Muotopuutarha

Lukijoilta tuli toive, että esittelisin muotopuutarhan niin, että siitä jotain ulkopuolinen tajuaisikin. Tein työtä käskettyä ja kuvasin eilen muotopuutarhan joka kantilta, paitsi ikkunasta käsin. Keittiön ikkunasta se näkyykin mukavasti, mutta ikkuna on vähän likainen.

Koivurinteen rouvalta tuli lisäksi Saaripalstalle Kaunis blogi -tunnustus. Kiitos ♥

This is my English Garden, or formal garden, or as formal as I can get... I have actually had an English garden hand helping me to dig this so the name is more than apt.

Koska tonttini on loivassa rinteessä, ei tasamaata ole kuin tontin alaosassa, kylätien varrella. Siinä rintamamamiestaloni edustalla oli vanha omena- ja marjatarha, tosin omenapuista enää yksi oli elossa ja marjapuskat nokkospöheiköissä. Vaahtera oli kasvattanut alueelle monimetrisiä vesoja.

Tämä kuva on toukokuulta 2006, jolloin kävin katsomassa paikkaa. Kaupat tehtiin kesäkuussa.
Aloin niittää ja leikata vaahteranvesoja pian pois, kohta alueen keskelle uskaltautui jo ruohonleikkurilla. Paikka muuttui vuosien varrella vielä niin, että alueen molemmin puolin menevät ojat, jotka johtavat tienvarren suureen ojaan, sajaojitettiin, talon seinustat kaivettiin auki, sokkeli tuettiin ja talon vierustakin salaojitettiin.
Ajatus muotopuutarhasta syntyikin, kun alue oli sekä tasainen että säännöllisen muotoinen: talo ja tie rajasivat sen kahdelta sivulta, ojat kahdelta muulta reunalta (vaikka niitä ojia ei enää olekaan).

Päätin, että lähes neliön muotoiselle alueelle tulee neljä kukkapenkkiä, yksi kuhunkin kulmaan ja keskelle pyöreä nurmialue. Paikkaan oli syntynyt kaunis nurmikko niiden parin kesän aikana, joina leikkasin siitä ruohon.
Yhtenä keväänä kaivoin ensimmäisen, kuvassa etualalla vasemmalla olevan penkin, seuraavana kesänä toisen ja sen vuoden syksyllä kolmannen. Suunnilleen. En oikeasti toimi näin järjestelmällisesti. Työtä hidastivat ikivanhat, piikkiset ja hyvin levittäytyneet karviaispuskat ja niiden sitkeät juuret sekä muutaman vaahteran juuret. Kaivoin pintamaan pois ja täytin multatilaa kuivikekäymälöiden kompostoituneella mullalla, jonka käänsin ja sekoitin maahan. Kasvit ovat lähteneet siinä kasvualustassa hyvin kasvuun.

Tämä on viimeisin valmistunut penkki talon kulmalla. Siinä olisi pitänyt parantaa maata ja kääntää sitä enemmän, kohdan päällä nimittäin makasi salaojan tieltä kaivettu multakasa reilun vuoden ajan. Se painoi ennestään tiiviin savimaan betoniksi. Tässä pärjäävät vain sitkeimmät sissit... tosin nyt on havaittavissa, että kasvien juuret ja kastemadot ovat tehneet hyvää työtään. Sipulikukat pärjäävät tässä yllättävän hyvin. Penkin yhdessä nurkassa kasvaa vanha 'Åkerö'-omenapuu, jonka vuoksi neljä kukkapenkkiä eivät ole samankokoiset, vaan leveämmät lähellä taloa. Muuten 'Åkerö' kasvaisi keskellä käytävää.
Laitan kukkapenkkien reunuksiksi puksipuuta, sitä on vasta osassa kukkapenkkejä. Olen testannut niitä nyt kolmen talven yli istuttaen joka vuosi niitä vähän enemmän eikä menetyksiä ole tullut vielä lainkaan.

Näkymä tieltä. Tien puolen kukkapenkkien väliin tein köynnöskaaren raivatun vesakon (sitä tällä tontilla riitti) antimista. Pari vanhaa mustaherukkaa jäi ensimmäiseen penkkiin, kussakin kukkapenkissä on joko karviaista tai herukkaa jäljellä muistona entisestä.

Nyt viimeisenä kaivan talon vasemman puolen edustan penkkiä. Se on vielä kesken. Siinä työtä hidastaa suuri, vieläkin vesoja pukkaava vaahteran kanto, lähes koko kukkapenkin kokoisena kasvanut vanha karviainen ja entisen rakennuksen hella, jonka tiiliä tulee vastaan joka lapioniskulla. Tästä muotopuutarhasta vasemmalle on ollut rakennus. Sen paikalla on nyt tonttini ainoa kuiva, hiekkapitoinen paikka ja se on minulle arvokas keto.
Kukkapenkkien reunuksina olen käyttänyt rintamamiestalon vanhoja seinälautoja, joita tuli iso pino, kun seinistä kaksi laudoitettiin uudestaan. Keskustan pyöreää reunaa en ole reunustanut mitenkään, ainoastaan kantannut pistolapiolla – kanttausrautaa minulla ei vieläkään ole. Odotan tosin sellaista nyt, sen pitäisi karahtaa saaren rantaan lähipäivinä, samoin kuin metallikaarien vesoista rakennetun köynnöskaaren tilalle. Se on kestänyt hyvin pari vuotta ja kestäisi varmaan pidempäänkin vähemmän tuulisella paikalla. Tässä kaari menee yhä vinompaan joka syksy. Tuuli käy lähes aina lounaasta eli kuvan ottajan vasemman kyljen puolelta. Muotopuutarha on talon etelä-kaakkoisseinustalla ja se on kooltaan noin 7 x 8 metriä.

Tässä vielä kuva lähempää lounaiskulmalta. Viime syksynä ja nyt keväällä raivatussa kohdassa ei vielä nurmi kasva enkä tiedä uskallanko siihen muutenkaan vielä ruohonleikkurin kanssa, kun siitä tököttää karviaisen juuria ja varsia, vaikka olen yrittänyt leikata ne maata myöten. Tässä muotopuutarhan vasemmalla puolella missä seison kasvoi kaksi vaahteraa, joista toisen kaadoin ja istutin tilalle purppuratuomen, se on ohut riuku tuossa kuvan vasemmassa reunassa ja tulee kohta kukkaan!

Neljänteen penkkiin pääsivät kaksi tarhakylmänkukkaa, jotka ostin jo syksyllä alesta, mutta niille ei vielä silloin ollut kotia. Näistä sanotaan, etteivät ne siedä talvimärkyyttä. No purkeissa ne eivät ainakaan seisseet vedessä ja kumpikin taimista on hyvinkin hengissä. Luulin näiden olevan punaisia, näin minulle sanottiin, mutta mitä vielä. Lajike on 'Papageno', jossa on monia värejä.

These two little darlings bought in the autumn finally made it to the soil. It seems they didn't really mind spending winter in pots.

Toinen on valkoinen, toinen violetti. Ihastuttavia nämä ovat, en valita!
Mukavaa perjantaipäivän jatkoa ja hyvää viikonloppua!

Tarhakylmänkukka – Pulsatilla vulgaris