Friday, 11 May 2012

Navetan ovi ja hyvä hämäys

Navetassani, joka on siis maailman pienin navetta, on vanha hieno ovi. Muutama päivä sitten kun avasin sen etsiäkseni puutavaraa venevajan ikkunaprojektia varten, irtosi alemman saranan tappi karmista. Karmi onkin vähän laho alhaalta.
Näin hienoja saranoita ei voi mitenkään ryhtyä vaihtamaan. Löin rakoon uuden puun ja tapin siihen, oven nostaminen saranoilleen olikin toinen juttu, sillä ovi on mahdottoman painava! Joitakin ovia olen saanut yksinkin saranoilleen, mutta en tätä. Naapurista löytyi onneksi apuvoimaa. Tämä on väliaikaisratkaisu, sillä rakennusta täytyy hieman korjata.

My cowshed is the country's smallest, I'm sure. It has wonderful museum quality. The building must be repaired: on one side, the lowest log has rotted away. The ground had risen to touch it and then it's only a matter of time with the humidity added with thawing snow every year.
Log houses have a great strength: they can be repaired from both top and bottom, patched, moved and added to according to the use and family's needs. As if flexible house building was a modern idea! 
We will see if the log (heritage) builders could place a new bottom log this summer as they come to build new floor structure to my house. The wall is simply lifted with a jack while the new log is put into place.

Hirsimiehet, jotka tulevat kesällä rakentamaan lattian alusrakenteita, saavat luvan katsoa myös navettaani. Sen pohjoisseinän alin hirsi on lahonnut pois, sillä se on ylämäen puolella ja maa oli aikojen saatossa kohonnut hirsiin kiinni. Kaivoin maan pois, mutta tuho oli jo tehty. Toisaalta se juuri onkin hirsirakennusten vahvuus, että niitä voi korjata ja siirtää, paikata ja muuntaa tarkoituksen tai perheen koon mukaan. Ja sitten vielä puhutaan joustavasta rakentamisesta nykyajan hienona keksintönä!
Työn esteenä ovat kylläkin ne ovet, karmit, listat ja kaikkien huoneiden lattialankut, jotka on varastoitu navettaan. Ehkä ne lattiat pitäisi kuitenkin saada ensin tehtyä.

Ripustin ovenpieleen jostakin tarjoustalosta ostamani avainnipun. Yksi saarelainen on jo erehtynyt luulemaan niitä oikeasti vanhoiksi. Onnistunut huijaus!

18 comments:

Susanna said...

Kiva, että muillakin on vanhojen rakennusten kanssa ainaisia remontteja tiedossa :).

Saila said...

Hehee, ei kai vanhojen rakennusten kanssa muunlaisia remontteja olekaan kuin ikuisia ;-D

Myrsky said...

Heh! Sanoisinko että erittäin onnistunut hoax:D

Irene said...

Kyllä vanha hirsi on kaunista!

Taika said...

mua ainakin onnistuit pujjaamaan. Ihan on vanhan näköiset avaimet =D
Mukavaa viikonloppua!

Paula said...

Hauskoja tuollaiset ovet, joissa on vanhat saranat, lukot, haat ja salvat ja parhaassa tapauksessa kaikki eri vuosikymmeniltä peräisin. Myös vanhat avaimet ovat usein kauniita ja kiehtovia ja jotenkin symbolisia. Tai vanhan näköiset avaimet, niin kuin nuo sinun navetan ovenpielessä riippuvat avaimesi.

Saila said...

Myrsky; Hyvä! :-D

Irene; Niin on. Ei noita voi peittää, mutta tervan ja vernissan seoksella sutia silloin tällöin niin säilyy paremmin.

Taika; Hyvä juttu :-D Hyvää viikonloppua sinullekin!

Paula; Niin, muistan kun sinäkin laitoit kuvia blogiisi teidän suvilystipaikan yksityiskohdista, sielläkin on jos jonkinlaista saranaa ja ovenripaa. Kun näkee että ne on käsin tehty, niin ne ovat mittaamattoman arvokkaita (ainakin minun silmissäni).

Taina said...

Jeps, vanhassa vara parempi, vaan korjattavaa riittää. Huijaus menee läpi kuin sula voi:D

varjoyrtti ja myrtti said...

Ihania ovia, ihania rakennuksia, ihania "vanhoja" avaimia. On mukava seurata projektejasi. Miä niin tykkään kaikesta vanhasta, vaikka ne yleensä tuo mukanaan monenmoisia harmeja ja lisäpuuhaa :D

pirkko said...

Vanhat rakennukset ovat niin kauniita, varsinkin tuollainen harmaantunut hirsi.

Tiina said...

Ennen tehtiin hienoja käsitöitä. Mistä nykyajan rakennuksista voi löytää noin kauniit saranat? Ei mistään. Avainnippu näyttää oikeasti vanhalta ja roikkuu tuossa kuin olisi aina ollut. Mukavaa viikonloppua!

Päivi said...

On sulla siellä "Saaripalstalla" aarteita poikineen - oma navettakin!

Elina said...

Iso peukku entisöinnille ja vanhan kunnioittamiselle, luonnollisesti :-D

Minullakin roikkuu muuten tuon tyyppinen avain parvekkeella, tosin siinä ei ole mitään patinaa. Se tunnustaa suoraan katselijoilleen, että on uusi :D

Saila said...

Taina; Korjattava ei lopu ikinä, mutta mitäpä sitä muutakaan ajallaan tekisi ;-)

Varjoyrtti ja Myrtti; Niin miäkin! Kissatkin tykkää seikkailla vanhoissa taloissa.

Pirkko; Niin on.

Tiina; Niin, on kaikenlaisia muotoja ja yksityiskohtia, käden jälki näkyy... mukavaa viikonloppua sinnekin!

Päivi; On, oma navetta, tosin hyvin pieni :-D

Elina; Kiitos peukusta :-) Omani onkin vähän kipeä, tiedä mistä - kiellän lyöneeni siihen vasaralla!
Avainnippu lähti mukavasti ruostumaan, kun se riipui koko talven tuossa ulkoseinässä, voisitkohan ripustaa omasi ensi talveksi partsin ulkopuolelle ;-)

Naukulan Mamma said...

Hyvä hämäys tosiaan!

Avaimet ovat kiehtovia. Minulle on kerrottu, että Espanjassa ravintoloitsijat antavat symbooliset avaimet (siis leikkiavaimet) ravintolaansa kanta-asiakkaille. Tämä kerrottiin ja sen jälkeen minulle annettiin se avain! Säilytän sitä pientä muovista hopean väristä avainta edelleen omassa keittiössäni keittokirjahyllyn tasolla. Mieli menee Espanjaan kun sen siinä näen.

Saila said...

Aika hauskaa, että sinulla on tuollainen muistoavain! En ole tuosta tavasta kuullut, mutta enpä ole ollut yhdenkäään espanjalaisravintolan kanta-asiakas.

Kati said...

Noita vanhoja hirsiä jäin ihailemaan.. Navetta on hurjan kaunis!

Saila said...

On se kaunis. Sitäkin yritän pikkuhiljaa korjailla.