamalla. Kaksi tammea olen jo saanut, toinen kasvanut jo reilu metriseksi ja toinen vasta ihan piskuinen viime syksynä istutettu taimi. Vaahtera ei onneksi tykkää ruohonleikkurista. Tänään minulla piti olla kitkemispäivä kun on vapaata, mutta vettä sataa kunnolla vähän väliä. Eilisestä on satanut 20 milliä vettä!

    ReplyDelete
  6. Oi, miten kiva kokonaisuus muotopuutarhasi on! Tuhannet kiitokset kuvista, nyt hahmottaa hyvin :) Kaikki kuvat piti tutkia tarkkaan. Pikkuiset puksipuut ovat sieviä reunoissa, mukava kuulla, että ovat kestäneet talvet. ja tarhakylmänkukat, niin arktisen kauniita :)

    ReplyDelete
  7. Kaikenkaikkiaan intresanttia miten tuo kaikki vähitellen omin käsin muotoutuu taistelussa vaahteraa ja pöheikköä vastaan, hellien noita pikkuisia uutuuksia. Kiva, kun kuvasit ja kerroit toteutuksistasi ja visioistasi. Näystäsi vielä kehkeytyy hieno!

    ReplyDelete
  8. Tämä oli valaiseva ja havainnollinen esitys muotopuutrahasta. Kiitos!
    Minunkin hoitopuutarhassani vaahterat ovat alkukesän tavallisin rikkaruoho, ne on tosin helppo kitkeä, varsinkin jos pääsee kitkemään heti kun ne alkavat kasvaa. Oivalsin, että Helsingissä yhdessä puistossa Agricolan kirkon lähellä on varmaankin muotopuutarha, ehkä. Tai siis se puisto on muotipuutarha.

    ReplyDelete
  9. Muotopuutarhasi on ihana! Ja puksipuuaidat kukkapenkkien reunoissa, huokaus. Meille en ole uskaltanut niitä edes kokeilla.

    Reipasta viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
  10. Nyt tulee henkilökohtainen kysymys ;) Väitätkö sinä, että ehtisit tuossa riippumatossa lojumaan? Hienolta näyttää :)

    ReplyDelete
  11. Kiva nähdä vähän laajempia näkymiä. Jos en kitkisi satoja vaahterantaimia olisi koko piha varmaan yhtä yhteenkasvaneiden vaahteroiden runkoa, niitä on vieri vieressä. Vanhat versot on hankalia hävittää ne nousevat aina uudestaan. Toivottavasti näemme myöhemmin kesällä uusia otoksia muotopuutarhastasi, olisi kiva nähdä miten kaikki kasvaa.

    ReplyDelete
  12. No siinähän se on, muotopuutarha. Olipa hyvät ja selventävät kuvat! Tykkäsin kovasti.

    Mitä, sullako ei ole (ollut) kanttausrautaa? Rakasrakasrakas vempele, en tulisi toimeen ollenkaan ilman sitä. Talikko ja kanttausrauta, maailman parhaat työvälineet!

    ReplyDelete
  13. Kiitos tästä syventävästä esittelystä, toisinaan oonkin miettinyt, että millainen tuo muotopuutarha kokonaisuudessaan on. Ihanat kylmänkukat! Pistolapio käy hyvin kanttausraudasta :) Millasilla asetuksilla sä yleensä kuvaat, kun näissä kuvissa on tällaset lämpimät sävyt? Vai muokkaatko ne myöhemmin jotenkin?

    ReplyDelete
  14. Katja; Niin varmaan kannattaa. Mun purppuratuomi taitaa olla vielä liian pieni tekemään juurivesoja mutta ilmoitellaan jos niitä ilmenee ;-)
    Täällä tuli ihmeen vähän vettä, vain 3 milliä parin viime päivän aikana vaikka piti olla kunnon kuuroja!

    Inka; Kiitos! Toistaiseksi ei ole puksimenetyksiä, vaikka vähäluminenkin talvi on nyt takana.

    Rva Pioni; Sellaista se on, hidasta väsytystaistelua, aina jompi kumpi väsyy :-D

    Paula; Ahaa, täytyykin käydä tutustumassa Agricolan kirkon läheisyyteen. Muotopuutarha voi varmaan olla lähes mitä vain, kunhan siinä on selkeitä muotoja. Useimmiten siinä on kai myös symmetriaa.

