Palloesikkokokoelmani täydentyi tänä keväänä kahdella purppuraisella, eihän näitä voinut jättää taimimyymälän ovenpieleen nököttämään.
Purple seems to be my absolute favourite colour in flowers. I always fall for purple, the darker the better!
Myös herkät siperianesikot pääsivät ostoslistalle sillä hetkellä kun ne näin. Nämä esikot pääsevät varmaankin huussin vierustan vuokko-esikkotarhaan, en ole vielä ehtinyt istuttaa.
Muotopuutarhassa kukkivat edelleen 'Persian Pearl' -tähtitulppaanit, onneksi jänikset ja peurat eivät ole syöneet kukista kuin pari. (Sen sijaan ensimmäisenä kukkaan ehtivän koiranhampaan ne pistelivät poskeensa lehtineen päivineen, himmetti!) Taivaansiniset 'Ocean Magic' -helmililjat muodostavat aika ihanan väriyhdistelmän purppuran kanssa.
Purple gets magical combined with azure blue. The 'Persian Pearl' -tulips stay shut at cloudy weather but they still reveal their colour quite alluringly.
Värikästä tiistaipäivää!
Helmililja, lajike 'Ocean Magic' – Muscari aucheri
Hyasintti – Hyacinthus orientalis
Palloesikko – Primula denticulata
Siperianesikko – Primula cortusoides
Tähtitulppaani – Tulipa humilis
Sinulla on varmasti kokonaissuunnitelma pihastasi, mihin suuntaan mitäkin pihan osaa tulet kehittämään. On muotopuutarha ja metsäpuutarha ja viljelypuutarha muuta. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Jos on kokonaisuunnitelma, voi pikku hiljaa vuosi vuodelta täydentää puutarhaa. Minulle Kosken puutarhassa nämä puutarhan osat eivät oikein ole hahmottuneet, ts. missä pitäisi kasvattaa mitäkin. Siksikin tänä kesänä olen esikasvattanut paljon kesäkukkia. Ei ole niin nokon nuukaa, mihin niitä istuttelee, vaikkeivät viihtyisikään.
ReplyDeleteVärit ja värimieltymykset ovat mielenkiintoisia. Vaikka itse olen aika tumma, ollut ainakin lapsena ja nuorena, käytin pitkään hillittyjä värejä. Vasta vanhemmiten olen alkanut pitää kretliinistä ja pinkistä ja purppurasta, turkoosista ja jopa oranssista, joka nuorena oli inhokkivärini, ja keltaisen eri sävyistä.
Kauniit nuo palloesikot. Voi kun mäkin osaisin suunnitella kauniin pihan.
ReplyDeleteKuva-arvoitus kieltämättä vaatii hiukan mielikuvitusta auetakseen ;) Mutta yhdistelmä "näyttää" hyvältä. Olen ihan ihastunut esikoihin, kiitos postauksiesi, eli tosi kauniita. Kuinkahan stabiili tuo lempivärisi on, vai vaihtuuko sen myötä kun uusia kaunokaisia kukkaan puhkeaa? Mulle nimittäin käy juuri niin. Ja puutarhassa lempivärejäni ovat myös sellaiset värit, mitä en ikinä kotiini sisälle ottaisi tai päälleni pukisi.
ReplyDeletePalloesikko hankintalistalle. Varsinkin talven jälkeen on hurja värien nälkä, oikein ahmin kukkia (siis noin kuvaannollisesti). Etsin omia värillisiä esikoitani, mutta iik ne ovat kattotiilikasan alla, eiväthän rakennusmiehet voineet tietää mitä kevät toisi tullessaan. Melkein kaiken sain varjeltua ja yhden ison pinon siirsin toiseen paikkaan jo syksyllä. Sinulla näyttää olevan myös houkutuspupu :)
ReplyDeleteIhanaiset palloesikot, niitä täytyy saada lisää. Ja tulppaanit näyttävät kyllä upeanvärisiltä! Onneksi kaksi istutettua kertautuneen kahdella, neljä lehtitupsua on nousemassa, mutta kukintaan menee täällä vielä hetki:)
ReplyDeletePaula; Sinulla on varmasti hyvä strategia noin. Minähän olen asunut tässä jo, justiin tulee kuusi vuotta täyteen. Siinä ajassa ehtii huomata yhtä sun toista ja koko ajan havaitsee uusia asioita kasvupaikkojen sopivuudesta ja epäsopivuudesta.
