Thursday, 10 May 2012

Pyöreät

Muutama ilta sitten taivaalle nousi superkuu. Se oli valtavan hieno! Kuu nostatti ihailun lisäksi ajatuksen slow-blogista. Oletusarvo tuntuu olevan se, että kuvien ja asioiden pitäisi olla ihan justiin tapahtuneita, esimerkiksi alle puoli tuntia sitten. Koska näin hektiseen menoon on ajauduttu ja miksi?
En syytä lukijoita, vaan puhun tendenssistä laajemmin. Itsekin sorrun ajattelemaan, että blogien kuvat on samana tai korkeintaan edellisenä päivänä otettu. Kun huhtikuun lopulla julkaisin kuun alkupäivinä otetun kuvan jossa oli lunta, eiköhän joku kommentoinut että onko siellä vielä noin paljon lunta. Itsekin olisin niin tehnyt. Toisaalta blogit ovat hauska tapa seurata kevään etenemistä eri puolilla maata ja maailmaakin. Blogi voi myös olla päiväkirja.
Mutta silti: vastaiskuun! Eihän siitä ole kuin kymmenen vuotta, kun vielä otettiin kameralla filmi loppuun ja sen jälkeen se kiikutettiin kehitykseen. Puoli tuntia sitten otettujen kuvien näkemisestä ei ollut puhettakaan. Hidastakaamme tahtia. Haastan kaikki julkaisemaan estoitta vähän vanhempiakin kuvia ilman huonoa omaatuntoa. Eivät asiat oikeasti niin nopeasti vanhene!

A few nights ago an extraordinarily big moon rose above the trees. What a lovely sight!

Sitten muihin aiheisiin. Toinen pyöreä aihe on venevajan ikkuna, joka on odottanut seinään laittamista pari vuotta. Kaj-Ingmar, joka rakensi venevajan lattian uudestaan, laudoitti seinät ja kiinnitti pitkän sivun ikkunat, sai tarpeekseen asialistalle roikkumaan jääneestä ikkunasta. Hän kävi piirtämässä sabluunat ikkunasta paperille ja teki sille listat.
The boat house finally got the last window to the back wall. Kaj-Ingmar, who has built the new floor, clad the walls and placed the other windows too, helped – or rather, I helped him.

Olin kyllä sanonut, että minä kiinnitän tämän viimeisen ikkunan, mutta enpä ollut vielä ehtinyt...

Aukon jyrsintää moottorisahalla, kun parru estää pistosahan käytön. Minä toimin lähinnä apupoikana startaten ja sammuttaen aggregaattia. Enkä hermostunut, vaikka uutta hienoa seinää käsiteltiin moottorisahalla.
A few finishing touches with chainsaw...

Ikkuna lepää tiiviisti aukossaan ja ulkopuolelle hyvin kiinnitettyjen listojen varassa, jotka ovat hieman aukkoa pienemmät. Sisäpuolelle rakennettiin kakkoskakkosista kehykset, joihin ikkuna kiinnitettiin ruuveilla niin, että sen saa helposti irti huoltoa varten.
Putting the window in place. This and other boat house windows are from a reclamation yard.

No niin! Pyöreä ikkuna kuten venevajan muutkin ikkunat ovat Billnäsin rakennusapteekin varaosapankista.

Siinä se on! Riippumatossa voi valita suunnan minne haluaa katsoa ennen suloiseen uneen nukahtamista laineiden liplatuksessa. Vasemmalta näkyy selälle, pyöreästä ikkunasta lahdelle.

Tämä varasto on oikeastaan tarkoitettu verkkojen ja muiden vene- ja kalastustarvikkeiden säilyttämiseen, mutta kuka kieltää venevajassa lorvailun: ei kukaan. Oikealla oleva ovi varsinaiselle venepuolelle on vielä kiinnittämättä, sitä pitää lyhentää, sillä uusi lattia tuli aiempaa ylemmäs. Sitten joskus... Jos tarpeeksi lorvailen, ehkä Kaj-Ingmar tulee ja tekee senkin, hehe.
There! One can choose the direction for the afternoon nap: the left windows offer a wider sea view, the round window gives to the sheltered bay.