    Pioni; Kiitos! Pohjoisemmassa voi turvallisesti käyttää ainakin taikinamarjaa tuollaisiin miniaitoihin.

    Naukulan Mamma; Naapurikin voi todistaa, että olen ollut tuossa riippumatossa tänä keväänä jo kerran! Ja olin toisenkin kerran, vaikka sitä ei ehkä kukaan huomannut. Sinne on mukava köllähtää isoon parisängyn päiväpeittoon rullatortuksi kääriytyneenä niin ei tule kylmä keväisessä viimassa. Samalla voi silmäillä kukkapenkkejä ja suunnitella tulevia.

    Cheri; Minäkin tykkään nähdä laajempia esittelyjä toisten blogeissa. Kai niistäkin vaahterantaimista lopulta selväisi vain muutama. Mutta kitkeä täytyy. Toisaalta vaahtera on niin kaunis esimerkiksi juuri nyt, ettei niitä kokonaan tohdi kaataa. Mutta ajattelin kaataa pihani vaahteroista vielä kaksi, sitten on jäljellä enää neljä ja se saa riittää.

    Intopii; Siinä se on. Kaivuutyönsä kullakin ;-) Kuules nyt frouva, minusta pistolapio on erinomainen kanttausrauta. Terävä ja hyvä pistolapio, jonka saa nakattua voimalla maahan (saako kanttausrautaa sinne niin voimalla?) ja kun laipiossa on lattareuna, sen saa jalalla painettua - no tällainen on kanttausraudoissakin. Mutta maani juurakot ja rakenne on niin voimakasta ja tiivistä laatua, että pelkkä jalalla painaminen, mitä normikanttausraudan kanssa tehdään, ei uppoa mihinkään. Tai ehkä uppoaisi jos painaisin 1250 kiloa. Katsotaan onko siitä kohtapuoliin saapuvasta värkistä mihinkään... Pistolapiollakin saa tosi siistiä reunaa.

    Tiina; Samaa mieltä pistolapiosta (ks. yllä). Tuollainenhan se on, ei kummallisempi, mutta kai tuota muotopuutarhaksi saa kutsua ;-)
    Kamerassani on valkotasapainon säätö, jota käytän, en ota automaattiasetuksella, sillä nimittäin tulee selvästi kylmemmän sävyisiä kuvia. Tai varsinkin pilvisen sään ja varjon asetuksella tulee mukavan lämmin sävy verrattuna siihen, että ko. valaistusolosuhteissa kuvaisi automaattiasetuksella. Suosittelen kokeilemaan, jos sulla on sellainen säätö.

    ReplyDelete
  15. Hyvä kuvasarja ja juttu, nyt kohteen hahmottaa paljon paremmin. ajatteles, se ei enää ole vain sinun suunnitelmasi vaan myös näyttää muotopuutarhalta lukijoillekin!

    ReplyDelete
  16. Pihavisioiden avaaminen (tai yleensäkin jonkin oman hienon ajatuksen avaaminen) jollekin muulle voi olla haastavaa. Hienolta ja vehreältä näyttää nyt jo!

    ReplyDelete
  17. Pirkko; Toivottavasti näyttää :-D Mutta ei se mitään, kyllä se joskus ainakin sitten näyttää..

    Susanna; Niin se on, vaikka teen sitä ammatiksenikin, se on joskus tuskallisen vaikeaa. Mukavinta on vain puuhailla itsekseen kunnes paikka on valmis, sitä paitsi suunnitelmatkin ehtivät vähän hioutua työn aikana.

    ReplyDelete
  18. Oi mikä puutarha ja
    mikä kaunotar siitä vielä kehkeytyykään <3
    On kyllä jo kaunotar!

    Olet tehnyt ison työn.

    Voi Ransua uusimmassa postauksessa, kuin pilvenhattarapehmoinen ...mikä...?
    ensin tuli mieleen sana koru...mutta voiko koru olla ed. mainittu.


    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  19. Kiitos Leena ja Karvanassut!
    Eihän tuota työksi ajattele, kun sitä haluaa tehdä ja toteuttaa visioitaan.
    Ransu on todellakin pehmis. On minulla joku huovutettu, pehmeä korukin :-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!