ReplyDeleteAmalia; En minä tiedä onko tämä kaunis, todella vaiheessa tämä ainakin vielä on ;-)
Pirkko; Juu... kukat on aika pieniä ja kun alue on laaja, eivät ne sitten kuvasta enää erotukaan. Mutta ei se mitään, kun on mielikuvitus olemassa :-D
Purppurat kukat ovat olleet stabiilisti sykkeenkohotaajia varmaan koko ikäni, mutta puutarhassa tosiaan kaikki ovat lempivärejä oikeissa paikoissa ja hyvin yhdisteltyinä.
Cheri; Voi esikkoparkoja! Se on VAHTIpupu :-D Tarkoituksella tuollaisessa valppaassa asennossa valmiina lähtemään pakoon, jotta se toimisi varoituksena ;-) No ainakaan kaikkia kukkia ei ole syöty!
Inkivääri; Niitä kukkia kannattaakin odottaa.
Hienon näköisiä nuo palloesikot - ja kauniin värisiä.
ReplyDeleteVaikuttaako siellä saaristossa ilmasto mitenkään kasvivalintoihisi?
Minäkin bongasin jussin kukkien seasta! Toisilla on variksenpelätti, sinulla pupu. Ihana:)
ReplyDeleteHerkullisia väriyhdistelmiä! Saisitko tehtyä videokierrosta puutarhassasi? Se ois varmasti kivaa katseltavaa :)
ReplyDeleteAivan ihana tuo palloesikko. Sitä(kin!)pitäisi saada.
ReplyDeleteVilma; Jaa, kai se vaikuttaa - tai sanotaan, että se vaikuttaa, että olen Suomen lämpimimmällä kasvuvyöhykkeellä, niin tällainen hullu kokeilija saa siitä tuulta purjeisiinsa. Olen ehkä sen johdosta vielä entistäkin kokeilunhaluisempi!
ReplyDeleteSaariston ilmastohan on... tuulista ja sataa harvoin eli usein rutikuivaa. Mutta maalaji vaikuttaa todella paljon, eli kun minulla on raskas savimaa, se pidättää vettä aika pitkään. Sitten kun se on kuiva, se onkin kuin betonia, huomasin juuri kun yritin kitkeä. Maahan ei millään saa lapiolla reikää, ei edes hakulla.
Niinpä yritän valita kasveja, jotka sietävät savea. Ja istuttaa tuulensuojapuita ja -pensaita. Mutta aika monenlaisia kasvupaikkoja pieneltäkin tontilta löytyy, on paahdetta, varjoa, kosteampaa ja kuivempaa.
Myrsky; Vahtipupu on toiminut ainakin niin hyvin, että kaikkea ei ole syöty!
Tiina; Mulla ei ole videokameraa, enkä ajatellut sellaista myöskään hankkia... harmi vain. Joskus tuntuu, että olisi ihan kiva nauhoittaa kissojen touhuja tai pihaa, mutta useammin kuitenkin tuntuu siltä, että hyvä kun ei ole sitäkin vehjettä roudattavana kaupungin ja saaren väliä! Kameralaukku kun on jo pienen teeveen kokoinen.
Multasormi; Ehdottomasti palloesikkoa! Luonnonväri on herkullinen violetti, toinen aika yleinen on valkoinen ja näitä purppuraisiakin olen silloin tällöin bongannut.
Jaahas, pitäiskös mun nyt laittaa lempiväri uudelleen harkintaan;) Kaunista on!
ReplyDeletePurppura ja sininen on hyvä yhdeistelmä, etenkin puutarhassa. Minä vieroksun jotenkin keltaisia kukkia omassa puutarhassani. Kohta alka akeltaiset tulppaanit kukkia ja haluaisin kiivaasti niistä eroon. Vaikka pinkkiä tilalle, mutta ei keltaista.
ReplyDeleteKauniita värejä! Pitäisi kyllä itsekin jotenkin siirtyä pois näistä iän ikuisista harmaista ja mustista, sanoo hän joka juuri sai harmaan tapetin seinällensä ;) !
ReplyDeleteAnnaW; Lempiväri kannattaa ehkä aika ajoin laittaa harkintaan :-D Mutta kumminkin siihen omaan makuun päätyy takaisin ennen pitkää pieniltä "syrjähyppyreissuilta".
ReplyDeleteKatja; Niin on, huomasin ja harmitti kun ei niitä saanut kuvaan - liian laajalla alueella kuvattavaksi, vaikka silmin katsellen ihan sopivasti.