Työn aikana ei juuri tupakkataukoja pidetty, mutta ikkunaa ulkopuolelta ihaillessa sille tuli sopiva sauma.
The well earned fag break came when the job was finished, no sooner!

Sitten pitäisi vielä maalata vaja loppuun. Talvella vesi oli niin korkealla, että punamultamaali huuhtoutui seinän alaosasta pois ja vajan lattia peittyi veteen. Lattiakin kestää kyllä, se on käsitelty tervan ja vernissan sekoituksella.
Niin ja ei tämäkään tapahtunut puoli tuntia sitten, vaan tiistaina!

Sitten tuore ja hyvä uutinen kaikille Ransuli Karvapehvan ystäville: varhain tänä aamuna todistin normaalin kokoisen ja näköisen pissan! Heräsin neljältä, kun kuulin hiekkavadin keittiössä rasahtavan kissan astuessa siihen – tämä kertoo huoleni määrästä, kun normaalisti olen erittäin sikeäuninen. Ransuhan siellä oli! Ilme ei kertonut virtsaamisvaikeuksista eikä myöskään pissan määrä eikä laatu. Kaikki hyvin siis.
Huh, tulipa monirönsyinen postaus. Ransu lähettää lentopusut kaikille ystävilleen!
Ransu is well, last night I finally witnessed a normal pee. So far he managed to do it out of sight but now his urinary tract problem is officially over (although he is still on antibiotics for another four days).

43 comments :

  1. Olen muutamaan otteeseen pohtinut, että voi nolo, jos joku huomaa mun käyttävän välillä vanhoja kuvia :D Mutta mitä väliä? Ei mulla ole nyt aikaa olla peppu pystyssä tuolla ulkona kuvaamassa esim. tänään aukeilevia narsisseja. Aukeshan ne viime vuonna ihan samanlailla ;D

    P.S. Vitsit, miten tunnelmallista siellä rannalla on... Ja tuo ihana misu! Herää kissakuume, haluan toisen kissan, karvaisen, tai vaikka karvattoman, ihan sama kunhan se on kissa <3

    ReplyDelete
  2. No nolo sentään, käytän minäkin vanhoja kuvia, mutta niin saa kyllä olla jatkossakin kun elämässä on muutakin kuin blogi! Ja vanhoissa kuvissa voi olla suuriakin herkkuja jotka kannattaa julkaista.

    On sulla upea venevaja ja riippumatto siellä sopii tyyliin hyvin, tosin malttaakohan siellä koskaan lepäillä :))

    ReplyDelete
  3. Onnistuit saamaan upeat kuvat superkuusta. Minulla ei ole vaikeuksia käyttää vanhoja kuvia tai muistella menneitä, aihe on tärkein eikä ajankohtaisuus. On mukavaa lukea kaikenlaisia kertomuksia, ei pelkästään ajankohtaista raportointia. Kauan eläkööt Kaj-Ingmarit! Tuo venevaja on niin ihana, muuttaisin sinne riippumattoon haaveilemaan. Paras uutinen on tietysti se, että Ransu on tervehtynyt ja voit lakata huolestumasta.

    ReplyDelete
  4. Ihania molemmat pyöreät, sekä kuu että ikkuna! Ransusta nyt puhumattakaan, mutta sitä ei varmaan pyöreäksi voi sanoakaan, ainoastaan suloisen villavaksi, halit Ransulle <3
    Mäkin haluaisin johonkin pyöreän ikkunan! Ikkunoita on niin ihanan eri mallisia vanhoja...voi että (huokaus)...

    ReplyDelete
  5. Kiitos ajattelunaiheesta.
    Venevajasi on niin söötti, että muuttaisin sinne velttoilemaan vaikka koko kesäksi! Ihana tuo pyöreä ikkuna.
    Ja eläköön Ransun pissa!! Kuinka hyvä uutinen se onkaan :)

    ReplyDelete
  6. Hyvä Ransu!!! Ja nyt pysykin terveenä!

    Oi mikä superkuu ja sitten tuo riippukeinu venevajassa... käsittämättömän ihanan näköistä.

    ReplyDelete
  7. Voi miten kivaa, näitä kommentteja lukiessa huomasin, että eihän niistä aiheiden juuritapahtuneisuudesta otetakaan stressiä. Stressi olikin omien korvieni välissä :-D Se on helpotus, siten siitä pääsee äkkiä pois kun heittää sen sieltä menemään.

    Kartanonrouva Elise; Kaikki kissat ovat ihania <3

    Katja; Niin, kyllähän minä olen sinne riippumattoon tänäkin keväänä jo kerran asettunut... ja viime kesänäkin varmaan kerran tai pari... ei se määrä vaan laatu ;-)

    Cheri; Todellakin, eläköön Kaj-Ingmarit!

    Sesse; Ransu on kyllä aikamoinen pörhistys :-D
    Vanhat ikkunat ovat aina kauniita, se on kumma juttu. Uudet eivät oikeastaan melkein koskaan.

    Pirkko; Haaveena on, että siellä voisi joskus nukkua, jos vain jaksaisi mennä "retkelle" (sinne on matkaa kokonaista 500 metriä). Hyttysverkko ehkä tarvittaisiin.
    Pissa voi joskus olla valtavan hieno uutinen!

    Caro; Yritetään! Venevajan varastosta tuli käsittämättömän ihana paikka. Venevajoissa on kyllä aina hieno tunnelma, se vedestä heijastuva vihertävä valo ja liplatus.

    ReplyDelete
  8. Hieno akkuna suloisessa venevajassa, joka on ihanan tunnelmallisessa poukamassa! Mukava kesäinen pötköttelypaikka! (Tulipas paljon adjektiiveja, hih!)

    Ja karvapehvan pissauutisethan on kerrassaan mainiot! Pus pus -terkut takaisin!

    ReplyDelete
  9. Hyvä että Ransu on kunnossa. Olenpa ollu tyhmä, kun en oo edes ajatellu kuvien ottohetkeä :0 Nyt loit mulle paineita :D

    ReplyDelete
  10. Mä olen kyllä totaalisen kade sun venevajasta! Oijoi, kyllä siellä kelpaa riipuskella matossa, hyvän romaanin kera... Ja taas kerran koti-ikävä nosti päätään luettuani ja katseltuani postaustasi!

    tv Leena

    ReplyDelete
  11. Tuo hidastamisajatus tuntui tervetulleelta minullekin. Muutenkin bloggailu aiheuttaa stressiä, vaikka sitä yritänkin vastustaa. Esim. jos en ole päivittänyt blogia vaan blogissa vielä viikko vapun jälkeen olla mollottaa päällimmäisenä hyvänvapuntoivotus, niin kyllä jotenkin harmittaa. Ja sekin, jos ei ole ehtinyt seurata muiden blogeja. Eihän tämän mitään pakkopullaa eikä suoritusta pidä olla vaan rentoutusta ja hauskuutta ja kevyttä elämänpohdiskelua - ja päiväkirjaa, niinkuin sanoit. Mutta mikä pakko on kirjoittaa päiväkirjaa joka päivä, jos se aiheuttaa stressiä?
    Päiväkirjasta puheenollen, aikoinaan kuin minulla oli useampi kissa ja jollain oli jotain vaivaa, pidin kissojen kakka- ja pissapäiväkirjaa... Sitä päiväkirjaa voi pitää täällä blogissakin tarpeen tullen. Ihanaa kun Ransuli on noin hyvin tervehtynyt.