Melkein kaikki jotka sanovat, etteivät pidä jostakin kukan väristä, mainitsevat keltaisen. Mikähän siinä on. Keltainen on kumminkin mahtava tehosteväri sinisten ja violettien joukossa, ripauksena. Ja syyskesällä, kun jo aikaisemmin laskeva ilta-aurinko osuu niihin... on keltaisellakin hetkensä, ja siinäkin on paljon sävyjä!
Naukulan Mamma; Niin, mutta onneksi mustaa ja harmaata ei voi harrastaa puutarhassa, tai kukissa ainakaan! Eikös Naukulassakin kohta ne kevätesikot... ei ne ny mitään harmaita oo!
Meillä päin kukkivat pystykiurunkannukset upeina mattoina monen (vanhan) talon pihalla. Se on minusta vaikuttavimpia näkyjä keväisin.
ReplyDeleteKauniin väriset palloesikot ostit.
ReplyDeletemeillä on lilavärisetl palloesikot.
Leena K; Juu, minunkin pihalla rehottavat pystykiurunkannukset, ne on kyllä todella ihania! Olen muuten ottanut kuvia niistäkin tätä blogiakin ajatellen, mutta kun joka päivä kuvia kertyy enemmän kuin blogiin mahtuu!
ReplyDeleteSylvi; Minulla lilanväriset ovat vasta pienenpienellä nupulla. Istutin ne vasta viime syksynä, ehkä ne siksi vielä miettivät vähän...
Täällä vieraillessa tulee aina niin hyvälle tuulelle - joko komeita kisuherroja tai ihania puutarhaunelmia!
ReplyDeleteNo mutta sepäs kiva kuulla :-) Tervetuloa taas yhä uudestaan siis!
ReplyDeleteVoi miten siellä onkin jo vihreää! Minä elättelen toiveita, että parin viikon päästä alkaisi täälläkin vihertää enemmän. Ensimmäiset puut ovatkin jo aukaisemassa silmujaan.
ReplyDeleteHienoja värejä! Vaikka kaikki ei ihan näkyisikään kuvissa, niin sanat auttavat mielikuvitusta. Kaunista!
ReplyDeleteSusanna; Tiedätkös, mikä tekee nurmestani niin vihreän? Se on mukulaleinikki, jonka kirkkaanvihreät, pyöreät lehdet nousevat mullan pintaan jo huhtikuussa. Sitä kasvaa ihan joka paikassa, nurmella ja kukkapenkeissä, paitsi ihan vastaperustettuihin se ei vielä ole ehtinyt. Pitäisikö mun laittaa sen mukuloita tulemaan postissa...
ReplyDeleteNyt se kukkii ihan kirkkaankeltaisena.
Varjoyrtti ja Myrtti; Juu :-D Hyvä että on mielikuvitus! Olen yrittänyt ottaa parempia kuvia tuosta väriyhdistelmästä, pitää vain laittaa kuvia kameralta koneelle ja katsoa onko niistä mihinkään.
Kas, kuulepas: sinullepa sopisi turkoosinsininen vallan mainiosti ylle, ja mikä siihen kävisikään paremmin värin terästäjäksi vaikka jossakin asusteessa kuin - purppura.
ReplyDeleteGo for it, girl, kyllä luonto tietää!
Vaikka sykähdyttävän näköinen yhdistelmä se on pihallakin. Ihmeellistä on, miten kaikki värit sopivat luonnossa yhteen pinkkejä ja oransseja myöten. Hassua, että niitä muka ei voi pukea ylleen. Minä kyllä käytän riemumielin sitä Tukholman puutarhamessuilta ostamaani heleän sammalenvihreää fleeceä punavioletin / syklaaminpunaisen huivin kanssa ja hyvin passaa! Kiitos vaan, puutarha, vinkistä!
No juu... kyllä minä mielelläni vaaleaa turkoosia käytänkin, mutta tummat voimakkaat värit tuntuvat kuuluvan jollekulle toiselle. Vaikka sille puutarhalle ;-)
ReplyDeletePinkki ja keltainen tai oranssi ja violetti ovat puutarhassa ihan tajunnanräjäyttäviä yhdistelmiä! Tietysti pitää ottaa huomioon, että siellä on aina vihreää mukana "tasapainottavana pohjavärinä", vaikka se kuulostaakin entistä värikkäämmältä :-D