    ReplyDelete
  12. Komea kuu. Itsekin sitä ihastelin ja kameran viritin mutta en sitten jaksanut. Slow-bloggaus kunniaan! Itsekin olen potenut huonoa omaatuntoa "vanhoista kuvista". Minä vastaan ilolla haasteeseen:)

    Ihana tuo venevajasi, varmasti mahtava fiilis makoilla riippumatossa laineiden liplattaessa. Vielä ihanampi asia on Ransun vointi:)

    ReplyDelete
  13. Vitsit miten kiva kesähuone rentoon rötväämiseen tuo venevajasi on!

    ReplyDelete
  14. Hieno kuu - ikkuna - riippari - mies - Ransuli! Ihana postaus!

    Mä en tuota kuuta nähnytkään :-( Pilvet.

    ReplyDelete
  15. Inka; Adjektiivit ovat joskus tarpeen ;-)

    Amalia; No voi ei, sori paineista :-D

    Leena; Venevaja on hyvä ja ihanan perinteinen asia, mutta onhan siinäkin taas yksi rakennus lisää huollettavana ja huolehdittavana.

    Paula; Niin, tuntuu, että osa bloggareista ei ota ajankohtaisuudesta stressiä ja osa ottaa. Itse kai kuulun myös jälkimmäisiin. On hyvä välillä tarkkailla sellaisia asioita, joista ottaa turhaan paineita, ne noteerattuaan niistä voi hankkiutua eroonkin. Paineita kun kertyy ihan tarpeeksi muutenkin.
    Itse kirjoitan päivittäin, kun tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain ja aina on sanottavaa :-D Mutta kuluuhan tähän aikaa. Enkä ainakaan odota, että kukaan lukisi kaikki postaukseni, siihen ei varmasti kellään ole aikaa.

    Myrsky; Hyvä juttu, haastetaan itsemme ja toisemme :-) Ransun ja Mustin ja kaikkien kissojen (ja kaikkien eläinten muutenkin) hyvä vointi on maailman ihanin asia!

    Susanna; Rötväämiseen :-D No juuri siihen!

    Zepa; Höh, kuten huomaat, täälläkin siinä oli vähän pilviä edessä mutta onneksi ei kovin paljon.

    ReplyDelete
  16. Hitaammin elämistä noin yleensäkin olen alkanut kaivata ihan kauheasti viimeisen sanotaanko vuoden aikana. Ajatus siitä pienenpienestä mummonmökistä, jossa talviaamuna lämmittelen tupaa puuhellalla lämpimäksi samalla kun puurokattila porisee hiljakseen tulella, kaihertaa yhä mielen pohjalla. Siellä olisi hyvä, sopivan hidas, rauhallinen, LEVOLLINEN. Töissä sen huomaa, kun ihmiset haluavat kaiken heti, mitään ei voida odottaa, jonottaminen on kamalaa, jos tuote on loppu niin se on maailmanloppu jne. Milloin meistä tuli tällaisia? Hmm... Mulla on ollut vähän huonot pari päivää, ehkä mä vaikenen nyt tästä asiasta ja totean, että sulla on sitten niin ihana venevaja ja tuollahan sitä voisi hidastella vaikka millä mitalla riippumatossa maaten ja ulapalle tähyillen. Mukava kuulla, että Ransu on jo tervehtynyt :)

    ReplyDelete
  17. Voi kuinka ihana köllöttelypaikka tuo venevaja on. Meren liplatus, kaislojen humina tuulessa ja suolaveden tuoksu, eikä tarvitse pelätä että tippuu yli laidan. Mä olen aika kaateellinen tuosta sinun venevajasta;)
    Ransulle halit, ihanaa kun terveeksi tulit!
    Toivottavasti saat kissahalit sunnuntaina!

    ReplyDelete
  18. Tiina; Niin, sellainen yleinen mulle heti ja muista ei väliä -asenne ärsyttää minuakin hurjasti! Luontoakin roskataan ihan järjettömästi, ihan kuin joku kulkisi siellä sitten siivoamassa. Näistä asioista lähtee helposti nousemaan savua korvista... Just tuota mäkin mietin: milloin meistä tuli tällaisia.
    Sinun mökkiajatuksesi kuulostaa hyvältä ja sinä sellaiselta, joka siellä oikeasti viihtyisikin. Mutta on sellaisessa elämässä työtäkin, senhän jo toisaalta tiedät hyvin. Talon lämmittämiseen, veden lämmittämiseen, saunan lämmittämiseen, puiden ja veden kuskaamiseen ym. kuluu yllättävän monta tuntia päivästä. Ja sitten on tämä kaikki rakennusten ylläpito ja korjaus - huokaus. Loputon savotta, vaikka myös kiva savotta.

    Maiju; Niin se on, ihana, eikä tosiaan kumminkaan heilu tai putoa. Tosin ei veteen putoaminen satu kumminkaan ;-) Suolaveden tuoksun voittanutta ei ole!
    Ransu saa halit joka päivä, se pitää itse siitä huolen :-)

    ReplyDelete
  19. Aivan ihania kuvia taas ja tuo riippumatto venevajassa on loistava! Sinne vaan pötköttelemään niin varmasti katoavat huolet ja murheet. ♥

    ReplyDelete
  20. Minä voin ainakin vannoa että en millään ehdi bloggaamaan kuin pahasti jälkijunassa.

    ReplyDelete
  21. Kiva lököttelypaikka sinulle on kyllä tullut tuonne =).
    Vähän riippuu aiheesta, että onko tullut laitettua vanhempiakin kuvia.
    Ehkä pihablogiini olen laittanut just nyt-kuvia enemmänkin, mutta tuo leivontablogi laahaa jäljessä. Se on vähän rennompipaikka, tuskin siellä kukaan edes käy. Kunhan keräilen ylös reseptejäni.

    Joissain blogeissa olen nähnyt ihan työvaiheet pihalla johonkin perennapenkkiin tai vastaavaan. Sellaiset on mukavia lukea ja katsella.

    Kiireellisyys on tullut elämään. Jäin vasta facebookista pois. Se aiheutti riippuvuutta vielä enemmän kuin tämä blogimaailma. Tänne blogeihin ihmiset yleensä jaksaa kirjotella pitempiä asioita ja kommentteja, eikä paineta vain tykkään nappulaa-tykkään siis tästä enemmän :D.

    ReplyDelete
  22. Hyvä huomio kaiken muuttumisesta vaivihkaa tässä ja heti -tapahtuvaksi! Yhtäkkiä se onkin täysi välttämättömyys.
    Jos joku ei huomaa ja kerro siitä - mitä kaikkea tällä periaatteella tapahtuukaan.
    Ihana kisuli! Terveisiä hänelle!

    ReplyDelete
  23. Kyllä tuolla vajassa nyt passaa lekotella.
    Veden ääni nukuttaakin kyvin.
    Mukavia lekottelupäiviä sinulle, vaikkan en usko että kerkiät siellä paljon lekotella ainakaan vielä.

    Kaikkea hyvää teille!

    ReplyDelete
  24. Riippukeinu..IMiten Ihana....siinä voi hidastella , antaa ajan pysähtyä, uinua ja mietiskellä syntyjä syviä ja kuunnella laineiden lipsatusta tai aaltojen kohinaa.
    Ja miten kaunis venevaja!

    Ja Ransukin on kunnossa taas,hyvä.

    t.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  25. ...joo voihan ne laineet lipsattaakin...mutta ei sentään lipsahtaa ;)

    t.Leena & co. jälleen

    ReplyDelete
  26. Hidastusta, jarrua, sitä varmasti ihmiset kaipaavat, mutta liian vähän teemme ratkaisuja asian hyväksi. Tuntuu, että kaikkialla on vallalla luulo, että ei ole vaihtoehtoja ja onhan se niin, että eteenpäin pyrkivä on ihmisen mieli. Mutta kaikkea on nykyään niin paljon ja jos luppoaikaa tulee, täytyy siihen jo jotain olla järjestämässä. Itsekin kaipaan irtiottoa ja lomaa työstä, mutta sitten kun sitä järjestyy, organisoin itselleni jo niin paljon kotihommia ja puutarhahommia, että niistäkin tuee heikotus :)

    Mutta asiaan, tuo ikkuna ja vaja tykötarpeineen on HIENO. Nyt tuo maja on jotenkin muumilaaksomainen ja kuvan perusteella Kaj-Ingmarkin voisi olla sieltä kotoisin. Saaristo vain näyttäytyy niin eksoottisena täältä peltojen keskeltä katsottuna.

    Iloiset terveiset tervehtyneelle Ransulle!

    ReplyDelete
  27. Näytin tämän postauksen ukkelille ja hän kehui kovasti sinun idyllistä Riippukeinupaikkaa. Pitihän se näyttää hänelle jotta osaisi rakentaa mulle edes jonkilaisen tänne Männikölle siis paikan, on mulla riippukeinupaikka keskellä pihaa, mutta ei omaa rauhallista soppea, no onhan Männiköllä kokonaisuudessan tosi rauhallista, mitä nyt nuo linnut laulaa ja Käki kukkuu. Jos nyt innostuisi edes mulle jonkun söpön paikan laittamaan;)

    ReplyDelete
  28. Ihanaa myös, että Ransu poika pissii ♥

    ReplyDelete
  29. Naukulan Mamma; Niin katoavat.. oikeastaan ne katoavat jo laivamatkan aikana saareen.
    Ja ihanaa tosiaan on, että Ransu-poika pissii kunnolla!

    Jokke; Hyvä :-D

    Multasormi; Se onkin arvokasta, jos on nähnyt vaivaa ja kuvannut työvaiheet. Siinä on tärkeää tiedonvälitystä.
    Facebook minuakin mietityttää aika paljon. Siellä on paljon tavaraa mutta hyvin vähän laadukasta tietoa. Joskus tuntuvat pääasiassa olevan vitsit ja kommentit siitä mitä tuli syötyä tai tuliko urheiltua tai eikö. Ketähän sellainen kiinnostaa tai hyödyttää?! Minuakin kiinnostavat paljon enemmän blogien kokonaisuudet, kirjoittaja on nähnyt enemmän vaivaa valitessaan kuvia ja kirjoittaessaan jutun eikä se ole vain pari riviä jotain tyhjänpäiväistä löpinää.

    Kirsti; Niin, se onkin hyvä miettiä, onko kiire välttämättömyys oikeasti vai onko sen itse kuvitellut olevan.

    Sylvi; Minustakin veden lipatus on yksi rauhoittavimpia ääniä - tulen ratina taitaa olla toinen.

    Leena ja Pojat; Kyllä, tavoitit venevajan ja riippumaton syvimmän tarkoituksen! Hehheh, tuli mieleen yksi entinen työkaveri, kun hän kertoi työmatkalla jonakin aamuna, että oli ehtinyt ennen aamiaista kylpeä hotellihuoneen ammeessa ja kun sitä ihmettelimme, niin hän myönsi, että no joo... oli vähän laskenut vettä ammeen pohjalle ja "liplutellut" siinä. Se oli niin hauska mielikuva, että hän sai kuulla siitä lipluttelusta aika usein sen jälkeen!

    Maria; Niin, hyvä huomio, että ihminen pyrkii aina luonnostaan parempaan ja eteenpäin, emme kai lajina olisi elossakaan ellei näin olisi. Mutta jossakin raja tulee vastaan ja varsinkin sitä yhteisen hyvän ajattelemista kaipaisin tähän itsekeskeiseen suorittajakulttuuriin.
    Luonteelleenhan ei mitään voi, että näkee kaikkialla mahdollisia projekteja ja tuo ja tuokin kohta voisi olla vielä paremmin näin ja näin... :-D
    Heh, no on Kaj-Ingmar täältä kotoisin, mutta ei sentään minun venevajasta :-D

    Maiju; Ihanaa, käki kukkuu sielläkin, niin täälläkin... tai no juuri nyt kuuluu kun kova sade piiskaa peltikattoon, ihana ropina! ja paljon kaivattu, on jo hyvin kuivaa.
    Oma paikka jossa saa vain olla on kyllä ihana juttu.

    ReplyDelete
  30. Hyviä mietteitä täällä. Kuulun myös niihin, joille tulee syyllinen olo vanhoista kuvista. Ja entäs sitten, kun on ottanut kivoja kuvia, mutta ei ole juuri silloin saanut niistä kirjoitettua mitään? Helposti jäävät sitten kokonaan käyttämättä. Kaikenlaisia ihmeellisiä rajoituksia me luomme itsellemme ja toisillemme.

    Ihmetyttää ja harmittaa, kun nyt vasta huomasin, että Ransulla on ollut pissiongelmia. Veikkaisin, että bloggerin uudistumisen yhteydessä se on jättänyt näyttämättä joitakin uusimpia kirjoituksia. Mutta hyvä tässä samalla huomata parempi vointi. Hienoa, että lääkkeiden antaminen ei ole suuri tahtojen taistelu.

    ReplyDelete
  31. Oi onnea, pusuja Ransulle ja hyvää jatkoa kuureille <3

    Slowbloggaamisesta olen samaa mieltä. On ihan ok julkaista vanhempiakin kuvia, vaikka päiväkirjamaisessa bloggaustyylissä olisikin totuttu hektisempään menoon. Minä otan kuvia silloin, kun on aihetta ja bloggaan sitten aihe kerrallaan juurikaan piittaamatta kuvien vanhuudesta. Venytin toki päivitystahtiakin päivällä, koska tiheämpi päivittäminen alkoi tuntua raskaalta ja pahimmillaan väkinäiseltä, eikä blogin pidon todellakaan pidä olla sellaista!

    Lokoisaa loppuviikkoa Saaripalstalle! :)

    ReplyDelete
  32. Mindy; No ei se mitään, hyvä että huomasit Ransun vaivan tässä vaiheessa kun ei tarvitse enää huolestua :-) Lääkkeiden antaminen molemmille pojilleni on tosiaankin helppoa. Ne ovat niin kilttejä ♥ Ja tottuneita, että räpellän niiden kimpussa vähän väliä, tosin useimmiten pussaillen tai masuja nuuhkien :-D

    Ella; Bloggaamisen tahdissakaan ei pitäisi olla mitään sääntöä! Itse mielelläni aloitan päivän blogien parissa ja tähän aikaan vuodesta on ihan hirveästi uutisia pihalta, joka päivä! Niistä sitten intoilen. Mutta ei niitä tarvitse kenenkään lukea, toisaalta on ihan hirmuisen ihmeellistä ja ihanaa, miten paljon Saaripalstaa luetaan! Puutarhainnostuksen ja eläinrakkauden jakaminen on hyvin mukavaa.
    Ransu ottaa mielellään pusut vastaan sekä sinulta että Unnalta ja odottaa jo mammaakin sänkyyn... odotettavissa pusuhetki, joten hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  33. Voi Saila, miten ihana on riippumattosi juuri tuossa kohdassa! Ei parempaa paikkaa riippumattounille voisi keksiäkään!

    Ja pyöreä ikkuna on niiiiin kaunis.

    Onnea Ransun pissoista!

    ReplyDelete
  34. Tuo pyöreä ikkuna on aika hauska, onneksi ostin sen vaikka se oli kallis. Menin rakennusapteekkiin etsimään jotakin pientä ja pieniruutuista tuohon venevajaan, niin löysinkin nuo ulkoseinän ikkunat, mutta kun löytyi pyöreäkin niin pakkohan se oli sinne päätyseinään sitten hankkia.
    Ne unet on vielä testaamatta, mutta pakkohan ne on jossain välissä vetäistä :-D Tuolta ei valitettavasti löydy kuvia ja kirjeitä, kun tuuli on puhaltanut lähes kaiken pois, entinen lattiakin oli huuhtoutunut mereen.

    ReplyDelete
  35. Voi miten kaunis venevaja!
    Tuo pyöreä ikkuna on oikein hurmaava.
    Mikä paikka velttoiluun! Itse asiassa velttoilu on kielteinen sana. Voihan sitä kutsua vaikka unelmoinniksi tai lepäilyksi tai akkujen lataukseksi tai hyvän mielen keräämiseksi. Sitä sinä tarvitset, kun ahkeroit siellä noissa rakennus- ja muissa puuhissa.

    ReplyDelete
  36. Velttoilu on oikein hyvä sana :-) Sitäkin tarvitaan, lihasten veltostumista, jotta ne taas jaksavat pinnistää. Riippumatto on hyvä velttoilupaikka, siinä tuntee olevansa enemmän velttona kuin kovalla alustalla!

    ReplyDelete
  37. Muiskis, Ransuli! ♥

    Miten ihana ja idyllinen venemaja! Kyllä tuolla kelpaa viettää aikaa, minä ainakin viettäisin jos omaisin tuollaisen paikan!

    ReplyDelete
  38. Ja uusintakierros... Mahtavaa että sait kuusta kuvia! Meillä oli pilvistä koko yön, jäi kuu näkemättä :(

    ReplyDelete
  39. Kiitos Elina Ransun ja omasta puolesta :-)
    On se ihana venevaja, venevajat ovat aina ihania! Voi harmi että oli pilviä, mutta onneksi kuu tulee taas ensi kuussa. En tiedä, koska on seuraava nk. superkuu, en minä tästäkään tiennyt muuten kuin ystävältä tuli viesti että nyt sellaista olisi tarjolla. kai sellainen taas jossain vaiheessa tulee. Ihanan tunnelmallinen se oli.

    ReplyDelete
  40. Slow-blogging, mikä ihana ajatus! Kaikki slow sopii mulle, toteutanhan minä slow gardeningia joka päivä, jolloin laahustan kuin vanha emäntä pitkin pihaa, joskus jopa jotakin samalla puuhastellen. Jota ei siis tapahdu joka päivä.

    Tuo kuu oli ihana, näin sen itsekin livenä - tosin huomattavasti epäromanttisemmin naapurin talon katon yllä. Mutta tuo sun venevaja! Se on sun kesämökki, ihan selvästi! Slow living. Ja tuo ikkuna! Kaj-Ingmar! Riippumatto! <3<3<3<3<3 (Unohdin taas, miten ne oikeat sydämet tehdään.)

    ReplyDelete
  41. Hidastelu on varmaan hyväksi. Minä yritin käynnistää ruohonleikkurin, mutta kun se ei onnistunut, tulin sisälle, keitin kahvit ja lorvailen blogien äärellä. Mikäpä kiire tässä olisi... paitsi että ruoho kasvaa kohisten! No onhan viikatteet keksitty, hehe.

    ReplyDelete
  42. Venevajastasi tuli hieno! ja riippumattokuvat viimeistään aiheutti haltioituneen oooooooooooooh-huokaisun.... Ihana :))

    ReplyDelete
  43. Kiitos! On se ihana paikka.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!